Originaalit > Sanan säilä

Hytinää ja keuhkojen poltetta pakkasessa | S | fluffy, slash | Eeli/Tino

(1/2) > >>

Sokerisiipi:
Nimi: Hytinää ja keuhkojen poltetta pakkasessa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluffy, slash
Paritus: Eeli/Tino
Sanamäärä: 200
Haasteet: Spurttiraapale III ja Vuosi raapalehtien IV

A/N: Anteeksi hirveästi tämä tekstispämmäys tänään, mutta miun on pakko saada nämä julkaistua Spurttiraapale-haastetta varten. Jos alkaa jo mennä sekaisin, että missä kaikkialla Eeli ja Tino oikein seikkailevat, niin tässä ne on kaikki listattuna. Nyt talvista fluffya.


Hytinää ja keuhkojen poltetta pakkasessa

Pyörittelen väkevää minttupastillia kielelläni ja teen hengittämisestä tarpeettoman tuskaisaa. Tino taas hytisee ja pian sen hampaat kalisee äänekkäämmin kuin voisi kuvitella niiden voivan. Talven ensipakkaset yllättää sen aina kylmiltään. Tiedän, että lähtiessään kotoa Tino ei muista koskaan kattoa lämpömittaria, koska eihän ilman lunta voi olla kylmä. Se logiikka pettää joka kerta, mutta ei Tino muista eikä opi. Sillä ei ole pipoa hanskoista puhumattakaan, takki on ihan liian ohut ja reikäiset tennarit hengittää ahnehtien pakkashuurteista ilmaa.

”Bussiaikataulut on päin helvettiä”, se valittaa ja näyttää niin surkealta, että mua hymyilyttää.

”Tuu tänne”, sanon sille ja avaan takkini. Edes vilkaisematta, näkeekö joku, Tino painautuu mua vasten ja kietoo kylmästä tunnottomat kätensä mun vyötäisille. Vedän takin liepeet toistensa päälle ja pitelen Tinoa siinä, koska tiedän, miten paljon se inhoaa, kun sitä paleltaa. Ja ehkä myös siksi, että sitä on niin kiva halia.

”Oi kiitos”, se huokaa autuaana. Hymähdän ja hengitän sen tuoksua, deodorantin raikkautta ja vastapestyn pyykin pehmeyttä. Mulla on niin hyvä olo, että melkein naurattaa, mutta kylmä ilma sattuu keuhkoihin, joten tyydyn hyrisemään tyytyväisyydestä, ihan hiljaa, melkein salaa.

”Bussi tulee.”

Tunnen viileät huulet pienen hetken omillani ja sen jälkeen poikaystäväni melkein hyppää bussin alle saadakseen sen pysähtymään. Keuhkoja vihlaisee kipakasti, kun purskahdan nauruun.

Wisteria:
Tämä oli sellainen ihanan suloinen, mutta ei liian siirappinen tarina mukavan kepeällä tunnelmalla maustettuna. Otsikkokin jotenkin huokui sitä suloisuutta ja fluffmaisuuta ja sopi siten tarinalle mitä loistavimmin.

Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi ja siitä, miten tekstissä kuvailet asioita. En sitten tiedä, oliko se vain sattumaa, mutta huomasin, että sekä tarinan alussa että lopussa oli viittaus juuri hengittämiseen ja kuinka se pakkasella tuntuu ikävältä. Sekin oli hauska pieni yksityiskohta.

Eeli ja Tino vaikuttavat molemmat kiinnostavilta ja suloisilta hahmoilta. En ennen olekaan pojistasi tainnut lukea, mutta jatkossa tulen varmasti heistä lukemaan. Koin muuten voimakasta samaistumista Tinoon, koska itsekin on niin vaikea välillä talvella käsittää että ilman lunta voi olla kylmää ja sitten hytisen ärtyneenä pakkasessa.

- Wisteria

Orenji:
Raapaleita riittää vaikka muille jakaa tällä kirjoitusvauhdilla!

Tälle päivälle on tullut luettua jostain syystä talvisia ficcejä ja originaaleja, joten kaiken logiikan mukaan päätin jatkaa aihetta tämän tekstin parissa. Otsikosta päätteli vuodenajan varsin helposti, pakkanen kun tulee yhdistettyä automaattisesti talveen. Jotenkin hauskaa lukea kesällä päinvastaisesta ajasta ja säästä, ei sitä osannut enää muistaa sitä palelemista ja sen epämukavuutta. Ehken vain halunnut ajatella sitä, ihan tarpeeksi kun Tino aikoi jäätyä hengiltä!

Kaiken kaikkiaan tämä oli todenmukainen, yksinkertainen ja suloinen (luonnollisesti) tilannekuvaus näistä muutamasta hetkestä. Dialogi tuli mukaan aika helpon oloisesti, tunnelma tuntui hieman särkyvän, mutta ehkä se johtui vain keskittymisestäni. Eeli ja Tino jaksavat aina piristää päivää kuin päivää, ei mitään väliä kuinka pienessä osassa ovat.
Vedän takin liepeet toistensa päälle ja pitelen Tinoa siinä, koska tiedän, miten paljon se inhoaa, kun sitä paleltaa.
Oih <3

Huono puoli oli tietenkin tämä lyhyys, niin paljon enemmänkin olisin jaksanut lukea. Voin vain syyttää haastetta! Vaikka tämä tuntuikin päättyvän liian nopeaan, lopetus oli sentään toimiva.
Tunnen viileät huulet pienen hetken omillani ja sen jälkeen poikaystäväni melkein hyppää bussin alle saadakseen sen pysähtymään.
Hölmö Tino, mutta vastustamattoman suloinen etenkin Eelin kanssa. ^^ Toivottavasti pojista saadaan lukea jatkossakin, tämä ainakin toimi hyvin.

Sokerisiipi:
Wisteria: Tällaiset pienet suloisuudet ovat lemppareitani ^^ Niin kiva kirjoittaa (sekä lukea) Oih, kiitos kaunis! Otsikoita on aina tuskaa keksiä. Eeli ja Tino ovat kyllä hurmanneet minut täysin (siksi heistä tuppaa tulemaankin paljon tekstejä) ja kivaa kuulla, että heidän persoonansa välittyi positiivisesti näinkin lyhyen tekstin kautta. It makes me so happy ^^ Talvi on kyllä katala. Vaikka mittari ehkä näyttäisikin pikkupakkasta, niin sitten ulkona voikin käydä oikea kylmänkarmaiseva tuuli, joka menee läpi vaatteiden ja yyyh. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!

Orenji: Miulle tulee näitä kausia, kuten olet varmaan ehkä huomannut :D Ja haasteet potkivat mukavasti vauhtia ja pitävät kynän terävänä. Minulle tulee jotenkin aina silleen, että kirjoitan talvella kesästä ja kesällä talvesta (Ei sitä tarvitse tahdikas olla on poikkeus joka vahvistaa säännön) koska kontrasti jotenkin viehättää minua. On jotenkin helpompi ihannoida talvea ja sen tunnelmaa keskellä kesää kuin talviaikaan. Nämä kaksi ovat kyllä luvattoman suloisia. Voisin kirjoittaa heistä sata tekstiä enkä kyllästyisi <3 Ihanaa kuulla, että he piristävät muidenkin päivää! Kiitos kommentista! <3

Hilla:
Mitä hetkessä elämistä! Ihana ajatus, että pojat eivät pelkää näyttää tunteitaan jatkossa julkisesti ja toisen lämmittäminenkin on sallittua. Suloista, kuinka Eeli tuntee tinon tavat, kuin he olisivat olleet vanha aviopari vuosikymmeniä. Juuri sellaisen hymyn näen sieluni silmin hänen kasvoillaan Tinon kiirehtiessä hädissään pysäyttämään linja-autoa.*virnistää*

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu