Vapaa keskustelu > Saivartelija

J. R. R. Tolkien

(1/21) > >>

Ingrid:
Mielestäni Fini tarvitsee tämän topikin, sillä meitä Keski-Maahan sydämensä jättäneitä on täällä varmasti ihan yllin kyllin. Tolkienin tunnetuimpia teoksia lienevät juurikin Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta -trilogia sekä Simarillion - Tolkienia pidetäänkin nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä ja erityisesti hänen kehittämänsä yksityiskohtaiset fantasiakielet ja -maailmat ovat innoittaneet ihmisiä. Inspiraationaan Tolkien on käyttänyt eri maiden mytologiaa ja eepoksia, kuten meidän suomalaisten Kalevalaa.

Tolkienin muita tunnettuja teoksia ovat muun muassa Keskeneräisten tarujen kirja, Tom Bombadilin seikkailut, Maamies ja lohikäärme sekä Kirjeitä Joulupukilta. Suomentamattomiakin teoksia löytyy lukuisia ja niistä monet pureutuvat Keski-Maan kansoihin, historiaan ja maantieteeseen. Ei parane myöskään unohtaa Tolkienin tuotannosta valkokankaalle filmattuja elokuvia! Elokuvatrilogioista saamme Tolkienin itsensä lisäksi kiittää Peter Jacksonia työryhmineen, sillä Taru sormusten herrasta ja sittemmin Hobitti -elokuvat ovat toimineet monille ficcaajille arvokkaana inspiraatiolähteenä!

Toivoisin, että tämä oma esikuvani kirjoittamisen saralla saisi jonkinlaista keskustelua aikaan! Annan teille vapaat kädet ja toivon, että mahdollisimman moni tulisi höpöttelemään ja jakamaan ajatuksiaan - muistetaan kuitenkin käytöstavat ja hyvän keskustelun resepti, jotta topikki pysyy siistinä eikä kenenkään ei tarvitse pahoittaa mieltään. :)

The Pure-Blood Princess:
Täältä löytyy yksi Keski-Maahan sydämensä jättänyt! Aivan täydellinen keskustelunaihe siis. :D Jooh, mistäpä sitä sitten aloittaisi...?

Tutustuin Tolkieniin ensimmäistä kertaa noin 11-vuotiaana kun löysin äidin kirjahyllystä Sormusten herran ensimmäisen osan. No, minäpä aloin sitä lueskella ja sitten kävin lainaamassa kirjastosta koko tiiliskiven, kun Kahta tornia ja Kuninkaan paluuta ei meillä ollut. (Myöhemmin kyllä ostin koko trilogian itselleni.) Muistan lukemisen olleen sellaista, että olisi vain halunnut lukea lisää ja lisää eikä ollenkaan lopettaa. Samoihin aikoihin aloimme katsoa koulussa LotR-leffoja ja olin aivan myyty! Rakastuin taruun entistä enemmän, ihastuin leffojen hienoon musiikkiin ja muistan kuinka jotkut kohtaukset aiheuttivat kylmiä väreitä...

Hobitin luin sitten Sormusten herran jälkeen, eli vähän väärässä järjestyksessä. Pidin kyllä siitäkin, mutta en missään vaiheessa ihastunut siihen samalla tavalla kuin LotR:iin. Ehkä mun olisi pitänyt lukea Hobitti ennen tarua, ja luultavasti hieman nuorempana, sillä se on kuitenkin sen verran lastenkirjamainen. Hobitti-leffat sitten taas ovat aivan oma lukunsa... Olen kuullut paljon kritiikkiä siitä, kuinka "Peter Jackson teki kolme upeaa LotR-leffaa ja kolme surkeaa Hobitti-leffaa" mutta minä kyllä tykkään myös Hobitti-elokuvista kovasti. Onhan niissä jonkin verran tehty muutoksia, mutta ei se mua haittaa. Ja kyllähän niissä oli hyvin samankaltaisia kohtia kuin LotR:ssa, mutta tykkäsin kuitenkin. :D (Köh köh, eikä olisi muuten voitu parempaa näyttelijävalintaa tehdä Thorinin roolin osalta... ;))

Silmarillionin olen myös lukenut joskus 12-13-vuotiaana, Keskeneräisten tarujen kirjaa muistan aloittaneeni mutta se taisi jäädä kesken, pitäisikin lukea se kokonaan. Kirjeitä Joulupukilta on tainnut tulla luettua, mutta noita muita ei varmaankaan... En muista. Täytyisikin perehtyä taas joskus Tolkienin teoksiin oikein kunnolla ja lukea Sormusten herrakin ajatuksella läpi; siellä kun on niin paljon asiaa ja pieniä yksityiskohtia että tuppaavat väkisinkin unohtumaan.

Jees, tästä saadaan varmasti paljon keskustelua aikaiseksi. Voisin tarinoida vaikka kuinka pitkään aiheesta, mutta täytyyhän sitä muillekin puheenvuoro antaa. :D

Eririn:
Suureksi Tolkienin teosten (ja Jacksonin leffojen siinä samassa) faniksi tunnustaudun minäkin. Luin sekä Hobitin että Sormusten herrat 13-vuotiaana, kun Hobitti piti lukea äikäntunnille (luoja mä itkin lopussa) ja päätin siitä sitten saman tien jatkaa Sormusten herroihin. Siinä tuli myös katsottua leffat äidin kanssa^^ äiti oli jo aikaisemmin antanut mulle ne kirjat (jotka on hamalta seiskytluvulta, se itse asiassa luki ne myös 13-vuotiaana) ja ilmoittanut, että jos ei kerran Potter riitä, lue nämä.

Silmarillion on mulla tällä hetkellä työn alla, mutta saan varmaan sen luettua vasta kesällä, kun nyt pitää lukea pääsykokeisiin. So far olen erityisesti pitänyt kääpiöiden luomiskertomuksesta. Keskeneräisten tarujen kirjaa olen myös lukenut sieltä täältä, jossain vaiheessa luen sen kokonaan, ja sitten pitäisi tarttua Hurinin lasten tarinaan.

Mulla on varmaan varsin unpopular opinion Hobitti-leffoihin, koska jostain syystä pidän niistä enemmän kuin LotR:ista. En tiedä johtuuko se siitä, että näitä leffoja mä ihan tosissani odotin samanlaisella innolla kuin Pottereita. LotR:ia ei tarvinnut missään vaiheessa odottaa (ne tuli leffoihin kun olin 7-9, enkä tietenkään silloin saanut niitä katsoa). Joka tapauksessa koko leffasarja on mulle tärkeä, enkä tiedä, onko mikään muu sarja aiheuttanut mulle samanlaista tunteidenpurkauksia tai samanlaista intoa kirjoittaa ficcejä. (asiasta kukkaruukkuun Richard Armitage oli täydellinen valinta Thoriniksi. Ylipäänsä koko sarjan cast on ollut täydellinen, mutta erityisesti kyllä Armitage.) Mutta joo, rakastan näitä leffoja ja vaikka BotFA on edelleen elämäni suurin tuskan aihe (en oo eläissäni itkenyt yhtä paljon kuin sitä katsoessa), odotan innolla sen pidennettyä versiota, jotta voin maratoonata koko sarjan^^ joku laskeskeli että se olis noin 20 ja puoli tuntia xD

Mutta joo, nää kirjat ja elokuvat on mulle melkoinen henkireikä, soundtrackeistä puhumattakaan. Howard Shore on kyllä musiikin velho.

Ansa:
Hii, täällä yksi Tolkien fani!

Katselin juuri kirjahyllyäni ennen tätä topaa, ja siellä on kunniapaikalla 60-luvun kansilla varustettu helkkarin ruma Sormusten herrojen eka kirja. Sen takia tänne topaan oikeastaan eksyinkin (huomasin tän kyllä heti kun tämä tänne tänään popsahti.)

Mutta niin. Sormusten herrat on oikeastaan mun ensimmäinen herääminen minkäänlaiseen kirjallisuuteen. Löysin tosiaan joskus vuonna papu ja nakki (ömm... 12 vuotta sitten...) kirjat pienen silloisen maalaiskirjastoni hyllystä, ja ruma kansi sai lukemaan takakannen, ja takakansi itse kirjan. Siitä se sitten lähti, vähän lapasesta, on meinaan tullut kahlattua satoja klassisia fantasiakirjoja kannesta kanteen teini-iässä. Kaikki muut luki jotain Tiina-kirjoja tai Neiti etsivää, eikä ollut Sormusten herroista kuullutkaan. Ja siis se samainen kirja mikä tutustutti mut Tolkienin maailmaan, on tuolla hyllyssä. Kun tuli ne uudet "nykyiset" ruskeet kansipainokset missä on se silmä, niin vanhat kaupattiin poistomyynnissä pois, oli niin huonokuntoisia. Ystävällinen kirjastotäti oli napannut sen sieltä muiden silmiltä talteen mua varten. Joo ei ole oikeen enää samanlaista meininkiä täällä kaupungissa, maalaiskirjastossa kaikki kuitenkin tunsi toisensa monen vuoden ajan, varsinkin jos kirjaston palveluita käytti päivittäin. Ja nyt kun on tuo Hobitti-buumi, niin ei taida nuo ruskeat kannet enää niin uudet ollakaan, kannet tainnut parin painoksen verran jo vaihtua, hupsista. :,D

Mutta niin, tässä nämä vanhat ihanan kamalat kannet mitkä omistan. :,D


Mutta niin. Itse aiheeseen taas.

Rakastan LotRia, rakastan Hobittia. Silmarillionia ja Húrinin lasten tarinoita jumaloin ja Keskeneräisten tarujen kirja tyydyttää tiedonjanoa. Monta vuotta olen yrittänyt opetella haltiakieltä, koska haltiat on rakkaus, mutta en ole vain oppinut. Ainakaan kunnolla. Oon aina kateellinen parille kaverille, jotka ihan sujuvasti puhuu haltiakieltä.

Leffoihin sitten taas...

Rakastan LotR-leffoja, Hobitit onkin sitten meh. En nyt täysin sano että Hobitti ratsastaa Lotrin maineessa rahan toivossa, mutta olisihan lyhyestä seikkailuteoksesta saanut kyllä yhden pitkän leffan kolmen sijaan. Ja en edes muutenkaan niin pidä Hobitista, keskitytty liiaksi imo vääriin juttuihin ja lisätty turhia juttuja. Ja koska rakastan haltioita ja Arwen/Aragon on otp, niin ehkä siksikin LotR iskee enemmän.

-Ansa

Eririn:
Mun kirjoissa on just nuo samat kannet ja jotenkin ne on kaikessa kamaluudessaan aika ihanat xD ne on irrotettavat, joten kun raahaan noita kirjoja kodin ulkopuolelle, otan ne pois. Eivätpä mene sen enempää rikki kuin jo ovat. Kuten sanottu, hamalta seiskytluvulta eli aika vanhat xD

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu