Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Mortem aremnus | SK/HG, S

<< < (2/6) > >>

Crys:
Vaikuttaa mielenkiintoselta :) Otsikko herätti mielenkiintoni, ja hyvinhän se selitettiin jo alussa. Saa nähdä miten se sitten liittyy myöhempiin osiin. Musta oli jotenkin kiva, että et hypännyt suoraan sodan jälkeiseen aikaan, vaan pohjustat kunnolla miten Severus pelastettiin. Muutenkin Minervan, Kuhnusarvion ja Chon mukaan ottaminen oli musta kiva, niitä kun en niin kovin usein ficeissä näe.
Jatkoa ootellen :)

Flavia:
Odo: Kiitos kommentista! Tosiaan, en tullut ajatelleeksi tuota...kirjoitusvirheen korjasin, kiitos neuvosta. :) Ajattelin tarkoituksella tehdä Kuhnusarvion ja Chon yhteistyöstä sanatonta, mutta ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Etenen vähitellen, haluan välttää tapahtumasta toiseen pomppimista. Toivottavasti jatko miellyttää! :)

Crysted: Kiitos kommentista, kiva jos tykkäät! Tässäpä kolmas luku. :)







Ilta oli viileä, tuuli puhalsi vasten kasvoja ja sateenpisarat putoilivat hiljaa, kuin kyyneleet. Hermione käveli varmoin askelin junasta, hän oli vihdoin perillä. Vihdoin vapaa, mutta kurkkua kuristi. Päätöksen teko oli vienyt kauan, eikä hän vieläkään ollut varma tekikö hän oikein. Ei, hän ei olisi voinut jäädä kotiin, ei Ronin kanssa. Ei enää ikinä. Mutta silti, lapset. Kyynelten valuessa kasvoillaan ja tuulen huminaa kuunnellessaan hän mietti miten tähän oli päädytty. Vielä vuosi sitten he olivat yhdessä Ronin kanssa katsoneet haikeina, kun lapset lähtivät Tylypahkaan. Vuoden aikana ehti kuitenkin tapahtua paljon…

”Ei…”, Hermione kuiskasi ääneen. Nyt ei ollut aika murehtia menneitä. Junamatka Lontoosta Pikku-Whiningiin oli kestänyt kauan ja kello oli jo yksitoista illalla, hän halusi jo nukkumaan. Lähestyvän auton ääni keskeytti Hermionen mietteet ja hän pyyhki vaivihkaa kyyneleet hihaansa. Kesti hetken, kunnes hän tajusi auton olevan hänen taksinsa. Hermione viittoi kuljettajalle, että tämä ymmärtäisi hänen tarvitsevan apua matkalaukkujen kanssa. ”Pienessä kaupungissa ei näköjään välitetä käytöstavoista”, hän ajatteli itsekseen. Lontoossa kuljettaja olisi oma-aloitteisesti tarjonnut apua, tämä taas puisteli päätään joutuessaan nousemaan autostaan ja nähdessään laukkujen määrän kirosi itsekseen. Tätä hän vielä olikin kaivannut.

Päästyään perille ja maksettuaan kuskille, joka ihme kyllä oli kantanut laukut hotellin aulaan, Hermione ilmoittautui vastaanotossa. Hän oli varannut huoneen pienestä hotellista läheltä keskustaa, josta olisi hyvät kulkuyhteydet naapurikuntiin, jos olo täällä ei tuntuisikaan oikealta. Huone oli siisti ja viihtyisä vaikkakin hyvin pieni. Hermione olisi halunnut vain kaatua sänkyyn ja nukkua tauotta kaksi päivää, mutta päätti kuitenkin tilata vielä syötävää, hän ei ollut syönyt mitään aamun lähdön jälkeen. Ruokaa odottaessaan hän kävi suihkussa, pesi meikit kasvoiltaan ja vaihtoi pyjaman päälleen. Syötyään hän pesi hampaansa, sammutti valot ja unen painaessa silmät kiinni sujahti viimein sängyn pohjalle.

----------------------------------------------------------------

Hermione heräsi valon säteiden heijastuessa hänen kasvoilleen. Kiroten mielessään miten olikaan unohtanut laittaa yöverhon, Hermione katsoi kelloa. Kaksitoista! Venytellen hän nousi ylös ja käveli kylpyhuoneeseen. Laskiessaan vettä hanasta ja odotellessaan sen lämpenemistä, Hermione tutkiskeli kasvojaan peilistä. Otsaan ilmestyneet rypyt, mustat silmänaluset ja kalpea iho, kuinka hän inhosikaan niitä. Tosin ei kai se mikään ihmekään ollut, lähestyihän hän jo neljääkymmentä. Päätään pudistaen hän pesi kasvonsa, puki vaatteet päälleen – mustat farkut sekä tummanvihreän silkkipuseron - ja sitoi hiuksensa nutturalle. Lopuksi hän kaivoi matkalaukusta meikkipussinsa ja teki huolellisesti meikkinsä. Kevyesti meikkivoidetta, peiteväri silmien alle, poskipunaa, ripsiväriä ja ohut rajaus sekä lopuksi huulipuna. Päivästä olisi tulossa pitkä, kolme työhaastattelua ja tapaaminen asianajajan kanssa. Hänen tulisi antaa mahdollisimman hyvä vaikutelma ja hän halusi näyttää huolitellulta.

Hermione poimi yöpöydältä kultaisen kaulakorun, jonka oli saanut lapsiltaan syntymäpäivälahjaksi vuosi sitten ja kiinnitti sen kaulaansa. Hän sujautti korkokengät jalkaansa ja katsoi itseään vielä kerran peilistä ennen lähtöään. Parempi. Huokaisten syvään hän nappasi mustan laukkunsa olalleen ja astui ulos huoneesta.

Odo:
Ooh, tähän tuli aikahyppy. Odotin, että seuraavassa luvussa nähdään sodan päätös/lisää sotaa, mutta ei tämäkään paha ratkaisu ollut. Yllätyin vain ja ehkä olisin hieman halunnut kuulla niistä aiemmistakin tapahtumista ennen, kun siirrytään Hermionen aikuisuuteen. Pidin siitä, että olit tässä ottanut esille sen, että Hermione oli jo 40-vuotias. Harvemmin tulee törmättyä ficceihin, joissa hahmot ovat jo saaneet lapsia, mutta vielä erikoisempaa on se, että puhutaan jo nelikymppisistä. Se on ihan mielenkiintoinen lisä (vaikka en voi olla ajattelematta, että huhhuh Severus on +60v ;D)

Tämä luku kertoi lyhyesti Hermionesta ja hänen tilanteestaan. Tapahtumia Ronin kanssa ei paljoa avarrettu, mutta lukijalle tuli selväksi ettei yhteiselo enää onnistu ja he ovat olleet naimissa, kuten canonissakin ja heillä on yhteisiä lapsia. Tykkään ficeistä, joissa seurataan canonia vaikka kyseessä olisikin jollain tasolla AU. Jotain alkuperäistä on kuitenkin hyvä aina jättää.

Nyt en ainakaan äkkiseltään huomannut virheitä, hieno  juttu!  Sujuvaa luettavaa oli kuin aiemmatkin luvut, joten jatka samaan malliin.

Kiitos jälleen luvusta. Jään odottamaan jatkoa!

// Niin ja olisinhan minä voinut vaikka lukea A/N:n. Luin sen varmaan joskus, mutta olin jo unohtanut sen.  ::) No yllätyinpähn positivisesti!

Flavia:
Odo: Kiitos kommentista ja palautteesta! :) Joo, ficit joissa hahmot ovat vähän vanhempia, on aika harvinaisia. Hermione tosiaan oli viimeisessä kirjassa 18-19 ja Kalkaros 38 eli Hermione on 40 kynnyksellä ja Severus tosiaan lähentelee jo kuuttakymmentä, tapahtumat sijoittuvat 20 vuoden päähän siitä mihin kirja loppui. Uusi luku on jo suunnitteilla, toivottavasti pidät... ;)

Crys:
En ole ennen tainnutkaan lukea sellasta ficciä, jossa mukana Hermin ihmisuhdekuvioissa on omat lapset ja niiden ajatteleminen, mutta jes vihdoin! Saa nähdä tuleeko riita lapsista olemaan sopusia :P Tykkäsin tosta kohdasta missä tuotiin esiin Hermionen ikä. Jotenkinn se oli niin realistinen, sillä ajatus vanhemisesta ja tyytymättömyydestä omaan ulkonäköön on varmasti läsnä jokaisen naisen elämässä, ainakin jossain vaiheessa elämää. Mutta sitten tuossa ihan lopussa olikin sitä päättäväisempää Hermionea mukana :)
Jatkoa ootellen :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu