Kahvi katkeruudella, kiitos • S • Remus/Sirius

[Vilna]

(Hahmot © J. K. Rowling.)

Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S

Paritus - Remus Lupin/Sirius Musta, yksipuolinen Sirius Musta/James Potter
Tyylilaji - monen eri aamun tunnelmia, draama
Sanamäärä - 832

Yhteenveto - Peter tuo aamiaiselle eri keksejä kuin aikaisemmin ja sanoo kryptisesti, että muuttaa pian käsitystään Remuksesta.

A/N: Joskus on kiva palata juurilleen! En tiedä, miten enää osaan näitä tomppeleita vai osaanko enää ollenkaan, siitä on muutama vuosi vierähtänyt kun oon viimeksi kelmeistä kirjoittanut. Jännittää. Tykkään paljon varhaisista aamuista ja aamuista ylipäätään (vaikka oonkin itse niissä huono), siispä tää ficci kertoo... no aamuista. Erilaisista sellaisista. Myös: jee, kliseitä ja Peter!

Kirjoitin tämän järjettömän inspiroiva ja kiva ihminen nimeltä Auroora mielessä. ♥



Sirius on aina rakastanut Jamesia.

Se on totuus. Sattuva, kieroutunut sellainen, mutta ei yhtään sen vähemmän totta. Sirius ei ole koskaan osannut sanoa Jamesille ei, hän ei ole koskaan osannut olla väittämättä vastaan, kun kyseessä on Lily, eikä Sirius koskaan pelkää sanoa sitä ääneen, vaikka hän makaa Remuksen sängyssä kädet niskan takana ja apaattisen nauravaisena.

Sirius on aina rakastanut Jamesia, alusta asti, jo pikkupennusta lähtien. Siitä asti, kun James sanoi, että Siriuksen perhe on perseestä ja että Sirius saisi muuttaa heidän luokse asumaan.

Remus juo laihaa teetä sinä aamuna, sillä tämä ei ole yhtään sen vähempää totta:

Remus on ollut rakastanut Siriukseen jo iäisyyden.



Sirius jää yleensä yöksi.

Sohvalle.

Remus pitää varhaisista aamuista, mutta myös myöhäisistä illoista, joten hän on peittelemässä Siriuksen, kun tämän pää painuu sohvatyynyyn ja kuorsaus karkaa avonaisesta suusta. Remus hymyilee vahingossa romaaninsa takana ja livauttaa nahkaisen kirjanmerkin huolellisesti sen väliin.

Remus nousee ylös hiljaa ja asettelee lempivilttinsä (sellaisen pehmoisen) Siriuksen päälle ja antaa sormenpäidensä harhailla Siriuksen poskelle. Käsi tärisee, kun Remus silittää ihoa hellästi.

Sirius mumisee unissaan Jamesin nimen.

Aamulla Sirius nauraa, mutta pyytää anteeksi. Ei hänen pitänyt koko yöksi jäädä, Remuksella on vain niin nukuttava sohva ja tylsät jutut. Sirius sanoo sen leikillään, pukkaa Remuksen kylkeä vinoillen ennen kuin raahaa luunsa keittiöön juomaan suoraan purkista maitoa.

Remus hymähtää yksin olohuoneessa.



Peter ei sano, että sellainen ei ole tervettä.

Hän tuo aamupäivän teelle keksejä ja katsahtaa kerran Remusta päästä varpaisiin. Peter on aina ollut sellainen: hiljainen tarkkailija, sillä tavalla älykäs, että hän osaa yhdistellä palasia toisiinsa nopeammin kuin useimmat muut.

Peter huokaisee ja nakkaa viittansa eteisen nurkkaan. Ei kuitenkaan sano mitään heti, koska sellainen ei ole Peterin tyyliä, hän ei koskaan paljasta korttejaan, jos peli on vielä käynnissä. Ei välttämättä edes silloin, kun se on jo loppunut.

Pöydän ääressä Peter kuitenkin vihjaa, että uudet alut ovat välillä hyvästä. Remus on samaa mieltä, uudet alut ovat… uusia alkuja.

Juurien uudelleen kasvattamista.

Remus nyökkää. Niin, hän myöntää, jos ne juuret eivät vain olisi kaivautuneet niin syvälle.

Peter vaihtaa puheenaihetta.



James ei tiedä.

Remuksesta on uskomatonta, että hän ei tiedä.

Kaikki muut tietävät. Jopa Lily.

He tulevat kaikki kolme eräänä uutena päivänä aamiaiselle. Peter on missä lie, mutta Sirius ja Lily istuvat Remuksen pienen keittiönpöydän ääressä vieretysten. Sirius katselee, miten James puhuu ruokaa suussaan, ja Lily hymyilee Remukselle suupielet alhaalla.

Miten päiväsi ovat kuluneet?

Remus kohauttaa hartioitaan ja tarjoaa Lilylle kahvin kanssa sokeria. Tämä pudistaa päätään.

Nätti kevätaamu, Remus toteaa, kun Sirius painautuu hieman liian paljon Jamesin henkilökohtaiseen tilaan.

Lily kertoo, että näki matkalla ensimmäisen leskenlehden sinä keväänä.



Sirius makaa märällä ruohikolla ja polttaa tupakkaa. Hän seilasi aamuyöllä Remuksen ovesta sisään laskuhumalaisena ja sanoi, että Remus on hänen tärkein ystävänsä. Ei James, ei Peter, vaan Remus.

Remus ei vastannut mitään vaan petasi sohvan.

Naapurimummu tuijottaa äkäisesti aidan yli, ja Remus heilauttaa kättään tervehdykseksi. Sirius ei välitä, moikkaa vaan coolisti, ja mummu rypistää kulmiaan ennen kuin menee sisälle.

Luuletko, että ne menee naimisiin? Sirius kysyy yhtäkkiä. Remus nyhtää ruohoa juurineen pihamaaltaan.

Kaipa ne menee, hän sanoo rauhallisena. On mielettömän kylmä.

Jamesista ei ole sellaiseen, Sirius sanoo vähän ajan päästä, kun Remus alkaa ajattelemaan sisäänmenoa.

James tietää mitä tekee, Remus vastaa ja nousee ylös kuistin portailta.

Keitä kahvia, Sirius huikkaa ennen kuin Remus sulkee lasioven takaan.



Peter tuo aamiaiselle eri keksejä kuin aikaisemmin ja sanoo kryptisesti, että muuttaa pian käsitystään Remuksesta.

Remus teeskentelee, ettei ymmärrä mitä Peter tarkoittaa.



Me voitaisiin yrittää, Sirius sanoo, kun herää yhtenä aamuna Remuksen sohvalta.

Remus pitää tauon ja kohentaa lukulasejaan nenällään. Yrittää mitä?.

Sirius menee hakemaan keittiöstä kahvikupillisen. Hänen bokserinsa ovat valuneet yön aikana liian alas, ja Remus näkee osan jostain, jonka haluaisi nähdä ihan erilaisessa tilanteessa. Sirius virnistää.

Tiedäthän sinä, Sirius sanoo. Sellaista… friends with benefits -juttua.

Remus tuijottaa. Hän ei ole ihan niin tyhmä vielä, etteikö tietäisi mitä se käytännössä tarkoittaisi. Korvike. Sirius haluaa korvikkeen.

Miksi? hän saa ulos suustaan vain vaivoin.

Miksi ei?

Remus sanoo rauhallisesti: Painu helvettiin.



James kosii Lilyä.

Sirius tekee uuden tarjouksen sen jälkeisenä aamuna, ja Remus melkein naurahtaa. Kukaan ei voi koskaan olla yhtä ilmiselvä kuin Sirius.



Miksi sinä et halua minua, Remus? Sirius kysyy useana päivänä sen jälkeen, eikä Remus uskalla kertoa totuutta, että haluaa liian paljon.



Se suuteli sitä, Peter kertoo ja hörppää maitoaan, Jamesia.

Remus murahtaa vastaukseksi, ja Peter katsoo häntä pitkään. Tuijottaa polttavasti, mutta myös uteliaana. Hän ei kysy, eikö Remus halua tietää. Peter tietää, että Remus kysyy kuitenkin.

No mitä James teki? Remus kysyy luovuttaneena. Hän repii servietistään pieniä hermostuneita palasia.

Mottasi sitä, Peter vastaa hymyillen huvittuneesti. Sanoi, että Sirius on täysi ääliö.

No eikö se muka ole? Remuksen on pakko naurahtaa. Peter hymähtää vastaukseksi ja ottaa toisen croisantin kysymättä lupaa.

Ikkunan takana on hämärtyvää valoa.

Se myös kertoi sinusta, Peter jatkaa ja puraisee ison palan croisantistaan.

Mitä minusta?

Remuksen sydän hakkaa vauhkona hänen rinnassaan. Mistä James edes tiesi?

Että olet rakastanut Siriukseen tietenkin, Peter sanoo rauhallisesti. Onko sinulla vielä niitä eilisiä muffinsseja?



Kun Sirius seisoo Remuksen oven takana kello 7.03 yltä päältä maaliskuun kohmeessa ja sanoo en minä tiennyt sydän syrjällään, Remus päästää hänet sisään.

[Zarroc]

Äääh.

Pakko sanoa, että melkein itkin tuossa lopussa koska voi luoja. Mutta palataanpa siihen kohta.

Moi, taas. Musta alkaa tuntua, et oon ruvennu stalkkaamaan sua tai jotain mut oot kaikkialla nykyään kun vaan katsonkin, että mitäs uutta on tullut tai mihin on tullut viestejä edellisen käynnin jälkeen...

Lily hymyilee Remukselle suupielet alhaalla.

Tämä on kyllä aina yhtä oivaltava ilmaus. Silti en koskaan osaa sitä itse käyttää, kun etsin juuri tuota tunnetta sanavarastostani. Kun kaikki on ihan hyvin ja samaan aikaan ei juuri mikään ja sitten pitää vielä hymyillä...

Uhh. Nautin kursiivinkäytöstäsi, harvemmin sitä näkee yhtä paljon viljeltynä ja rohkeana ja juuri oikeissa kohdissa. Jess, mitä lainausmerkeillä tekee kun on kursiivi ja niin älyttömän raskas ja sattuva tunnelma. Ghhhh, niin paljon tunnetta.

Tämä oli oikeastaan juuri sellainen, kuin otsikossa luvattiin. Katkeraa itsensä kanssa painimista ja sitä, että painitaan vielä kaikkien muidenkin kanssa, koska eihän ne nyt vaan voi. Remus ei halua olla korvike, mutta silti jotain käy.

yltä päältä maaliskuun kohmeessa ja sanoo en minä tiennyt sydän syrjällään, Remus päästää hänet sisään.

Tämä käy. Ei sitä vain voi jättää ulos. Ei sydän kestä sellaista. Hitto. Surettaa ja ärsyttää näiden kaikkien puolesta, koska Lilyn hymy ja Jamesin idioottimaisuus ja Siriuksen idioottimaisuus ja Remuksen suru. Ja Peter. Yksi inhokkihahmoistani, mutta silti niin älykkäänä siellä takana, tietäen kaiken mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan.

Jees, olipa tasapainoinen kokonaisuus ja tasapainoton kommentti. Itkettää vähän edelleen.

Tämä oli loistava, kiitos. ♥
Zarroc

[Kaapo]

Vilna. Mennään naimisiin, oikeasti. Ja minun on pakko keittää kahvia ja lopettaa itkeminen nyt.

No niin. No. Niin. Mie menin ihan sykkyrään tästä (ja monesta muusta asiasta tänä aamuna, öö, herättyäni, mutta niin, sain kahvia!). Voi hitsi, mistä mie ees aloittaisin. Alusta? Siitä, että teki mieli vaan ulista koska voi ei voi eii Vilnaa, sattuu. Remus katsoo vierestä kun Sirius rakastaa jotain toista -skenaario on niin... sattuu. Mutta niin niin niin ihana, tai siis mie vissiin kirjoitan aika samaa meininkiä sitten kun joskus saan tuon hiton Kaikuset valmiiksi mutta.

Mie en selviä.

Vähän sattuu liikaa, koska voi luoja kenen puolesta tässä pitää olla kaikkein surullisin! Minul on aika samat fanonit sen suhteen miksi Sirius rakastuu Jamesiin, koska kuka ei, kun jo valmiiksi tärkeä ihminen sanoo: tuu asumaan meille. Hrr, minua itkettää edelleen.

Remus on ollut rakastanut Siriukseen jo iäisyyden.

Auro on ollut rakastunut Vilnaan jo iäisyyden.

Mie oon rakastunut sinun Peteriin! Mie rakastan Peteriä muutenkin, mutta tässä se on niin. Peter. Peter, joka tajuaa kaiken, joka näkee kaiken, joka ei kuitenkaan sano oikeastaan mitään. Peter tietää, mitä muut ei tiedä ja tykkäsin tuosta korttivertauksesta. Peter on sillä tavalla kiehtovan kammottava hahmo, että ehkä juuri siksi tykkään siitä. Pitäisi kirjoittaa siitä enemmän, koska Peter.

Sirius ei välitä, moikkaa vaan coolisti.

Ja voi luoja Sirius ei tuollaisia kysytä kun ollaan rakastuneita muihin ja voi itkuuu. Mie pidän kyllä Remuksen rauhallisesta painu helvettiin ja siitä, ettei se lähtenyt mukaan fwb-säätämiseen koska voi luoja miten paljon oisi sattunut. Mutta sattuu kyllä silti mie en oikeasti kestä tätä? Ja aurinko paistaa niin että on ihan hiton kuuma.

En minä tiennyt hajotti minut sadaksi palaksi ja miekin olin sydän syrjällään ja voi hitsi vie Vilna. Turhaan stressasit tästä, tämä on niin huima. Oot huima. Mie oon vähän rakastunut, sinuun ja tähän tekstiin ja  (love me back? [ ] yes [ ] yes). Ja voivoieiii miten James tiesi, että Remus rakastaa Siriusta, mutta ei että Sirius rakastaa Jamesia? Mie en nyt kykene.

Ja voi miten mie rakastan tämän nimeä. En pysy koossa. Oot ihana. Pus. Pus.

- Auro

[Vilna]

Zarroc: haha aww. :--D Oon iloinen, että pyörin kaikkialla, koska mulla oli ihan helvetillinen blokki päällä monta kuukautta niin nyt sitten on jäätävä draivi kirjoittamisen kanssa. Parempi näin päin, lol. Saa stalkata ihan vapaasti, ihan kiva vaan. ♥  Uh, jee sille, että tykkäsit kursiiviratkaisusta! Tän tekstin piti alunperin olla kokonaan ilman lausuttua dialogia, mutta sitten kun niitä vuorosanoja alkoi kuitenkin tipahtelemaan sekaan niin päätin kursivoida ne syystä, että tässä tekstissä lainausmerkit ahdistivat. Eivät tuntuneet tunnelmaan sopivilta, jos niin voisi sanoa. Kiva myös, että otsikko miellytti ja että teksti noin ylipäätään miellytti ja oli tasapainoinen. Pyh pah, kommenttisi oli hyvin tasapainoinen, kiitos siitä, oot ihana!! ♥


Kaapo Auro: mennään vaan! Häämarssi soimaan vain, u know I'll say I do. :--) Ihan höntti oot, ei kannata itkeskellä jonkun Vilnan takia. MUTTA tosiaan, asdfghjkl, tiiätkö miten stressasin tätä tekstiä! Kun oon kirjoittanut Sirius/Remuksia varmaan kolme vuotta sitten viimeksi, jotain Peteriä oon sen jälkeen kirjoittanut, niin stressaannuin. Mutta niin, sinähän se minua inspiroit tämän kirjoittamaan, kun luin uudelleen sun kelmijuttuja ja innostuin kovasti ja ajattelin no miksen muka voisi vähän verestää muistoja. :--D Ihanaa, että tykkäät lopputuloksesta, koska tää on kyllä sulle kirjoitettu.

Peter! Peter Peter Peter. Minäki tykkään Peteristä ja tykkään sen kirjoittamisesta. Se on niin laajalti vihattu niin siksi yritän aina kirjoittaa siitä mahdollisimman... pidettävää? Ihanaa, että tykkäät ja oot samaa mieltä. Jees. Yksipuolinen Sirius/James (näyttää niin oudolta noinpäin kirjoitettuna, kuulostaakin hassulta) on kyllä aika pitkälti juurtunut mun fanoniin, vaikka joskus en tajunnut sitä lainkaan. Se vaan sopii.

Voi ei, kiitos kiitos kommentista ja siitä, että tykkäsit. ♥ Oon nyt yrittänyt kirjoittaa vastausta jo yli tunnin, mutten tiiä mitä sanoa. Mut ily too. Pus.

[Isfet]

Minäkin pidin tästä! Koska Sirius/Remus= <3

Kröhöm. Siis, pätkät olivat sopivan pitkiä (tai lyhyitä, miten vain) Sirius on niin Sirius, ja muutkin hahmot ovat todella onnistuneita (tällaisissa on kai kyseenalaista sanoa IC? No, sellaisia kuin olin ne kuvitellut), ja ei Sirius, James kuuluu Lilylle! Ja Remusta pitää rakastaa oikeasti, ei korvikkeena!
Pidin erityisesti siitä että olit tehnyt Peteristä juuri tuollaisen, minä en pidä siitä kun hänet kuvataan tyhmäksi ja ilkeäksi alusta lähtien. Se ei ihan raivostuta, mutta jokin sisälläni huutaa vastaan aina kun kohtaan tällaista. Eihän hän silloin olisi ollut Kelmi!

Peter huokaisee ja nakkaa viittansa eteisen nurkkaan. Ei kuitenkaan sano mitään heti, koska sellainen ei ole Peterin tyyliä, hän ei koskaan paljasta korttejaan, jos peli on vielä käynnissä. Ei välttämättä edes silloin, kun se on jo loppunut.

Lainausmerkit eivät tosiaan oikein sovi tähän, mutta kursiivi toimii loistavasti niiden sijaan. Kielikuvat ja pienet kuvaukset ovat onnistuneita, suupielet alhaalla hymyily <3
Lopetus oli ihana, kiitos kiitos!

[Vilna]

Isfet, jee, kiva kun pidit! Sirius/Remus on tosiaan <3 paritus, mun kelmi-OTP ollut aina.

IC-hahmot on joskus aika vaikeita ja tulkinnastakin kiinni, mutta huu hyvä, jos oli sun mielestä onnistuneita ja että tykkäsit Peteristä! Minuukin ärsyttää, jos Peteriä mustamaalaataan ja pidetään epä-Kelminä ja pahana alusta alkaen, koska no. Olihan Peter nyt jotain tehnyt oikein, ja James ja Lily kuitenkin luottivat siihen (vähän liikaa, mut that's beside the point.) Mukavaa, että lainausmerkkiratkaisu miellytti ja että jaksoit kommentoida. Kiiiiitos. ♥

[Dokumentti]

Vaihdokkaista hei vain!

James/Sirius on yksi mun lempiparituksista, eikä Sirius/Remuksessakaan ole mitään vikaa, joten tätä oli oikein mukava lukea.
Mua häiritsi kovin aluksi tuo kursiivin käyttö lainausmerkkien sijaan, mutta totuin sit siihenkin nopeasti. Eli sinänsä ihan toimiva ratkaisu kuitenkin.

Tässä on angstisuutta molemmissa parituksissa, joka sopii tietysti molempiin. Molemmissa toinen osapuoli haikailee kauempaa, eikä tee asialle mitään. Paitsi tietysti Sirius lopulta, kuinkas muutenkaan.

Mä oon nyt vasta vanhemmiten oppinut hyväksymään Peterin. En edelleenkään pidä hahmosta varsinaisesti, mutta nykyään hän on jopa kiinnostava hahmo. Kaikki siellä taustalla on kiinnostavaa. Hän on kuitenkin ollut osa Kelmejä ja ei hän aina ole hautonut pahaa siellä taustalla.

Remuksen ja Peterin välinen keskustelu, kun Sirius on suudellut Jamesia hymyilytti. Se oli jotenkin niin toteavaa kuin täysin odotettu fakta, joka vain todetaan nyt toteutuneeksi. Oikein hauska keskustelu. Myös Siriuksen tulo Remuksen luo oli suloinen. Tietenkään Sirius ei tiennyt, se nyt vaan on sellainen. Ja tietysti Remus päästää Siriuksen sisään. Voi niitä!

Tää oli angstisuudesta ja vaikeudesta huolimatta jollain tasolla kovin söpö teksti!<3

[Vilna]

Dokumentti: heipä hei! Tästä on jo vähän aikaa, kun olen tämän tekstin kirjoittanut, mutta jotenkin minusta kai tuntui, että repliikit lainausmerkein olisi hajottanut tekstin tunnelmaa, joten kursiiviratkaisu tällä kertaa. Kirjoittaisin tämän varmaan toisella tavalla uudestaan, jos tekisin sen nyt pari vuotta myöhemmin, mutta jotenkin olen vähän nyyhkis, kun luen tätä tekstiä uudelleen, tuntuu että joskus osasin kirjoittaa niin paljon paremmin kuin nykyään, yhyy. :-D Minä tykkään Peteristä! Tykkään kirjoittaa Peteristä tosi paljon ja luoda siihen enemmän ulottuvuutta kuin mitä kirjoissa sanotaan. Mutta ymmärrän toki sen, että monet eivät tykkää.

Kiitos tosi paljon kommentistasi, se lämmitti minut perinpohjin. ♥

[Sokerisiipi]

Uuh, tää oli ihana, tunnelmallinen, vähäeläinen ja silti todella napakka ja ennen kaikkea osuva. Rakastan sun kirjoitustyyliä, sitä on niin miellyttävää lukea. Käytät sanoja ihanasti ja vaikuttavasti. Yllättäen suosikkini oli Remuksen ja Peterin vuorovaikutustilanteet ja tykkäsin ihan hirmusti siitä, miten kuvailit Peteriä:

Peter on aina ollut sellainen: hiljainen tarkkailija, sillä tavalla älykäs, että hän osaa yhdistellä palasia toisiinsa nopeammin kuin useimmat muut.

ja

hän ei koskaan paljasta korttejaan, jos peli on vielä käynnissä. Ei välttämättä edes silloin, kun se on jo loppunut.

Nämä kaksi olivat niiin herkullista foreshadowingia tulevasta, ettei tosikaan <3 Koska onhan Peter todella kyvykäs ja älykäs, sille ei anneta mielestäni tarpeeksi painonarvoa, kun mässäillään vain hänen pelkuruudellaan ja petoksellaan. Joten, kiitos tästä, miten kuvailit Peteriä. Se oli raikasta ja mieleenpainuvaa.

Lempikohtiani olivat myös:

Lily hymyilee Remukselle suupielet alhaalla.

Tämä on vain niin hyvin ilmaistu se onneton ja voimaton olo, mikä Lilyllä on koko tilanteesta.

Kun Sirius seisoo Remuksen oven takana kello 7.03 yltä päältä maaliskuun kohmeessa ja sanoo en minä tiennyt sydän syrjällään, Remus päästää hänet sisään.

Toiveikkaat loput ovat <3 ja onneksi James todella mottasi Siriusta ja kertoi tälle Remuksen todelliset tunteet. Muuten tämä oravanpyörä olisi varmaan pyörinyt ikuisesti.

Kiitos ihanasta ficistä! <3