Kun vuodet eivät riitä, S, 12+ virkettä -haaste, Remus(/Sirius/Tonks)

[Unohtumaton]

Ikäraja: S
Hahmot: Remus Lupin (taustalla Remus/Sirius, Remus/Tonks)
Genre: drama, angst

Tiivistelmä: Remus elää hetkessä, mutta oppii unelmoimaan vuosissa.
A/N: 12+ virkettä -haasteen nimissä kirjoitettu, sanalistaa kannattaa käydä kurkkaamassa sieltä. Kuuluu lempparihaasteisiin, vaikka aiheuttaakin aina paikoin epätoivoisia fiiliksiä. Haaste myös selittää sanavalintoja, jos ne pistävät silmään. 

KUN VUODET EIVÄT RIITÄ

Kun Remus astui ensimmäistä kertaa Tylypahkan ovista sisään, hänen kuvitelmansa tulevaisuudesta eivät olleet kovinkaan timantinhohtoisia. Elämä hänen sisällään tuntui karvaalta ja katkeralta, kun hän vertasi itseään ympärillä juokseviin ikätovereihinsa, joiden kasvoilla elämä näytti vielä makealta ja huolettomalta. Yksitoistavuotiaan Remuksen hartiat olivat jo painuneet kasaan tavalla, joka sai hänen olemuksensa näyttämään siltä kuin hänellä olisi takanaan talvia monen vuosikymmenen edestä. Silti hän oli vasta lapsi, jonka kaavun taskussa Tylypahkan kirje oli taiteltuna kuin kallisarvoinen aarre.

Kun Remus ensimmäistä kertaa näki naistenlehden Rohkelikon oleskeluhuoneen pöydällä, oli hän kolmentoista ja kiitos Siriuksen, luuli omaavansa jo varsin selvän kuvan siitä, mitä kasvaminen aikuiseksi piti sisällään. Katkeruus oli vielä kaikuna hänen sydämessään, mutta kun hän sai tummansinisen yötaivaan alla pitää rinnallaan kolme hyvää ystävää, ei katkeruus tuntunut enää tukahduttavalta. Totuus oli, että kaikesta huolimatta hän oli löytänyt elämäänsä palan onnellisuutta.

Kun Remus oli kuudentoista, hän kiinnitti ensimmäistä kertaa huomiota Siriuksen hammasharjaan, joka nojasi vasten hänen omaansa ilta toisensa jälkeen. Sirius oli syystä tai toisesta vieläkin keikarin maineessa, mutta Remus ei välittänyt siitä. Oleskeluhuoneen hämärässä heidän vaaleat kätensä olivat puoliksi piilotettuina ylipitkiin kaapuihin, mutta ne pysyttelivät aina lähellä toisiaan eikä välissä ollut tilaa yhdellekään tytölle. Remus uskoi ensimmäistä kertaa tulevaisuuteen, jossa hän ei joutuisi katsomaan peiliin vain nähdäkseen oman, uupuneen olemuksensa. Ehkä hän voisi elää vanhaksi ja tottua huokauksiin, jotka kertoivat rakkaudesta. Niin monet asiat ehtivät kuitenkin sammua ennen kuin ne pääsivät kunnolla edes syttymään.

Kun Remuksella oli takanaan jo pitkä taival aikuisuutta, hänen kasvoilleen oli juurtunut pysyvästi kuolonkalpeita sävyjä. Sirius oli Azkabanissa, vähintäänkin yhtä kolhitun näköisenä ja huulet purppuraisina kylmästä, joka kumpusi ankeuttajista. Vasta kuulas kevätpäivä reilun vuosikymmenen odotuksen jälkeen toi punan Remuksen poskipäille, kun Sirius hengitti samaa ilmaa hänen kanssaan röttelöisen talon yläkerrassa ja halasi häntä vuosien edestä. Jokainen luu tuntui ihon alta liian terävänä, mutta ne olivat vain ikäviä matkamuistoja Azkabanista. Ehkä he voisivat vielä rakentaa yhdessä jotain, mitä tahansa, mikä pehmittäisi lyönnit, joita hän oli liian kauan kestänyt yksin.

Kun Remus riuhtoi vain muutamaa vuotta myöhemmin Harryn pois paikasta, joka oli ollut heille molemmille hyvin julma, hän nieleskeli sisäänsä huudot, joita Harry puolestaan päästi ilmoille tarmolla, jota vain nuori ihminen saattoi kantaa sisällään. Fantasiat tulevaisuudesta olivat jälleen kerran sumenneet, ja Remus palasi painajaisissaan takaisin päiviin, jolloin hän oli ollut vasta yksitoistavuotias poika.

Tonks, vastoin Remuksen kaikkia odotuksia, toi pilkkeen takaisin hänen silmäkulmaansa, vaikka maailma heidän ympärillään kantoi päivä päivältä vähemmän valoa. Pimeässä vain sillä oli väliä, että ei jäänyt yksin ja Remus tarttui Tonksin tuomiin toivon rippeisiin koko sydämellään. Toisinaan, kun unettomat yöt saivat hänen muistelemaan Siriusta, suru pisti monet arvet särkemään, mutta samalla tavalla kuin kielioppivirheitäkään ei aina ollut tarkoitettu korjattaviksi, ei kaiken kivun ollut tarkoituskaan lähteä. Tulevaisuuden hän kasasi nyt haaveista, joissa jokaisessa hän sai lentosuukon vaimoltaan ja naurunhelähdyksen pojaltaan.

Kun Remus oli kolmenkymmenenkahdeksan, hänen nimensä kaiverrettiin marmoriin.

[jossujb]

Ah, 12+ virkettä -haasteen tuotoksia, sattuu olemaan myös allekirjoittaneen suosikkihaaste, joskin yhdyn siihen että ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Minulla on itsellänikin tarkoitus osallistua tälle kierrokselle, mutta sanalista on jossain määrin vaikea. Mutta hirveän hyvin suoriuduit! Harvemmin tietysti ficeissä tulee sillä tavalla analyyttisesti tarkastelua pelkkää teknistä suorittamista, mutta ehkä se on tämän haasteen pieni sivuvaikutus, että sitä tulee automaattisesti katsottua, että jaahas, mites tässä on ratkaistu pulmakohdat, ovatko ne luontevia vai eivät. Minä sanoisin, että kaikki sanat solahtivat annettuun yhteyteen mukavasti. Jotkut virkkeet olivat toki pitkiä, mikä on virkerajoituksen takia hyvin yleinen ja ymmärrettävä sivuvaikutus, mutta en olisi tähän kiinnittänyt kyllä muussa tapauksessa huomiota, jos olisin tekstin valinnut luettavaksi ilman että tsiigailin alkutietoja. Pitkätkin virkkeet voivat olla hyvin luettavia ja niin ne tässä myös olivat.

Oho, olipas tuo nyt kauhean kuivaa analysointia No, puhutaan sitten sisällöstä, pakko sanoa etten ole varmaan useampaan vuoteen lukenut Sirius/Remusta, ainakaan mitenkään isossa määrin, mutta sanottakoon, että hassua kyllä suurimman vaikutuksen teki itseasiassa Remus/Tonks. Usein Sirre/Rempassa Tonks tahtoo olla joko todella väljähtänyt second-best tai kulissivaimo tai jotain sen sellaista, kun minusta tässä oli todella kauniisti kirjoitettu toisin. Se että on kerran rakastanut todella ei tarkoita sitä, että sen jälkeen kaikki on merkityksetöntä.

Katkeran suloista tietysti, kun loppua kohden suru hiukan helpottaa ja Remuksen elämässä olisi viimein näkyvissä jotain positiivista - ja sitten tulee kuolema. Aika hyvin kyllä nyt satutit pientä ihmistä tämmösellä kirjoitustaktiikalla. Ensin lyödään alkutekstissä surulla turpaan, sit vähän lohdutetaan ja sit veitsi selkään. Au. Mut just sitä mitä oikeelta angstilta odottaakin.

All and all, tykkäsin tästä. Lajityypissään kirpaiseva ja haasteen toteutuksena harvinaisen onnistunut minun mielestäni, jos miettii, että minusta 12+ virkettä onnistuu parhaiten, jos siitä ei lukiessa välttämättä huomaa sanalistan rajoitusta. Danke.

jjb

[Snouk]

En ole aiemmin edes päässyt kärryille siitä, millainen 12+ virkettä -haaste on, mutta tämä fikki innoitti minutkin osallistumaan!

Sisällöltään tämä oli aika itsestään selvästi masentava, mutta näin lyhyenä ja tunteikkaana tämä ei mitenkään rypenyt kurjuudessa. Oli paljon onnellisia yksityiskohtia ja mielestäni kauniisti Tonksista kertomisen jälkeen Remuksen kuolema ei tunnu niin surulliselta. Tottakai loppu tuli tässä aika töksähtäen, mutta tämän haasteen kanssa sen saa oikein hyvin anteeksi. Viimeinen virke on itsessään todella nätti, vaikka tulee kokonaisuutena tekstissä hieman liian puskista.

En tutkinut haastetta ennen tämän tekstin lukemista, joten en osannut bongailla mitään tiettyjä sanoja. Minulle mikään ei särähtänyt korvaan, vaan ilman tietoa haasteesta tämä vaikutti vain yksityiskohtaisesti kuvaillulta lyhyeltä elämäkertomukselta. Ainakaan minulle ei tullut sellainen olo, että jotkut asiat eivät olisi kuuluneet tähän.

Kyllä tällainen surullinen tarina iskee tällaiseen perinteiseen suomalaiseen melankoliaan.

[Ales]

Iltaa!

Junamatkalle kaipailin lukemista ja tämän tuolta etusivulta bongasin! Mielenkiintoinen otsikko saikin minut sitten avaamaan tämän ja lukemaan.

Remus ficit yksinäänkin ovat lähes aina todella ihania, mutta vielä kun lisää mukaan Siriuksen, pöytä on katettu. Wolfstar on todella kiva paritus josta olen alusta asti (kun ficcimaailmaan tieni löysin) tykännyt paljon!
Olet tehnyt Remuksesta aidon ja uskottavan. Ihmissuteus ei varmasti ole helppoa. Se helpotus, minkä Tylypahkan kirje hänelle toi oli varmasti suuri, vaikka se toi varmasti myös mukanaan pelkoa. Pelkoa tulevasta, paljastumisesta. Voi Remus :c

Kun Remus riuhtoi vain muutamaa vuotta myöhemmin Harryn pois paikasta, joka oli ollut heille molemmille hyvin julma, hän nieleskeli sisäänsä huudot, joita Harry puolestaan päästi ilmoille tarmolla, jota vain nuori ihminen saattoi kantaa sisällään.

Tästä muodostui minun lempikohtani tässä ficissä!

Tykkäsin siitä, että olit saanut näinkin lyhyeen tekstiin näinkin paljon asiaa. Lapsuudesta aikuisuuteen, jopa kuolemaan asti. Kerrontatyyli oli mukavasti etenevä ja sopivan yksinkertainen. Sopi oikein hyvin tälläiseen tekstiin (:
Minäkään en käynyt katsomassa haastetta enkä sen sanalistaa (koska puhelimella tätä luin ja kommentoin), mutta eipä tuossa ollut mitään silmiinpistävää. Kaiken kaikkiaan onnistunut pätkä!

Minä kiitän!
-A

[Unohtumaton]

jossujb: Tämän haasteen myötä tulee aina kirjoitettua lauseita, jotka eivät tunnu loppuvan koskaan.  Hauska välillä kirjoittaa ns. teknisemminkin, kun muuten saa yleensä kirjoittaa suhteellisen vapaasti ja pienin rajoituksin. Mitä Remuksen suhdekoukeroihin tulee, niin oon aina tykänny Tonksista ja ollut sitä mieltä, että se suhde toi Remukselle paljon hyviä asioita, vaikka taustalla olisi kuinka Remus/Siriustakin. Kiva kuulla, että tällainen lähestymistapa toimi! Kiitos paljon kommentista.

Snouk: Kiitos! Itse pyörittelin sanalistaa sen verran kauan tämän tekstin kanssa, että jotenkin sitä jäi automaattisesti olettamaan, että ne ovat tämän tekstin keskipiste, vaikka näin ei tietenkään lukijalle ole.  Sanalistan kautta tulee myös omaan tyyliin sanoja, joita ei välttämättä muuten tulisi käytettyä. Satuit muuten sopivasti mainitsemaan tuon perinteisen suomalaisen melankolian, sitä oli riittämiin liikenteessä myös viime marraskuussa kun tätä koneelle naputtelin. 

Ales: Tässähän on tosiaan melkoinen elämäkerta ahdettu pieneen sanamäärään, mutta aina positiivista kuulla, että tykätty on! Remuksen hahmosta kirjoittaessa haikeus tulee melkein itsestään, vaikka hänestä olen noin muuten kirjoittanut suhteellisen vähän. Kiitoksia kovasti kommentista! 

[Larjus]

12+ virkettä on kiva mutta työläs haaste, ja sen tuotoksia on kiva lukea. Tästä innostuin varsinkin kun huomasin et hei, juuri tämä kierroskin oli eka haaste, johon Finissä kirjoitin ficin (ja muutenkin ekan Finissä julkaistun tekstini). Tuli jopa vähän nostalginen olo kun bongailin tutun sanalistan sanoja 😅

Fici itsessään on hienosti kirjoitettu, ja oot saanut sanalistan sanat toimimaan, vaikka uskonkin, että tästä olisi monessa kohdassa tullut erilainen ilman kyseistä haastetta. Mut sen myötä tähän tuli mielestäni kyllä hienoja sanavalintoja, kuten "takana talvia monen vuosikymmenen edestä" ja "ikävät matkamuistot Azkabanista". Se, mikä on 12+ virkkeen vaikeus on mielestäni myös sen hienous, kun sitä kautta tulee keksittyä mielenkiintoisia tapoja ilmaista asioita.

Fici kertoo Remuksen elämästä kauniisti joskin pääosin surullisesti, ja toimii vähän kuin hänen henkilökuvanaan. Vaikka Remuksella olikin pohjimmiltaan raskas elämä, onneksi siihenkin sisältyi valonpilkahduksia ja rakkautta :3 Ja että myös Siriuksen jälkeen hän saattoi vielä löytää rakkauden ja sai myöhemmin tämän kanssa myös lapsenkin, vaikka valitettavasti voinut siitä elämästä kauaa nauttia :< Tuosta loppulauseesta tulikin pieni surku, kun tietää mitä se merkkaa. Kauniisti kuitenkin ilmaistu asia, ja hieno lopetus tälle ficille.

[Unohtumaton]

Larjus: Se on haasteena todella kiva, ja parhaimmassa tapauksessa syntyy julkaisukelpoista tekstiä! Ainakin itselläni vaihtelee suuresti se, että syntyykö sanalistasta mitään, mutta onneksi tällä kierroksella syntyi. Oon ehdottoman samaa mieltä, että haaste inspiroi kirjoittamaan asioista eri tavalla kuin miten ehkä perinteisesti kirjoittaisi, joten siksikin se on niin kiva. Kiva että valitsit tämän ja kiitos kun kommentoit! <3