Kirjoittaja Aihe: LotR: I made a promise, Mr. Frodo | S | oneshot  (Luettu 2190 kertaa)

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Kirjoittaja: The Pure-Blood Princess
Beta: Sarveiskalvo
Fandom: Taru sormusten herrasta
Genre: drama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Sam Gamgi
Vastuunvapaus: Kaikki kunnia J.R.R. Tolkienille. En saa tästä minkäänlaista korvausta.
Summary: Viimeinenkin Sormuksen Viejä jättää Keski-Maan taakseen.
Haaste: Osallistuu haasteeseen 5 x jotain uutta 2015 uudella inspiraationlähteellä.

A/N: Sain inspiraation tähän ficciin LotRin ykkösosan lopusta, kun Sam sanoo Frodolle: I made a promise, Mr. Frodo, a promise: “Don’t you leave him, Samwise Gamgee.” And I don’t mean to. I don’t mean to. Eipä mulla kai tässä muuta. Ai niin, kuuntelin kirjoittaessani tätä, jos tekin kuuntelisitte lukiessanne minun mielikseni? :)



I made a promise, Mr. Frodo



22. syyskuuta 1428 Konnunlaskua (Vuonna 61 Neljättä Aikaa)


Aurinko oli painumassa mailleen, kun Samvais Gamgi ratsasti Tornikukkuloiden ohi. Matka taittui hitaasti, sillä Bill-poni, joka oli nimetty hänen edesmenneen uskollisen poninsa mukaan, alkoi olla jo vanha, niin kuin hän itsekin. Yhdeksänkymmentäyhdeksän vuotta, Sam ajatteli, yhdeksänkymmentäyhdeksän pitkää vuotta olen minä täällä elänyt, ja nyt on tullut aika. Tunnen sen.
Sam oli lähtenyt Repunpäästä varhain sinä aamuna ja lähtenyt viimeiselle taipaleelleen Keski-Maan maaperällä. Hän oli mennyt Elanorin luo, antanut tälle Punaisen kirjan ja kertonut mitä aikoi. Tytär oli tietysti tullut surulliseksi kuultuaan isänsä lähtöaikeista, muttei ollut yrittänyt estää häntä. Kyllä Elanor ymmärtää, Sam ajatteli haikeana. Ei ollut lapsille helppoa, kun ensin kuoli äiti kesällä ja sitten isä oli lähdössä pois. Mutta he olivat jo aikuisia ja näin oli oltava. Sam nyökkäsi päättäväisesti. Näin on oltava.

Ratsastaessaan hiljaa kohti määränpäätään Sam sulki silmänsä – hän luotti poniinsa täydellisesti – ja antoi muistoilleen vallan. Hän näki sielunsa silmin Frodon ja itsensä matkaamassa halki Keski-Maan kohti Mordorin kauhuja. Muutama yksinäinen kyynel vierähti Samin poskelle. Frodo oli kärsinyt niin paljon.
Entä jos kaikki olisikin mennyt toisin? Sam huomasi ajattelevansa. Entä jos Sormus ei olisikaan päätynyt Frodolle, entä jos Frodosta ei olisikaan tullut Sormuksen Viejää, entä jos koko Sormusta ei olisi ollut koskaan olemassakaan? Entä jos… Entä jos Frodo ei olisi koskaan matkannut meren yli vaan jäänyt Keski-Maahan? Samin kurkkua kuristi ja hänen poskiaan pitkin alkoi virrata entistä enemmän kyyneleitä.

Jossittelu oli kuitenkin turhaa ja Sam tiesi sen. Hänen mieleensä tuli eräs Gandalfin Frodolle sanoma viisaus Sormuksen Sodan ajoilta; sanat, jotka Sam oli kuullut leikatessaan nurmikkoa Repunpään puutarhassa.
’Kunpa se ei olisi tapahtunut minun aikanani’, oli Frodo sanonut. Ja siihen Gandalf oli vastannut: ’Niin toivon minäkin. Ja niin toivovat kaikki, joiden elinaikana tällaiset asiat tapahtuvat. Mutta se ei ole heidän päätettävissään. Voimme päättää vain siitä, mitä teemme sillä ajalla, joka meille annetaan.’

Vanha, viisas Gandlaf, Sam hymyili kyynelten läpi. Pian hän näkisi vanhan velhon, ja jälleennäkeminen tulisi varmasti olemaan täynnä iloa ja riemua, mutta kaikkein riemukkain tulisi olemaan toinen jälleennäkeminen, joka häntä odotti meren tuolla puolen… Siis jos Frodo-herra olisi vielä elossa. Sam nielaisi, hänen sydämensä alkoi hakata ja hän tunsi pienen paniikin alkavan kasvaa sisimmässään. Entä jos Frodo olisikin kuollut? Vaikka maita, jotka olivat lännessä, meren toisella puolen, kutsuttiin Kuolemattomiksi maiksi, niin se ei suinkaan tarkoittanut sitä, että ne harvat ja valitut kuolevaiset, jotka sinne pääsivät, olisivat tulleet kuolemattomiksi. Eikä Sam ollut ottanut tätä ollenkaan huomioon.
Mutta sitten hän muisti Legolaksen sanoneen, että kuolevaiset kuolivat Amanissa vasta sitten, kun olivat siihen valmiita – he siis saivat tavallaan päättää itse kuolemastaan. Ja jokin Samin sydämessä sanoi, että Frodo odottaisi häntä; odottaisi, kunnes hän tulisi ja sitten he voisivat jatkaa yhdessä lännemmäksi, yhdessä eteenpäin.

Äkkiä Bill pysähtyi ja Sam avasi silmänsä; hän oli saapunut Satamiin. Hän ei ollut käynyt siellä sitten Frodon lähdön – hän ei ollut yksinkertaisesti pystynyt siihen – ja siitä oli kulunut aikaa yli kuusikymmentä vuotta. Hitaasti hän laskeutui alas Billin selästä, otti siltä varusteet pois ja halasi poniaan lujasti viimeisen kerran. ”Mene, Bill”, hän sanoi tärisevällä äänellä. ”Mene Elanorin luo!” Ja Bill lähti ravaamaan hitaasti pois Mithlandista, siihen suuntaan mistä he olivat äsken tulleet. Sam tiesi, että se tiesi minne mennä, ja tiesi, että hänen tyttärensä pitäisi siitä huolta sen viimeisten elinvuosien aikana. Kaikki oli nyt järjestyksessä.
Ponin kadottua näkyvistä Sam kääntyi ympäri ja katsoi laituriin kiinnitettyä laivaa, johon hän pian nousisi. Se oli valkoinen, pieni ja vaatimaton, mutta Samia ei haitannut; tärkeintä oli, että se veisi hänet hänen määränpäähänsä meren tuolle puolen. Ja niin Samvais Gamgi vilkaisi taakseen viimeisen kerran, nousi laivaan ja irrotti köyden laiturista, ja purjeet ottivat tuulta alleen. Alus lähti hitaasti lipumaan Satamista merta kohti ja Sam jätti Keski-Maan taakseen lopullisesti.

**

Vaikka matka kesti useita päiviä, aika tuntui Samista kuluvan kuin siivillä; hän katseli ympärillään avautuvaa merta ja kuunteli lokkien huutoa, ja öisin hän katseli tähtiä etsiskellen tuttuja tähtikuvioita ja miettien, katseliko Frodo samoja tähtiä; miettien, tiesikö hän Samin olevan tulossa.
Lopulta koitti se päivä, kun Sam näki horisontissa häämöttävän rantaviivan ja ilo valtasi hänen sydämensä; hän oli vihdoinkin perillä. Laivan lipuessa kohti rantaa Sam sai hurjan päähänpiston veteen hyppäämisestä – olihan hän harvinaisen hyväkuntoinen ja hyvin säilynyt ikäisekseen, joten kyllä se onnistuisi. Sitä paitsi vesi oli varmasti jo sen verran matalaa, ettei hänen tarvitsisi uida (hän ei vieläkään hallinnut uimisen jaloa taitoa). Saman tien hobitti kiipesi laidalle ja hyppäsi veteen, mutta hän oli tehnyt virhearvion; vesi olikin odottamattoman syvää ja Sam tunsi painuvansa pinnan alle, vaikka kuinka räpiköi ja yritti pysyä pinnalla. Maailma alkoi mustua Samin silmissä ja hän uskoi loppunsa tulleen.

Mutta äkkiä jostain ilmestyi käsi, joka tarrasi lujasti kiinni Samin käteen, ja Sam tarttui siihen. Käsi kiskoi häntä päättäväisesti ylöspäin, pois syvyyksistä, ja hobitti sai jostain uutta tahdonvoimaa hengityksensä pidättämiseen. Ja sitten hän olikin jo pinnalla, huohottamassa polvillaan rantavedessä.
”Sam”, kuului tuttu ääni hänen yläpuoleltaan, ”etkö muistanut, ettet osaa uida?”

Sydän hypähti Samin rinnassa. Hän nosti katseensa ja kohtasi rakkaan Frodonsa kirkkaat silmät. Sanoinkuvaamaton ilo ja riemu alkoi kuplia hänen sisällään ja hänen sydämensä oli pakahtua onnesta, kun hän tarttui isäntäänsä käsistä ja sopersi yhtä aikaa itkien ja nauraen:
”Minä lupasin, Frodo-herra, minä lupasin: ’Älä jätä häntä, Samvais Gamgi.’ Enkä aiokaan. Enkä aiokaan.”

Kyyneleet valuivat solkenaan hänen poskiaan pitkin kun hän nousi hitaasti ylös ja katsoi Frodoa.
”Minä olen tullut, Frodo-herra. Sam on tullut.”

Ja he katsoivat toisiaan hymyillen ikuisuudelta tuntuvan ajan, ennen kuin halasivat lujasti, ja nyt kyyneleet valuivat myös Frodon poskia pitkin. Hän ei ollut odottanut turhaan.

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: LotR: I made a promise, Mr. Frodo | S | oneshot
« Vastaus #1 : 08.01.2015 20:07:16 »
 :'( Lyhyestä virsi kaunis, tuo kiteyttää kaiken tarpeellisen aika hienosti! ...mutta en mä nyt voi tätä kommenttia tuohon jättää, joten löpisenpäs sitten jotain muutakin tänne. Vahinkobongasin tämän hetki sitten, kun selailin uusia viestejä edellisen kirjautumiseni jälkeen ja löysin tämän linkin tuon haasteen topasta. Päätin sitten lukaista (ja jopa kuuntelin tuon biisinkin taustalla, soi muuten edelleenkin siellä!) ja snif sentään. Pääsin peräti puoleen väliin (siis siihen tähtijuttuun asti) ennen kuin aloin itkeä, ja olen ylpeä itsestäni, että pääsin niinkin pitkälle! Katsoin tänään aikaisemmin Kuninkaan paluun Cast Commentaryn ja pillitin kuin pieni ipana, joten tämä oli jotenkin sopivaa jatkumoa sille.

Pidän todella paljon siitä, että vaikka tämä onkin puhdasta fiktiota, tässä on kaikki faktat täydellisesti kohdillaan, kuten tuo, että Elanor sai Länsikairan punaisen kirjan ja muut vastaavat. Pidän myös siitä, että tässä oli mukavaa jatkumoa Frodon ja Samin tarinalle kirjasta, kun Sam meinasi (taas!) hukkua seuratessaan Frodoa. (: No, ihan suoraan sanottuna, pidän aika lailla kaikesta tässä, koska wääääääää, miten tästä mukamas voisi olla pitämättä?!1 :'(
*poistuu takavasemmalle metsästämään nenäliinaa, johon töräyttää varsin kuuluvasti*

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Vs: LotR: I made a promise, Mr. Frodo | S | oneshot
« Vastaus #2 : 08.01.2015 20:25:21 »
Mulla on syystä tai toisesta ollut viime aikoina kauhean suuri LotR-innostus päällä ja siihen väliin tämä ficci sopii kuin nenä päähän. Tämä oli oikeastaan tosi suloinen. Sam on ollut aina yks mun suosikkihahmoja ja Pippinin jälkeen mun ehdottomasti suosikkihobitti nimenomaan TSH:ssa, joten oli ihanaa lukea ficciä nimenomaan Samista. Oot kaikenlisäksi onnistunut kirjoittamaan Samvaisista oikein oman itsensä oloisen, jotenkin voin kuvitella, kuinka Sam pomppii silmien edessä (tai ei ehkä pompi, mutta anyways) ja kutsuu Frodoa uskollisesti Frodo-herraksi.

Tykkäsin kanssa erityisen paljon siitä, että Sam ei ollut oppinut uimaan (se oli samalla kiva viittaus Fellowship of the Ringiin) ja kuinka Frodo sai jälleen olla kiskomassa puutarhuriaan vedestä. Tämä oli kyllä erittäin kaunis ficci, melkein saan alkaa metsästää nenäliinaa, kun oon jo valmiiks vähän sellasessa "yyyyyyyy"-fiiliksessä, koska, no, LotR ja Hobitin viimeinen leffa.
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

The Pure-Blood Princess

  • Vieras
Vs: LotR: I made a promise, Mr. Frodo | S | oneshot
« Vastaus #3 : 08.01.2015 20:34:28 »
LillaMyy: Kiitos kommentista ja mukavaa että pidit! Täytyy kyllä sanoa, että olen aika otettu, jos minun ficcini saa jonkun itkemään!?!
Ja hyvä että faktat ovat kohdallaan, en oo nimittäin lukenut Sormusten herraa vähään aikaan (nyt se tosin on tuossa pöydällä sekä suomeksi että enkuksi ja en osaa päättää kumpaa alan lukea ;D) enkä edes tarkistanut yhtään asiaa, joten ihan ulkomuistin varassa mentiin. (:

Vlad: Kiitos kommentista! :) Hyvä, että Sam on mielestäsi tässä itsensä oloinen. Tuo viittaus Fellowship of the Ringiin tuli just tuosta lainauksesta, ajattelin että se jotenkin sopisi, että Frodo pelastaa Samin toisen kerran hukkumasta ja "ympyrä sulkeutuu", ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan? :) Ja tuollaisissa "yyyyyyy"-fiiliksissä ollaan täälläkin oltu jo about pari viikkoa, ainakin. ;D

Wulqar

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: LotR: I made a promise, Mr. Frodo | S | oneshot
« Vastaus #4 : 18.07.2015 02:25:44 »
Hyvää tarina oli ja pidin erityisesti, että löytyi niitä tarkkoja faktoja lotr maailmasta!
Jäin muuten miettimään, että ikääntyyköhän hahmot kuolleilla mailla...Olisi aika mielenkiintoista miettiä, että Sam vanhus törmää muuttumattomaan Frodoon siellä.
The road goes on and on down from the door where it began