Originaalit > Pergamentinpala

Ævintýr |K11| fantasia | fikletsarja, 443/443, valmis 15.4.

(1/77) > >>

Okakettu:
Nimi: Ævintýr
Kirjoittaja: Okakettu
Ikäraja: korkeimmillaan K11
Tyylilajit: Fantasia, draama, slow burn -romantiikka
Yhteenveto: Hän ei sano mitään, hänen ei tarvitse - minä tiedän kyllä. Tunnen entisen elämäni valuvan kuin hiekan sormieni välistä. Kun 19-vuotiaasta Alisasta tulee maagi Valven nuori morsian, ei mikään ole enää entisensä.

Varoitukset: Veritaikuuden yhteydessä esiintyy mainintoja itsetuhoisesta käytöksestä. Näistä osista ilmoitetaan aina erikseen.

A/N (päivitetty 2021): En ole pitkään aikaan innostunut kirjoittamaan mitään uutta, mutta tämä idea syntyi vähän aikaa sitten lomamatkalla, jolla sitä kehittelin aikani kuluksi. Pakkoavioliitto ei missään muodossa ole ikinä lukeutunut lempiaiheisiini fiktiossa, joten pakkohan siitä on edes kerran kokeiltava kirjoittaa! Teksti osallistuu Naimalaki eli pakkoavioliittohaasteeseen. Alun perin Ævintýr osallistui myös haasteeseen Sadan raapaleen tarina, minkä vuoksi ensimmäiset osat ovat sadan sanan mittaisia. Luovuin tästä formaatista kuitenkin tarinan edetessä, ja nykyisin osat ovat pitkähköjä fiklettejä.

Nimestä vielä sen verran, että ævintýr tarkoittaa (muun muassa) islanniksi satua tai seikkailua. Tässä tarinassa sanalle on annettu myös oma merkityksensä, joka selvinnee ajan kanssa.

Kaikenlaiset kommentit kelpaavat tähän tekstiin. :)

Ævintýr“Everyone thinks of fairy tales in terms of poisoned apples and glass coffins,
 and forgets that they represent girls who walked into dark forests and remade them into their own reflections.”
Seanan McGuire, Indexing
1.

Ne koristelevat meidät kuolleilla kukilla.

Hassua kyllä se on melkein pahinta koko seremoniassa. Se, kuinka paljaille olkapäilleni tipahtelee terälehtiä kuin lumihiutaleita, enkä voi olla pohtimatta, kuinka monta elävää kasvia ne ovat sitä varten repineet irti juuriltaan. Unikkojen tuoksu on jo aikaa sitten lakastunut, eikä päivänkakkaroita ole tarkoitettu ihmishiusten koristeiksi. Silti niistä on solmittu päälaelleni kruunu, jonka on kai tarkoitus saada minut tuntemaan oloni viattomaksi tai prinsessaksi - tai molemmiksi.

Ajattelen pientä puutarhaani, mansikoita, jotka kukkisivat aivan pian. Epätoivo kohoaa kuin myrsky jostakin päin rintalastaa, mutta tukahdutan sen. Kyynelsilmäisillä ei ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi.

Niin kuin minulla olisi mahdollisuuksia muutenkaan.

2.

”Pitäkää katseenne maassa, hymyilkää hiukan. Se antaa teistä nöyrän kuvan.”

Se on yksi monista meille ojennetuista ohjeista. Yhä uudelleen ja uudelleen ne hokevat, me olemme täällä teidän apunanne. Äidillä oli aina tapana sanoa, ettei lipeväkieliseen hovin väkeen ole luottaminen, mutta se oli ennen isän kuolemaa. Vastahakoisesti minä annan yhden niistä korjailla kampaustani, joka ei millään suostu asettumaan aloilleen.

”Kovin karkeaa”, mies surkuttelee pujottaessaan sormensa hiusteni läpi kuin kokeillakseen kauppatavaran laatua. Tukahdutan irvistyksen, sillä peltotöissä sellaisia ei juuri murehdi.

En ole nähnyt kahteen päivään auringonvaloa. Hetken verran kuvittelen, miltä tuntuisi kävellä ulos ovesta ja olla palaamatta.

On kuitenkin liian myöhäistä siihen.

3.

Ensimmäisenä saliin päästetään rahvas. Toisiaan tönivä väkijoukko on suuri, sillä kyseessä on jotain, mistä kaikki haluavat saada osansa. Me kukkaistytöt seisomme rivissä valkoisiin puettuna ja yritämme olla etsimättä paikalle saapuneiden joukosta tuttuja kasvoja.

Yhtäkkiä muita vaihtoehtoja kuin omien jalkojensa tuijottaminen ei ole. Kerään mekkoni kangasta hermostuneena käsiini, kukkakruunusta varisee lattialle terälehtiä painaessani pääni alas. Olen kuulevinani kaukaa Malvan äänen.

Vedän suupielet nopeaan hymyyn osoittaakseni, ettei mitään hätää ole. Ilma on odotuksesta ja pelosta raskas, vieressäni seisova tyttö yrittää parhaansa mukaan olla nyyhkyttämättä hiljaa. Aidosti innokkaitakin on, mutta minä en heitä näe. 

Viattomia prinsessoja, muka. Todellisuudessa emme ole mitään uhrilahjoja kummempaa.

4.

Hänen saapuessaan muu väkijoukko vaikenee.

Kaikesta huolimatta en voi olla katsomatta. En ole koskaan aiemmin nähnyt aitoa maagia. Satukirjojen kuvissa he ovat pimeän olentoja, kauniskasvoisia mutta välinpitämättömiä ihmistenkuvia, jotka kantavat mukanaan sekä onnea että epäonnea.

Meitä lähestyvä maagi on tuonut saliin pelkän hiljaisuuden. Pitkät mustat hiukset tuovat mieleeni suden turkin, suortuviin on kiinnitetty sulkia. Tiedän vain sen, että toisinaan häntä kutsutaan korppikuninkaaksi.

En pysty lukemaan miehen kasvojen sulkeutunutta ilmettä. Silmät ovat harmaat kuin talvi. Kuulen vieressäni seisovan tytön vetävän terävästi henkeä maagin kulkiessa äänettömin askelin ohi.

Jostakin syystä minua huimaa. Hänen taikuutensa tuoksu on metsän hämärän ja virtaavan veden tuoksu.

LillaMyy:
Nimi näytti sen verran erikoiselta, että ajattelin pysyä tästä kaukana, sitten eksyin vahingossa listaukseesi ja huomasin tuon summaryn ja sitten olikin jo pakko tulla lukemaan tämä, koska idea houkutteli liikaa puoleensa. Nyt sitten A/N:n lukeneena voin sanoa olevani vielä entistäkin koukuttuneempi, eikä tuo nimikään enää tunnu niin kovin erikoiselta. Odottelen kuitenkin edelleen sitä omaa merkitystä, joka toivottavasti selviää tarinan aikana. Täytyy kyllä sanoa, että mua kiehtoo ajatus fantasiatarinasta 100-sanaisina raapaleina, koska 100 sanassa ei ehdi sanoa kovinkaan paljoa, mutta kuitenkin pitää yrittää sanoa tarpeeksi, jottei fantasiamaailma jää lukijalle liian etäiseksi. Nostankin siis hattuani yrityksellesi ja toivon, että onnistut siinä hyvin; itse en uskaltaisi kokeillakaan. (:

Sitten itse tekstiin...

Tykkäsin tuosta, että heti lähdettiin asiaan, eikä alussa ole turhia jorinoita siitä, mistä tässä oikeastaan onkaan kyse, tai ketä edes ovat 'ne' ja 'me'. Ihanan mystistä, mutta kuitenkin jutun edetessä lukijalle valkenee tarpeeksi paljon, jotta tämän ymmärtää. Kuitenkaan missään kohtaa ei mainita, keitä on paikalla, tai minkä takia väkijoukko katselee näitä tyttöjä tai onko joukossa kenties poikiakin. Kaikki jätetään mielenkiintoisesti lukijan mielikuvituksen varaan, mikä jättää tekstin kivasti avoimeksi, vaikka toivonkin, että jatkossa selviää vähän tarkemmin, mistä tässä onkaan oikein kyse. Tähän sopi muuten yllättävän hyvin tuo Alisan(?) näkökulmasta minäkertojalla kirjoitettu kerronta, koska se asettaa lukijankin samaan asemaan, ja samalla tuo jo aiemmin mainittu 'me' ja 'ne' -erottelu toimii paljon paremmin kuin mitä se olisi toiminut hän- tai sinäkertojalla.

Tuo alun lainaus myös nosti mielenkiintoani, koska tulee jännää nähdä, miten aiot kytkeä sen tarinan maailmaan, vai jääkö se irralliseksi, ja tuleeko näitä kenties useampiakin. Sait minut siis pohdiskelemaan vaikka ja mitä tällä tekstilläsi, joten jään innolla odottamaan lisää luettavaa ja toivon, että maagi Valveesta tulee pian enemmän kuin vain pelkkä nimi. (:

Talviomena:
Avasin tämän oikeastaan vain koska otsikossa luki "fantasia", mutta kun luin tämän pätkän:

--- Lainaus ---Kun 19-vuotiaasta Alisasta tulee maagi Valveen nuori morsian, ei mikään ole enää entisensä.

maagi Valveen nuori morsian

maagi
--- Lainaus päättyy ---
...päätin lukea tämän kokonaan.

JHdlöjfldks miksen voi vastustaa synkän kylmiä pitkätukkamaageja? ;___;

Ykköspätkä oli aloituksena tosi hyvä ja vaikka kakkos- ja kolmosraapaletta en pitänyt mitenkään ikimuistoisina, niin nelosraapale sai mut hysteeriseen fanityttömoodiin. Rakentavaa palautetta on siis turha odottaa minun suunnaltani. x'D Jään seuraamaan. Olkaa hyvä ja jatkakaa!

Vlad:
Nanananana! Kun yhdistetään Okakettu ja fantasia, niin saleesti Vlad tulee lukemaan, koska yhdistelmä on vaan jotain niin hienoa. Oon aivan ihastunut sun kirjoitustyyliisi ja vaikka suuresti kertojaratkaisuna minäkertojaa vierastankin, niin sulla on taito saada se toimimaan.

Ne koristelevat meidät kuolleilla kukilla.
Jo tämä ensimmäinen lause riitti mun koukuttamiseeni. Tää on vaan hemmetin nerokas lause (virke, mikä lie) kaikessa oivaltavuudessaan, että en kestä! Joku muu olisi ehkä tyytynyt sanomaan, että koristeltiin kukkasilla, mutta se että siihen lisätään vielä "kuollut", niin huh. Kokonaisuus saa ihan uuden sävyn ja koko merkitys saa jotain ekstraa.

Jotenkin näissä raapaleissa on ihan mielettömän kaunis tunnelma, sellanen jotenkin fantasiamainen ja haikea, mutta samalla kuitenkin aina niin okakettumainen. Sulla on mun mielestä selvästi tunnistettava tyyli kirjoittaa ja mä pidän siitä tyylistä mielettömän paljon. Nää neljä raapaletta valottavat tekstiä vähän, mutta silti riittävästi, kertovat maailmasta pieniä sirpaleita tavalla, joka koukuttaa ainakin miut lukijana vielä entistäkin enemmän. Ihhh, fantasia on mun suosikkigenrejä ja jään kyllä ehdottomasti seurailemaan!

Okakettu:
Katsos kummaa, kommentteja! Kiitos kaikille jo näin alkuun tasapuolisesti - tieto siitä, että tällä oikeasti on lukijoita potkii kirjoittamaan aivan eri tavalla kuin täydellinen radiohiljaisuus.

LillaMyy: Hienoa kuulla, että tämän idea veti puoleensa! Ævintýrin merkitys paljastuu kyllä aikanaan, eikä tuon alun sitaatinkaan ole tarkoitus jäädä pelkäksi koristeeksi - se on ollut kuitenkin todella tärkeässä osassa tätä tarinaa kehitellessäni. Eri asia sitten, onnistunko tuomaan sen ilmi itse tekstissä... Haha, joo, kieltämättä sadan raapaleen fantasiatarina on enemmän kuin uhkarohkea yritys, mutta kerrankos sitä nyt kokeilee mahdottomia. Kiitos todella paljon kommentistasi, oli mukava kuulla että näinkin lyhyt aloitus herätti sinussa jo paljon ajatuksia. Toivottavasti tarina kiinnostaa myös jatkossa. :>

Talviomena Yass, toinenkin maagien ystävä! 'Hysteerinen fanityttömoodi' on enemmän kuin toivottu reaktio, Valve on ilmeisesti jollain ilveellä onnistunut antamaan itsestään suht. hyvä ensivaikutelman. :-D Kiitos paljon kommentista!

Vlad: Tulin hirmu iloiseksi siitä, että sinäkin olit löytänyt tämän tekstin pariin! Itsekin pidän tuosta ensimmäisestä lauseesta aika paljon - sen tarkoituksena on antaa osviittaa niin tilanteen luonteesta kuin Alisan suhtautumisesta kasveihin/luontoon - joten oli ilahduttavaa huomata sinun poimineen se tuolta. :> Kiitos kommentistasi, erityisesti tyylikehuista!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu