Vapaa keskustelu > Saivartelija

Kuroshitsuji

(1/9) > >>

Verinen Paronitar:
No niin, nyt kun fandom-kohtaiset keskustelutopicit on sallittu, niin kokeillaan, miten pulina tästä sarjasta lähtisi käyntiin. Ficcien saralla fandom ainakin on Finissä kohtuullisen aktiivinen, joten ehkä tästä muutakin hölöteltävää löytyisi  :)  Keskustelun aloittaminen tuntuu vähän hankalalta, mutta toivon mukaan näistä täkyistä olisi jotain apua jutustelun viriämiseen!

Anime vai manga? Vai molemmat? Jos vain toinen, niin miksi? Mikä sarjassa on hyvää, mikä ärsyttää, mitä toivoisit jatkolta?

Animen kakkoskautta tunnutaan kansainvälisellä kentällä dissattavan aika ankarasti, mitä mieltä on meikäläinen katsojakunta? Entä Book of Circus? Tai Book of Murder? Mitä mieltä olette yleisesti animen juonista tai vaikka hahmojen toteutuksesta?

Ja mitenkäs manganlukijat -- suomeksi vai englanniksi? Missä kohtaa menette? Suomi-julkaisussa ollaan sisäoppilaitos-arcin alussa, joten sitä myöhempien tapahtumien mahdollinen puiminen tapahtukoon sitten spoilereille sopivaan tapaan pienennetyllä fontilla.

Ja niin edelleen, niin edelleen... Sana on vapaa.



Jos nyt omasta Kuroilustani sanasen sanoisin, niin voi luoja miten mua edelleen jaksaa kismittää tämä päähahmojen hylkeksintäni. Aloitin Kuron lukemisen oikein suurella innostuksella, että jesjes, näin herkullisella alkuasetelmalla ei voida mennä metsään, nyt aivan varmasti keskushenkilöt (ja fandomin pääparitus) nousevat minun lemppareikseni. Niin sen on pakko mennä.

... no ei mennyt. Ei lähellekään. Tokan pokkarin alussa kiinnyin Grelliin kovasti jo sen ensimmäisen sisäkansi-piirroksen myötä (onneksi en ole pinnallinen tai mitään) ja kiroilin koko ajan, että pliiiis, antakaa tälle söpölle ujolle hovimestari-muruselle enemmän ruutuja... Olin sitten jokusen tovin varsin tyrmistynyt, kun kaveri ei ollutkaan sitä miltä oli aluksi näyttänyt, mutta onneksi aito tavara osoittautui pikapuoliin jopa ensivaikutelmaa rakastettavammaksi. Muut shinigamit seurasivatkin sitten näppärästi Grellin vanavedessä lemppareiden listalle, kun sekä hahmoryhmien sisäinen dynamiikka että kuolemasälppeet kiinnostavat kovasti, ja niin Ciel hovimestareineen menetti mun silmissä aika tehokkaasti melkeinpä kaiken kiinnostavuutensa. Siis ihan kivojahan ne on, mutta ei herätä mitään sen suurempia tunteita.

Mangaa luen scaneina sitä mukaa kuin niitä tulee. spoil Kiinnostus on kyllä tällä hetkellä melko tasan pyöreä nolla, koska nykyinen arc on musta sikatylsä ja tuntuu jatkuneen ikuisesti. Shinigameja ei ole nähty niin moneen chapteriin, että alan olla valmis heivaamaan koko sarjan seuraamisen roskikseen siihen saakka, että tumblrissa tai jossain saan signaalin siitä, että edes joku niistä olisi palannut takaisin kuvioihin. Sieglinde on kyllä musta ihan jees hahmo ja siitä voisin lukea enemmänkin, mutta voitaisko nyt viimein painua vittuun sieltä skutsista perseilemästä?! Lisäksi mua ärsyttää se, että shinigamien faneja kuitenkin kosiskellaan pysymään linjoilla jatkuvasti esiintunkevalla fanikrääsällä, kun moinen sälä ei itseäni kiinnosta yhtään... Kun hahmoja pidetään koko ajan esillä, tulee nälkä saada lisää, mutta valiettavasti varsinaiseen teokseen saakka eivät ole hetkeen päässeet /spoil

Animelle en oikein lämmennyt, kun lempihahmosta väännettiin niin kaamea comic relief, vaikka onhan sillä toki hetkensä. Book of Circus oli kuitenkin kovasti myös minun mieleeni.

Mitenkäs muut?

ruttotohtori:
Mä arvasin tän, mä tiesin että Kuroshit on eka fandom josta tää topsu tulee. Pitäis varmaan ruveta pitään jotain meedioshowta, äksdee.

Jooh, ite tosiaan katoin Kuroshitin molemmat kaudet siinä 2011 eli fandomin puolella on tullut hilluttua jo jonkin aikaa. Se oli siihen aikoihin kaveriporukassani iso juttu, mutta en mä animen lisäksi sitten saanut mangaa luettua kuin sen viis ekaa pokkaria. Book of Circuksen myötä sitten vihdoin kahlasin mangan siihen saakka kun sitä oli ilmestynyt, ja pakko sanoa että manga vie ihan sata-nolla. Tykkäsin tosin ekojen kausien revittelyistä ihan semisti, ne enkelijutut mulla edelleen on kyllä vähän pimennossa että mikä niiden idea oli, mut Alois ja Claude oli varsin miellyttäviä hahmoja kaikessa epämiellyttävyydessään, joten mikäs siinä (ja Claude on kuuma, hitsi, pitäis kattoo noi animut uusiks joskus). Vaikka toki Book of Circus on tarinallisesti se paras, kun seuraa alkuperäisteosta - tosin sen katsominen oli paikoitellen tylsää kun animen ilmestymisaikaan luin sen sirkusarkin ja ne meni sillä tavalla päällekkäin.

Ainoa animeversion todellinen vika mulla on vaan se, kuinka halvalta se näyttää. Animointi on niin pirun kökköä että itkettää, ja kun vertaa animen kuvamateriaalia mangan ihastuttavan yksityiskohtaiseen ja nättiin taiteeseen... Mmh. Animessa tosin on loisto soundtrack ja mitä parhaat ääninäyttelijät, Daisuke Onon kanssa nyt ei voi epäonnistua ja Undertakerin hykerrys vetää polvet veteliksi täältä suunnalta. Pointseja myös Maaya Sakamotolle joka on vanginnut Cielin kärttyisen olemuksen ihan täydellisesti, ja Mamoru Miyanon Jokeri on aivan ihastuttava. En vaan animen visuaalista ilmettä kestä ollenkaan, openingit ja endingit on kivasti animoitu, mutta muuten särkee silmiä katsoa sitä jälkeä. Ja ehkä sekin vaikuttaa, kun animessa ei parhaisiin arceihin olla päästy ainakaan vielä käsiksi. Vaikka sirkusteema onkin lempijuttujani koskaan, se tarinakaari jäi jotenkin vaisuksi, ja ne koulu- ja laivatarinat iski jotenkin paljon syvemmälle. Taitaa tosin johtua siitä että noissa myöhemmissä tarinoissa Undertakerilla on isompi rooli ja no, se nyt on ultimaalinen suosikkihahmoni tästä sarjasta ja taisi jopa olla syy miksi Kuroshittiä rupesin katsomaan. Joskus muinoin kun Anime-lehdestä luin arvostelun tästä sarjasta, iski silmään hauta-arkkuja myyvä heppu jota pitää naurattaa että saa diilin tehtyä, tommonen musta huumori on just sitä mitä rakastan ja no, hahmo oli ennakkohypen arvoinen.

Haluaisin jatkolta vaan paremmin animoituja piirrettyjä (pliis tehkää sisäoppilaitosarkki ja nyt vähän isommalla budjetilla niin me gusta) ja no, mangan osalta tahtoisin lisää kuolemanjumalia, koska eipä muakaan Cielin ja Sebun välinen kemia niinkään jaksa kinostaa. Sitä paitsi mangassa on ollut niin isoja ja cooleja juttuja että harmittaa kun viimeisin arkki on hylännyt ne kokonaan, muutenkin se on ollut tappotylsä (tosin vikat kaks chapteria on vieläkin lukematta, ehkä tää arkki vihdoin loppuu, hngh, toivottavasti). Itsekin tosiaan luen sitä tahtia kun scanejä ilmestyy internettiin, kun en Suomen tahtiin ehtinyt enkä nyt enää jaksais odottaakaan uutta pokkaria joka kuukausi.

Loppukaneetti: animen paras jakso on ehdottomasti Hamlet-spesiaali koska a) Hamlet ja b) miehiä naisten vaatteissa. What's not to like? :--D

Verinen Paronitar:
Haha, mäkin vähän arvelin tän olevan eka oman topsun saava fandom, koska kukaan muu kuin mun kaltaiseni riemuidiootti ei kehtaa olla ekana pykäämässä keskusteluja siltä varalta, että jokin menee pieleen  :P


--- Lainaus ---Taitaa tosin johtua siitä että noissa myöhemmissä tarinoissa Undertakerilla on isompi rooli ja no, se nyt on ultimaalinen suosikkihahmoni tästä sarjasta ja taisi jopa olla syy miksi Kuroshittiä rupesin katsomaan.
--- Lainaus päättyy ---

Mä taas tykkään eniten Ripper Arcista, koska Grell ja madam Red. Campania on kans loisto, koska Grell. Ja muut shinigamit. Ilman sitä hahmoa olisi todennäköisesti jäänyt sarjan lukeminen sinne suht alkumetreille. Koulu-arcissa oli kyllä se kiva puoli, että siellä nähtiin vanhoja tuttuja hahmoja vähän uudenlaisissa kuvioissa (siis en olisi koskaan osannut uskoa ilahtuvani suuresti Soomasta, mutta niin vain kävi), mutta se oppilashahmojen lauma vähän puudutti mua.

Campaniaa toivoisin kyllä minäkin kovasti animeksi, ja mua ei edes kököhkö animointi jaksa niin kauheasti häiritä (vaikka tietty sata kertaa mieluummin katsoisinkin jotain, mikä muistuttaisi mangan visuaalista karkkia). Ja musta animen paras jakso on ollut grelliam- shinigami-spesiaali. Yllättäen. En edes halua tietää, miten monta kertaa olen sen nähnyt.


--- Lainaus ---(tosin vikat kaks chapteria on vieläkin lukematta, ehkä tää arkki vihdoin loppuu, hngh, toivottavasti)
--- Lainaus päättyy ---

Siellä ne edelleen rämpii  >:(  Oon ollu jo aika monta chapteria sitä mieltä, että kyllä se ihan saletisti kohta loppuu, mutta vielä mitä -- aina tulee vielä joku nippeli tai nappeli, jolla homma venyy vielä vähän lisää. Jossain vaiheessa olin melkein valmis rukoilemaan, että Yana Toboson Kuro-musikaaleihin kirjoittamat shinigamit Alan Humphries ja Eric Slingby saataisiin mangaankin, mutta nyt alan olla siinä pisteessä, että jo pelkät Knoxin kengätkin ilahduttaisi mua hillittömästi.

Beyond:
Hah, arvasin myös, että Kuro on ensimmäinen fandom, josta perustetaan keskustelu! Finin ennustajapiiri, anyone? :D Joka tapauksessa odottelin kovasti, että joku rohkenee pistämään ketjun pystyyn, joten isot kiitokset aloittajalle! <3

Olen Kuron osalta melkoinen sunnuntaiharrastelija. Tiedän suurin piirtein, missä mennään, mutta en ole vieläkään saanut mangaa luetuksi, enkä usko näin tapahtuvankaan koskaan. Koen sarjakuvat lähtökohtaisesti epämiellyttävänä esitystapana, eikä Kuro ole kolahtanut niin kovaa, että kiinnostukseni juoneen riittäisi aivan mangaan asti. Periaatteessa minusta kyllä kuullun perusteella mangan juoni hakkaa animen aivan sata-nolla, ja ymmärrän kansainvälisten kenttien ketutuksen animen 2. tuotantokautta kohtaan. Siitä jäi jotenkin hurjan irrallinen tuntuma, vaikka manga oli katsomisvaiheessa jopa vielä vähemmän tuttu kuin tätä nykyään. Sen lisäksi on todettava, etten lähtökohtaisesti pitänyt uusia hahmoja kovinkaan onnistuneina. Claudesta saa revittyä irti jotain, jos tarvitsee toistakin hovimestaria, mutta siinäpä se oikeastaan. Alois tuntui minusta harvinaisen turhanpantilta merkittäväksi hahmoksi. :D

Tarttumapinnasta päästäänkin siihen, että katselen toisinani animearvosteluita Youtubesta huvikseni, ja eräs lempiarvostelijoistani puhui kerran Kurosta. Videolla esitettiin pari sellaista pointtia, joita voisin käsitellä. Ensimmäinen väittämä liittyi nimenomaan hahmoihin, sillä arvostelijan mielipiteen mukaan hahmoissa ylipäätään on hyvin vähän tarttumapintaa. Periaatteessa olen valmis kirjoittamaan väittämän ainakin jollain tasolla, sillä ensivaikutelma yhdestäkään hahmosta ei ollut Huh, miten miellyttävä persoona! Toisaalta ehkäpä nimenomaan sen takia olen pitänyt hahmoja alusta asti mielenkiintoisina - sellaisina, jotka erottuvat edukseen fanitaiteessa, kun syitä heidän olemukselleen ruoditaan ihan kunnolla, minkä ainakin tähän asti näkemäni canon skippaa. Se ei ole välttämättä huono asia omasta näkövinkkelistäni, sillä useimmiten fanitaide on minulle fandomeissa The Thing. Kurossa tämä korostuu kohdallani poikkeuksellisen paljon, sillä löydettyäni fanitaiteen äärelle olen arvioinut canonia fanitaiteen perusteella, eikä suinkaan päinvastoin.

Toinen pointti, joka arvostelusta jäi käteen, oli toteamus siitä, ettei anime tiedä, milloin itsensä pitäisi ottaa vakavasti. Comic reliefien paikat ainakin ennen Book of Circusta olivat minunkin mielestäni toisinaan vähän oudoissa paikoissa, joskaan seikka ei pahemmin häirinnyt. Minulla on suhteellisen korkea toleranssi katsojana märille räteille. Joka tapauksessa jos Book of Circusia vertaa ensimmäiseen ja toiseen tuotantokauteen, on käsittelyote mielestäni parantunut huomattavasti. :) Oikeastaan Book of Circus tuntuu painiskelevan täysin eri sarjassa kahden ensimmäisen kauden kanssa.

Huh, jopas kuulostan negailevalta, vaikka se ei ole suinkaan tarkoitus: Kuro on silti minusta itsessään kiva fandom ja estetiikaltaan, sekä teemoiltaan täysin makuni mukainen - niin makuni mukainen, että tiesin pitäväni sarjasta jo ennen kuin olin tutustunut siihen.

ruttotohtori:

--- Lainaus ---Ensimmäinen väittämä liittyi nimenomaan hahmoihin, sillä arvostelijan mielipiteen mukaan hahmoissa ylipäätään on hyvin vähän tarttumapintaa. Periaatteessa olen valmis kirjoittamaan väittämän ainakin jollain tasolla, sillä ensivaikutelma yhdestäkään hahmosta ei ollut Huh, miten miellyttävä persoona!
--- Lainaus päättyy ---
Voin allekirjoittaa tän siinä mielessä, että yksikään hahmoista ei ole miellyttävä, ja tietyssä mielessä toi vie sitä tarttumapintaa pois. Ei sitä ihan hirveesti jaksa välittää hahmojen kohtaloista, jos hahmot itsessään on inhottavia. Mut tarttumapintaa onkin ihan muualla. Kuroshitsuji on semmonen sarja jonka kanssa joutuu tekemään paljon ajatustyötä, jos hahmoja haluaa ymmärtää. Tulkinnanvaraa on myös paljon, koska monet asiat jätetään kertomatta (esimerkiks kenenkään muun menneisyydestä ei oo juuri kerrottu paitsi Cielin ja palvelijoiden), ja headcanoneille löytyy sijaa. Musta on myös sinänsä kivaa seurata sarjaa jonka hahmoihin ei muodostu sillei tunnesidettä, koska yleensä se tarkottaa et sarja on juonikeskeinen, ja juoneen keskittyviä mangoja/animeja on erityisesti nykyään aika vähän. Vaikka toki Kuroshitissä hahmotkin on oleellisessa osassa, kun ne on kaikki niin omalaatuisia ja just se vastenmielisyys mikä niistä huokuu on kans aika tärkee tekijä. Tulee vähän mieleen Death Note, joka oli kans juonikeskeinen sarja ja jonka kaikki hahmot oli epämiellyttäviä ja ikäviä tyyppejä, mut silti niissä hahmoissa oli jotain mikä kiehtoi kovasti ja sai ne tuntumaan tärkeiltä.

En tiiä saiko tästä mitään kiinni, mut tl;dr: tykkään kun Kuroshitin kaikki hahmot on ikäviä, koska se saa niistä mielenkiintoisia. Harvemmin sitä kivoille hahmoille rupeaa miettimään syitä, et miks ne on kivoja, kun kivuus on sillee oletus. Ja siis kyllä mä Kuroshitin hahmoista pidän, mut onhan ne kaikki persooniltaan aika kylmiä, sillee. Jos tuntisin irl... :-DD (Ja nyt sitten unohdamme sen Sebastian-halityynyn joka piileskelee kamarissani.)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu