Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Jossain siintää taas välähdys vihreää, raapaleita, 7/7, K-11

(1/2) > >>

Hallahäive:
Kirjoittaja: Hallahäive

Ikäraja: max k-11

Fandom: Harry Potter

Genre: Angst, draama

Disclaimer: En omista Potteria, hahmot kuuluvat Rowlingille ja minä vain leikin.

A/N: Osallistun tällä raapalesarjalla Spurttiraapale III:n 10. kierrokseen. Tarkoituksena olisi kirjoittaa pieniä kohtauksia ensimmäiseen Voldemortin vastaiseen sotaan liittyen eri hahmojen näkökulmasta. Toivottavasti viihdytte matkassa.



Jossain siintää taas välähdys vihreää


Sana:  Ainoa
Sanoja: 100


1.


Allas on jäätävän kylmä Reguluksen nojatessa päätään sitä vasten. Tuntuu kuin hänen ihoaan pitkin kulkisi tikareita ja hänen silmissään vilkkuu valoja; punainen äidin sauvasta Siriuksen lähtiessä sameaan yöhön, pikimustaa Reguluksen omaan vuotavaan käsivarteen kaiverrettuna, smaragdin sävyt Bellan nauraessa. Siitä huolimatta hän pakottaa itsensä antamaan viimeiset käskynsä Oljolle.

”Älä kerro äidille”, Regulus vannottaa.

”Mutta isäntä, miksei Regulus-herra kertoisi itse… Isännän täytyy tulla—”

”Tuhoa medaljonki”, Regulus määrää. Hän kuulee jo selkänsä takaa ruumiiden molskinnan vedessä. ”Tuhoa se, Oljo, äläkä kerro äidille tai Bellalle tai Cissylle…”

Regulus tuntee hysterian kohoavan suonissaan. Näkisit minut, Sirius. Rohkeana, jos ainoastaan kerran.

”Mene kotiin.”

Ne tulevat.

Hallahäive:
Ikäraja: S
Sana: Vihreä
Sanoja: 100


2.


Molly heilauttaa puurokattilan suuntaan sauvaansa ja työntää sen nutturaansa. Fabian vitsailee aina, että hän vielä joku päivä vahingossa käräyttää korvansa, mutta mitäpä veli kotiäidin kiireisistä rutiineista tietäisi. Nytkin Charliella on naarmu polvessa, ja kaksoset olivat aiemmin tuoneet sisään menninkäisen saatuaan möngertää puutarhassa. Vauvakin potkii mahassa kuin mikäkin lentoon lähtevä huispaaja.

Arthuria ei sen sijaan kotona näy. Tämä on taas ylitöissä tai kenties Mollyn veljiä avustamassa. Kellosta ei voi päätellä, se on jo muutaman vuoden näyttänyt jatkuvaa vaaraa. Niinpä Mollyn ei auta kuin odottaa toivoen, ettei vihreää tule tulevaisuudessa näkymään muualla kuin hänen neulomiensa villasukkien langassa.

”Äiti”, Percy huutaa sillä välin.

Hallahäive:
Sana: Metsä
Sanoja: 100

3.

Kun Remus herää, hänen arkaa kylkeään painaa katkennut oksa. Hänellä on hiuksissaan muutama kellastunut lehti, ja hän hädin tuskin saa pidettyä tykyttävän päänsä ylhäällä. Olo tuntuu hieman samalta kuin eräänä seitsemäntenä vuonna vietetyn, tonttuviinin täyteisen illan jälkeisenä aamuna. Erona vain on, että Remus on täysin yksin.

James ja Peter olivat olleet killan tehtävissä ja Sirius… Merlin yksin tietää missä. Tämä oli väittänyt olevansa vahdissa jossakin. Niinä päivinä Remus on kuitenkin alkanut epäilemään Siriuksen väisteleviä nauruja ja synkkiä katseita. Ne tuovat mieleen kitkerän sanan. Vakooja.

Metsässä, jossa vielä edellisenä iltana oli kaikunut suden huuto, kuuluu enää maahan käpertyneen miehen raskas hengitys.

Hallahäive:
Sana: Kauan
Sanoja: 100

4.


”Missä pikku-ikku kerhonne kokoontuu?” Bellatrix Lestrange lepertää Alicen korvaan. ”Kerrohan jotain, pikkulintu.”

Alice pysyy hiljaa sauvan kulkiessa hänen leukapieltään pitkin. Hän on pysynyt hiljaa jo ikuisuuden. Sauva nousee taas hänen iholtaan. Alice kohtaa Frankin kostean katseen ja hymyilee.

”Kidutu.”

Tuhannet polttomerkit iskevät Alicen kehoa. Hänen solisluunsa vuotavat verta, ja hänen silmänsä pyörähtävät hänen kirkuessaan. Kun se on ohi, Alice lysähtää vatsalleen. Hän konttaa hieman Frankia kohden samalla tapaa kuin heidän pikkuinen poikansa vielä toissailtana oli tehnyt.

”Kerrohan nyt… Kidutu!”

Kuluu kauan, ennen kuin suloinen pimeä viimein laskeutuu, eikä Alice enää muista omaa nimeään. Seuraavan kerran herätessään ei edes Frankin nimeä.

Hallahäive:
A/N: Tässä sitten viimeiset raapaleet. Meinasi tulla kiire, mutta valmistuivatpahan kuitenkin ajallaaan. Tämän ketjun myötä tuli kirjoitettua sellaisistakin hahmoista, joihin en koskaan ole oikein koskenut, mikä oli kivaa vaihtelua. Jätä toki kommentti, jos siltä tuntuu.


Sana: Halla
Sanoja: 100

5.


Andromeda tuijottaa kuurankukkia ikkunalasissa. Nymfadoran hiukset ovat sinä päivänä samaa hyisenvaaleaa. Ne läikehtivät puolessa selkää hopeakäärmeinä, ja Andromedan rintaa kuristaa. Ilmetty tätinsä. Kuinka paljon helpompaa olisikaan, jos tyttö pitäytyisi heleissä turkooseissa ja tummanpronssisissa kiehkuroissa. Platina muistuttaa siitä, kuinka hän voisi olla yksi Mustan prinsessoista, hallaa viileämpi. Kuinka Andromeda itsekin voisi olla ulkona valkean maskin kera.

”Äiti, eikö voitaisi mennä ulos? Sinä tiedät, että osaan olla varovainen.”

”Ei. Ei tänään”, Andromeda vastaa. Tänään en pysty viemään sinua heidän joukkoonsa.

”Mutta äiti, sinä lupasit, että me mennään joku päivä Viistokujalle”, tyttö marisee ja hänen kulmansa muuttuvat kirkkaanpunaisiksi.

”Joku toinen päivä”, Andromeda sanoo.


Sana: Kosketus
Sanoja: 150

6.


”Ottaisitko hänet hetkeksi, Peter?” Lily pyytää. ”Minun on pakko tarkistaa liemeni ja tarvitsen siihen kaksi kättä.”

Peter tahtoisi kieltäytyä. Tahtoisi huomauttaa, että kummisetäkin on huoneessa, eikä Peter ole koskaan ollut hyvä lasten kanssa. Että kenties Lilyn ei enää kannattaisi keittää monimutkaisia liemiä, joiden valmistumista hän ei kenties pääse näkemään… Ajatus tuo palan kurkkuun.

”Toki”, hän mumisee sen sijaan ja ojentaa kätensä. Harry siirtyy Peterin syliin motkottamatta ja tarjoaa hampaattoman hymyn.

”Mm-mmat-mm”, Harry sanoo. Sirius naurahtaa pöydän toisella puolella.

”Hän ei vieläkään ole oppinut nimeäsi, Matis”, tämä sanoo.

”Ei sinunkaan. 'Sius' ei ole sinun nimesi”, Peter vastaa. Harry tarraa kiinni hänen sormeensa ja alkaa kihertää hänen hätkähtäessään.

Sirius äännähtää närkästyneesti. ”Se on lempinimi”, hän sanoo.

”Mmhm”, Peter vastaa. Hän ei saa katsettaan irti Harrysta, joka on alkanut huojua hänen sylissään. Peterin etusormi on yhä tarkan tutkailun kohteena. Kosketus nostaa hänen sisällään myllerryksen.

Olen pahoillani.

Poika ei koskaan tule osaamaan heidän nimiään.


Sana: Minä/Sinä
Sanoja:100

7.

”Matis? Peter! Missä si—”

Ymmärrys.

James ja Lily. Harry.

James!

Pelko valuu sisään, muuttuu pian vihaksi. Raivo on niin kylmää, että se polttaa jään lailla suonissa. Se kristallisoi ajatukset ja äkkiä, pirstaleita. Sirius nousee pyöränsä selkään, eikä tunne tuulta kasvoillaan noustessaan pilviin. Hän lentää kuin kuolisi hidastaessaan. Muistot välkähtelevät salamoina lokakuisessa illassa.

”Häntä ei koskaan epäillä, James. He tulisivat minun luokseni.”

”Parempi sinä, kuin minä. Suostuthan?”

Hänen saapuessaan James makaa eteisessä. Lasit hänen nenällään ovat tutusti vinksallaan, eikä hiuskaan ole taittunut. Hänen ihonsa ei vielä ole täysin kylmä. Sirius vapisee.

Se on nerokasta, James. Usko pois.

Yläkerrassa lapsi itkee.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu