Vapaa keskustelu > Saivartelija

Haittaa faniudesta?

<< < (2/3) > >>

mangos:
Mulle tulee aina paha mieli, kun lukee näitä juttuja missä ihmisiä on kiusattu kiinnostuksen kohteiden takia. Nuoremmille voi aina onneksi todeta, että vaikka se tuskin sillä hetkellä helpottaa, niin asiat helpottuvat kun kanssaihmisille tulee ikää lisää. Vanhemmiten ihmiset harvemmin jaksavat kommentoida juttuja niin kärkkäästi ja mun ei-HP:sta-mitään-tietävät ystävätkin vaan nyökyttelee kun selitän sylki vaahdossa jotakin aiheeseen liittyvää. Työpaikoilla ketään ei kiinnosta, mitä musiikkia kuuntelet tai mitä luet, jos istut kirja kädessä lounaalla joku tulee korkeintaan taputtamaan selkään, että on hienoa kun joku viitsii lukea. Tästä mun tatuoinnistakaan kukaan ei ole tainnut sanoa mitään poikkipuolista, vaikka olisin vähän tätä avannutkin jollekin (kyselyihin siitä, että mikä tämä juttu oikein on saa tosin vastata usein :D).

Mulla oli nuorena niin hyvä tilanne, että jaoin samat kiinnostuksen kohteet mun parhaiden ystävien kanssa. Puhuttiin kaikki Pottereista, ficcailtiin ja kuunneltiin erilaista musiikkia kun kaikki muut. Homman teki kuitenkin aika helpoksi se, ettei ollut yksin. Sen takia en varmaan olekaan koskaan osannut hävetä asiaa mitenkään. Joskaan en kyllä myöskään huutele joka paikassa tarkkoja yksityiskohtia siitä, millaisia HP-juttuja luen netistä. Niistä avautumisen säästän suosiolla kavereille, jotka jakaa samat kiinnostuksen kohteet.

Jos oma ympäristö tuntuu olevan tosi tuomitsevaa niin mä en näe mitään huonoa siinä, että pitää vähän matalampaa profiilia ja pysyy hetken aikaa kaapissa oman fanituksensa kanssa, jos tuntuu vaikealta kestää muiden kommentteja.

Ja loppuun vielä pakko todeta että iiiiiso komppaus tälle:


--- Lainaus --- Sen jälkeen yritin kaiken aikaa päästä siitä Potter-fanin "leimasta" eroon, mut kai se on tullut jäädäkseen. Enää se ei häiritse minua, se on oikein nätti leima : )
--- Lainaus päättyy ---

Taelia:
Mullakin oli nuorempana siinä mielessä onnellinen tilanne, että koko mun silloinen kaveriporukka oli ihan pähkinöinä Pottereista siinä missä mäkin. Puhuttiin niistä yhdessä, spekuloitiin tulevien kirjojen tapahtumia, hehkutettiin muiden ficcejä ja kirjoitettiin omia. Olihan tietysti niitä, joiden mielestä oltiin varmaan tosi urpoja, mutta porukalla se oli paljon helpompi kestää. Eikä ollut mitään tarvetta hävetä.

Varsinaista "haittaa" mun HP-faniudesta on alkanut olla vasta vanhempana, kun mä taidan olla tuttavapiirini ainoa, joka on jämähtänyt tähän fanivaiheeseen, kun muut ovat jo kasvaneet yli ja löytäneet uusia, kenties kypsempiä kiinnostuksenkohteita ja muuta sisältöä elämäänsä. Tunnen oloni aika ajoin jotenkin, öh, jälkeenjääneeksi. :D Kaipaan ihan hurjasti niitä aikoja, kun mulla oli se tiivis, Pottereista innostunut ystäväporukka. Sinänsä keneltäkään ei ole tullut enää aikuisiällä mitään sanomista, mutta kyllä ihmisistä huomaa, ettei ne jaksa oikein kuunnella ja on ehkä vähän vaivaantuneitakin.

Saa nähdä, että alkaako sit tulla jotain reaktioita, kun olen ottamassa aika isohkoa HP-aiheista tatuointia. Se ei kyllä ihan välttämättä avaudu, jos ei ole lukenut kirjoja, mutta kyllä kai enemmistö mun ikäluokasta on.

mangos:

--- Lainaus ---Saa nähdä, että alkaako sit tulla jotain reaktioita, kun olen ottamassa aika isohkoa HP-aiheista tatuointia. Se ei kyllä ihan välttämättä avaudu, jos ei ole lukenut kirjoja, mutta kyllä kai enemmistö mun ikäluokasta on.
--- Lainaus päättyy ---

Asiasta kukkaruukkuun,  minkälainen tatska tulossa? En toki ole turhan utelias, mutta rakastan sitä miten ihmiset tatskaa Potter-juttuja. Yhdellä kaverilla on niin ihanan  kieroutunut H/D-tatska että hykertelin sen nähtyäni viikon putkeen.

Eririn:
Mua ei koskaan Potter-faniudesta kiusattu, koska luokalla oli sellainen määrä Potter-nörttejä, niin tyttöjä kuin poikiakin. Sen sijaan kutosluokalla mua kiusattiin siitä, että pidin Lordista. En edelleenkään ymmärrä, mikä hemmetti siihen oli syynä, mutta se johti siihen, että aina kun esimerkiksi netissä kerroin pitäväni Lordista, lisäsin "eikä nyt sitten pliis mitään sanomisia". Kyllä se koville otti.

Muuten ei ole faniudesta (minkäänlaisesta) ollut juurikaan haittaa, paitsi että tätä nykyä isä tekee pilaa niistä asioista, joista pidän (erityisesti Hobitti ja KARA ovat joutuneet pilkan kohteeksi). Hänen mielestään ne vievät aikaani "kaikelta tähdellisemmältä". No anteeksi, just nyt mulle on KARA-faniudesta hyötyä kun opiskelen koreaa! (KARA on siis korealainen tyttöryhmä, jota rakastan syvästi.) Iskä on vaan tainnut unohtaa, millaista on olla 20 ja innoissaan asioista.

Räntsäke:
Voi vitsi, että te ootte onnellisia te ihmiset, joilla on ystäväpiirissä samasta asiasta innostuneita ihmisiä!
Mä oon totta kai kiitollinen rakkaista ihanista ystävistäni, mutta usein olen unelmoinut ja miettinyt mielessäni, millaista voisi olla jos joku ystäväpiiristä olisi Pottereista yhtä hurmaantunut, kuin olen itse.
Vähän lyhyt viesti, mutta joka tapauksessa, olkaa onnellisia te joilla on samasta asiasta kiinnostuneita ja innostuneita ystäviä : )

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu