Kirjoittaja Aihe: Olipa kerran avaruus: Paratiisi | K-11 | Pierrot/Psi | 10/20  (Luettu 2336 kertaa)

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Ficin nimi: Paratiisi
Kirjoittaja: Lyra
Fandom: Olipa kerran avaruus (1982)
Vastuunvapaus: En omista kyseistä sarjaa, enkä saa tästä tuotoksesta rahaa
Ikäraja: K-11
Varoitukset: -
A/N: Kattelin pitkästä aikaa netflixistä Olipa kerran avaruutta ja yhtäkkiä iski halu ficata. Pierrot/Psi on mun lapsuuden suuri OTP. Osallistun näillä rapsuilla Valloita fandom II -haasteeseen sekä Vuosi raapalehtien VII -haasteeseen.







Paratiisi





YKSI
Hummingbird vapisee, kun he saapuvat ilmakehään. Psin mielessä välkkyy mahdolliset vaarat, mutta on jo liian myöhäistä tehdä mitään. Alhaalla pilvien takana näkyy planeetan kivinen pinta ja Psi voi vain toivoa, että he eivät törmää vuoriin, että jokin osa aluksesta toimii ja he selviävät ehjinä maahan, vaikka laskeutumisesta tuleekin raju.

Psi puristaa tuolinsa metallisia käsinojia, kun aluksen vauhti kiihtyy entisestään. Hän tuntee Pierrotin läsnäolon vierellään. Sellaisina hetkinä hän pelkää pojan puolesta. Pelkää heidän molempien puolesta, mutta jos Pierrot selviää, niin kaikki on hyvin. Metro selviää varmasti, siitä Psi ei koskaan ole huolissaan.

Psin mielessä pimenee, kun alus vihdoin iskeytyy kallioiseen maahan.

KAKSI
“Psi, Psi. Oletko kunnossa? Psi, herää.”
Psi tulee tajuihinsa hitaasti. Näkökentän reunat ovat harmaat ja epätarkat, mutta hän erottaa Pierrotin edessään. Hän makaa aluksen lattialla. Tavarat ovat lentäneet ympäriinsä ja aluksen sisätilat ovat täynnä romua. Tietokoneen hälytysääni tuuttaa tasaisesti.

“Olen kunnossa”, Psi vastaa ja yrittää nousta ylös. Samassa kipu iskee hänen nilkkaansa ja voihkaisten Psi vajoaa jälleen lattialle. Pierrotin kädet ovat hetkessä hänen ympärillään. Pierrot auttaa hänet takaisin tuoliin.
“Miksei kukaan kysy, olenko minä kunnossa?” Metro kysyy ja pian robotti ilmestyy romukasasta. Psin huulilta karkaa naurahdus, kun Metro rullaa heidän luokseen.
“Se oli kova töyssy”, Pierrot sanoo. “Onneksi olemme elossa.”

KOLME
“Se ei ole murtunut”, Pierrot sanoo tunnustellessaan Psin nilkkaa. Metro tutkii alusta, mutta on selvää, että he eivät nouse ilmaan. Radio on rikki, heidän täytyy vain toivoa, että joku vastaanotti hätäsanoman, ennen kuin he iskeytyivät maahan. Pierrot kietoo sidettä Psin nilkan ympärille ja antaa tytön sitten kokeilla seisomista.
“Tämä onnistuu, mutta en usko, että pystyn kävelemään”, Psi sanoo kokeillessaan jalkaansa. Pierrot nyökkää.

“Meidän pitää selvittää, missä olemme ja pystymmekö elämään täällä, kunnes apua saapuu”, Pierrot sanoo sitten.
“Planeetan nimi on Onyx, Q-sektori, viides tähtijoukko”, Metro selventää heti koneiden keskeltä. “Ei tietoa elinkelpoisuudesta. Happipitoisuus 20%.”
“Kauanko koneiden korjaamisessa menee?” Psi kysyy.

NELJÄ
“Kaksi tai kolme päivää”, robotti sanoo heti. “Olettaen, että meillä on tarpeelliset varaosat.”
“Hienoa”, Pierrot sanoo. “Sinä voit jäädä tänne hoitamaan sitä, kun minä ja Psi tutkimme ympäristöä. Sanot aina hoitavasi kaiken paremmin yksin.” Metro ilmoittaa kantansa pyörähtämällä ympäri ja aloittamalla romukasan raivaamisen. Pierrot vilkaisee Psitä, joka istuu edelleen tuolissa.

“Unohdin kokonaan, että et voi kävellä”, poika sanoo.
“Jos etenemme tarpeeksi hitaasti ja tuet minua, niin enköhän minä pärjää”, Psi vastaa ja kohottautuu kokeeksi tuolista.”
“Loistavaa”, Pierrot sanoo. “Minä käyn hakemassa meidän tavaramme.”

“Me olemme poissa kaksi päivää”, Psi sanoo Metrolle. “Yritä saada kaikki kuntoon.”
“Tietenkin, tietenkin”, Metro vastaa hänelle.

VIISI
He etenevät hitaasti. Pierrot tukee Psitä jokaisella askeleella. Planeetta näyttää maanpinnalta täsmälleen samalta kuin avaruudesta. Karut vuoret levittäytyvät silmänkantamattomiin ja niiden väliin avautuu pohjattomia rotkoja.

“Ei näytä siltä, että täällä on elämää”, Pierrot sanoo, kun he kiipeävät ylöspäin. Psi vilkaisee taakseen. Alus erottuu vielä kaukana heidän takanaan.
“Niin, hankala sanoa. Olosuhteet vaikuttavat sopivilta, mutta missään ei näy elämää”, hän vastaa Pierrotille.
“Hyvä vain meille, jos tällä kertaa kukaan ei yritä syödä meitä”, Pierrot vitsailee ja Psin on pakko nauraa edes hieman.

Äkisti maa alkaa täristä ja Psi takertuu Pierrotin käteen.
“Maanjäristys”, hän voihkaisee.
“Pidä kiinni”, Pierrot sanoo. Kivet vierivät rinnettä alas.
« Viimeksi muokattu: 12.02.2020 19:30:20 kirjoittanut Lyra »

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
KUUSI
Sitten yhtä nopeasti kuin maa on alkanut täristä, se lakkaa. He tasaavat hengitystään.
“Mistäköhän tuo johtui?” Pierrot pohtii ja katselee hämmentyneenä ympärilleen. Psi huomaa joen ensimmäisenä.
“Pierrot, katso tuonne!” hän hihkaisee ja osoittaa jokea, joka nyt pulppuaa vuoresta heidän edessään. Hetken kuluttua näyttää siltä, että paikalla on aina ollutkin joki.

“Vettä”, Pierrot huokaisee vaikuttuneena. “Siellä, missä on vettä on oltava myös elämää!” Joki jatkaa matkaansa alas kiviseen kanjoniin ja katoaa sitten kallioiden peittoon.
“Tuolla ei ainakaan ole elämää”, Psi sanoo katsellessaan alas.
“Olet varmasti oikeassa”, Pierrot vastaa ja kietoo kätensä tukevammin Psin ympärille. “Mennään katsomaan, mistä tuo joki saa alkunsa.”

SEITSEMÄN
He kävelevät sille paikalle, josta joki ilmestyy vuoren sisästä. Luola on avara. Joen ja sen katon välissä on reilusti tilaa. Joen pauhunta soi Psin korvissa.
“Luola jatkuu varmasti pitkälle”, Pierrot sanoo ja katsoo kuohuvaa jokea. Psi nyökkää.
“Ilman valoa meidän on hankala tietää, kuinka pitkälle”, hän sanoo. “Tuolla on pilkkopimeää.”

“Ammun valoammuksen”, Pierrot sanoo sitten. “Jospa saisimme tietää, mitä tuolla on.” Psi tukee itsensä vuoren seinään, kun Pierrot kohottaa pistoolinsa ja ampuu kerran luolaan. Laukaus kaikuu luolan seinistä, mutta peittyy nopeasti joen meluun. Hetken kuluttua kaukana heidän edessään välkähtää ja pienen hetken ajan he näkevät avautuvan maiseman.
“Kaunista”, Psi huokaisee.

KAHDEKSAN
“Haluan mennä tutkimaan tuota”, Pierrot ilmoittaa, kun valoammus on sammunut. “Kuka tietää, mitä muuta siellä voi olla. Ehkä tällä planeetalla on kuin onkin elämää.”
“Olosuhteet voisivat olla otolliset”, Psi toistaa jälleen. “Harmillista, ettemme voi mitenkään kulkea jokea vastavirtaan. Se pyyhkäisi meidät kanjoniin alta aikayksikön.” Pierrot nyökkää.

“Saatamme tarvita Metron apua tähän”, hän sanoo. “Se innostuu varmasti, kun kuulee olevansa tarpeellinen.” Psi naurahtaa.
“Aurinko alkaa jo laskea”, Pierrot lisää sitten. “Meidän on sittenkin parempi palata takaisin Hummingbirdille. Ties vaikka Metro olisi saanut jotakin aikaan.” Pierrot auttaa Psitä jälleen kävelemään ja he aloittavat matkan takaisin alukselle.
“Tulemme heti huomenna takaisin”, Pierrot sanoo.

YHDEKSÄN
“Te palasittekin jo”, Metro tervehtii, kun Pierrot auttaa Psin jälleen istumaan ohjaamotuoliin. Aluksen sisätilat näyttävät huomattavasti siistimmiltä kuin aikaisemmin.
“Löysimme luolan ja tarvitsemme sinun apuasi sen tutkimiseen”, Psi selittää.
“Tietenkin, tietenkin”, Metro sanoo. “Oliko se muka yllätys kenellekään?” Pierrot pyörittelee silmiään robotille.

“Nukumme tämän yön aluksessa ja lähdemme heti aamulla tutkimaan luolaa. Aluksen korjaus voi odottaa sen verran”, poika sanoo.
“Seikkailu ennen kaikkea”, Metro mutisee. Psi hieroo nilkkaansa ja löysää sidettä hieman. Nilkka jomottaa, mutta tulee toivottavasti kuntoon.
“Särkeekö se?” Pierrot kysyy. Psi nyökkää.
“Voin hakea siihen jotain kylmää”, Pierrot sanoo ja katoaa sitten ohjaamosta, ennen kuin Psi ehtii vastustella.

KYMMENEN
Psi ei voi nukkua. Hänen jalkaansa särkee ja alus huokailee oudosti. Silloin kun hän nukkuu, hän näkee painajaisia, jotka varoittavat vaarasta. Hän on kuullut äänen ennenkin.

Aamulla hän tuntee olonsa väsyneemmäksi kuin käydessään nukkumaan, mutta väittää kaiken olevan kunnossa, kun Pierrot kysyy asiasta.
“Haluan vain päästä tutkimaan sitä luolaa”, Psi sanoo. “Se näytti aikamoiselta paratiisilta.”
“Toivottavasti tällä kertaa ei törmätä käveleviin liskoihin”, Pierrot nauraa.
“Tämän planeetan ilmasto ei sovellu liskoille”, metro kertoo avuliaasti. Hän näyttää varsin tyytyväiseltä itseensä, vaikka onkin robotti.
“Tietenkään ei”, Psi sanoo hymyillen lempeästi. “On aivan liian kuivaa.”
“Joka tapauksessa”, Pierrot sanoo. “Kunhan mitään yllättävää ei ilmene.”

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Nyt on kyllä pakko kommentoida, ihan jo siksi, että saisin ilmoituksen milloin tähän tulee lisää osia!

Itsehän olen aivan vannoutunut Albert Barillé -piirrettyjen ystävä, erityisesti Olipa kerran elämä ja Olipa kerran avaruus ovat niin tuttuja, että enpä ole vain hankkinut noita DVD:llä, vaan myös aataminaikuiset VHS-nauhat. Avaruutta ei aikoinaan julkaistu suomessa kaseteilla muuten kuin ruotsiksi, vasta aikuisiällä näin suomidubin.

Kaikkein ehkä hämmästyttävintä tässä on, että olet noin tiiviiseen formaattiin saanut kaivettua melkein minkähyvänsä jakson ytimen. Tai ehkä juuri formaatin vuoksi! Retroskifiksi ja nuorille lapsille suunnattuna sarjana kyseisen ohjelman juonet ovat hyvin suoraviivaisia, mutta eivät mitään ohuen ohuita. Siksi ehkä minusta juuri tällainen tapa kertoa sopii tilanteeseen. Asiat tapahtuvat juuri niin kuin kuvittelisin niiden tapahtuvan, kuulen aivan nuo legendaariset musiikit päässäni. Sen jännitysmusiikkin erityisesti.

Kuulenmyös hahmojen äänet melkein päässäni. Metro varsinkin on mussu, mun suosikkihahmo <3 Ja aina yhtä kuivasti laukomassa mielipiteitään <3 Sydämistyn ihan.

Kiitos ja toivon inspiraatiota, jotta uudet osat tulevat pian.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right