Kirjoittaja Aihe: Mainosfandomi: Tänään on Dolmio päivä! S, 2/?  (Luettu 2524 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Ficin nimi: Tänään on Dolmio päivä!
Kirjoittaja: Vyra
Fandom: Sekalainen kasa erilaisia mainoksia
Ikäraja: Sallittu
Genre: huumori, seikkailu ja draama
Päähenkilöt: Kari Grandi, Paulig-tyttö, Elovena, Reissumies, Kalle (se mätitahna poju), Oltermanni ja Dolmio
Summary: Ilkeä Dolmio-mies on palannut maanpaostaan, mutta pystyvätkö sankarimme pysäyttämään hänet?
Vastuunvapaus: Mikään tunnistettavissa oleva ei kuulu minulle enkä saa tästä mitään rahallista tai taloudellista hyötyä. Enkä myöskään mainosta mitään (heh he...).

A/N: Ihan heti alkuun pyydän nöyrästi anteeksi, jos tämä on väärässä paikassa, koska mä astun nyt totaalisesti oman fandomin ulkopuolelle enkä tiedä, mitä olen tekemässä (ei sillä, että koskaan tietäsin) Onko kukaan muuten koskaan kirjottanut näistä ennen?
Varmasti kaikki huomasi jo, mutta fandomina on siis mainokset. Pääasiassa Grandi, Paulig, Elovena, Reissumies jne... Muutakin saattaa vilahtaa mukana.
Ja tästä kaikesta saatte kiittää Sipiä (perhanan perhana minkä teit...) ja tumblria. Sitä en tiedä, kuka tämän idean alunperin sinne postasi, mutta jos se kiva henkilö sattuu tämän näkemään niin ilmottaudu, niin saat kunniaa ja mainetta <3 Kaikki kunnia ja kiitos niille, jotka idean alunperin keksivät.

Inspiroitumislinkki

Tähän tulee arviolta 3-5 osaa.



Kari Grandi, tuo kaikkien janoisten sankari ja aikansa legenda, istui kamelinsa selässä ja näytti tyylikkäältä niin kovasti kuin vain osasi. Muuta tekemistä hänellä ei sitten oikeastaan ollutkaan, koska kameli makasi tiukasti maassa eikä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut nousemaan ylös tai edes liikauttamaan jalkaansa hieman. Kari Grandi, aikansa legenda, joutui siis odottamaan kamelin, joka sekin oli omalla tavallaan aikansa legenda, lepohetken loppumista.

Ajankuluksi Kari Grandi, aikansa legenda, tarkkaili tiukasti ympäristöä mahdollisten siepattujen neitojen tai muiden pelastustehtävien varalta. Sankarin oli aina oltava valppaana, hän tuumi, ja hörppi mehua samalla kun tarkkaili taivaanrantaa kiikareidensa avulla.

”Mitä sinä teet?” lempeän oloinen ääni kysyi aivan hänen vieressään ja vain vuosien kokemus vaarallisista pelastustehtävistä esti Kari Grandia, aikansa legendaa, hätkähtämästä alas kamelinsa selästä.

”Kas, Paula!” mies huudahti tunnistaessaan punaiseen mekkoon sonnustautuneen naisen, ”oletko kenties kidnapattua? Tarvitset pelastajaa? Onko sinulla jano?!” Paula katsoi häntä hetken ja pudisti sitten päätään.

”Ei”, hän sanoi rehellisesti lempeällä sävyllä, ”mutta ottaisitko kahvia?” Nainen ojensi kahvikannunsa häntä kohti, mutta Kari Grandi, aikansa legenda, kieltäytyi kohteliaasti viitaten kädessään pitelemäänsä pillimehuun.

”Minulla on juomapuoli jo hallussa”, hän totesi ja nainen nyökkäsi hymyillen.

”Olet ilmeisesti matkalla kokoukseen?” Paula kysyi ja Kari Grandi, aikansa legenda, tiesi välittömästi mitä kokousta nainen tarkoitti. Se oli se Kokous. Se, joka pitäisi kirjoittaa isolla koolla, koska se oli kaikkien kokousten kokous. Se, johon pääsivät osallistumaan vain harvat ja valitut ja joka pidettiin kerran vuodessa tarkoin salatussa paikassa, jonne ei niin vain vaan käveltykään sisälle. Se oli Kokous.

”Aivan”, Kari Grandi, aikansa legenda, myönsi ja hörppäsi taas hieman mehua, ”uljaalla kamelillani on vain tässä lepohetki menossa.” Paula nyökkäsi ja katsoi kamelia, joka ei katsonut takaisin. Oikeastaan se näytti nukkuvan eikä yhtään siltä, että edes harkitsisi nousemista vielä pitkään aikaan. Muutama hidas minuutti kului, kunnes Paula varovasti avasi suunsa.

”Kävellen olisit jo perillä”, hän totesi niin lempeästi kuin vain pystyi, jottei vaan vahingossa loukkaisi miehen tai kamelin tunteita.

”Totta”, Kari Grandi, aikansa legenda, myönsi hetken kuluttua.

******

”Selvä, arvon vieraat ja kollegat, on aika julistaa tämänvuotinen ehdottoman salainen ja tärkeä Kokous avatuksi”, Kari Grandi, aikansa legenda, julisti ja löi pöytää mehupurkillaan, ”otetaan heti aluksi nimenhuuto. Paula!”

”Paikalla”, nainen sanoi lempeästi hymyillen.

”Elovena?” 

”Samoin täällä”, sanoi toinen nainen, joka oli sonnustautunut siniseen mekkoon ja palmikoinut pitkät hiuksensa.

”Oltermanni?”

Keltanuttuinen tonttu kikatti ja keikkui hieman tuolillaan, mutta malttoi ihme kyllä pysyä aloillaan.

”Reissumies?” Hetken oli täysin hiljaista ja vain Oltermannin tukahtunut kikattelu toi edes jotain ääntä salaiseen kokoushuoneeseen. Mutta odottelusta huolimatta karski pohjolanmies ei ilmestynyt esiin pöydän alta tai kaapista, joten he joutuivat kohtaamaan totuuden.

”Hän ei koskaan osallistu”, Elovena lopulta totesi huokaisten pettyneenä ja näyttäen hyvin surulliselta, ”luuhaa missä lie taas.”

”Totta”, Kari Grandi, aikansa legenda, myönsi sillä he eivät tosiaankaan olleet koskaan nähneet Reissumiestä salaisessa Kokouksessa. Kutsun he kyllä lähettivät joka vuosi, ja kohtelias kieltäytyminen tuli aina viikko myöhässä milloin mistäkin maailman kaukaisesta kolkasta, ”kun olemme kerta kaikki muut paikalla niin…”

”Hetkinen!” nuori ääni huusi, ”unohdit kysyä, olenko minä paikalla!” Kari Grandi, aikansa sankari, siristi silmiään ääntä kohti ja lopulta tunnisti pellavapäisen pojan, joka huitoi kättään ja näytti tyytymättömältä.

”Ai, Kalle”, hän totesi, ”olet siis paikalla. Hieno juttu.” Poika nyrpisti nenäänsä tyytymättömänä, mutta Paula työnsi kahvikupin hänen eteensä ja hymyili. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tarttua siihen kun toinen käsi jo työnsi sen syrjään.

”Ei kahvia pikkupojille”, Elovena sanoi tiukasti, ”se on epäterveellistä. Ota puuroa sen sijaan.” Kalle katsoi inhoten lautasta, jonka vaaleanainen työnsi hänen eteensä, mutta hän ei voinut odottavan katseen alla kieltäytyäkään. Hitaasti hän poimi lusikan käteensä ja lappoi puuroa suuhunsa kunnes Elovena oli kääntänyt katseensa poispäin. Tilaisuutensa koittaessa Kalle työnsi puurolautasen nopeasti Oltermannille ja kuiskasi sen olevan oikeasti juustoa, jonka pieni mies ihme kyllä uskoi. Tonttu ahmi koko annoksen silmänräpäyksessä eikä kukaan koskaan saanut tietää petoksesta.

”Tämän päivän Kokouksen aiheita ovat siis…” Kari Grandi, aikansa legenda, aloitti mahtipontisella sävyllä, mutta sitten tapahtui jotain vielä enemmän mahtipontista joten hänen puheestaan meni hieman hohto.

Ovi avautui ja pitkä mies astui huoneeseen. Hetken kaikki vain tuijottivat toisiaan osa ällistyneinä, osa hämmentyneinä ja muutama täysin tilanteen tasalla mutta yhteisöllisyyden vuoksi kuitenkin tuijottaen. Valo osui oven takaa suoraan mieheen luoden salamyhkäisen vaikutelman, koska hetken kukaan ei nähnyt hänen piirteitään vaan pelkästään hahmon ääriviivat.

”Reissumies!” Elovena huudahti ilahtuneena ja huokaisi syvään, kun joku viimein tajusi katkaista valot oven takaa ja miehen tunnistaminen kävi hieman helpommaksi. Ja Reissumies hän tosiaankin oli. Tuttu flanellipaita oli aivan yhtä kulunut kuin ennenkin ja mies näytti siltä kuin olisi juuri kulkenut pitkän matkan, mutta silti valmis käymään vielä lähikaupassa hakemassa maitoa ja kirjastossa palauttamassa kaikki melkein myöhässä olevat lainat.

”Hienoa nähdä pitkästä aikaa”, Kari Grandi, aikansa legenda, totesi, kun Reissumies murahti karskisti muille tunnistamisen merkiksi, ”mikä sinut tänne toi?”

”Huonot uutiset”, Reissumies vastasi miehekkään karhealla äänellä ja tiputti laukkunsa lattialle. Elovena henkäisi ja harkitsi hetken pyörtymistä siihen paikkaan ihan vain muuten vaan.

”Huonot uutiset?” Kari Grandi, aikansa legenda, kysyi, ”onko jossain neito pulassa? Onko joku janoinen?!

”Istu toki alas ja ota hieman kahvia”, Paula totesi ja täytti jo kahvikuppia valmiiksi miestä varten.

”Ei ole aikaa kahville”, Reissumies totesi ja Paulan kahvia kaatava käsi värähti hieman niin julmien sanojen vuoksi, ”minulla on todella huonoja uutisia.”

”Ei aikaa kahville…” Paula mumisi järkyttyneenä aivan kuin Reissumies olisi juuri henkilökohtaisesti kironnut kaikki viattomat lapset ja koiranpennut alimpaan helvettiin. Kari Grandi, aikansa legenda, oli kuitenkin hyvin kiinnostunut näistä huonoista uutisista ja pyysi kärsimättömänä Reissumiestä jo kertomaan ne.

”Mitä siis on tapahtumassa?” hän kysyi, ”mikä voi olla pahempaa kuin janoisena olo?”

”Hän on palannut”, Reissumies sanoi kohtalokkaalla äänellä.

”Kuka?”

”Hän, jonka nimeä ei pidä lausua.” Hetken oli täysin hiljaista.

”Siinä tapauksessa tämä on todella vaikea asia”, Kari Grandi, aikansa legenda, totesi mietteliäänä, ”kuinka monta kertaa saa arvata?” Reissumies pohti hetken asiaa ja päätti sitten nopeuttaa prosessia hieman.

”Minä sanon tämän nyt tällä kertaa”, hän totesi edelleen karskin miehekkäällä sävyllä, ”mutta sen jälkeen kukaan ei enää sano sitä ääneen, onko selvä?” Oltermanni kikatti edelleen, Elovena huokaili, kuten oli tehnyt miehen saapumisesta lähtien, ja muut nyökkäilivät.

”Dolmio.” Koko huone hiljeni ja kaikkien ilmeet vaihtuivat järkyttyneisiin. Elovena lopetti hetkeksi huokailun ja Reissumiehen ihailemisen, Paula kattoi vahingossa kahvikuppinsa nurin ja tumma kahvi sotki nopeasti valkoisen pöytäliinan, ja jopa Oltermanni hiljeni hetkeksi.

”Dolmio”, Kari Grandi, aikansa legenda, toisti ja kaikki värähtivät hieman kuullessaan nimen, ”onko hän palannut?”

”Älä lausu sitä nimeä!” Elovena huudahti hätääntyneenä ja nousi puolittain ylös tuolistaan, ”älä herätä hänen huomiotaan!”

”Hän on palannut”, Reissumies myönsi synkästi, ”ja hän aikoo jatkaa maailmanvalloitustaan siitä, mihin se viimeksi jäi.”

”Mutta me karkotimme hänet”, Paula sanoi huolestuneena, ”veimme hänen salaisen pastakastikereseptinsä. Ilman sitä hän ei olisi voinut…”

”Hän keksi uuden reseptin. Salaisemman reseptin”, Reissumies totesi, ”se sisältää paljon tuoreita tomaatteja ja basilikaa.”

”Voi, ei basilikaa…”, Elovena huokaisi painaen kätensä huulilleen ja laskeutuen takaisin istumaan, ”voi ei, voi ei.”

”Meidän on pysäytettävä hänet”, Kari Grandi, aikansa legenda, sanoi päättäväisesti ja löi tyhjentyneen mehupurkkinsa pöytää vasten, ”emme voi sallia sen miehen muuttaa tätä maailmaa yhdeksi isoksi pastakekkeriksi.”

”Siksi toinkin tämän tiedon tänne”, Reissumies totesi.

”Ja teit täysin oikein”, Kari Grandi, aikansa legenda, sanoi, ”mistä ja miten sait tietää tästä kierosta suunnitelmasta?” Reissumies kohotti katseensa ja katsoi hetken dramaattisesti tyhjyyteen ennen kuin vastasi.

”Minä tunsin sen vedessä, tunsin sen maassa, haistoin sen ilmassa…”, hän sanoi miehekkäästi, ”ja hän myös lähetti asiasta sähköpostia eilen.”

”Se pahuksen kiero mies leikkii meidän kanssamme…” Kari Grandi, aikansa legenda, sanoi puristaen kätensä nyrkkiin, ”mutta me pysäytämme hänet!”

”Mutta miten me sen teemme?” Elovena kysyi huolestuneena eikä kukaan tiennyt varmaa vastausta.


A/N: Kaikkea outoa sitä alkaa iltamyöhällä väsäämään...
« Viimeksi muokattu: 08.02.2015 15:00:14 kirjoittanut Vyra »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 062
Vs: Mainosfandomi: Tänään on Dolmio päivä! S, 1/?
« Vastaus #1 : 05.02.2015 01:49:50 »
Kyllä, kyllä, kyllä! Näin itsekin tämän tumblrissa jo kauan aikaa sitten (SPOILERIVAROITUS:tässä on muuten linkki, jonka voisi vaikka lisätä alkutietoihinkin, koska se on niin loistava ja antaa kivan visuaalisen silauksen tähän tarinaan :3 ) ja aivan loistavaa, että päätit tarttua tähän aiheeseen. Tästä ei voi tulla mitään sen vähempää kuin legendaarista, oi, oi! :D

Kari Grandi, aikansa legenda, on loistava johtohahmo tässä seikkailussa. Kaikkien janoisten sankari, aina mehupurkki käden ulottuvilla ja sopivan itseriittoinen tietääkseen olevansa korvaamaton. Tykkäsin kovasti siitä, miten pidit tuon tittelin "aikansa legenda" koko ajan mukana. Yleensä voisi kuvitella, että alkaisi vähitellen rassata tuollainen, mutta tässä vain ajattelin sen olevan jatkoa herran nimelle. Se kuuluu asiaan xD Voin hyvin kuvitella hänen olevan se ei ehkä porukan fiksuin, mutta äänekkäin ja toimeliain senkin edestä.

Paula, seesteinen rauhantekijä. Järkevä aikuinen nainen, jolla on kahvia aina käden ulottuvilla. Muuta en nyt oikein saanut hänestä irti, mutta ei kai ensimmäisessä osassa voi kun raapaista pintaa hahmojen suhteen. Elovena taas tuollainen tyypillinen vaalea suomalaisneito. Ehkä hänelle nyt on langennut tuo viattoman ja herttaisen blondin rooli, mutta mitäpä muuta häneltä voisikaan odottaa? Katsotaan, katsotaan. Ehkä näille naisillekin saadaan jotain hauskaa mainosten kustannuksella :>

Reissumies! Siskoni aina huuteli minulle, että miten kuuma ja miehekäs Reissumies on eikä sitä nyt oikein kieltääkään voi. Oikein osuvaa, että tässä sitä miehekkyyttä ja maanläheistä karskiutta oikein alleviivattiin. Murahdetaan vastaukseksi ja tuodaan dramaattisin sankarin elkein huonot uutiset. Haha, tulipa nyt mieleen Aragornin näyttävä sisääntulo LotR:issa enkä nyt voi olla näkemättä yhtäläisyyksiä Reissumiehen ja Aragornin välillä XD Kari Grandin, aikamme legendan, ohella Reissumies näyttäytyi edukseen hyvän maun rajoissa menevänä parodisena sankarina. Tietysti Elovenakin haluaisi pyörtyä Reissumiehen edessä :D

Hauskimmat kohdat olivat nämä:
Lainaus
”Huonot uutiset?” Kari Grandi, aikansa legenda, kysyi, ”onko jossain neito pulassa? Onko joku janoinen?!

”Istu toki alas ja ota hieman kahvia”, Paula totesi ja täytti jo kahvikuppia valmiiksi miestä varten.

”Ei ole aikaa kahville”, Reissumies totesi ja Paulan kahvia kaatava käsi värähti hieman niin julmien sanojen vuoksi, ”minulla on todella huonoja uutisia.”

”Ei aikaa kahville…” Paula mumisi järkyttyneenä aivan kuin Reissumies olisi juuri henkilökohtaisesti kironnut kaikki viattomat lapset ja koiranpennut alimpaan helvettiin.
Kari Grandi on jotenkin niin symppis, kun hän olettaa aina, että joku pulassa oleva tarvitsee juuri häntä pelastajakseen, koska mikäpä ei tässä maailmassa ratkeaisi aidolla tölkillisellä uskollista Grandia? Sanopa se! Ja Paulalta menee pasmat sekaisin, kun ei ole aikaa kahville. Usein tässä maailmassa on sentään riittävästi aikaa kahville tai teelle, joten kiva silaus siihen, että tämä asia on vakava ja tietysti Paula reagoi siihen muita vahvemmin, koska kahvi on hänen elämänsä. Reissumies taas on sitä raavasta sankaria, joka sanoo asiat miten ne on.

Lainaus
Reissumies kohotti katseensa ja katsoi hetken dramaattisesti tyhjyyteen ennen kuin vastasi.

”Minä tunsin sen vedessä, tunsin sen maassa, haistoin sen ilmassa…”, hän sanoi miehekkäästi, ”ja hän myös lähetti asiasta sähköpostia eilen.”
Ei hyvänen aika XD tämä oli aivan loistava kohta. Voin hyvin kuvitella Elovenan huokailevan taustalla ja räpyttelevän silmiään. Reissumies taitaa tykätä yhtä paljon parrasvaloista kuin Kari Grandi, joskin eri tavalla. Odotan innolla lisää tämänkaltaista huumoria.

Oltermanni taas... en jotenkin pitänyt siitä, että hänestä tehtiin joukkion tonttumaskotti. Ymmärrän ehkä tarpeen sellaiselle, kun huumorificci ja kaikkea. Ehkei se mainoksissakaan ole samalla tavalla niin syvällinen tai persoonallinen kuin nuo muut, mutta odotin vähän enemmän kuin kikatusta. Ehkä tämä vielä muuttuu, mutta tällä hetkellä olen vähän pettynyt siihen, miten Oltermanni on esitetty.

Mutta, mutta! Tämä vaikuttaa loistavalta ja jään mielenkiinnolla seuraamaan, että mitä tästä vielä kehkeytyy! ^^

// Mutta Sipuli, eihän me tiedetä noudattaako Vyra täysin tumblrin versiota vai ei :---D noo, laitoin nyt oikeaoppisesti varoituksen :3
« Viimeksi muokattu: 05.02.2015 09:38:14 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sieppeli

  • Val(v)hekakkua
  • ***
  • Viestejä: 185
  • "Pretend to be a piano"
Vs: Mainosfandomi: Tänään on Dolmio päivä! S, 1/?
« Vastaus #2 : 05.02.2015 09:00:53 »
Kyllä, kyllä, kyllä! Näin itsekin tämän tumblrissa jo kauan aikaa sitten (tässä on muuten linkki, jonka voisi vaikka lisätä alkutietoihinkin, koska se on niin loistava ja antaa kivan visuaalisen silauksen tähän tarinaan :3 ) ja aivan loistavaa, että päätit tarttua tähän aiheeseen.

DUDE. SPOILERS. D:

Nii, tää on taas muka niin miun syytä, mut siinä vaiheessa ku mie pääsin paikalle sanomaan: "Eikun kirjoittamaan vaan" niin eiköhän Vyra ollut moinen jo tapahtumassa. Miuta aina syytetään, vaikka mitään pahaa en oo tehny. Dolmio-mies, ymmärrän täysin syysi haluta valloittaa maailmaan, saanko osallistua loisteliaaseen urakkaasi?

Kuten sanoin jo eilen: Kyl tästä haluaa lähteä lukemaan lisää. Loistelias alku, voimme olla varmoja, että tämä fikki on oikeissa käsissä kirjoittautumassa. Luotettavissa semmoisissa. Yhden illan kirjoittamisen jälkeen jokainen hahmo on saanut oman hyvin selvän luonteensa, ja se on sitä ihmeellistä Vyran erikoistaitoa mitä itse vaan kattoo sivusta ihmeissään ja suuki auki niin, että sinne lentää kärpäsiä. Ei miulla muuta. Hyvää yötä (eiku...?) ja jatkoa odotellessa.
Great ninjas are not killed with kunais.

"If they are best friends - they are lovers.
If they hate each other - they are lover.
If they've never met - they are lovers."
- Fangirl motto

Vyra

  • Vieras
Vs: Mainosfandomi: Tänään on Dolmio päivä! S, 1/?
« Vastaus #3 : 08.02.2015 14:58:49 »
Sokerisiipi: Kiitos! Eikä mitään hätää, kyllä siihenkin on syy miksi Oltermanni on salaisten kokousten vakiojäsen.
Sipi Kiitos, ja kyllä tämä on sun vika.

Kyllä miusta tuntuu, että joku muu olisi paremman fikin tästä tempaissut, mutta kiitos nyt kuitenkin luottamuksen osoituksesta :D (ja mikseipä, joku nyt innostuisi tästäkin fandomista(?) ja tekisi omansa!)


Osa 2.

Paljon kauempana toisessa salaisessa paikassa, jonka sijainnin tiesivät vain pari tarkoin valittua ja testattua henkilöä sekä paikallinen juorupiiri joka tietää kaiken kaikesta, tarinan suuri pahis hieroi käsiään yhteen ja hykerteli tyytyväisenä. Hänen piilopaikkansa oli huolella suunniteltu hänen ilkeitä juoniaan varten ja sen sijainti oli täydellinen. Jos tämä tarina olisi sijoittunut oikeaan maailmaan, salaisen piilopaikan sijaintia olisi voinut ehkä kutsua Italiaksi. Mutta koska tämä tarina ei sijoitu oikeaan maailmaan, kutsumme sitä nyt Maaksi, joka näyttää ylhäältä päin katsottuna saappaalta.

”Ne idiootit eivät tule koskaan huomaamaan, mikä heihin iskee!” Dolmio, tuo julma ja pelottava mies, totesi.  Ulkoisesti hän ei näyttänyt kovin julmalta eikä pelottavalta vaan enemmänkin herttaiselta isoisä-tyypiltä pulskean olemuksensa ja valkoisten hapsiensa vuoksi. Mutta kaikki, jotka tiesivät hänen todellisen luontonsa, eivät erehtyneet pitämään häntä herttaisena lastenlapsiensa kanssa leikkivänä isoisänä.

”Mutta pomo”, sanoi Raks, tai Poks tai ehkä se oli Riks, ”sähän laitoit niille meiliä tästä?” Dolmio huokaisi turhautuneena.

”Se onkin vain osa suunnitelmaa”, hän selitti, ”kun ne typerykset kuvittelevat tietävänsä, mitä minä suunnittelen, he eivät tajua miettiä mitä minä oikeasti aion tehdä!” Riks, Raks tai Poks kallisti päätään hämmentyneenä. Muropaketin kolmikko näytti niin samalta, että kukaan ei ollut vielä oppinut tunnistamaan heitä toisistaan. Tuskinpa he tiesivät edes itsekään kuka heistä oli Riks, kuka Raks ja kuka Poks, koska he näyttivät olevan aivan tyytyväisiä sentapaisiin nimiin kuin ”RikseikuPokseikuRaks” tai ”Pokseikukukasinäolit?”

”Häh?” RikseikuPokseikuRaks sanoi.

”Se on ihan yksinkertaista”, Dolmio selitti apurilleen, ”kun he keskittyvät estämään suunnitelman, jonka heille kerroin, minä voin aivan kaikessa rauhassa toteuttaa oikeaa suunnitelmaa.”

”Mutta entä jos ne keksii, että sä et aiokaan tehdä niinku sanoit niille?” PoksvaiRikstaisittenRaks kysyi edelleen hämmentyneenä.

”Sehän tässä onkin nerokasta”, Dolmio totesi tyytyväisenä, ”koska siinä tapauksessa aion tehdä juuri niin kuin sanoin tekeväni!”

”Eli… Sä sanoit niille että aiot tehdä näin, mutta sitten teetkin noin paitsi jos ne keksii mitä sä suunnittelet, jolloin teetkin näin?” RiksPoksRaksihansama kysyi.

”Aivan noin”, Dolmio myönsi.

”Ei vitsi pomo, sä oot nero!”

”Tietenkin olen”, Dolmio sanoi ja päästi ilmoille kumean pahisnaurun ihan vain siksi, että nyt tuntui sopivalta hetkeltä nauraa pahaenteisesti.

”Mutta miten sä tiedät, jos ne keksii tän suunnitelman?”

”Sitä varten, hyvä apulaiseni, on olemassa vakoojia.”

*****

”Me olemme siis kaikki täsmälleen samaa mieltä siitä, että aiomme estää sen ilkeän miehen yritykset!” Kari Grandi, aikansa legenda, julisti kantavalla äänellä. Sen pidemmälle heidän hätäkokoukseksi muuttuneessa salaisessa kokouksessa ei oltukaan päästy.

”Mutta miten?” Elovena kysyi huolestuneena.

”Yksinkertaista, meidän täytyy sabotoida hänen uusi salaisempi pastakastikeresepti”, Kari Grandi, aikansa legenda, sanoi ja muut nyökkäilivät myöntävästi.

”Tässä on vain pieni huono puoli”, Reissumies murahti, ”missä se resepti on?”

”Ja kuinka me voisimme sabotoida sen?” Elovena kysyi ja vilkuili hieman Reissumiehen suuntaan.

”Haluaako kukaan kahvia?” Paula kysyi huolestuneena ja hörppäsi itse jo kolmatta kuppiaan.

”Hyvät toverit”, Kari Grandi, aikansa legenda, totesi, ”näissä vaikeissa kysymyksissä meidän täytyy vain pyytää neuvoa joukon viisaimmalta.” Kaikki nyökkäsivät ja jokainen katse suuntautui keltanuttuiseen tonttuun, joka oli jo tovin istunut paikoillaan aivan hiljaa ja naputellut mietteissään pöytää juustohöylällä.

”Oi, Oltermanni”, Elovena sanoi pyytävästi, ”kerro meille, mitä meidän pitäisi tehdä?” Tonttu katsoi heitä kaikkia hetken totisesti ja hetki piteni pitenemistään ennen kuin hän viimein avasi suunsa.

”Seuratkaa lehmää”, se totesi yksinkertaisesti.

”Mutta mitä lehmää?” Paula kysyi, ”niitä on niin paljon… Oletteko aivan varmoja, että ette halua kahvia?”

”lilaa lehmää”, Oltermanni sanoi, ”se on lempeä.” Muut vilkuilivat toisiaan epäilleen ja hieman epävarmoina.

”Mutta sehän on vain legendaa”, Elovena totesi, ”ei lilaa lehmää oikeasti ole olemassa. Oi, viisas Oltermanni, mitä sinä tarkoitit?” Tonttu ei vastannut enää. Hän vain naurahti ja hymyili naputellessaan tutun kuuloista rytmiä juustohöylällään.

”Viisaiden tavat ovat aina arvoituksellisia”, Kari Grandi, aikansa legenda, totesi, ”minä ehdotan että…”

”Lila lehmä on totta”, Reissumies keskeytti, ”minä olen nähnyt sen.”

”Ihanko totta? Missä sinä sen näit?” Elovena kysyi ja loi niin ihailevan katseen Reissumieheen kuin vain osasi.

”Vuorilla”, Reissumies murahti vastaukseksi, ”sen nimi on Milka.”

”Voi miten kaunis nimi!” Elovena totesi ja Paula nyökkäsi merkiksi siitä, että oli aivan samaa mieltä.

”Eli me lähdemme siis vuorille!” Kari Grandi, aikansa legenda, julisti, ”sankarit, matkaan!” Kaikki alkoivat tehdä lähtöä niin nopeasti ja kiireessä ettei kukaan huomannut, kuinka Kalle hivuttautui vaivihkaa nurkkaan ja pahaenteisesti hymyillen lähetti kännykällään tekstiviestin numeroon, joka oli niin paha että sitä ei kukaan lausunut ääneen.

*****
Lilan lehmän löytyminen oli loppujen lopuksi yllättävän helppoa. Reissumies selvästi tiesi, minne he olivat menossa eikä kulunut kauaakaan kun korkeat vuoret jo kohosivat heidän yllään. Ja sieltä vuorien keskeltä löytyvältä pieneltä niityltä he löysivät lilan lehmän, joka myös nimellä Milka tunnettiin.

Ensi alkuun Milka epäröi. Se ei olisi halunnut jättää pientä kotiniittyään sen mielestä älyttömän kuuloisen sankarimatkan vuoksi. Lehmänä se ei ollut kovin kiinnostunut maailman tapahtumista eikä se välittänyt siitä, valloittiko Dolmio maailman pastakastikkeellaan vai ei. Se vain halusi elää elämänsä rauhassa. Mutta sitten Reissumies jutteli sen kanssa hetken ja viimein se totesi, että se voisi ehkä sittenkin auttaa vähän. Tiesikö se missä Dolmion salainen piilopaikka oli? Totta kai se tiesi. Se oli lehmä ja lehmät tiesivät paljon asioita. Voisiko se viedä sankarijoukon sinne? Ei, koska se oli paikka jonne lehmät eivät koskaan menneet, mutta se voisi ehkä viedä ne sellaisten ihmisten luo, jotka samoin tiesivät paljon asioita ja eivät epäröineet astua pelottaviin tai kammottavan vaarallisiin paikkoihin.

Jonkin matkan päässä Maassa, joka näytti ylhäältä katsottuna saappaalta, Dolmio onnitteli itseään siitä että oli kehittänyt niin upea suunnitelman, joka myös piti haitalliset sankarit pois jaloista.


A/N: Tietenkin Milka-lehmä piti saada mukaan! Seuraava osa on sitten luultavasti viimeinen osa.

Talviomena

  • ***
  • Viestejä: 264
Vs: Mainosfandomi: Tänään on Dolmio päivä! S, 2/?
« Vastaus #4 : 28.02.2015 17:27:20 »
Voi hyvä elämä. :'D Tämä on aivan loistava! Missä viipyy seuraava osa?!

Kari Grandi on ihana hahmo ja ne Grandi-mainokset varmaan Suomen parhaita mainoksia kautta aikain. Ihana tuo "aikansa legenda" -lisäys aina Karin nimen perässä, sopii hahmolle niin täydellisesti. Kari Grandi kamelin selästä taivaanrantaa kiikaroimassa on varmaankin paras tapa aloittaa minkä tahansa tarinan kirjoittaminen. :'D Ja Paula, kahviholistina naureskelin koko ajan kahvia tarjoavalle Paulalle. Kahville on aina aikaa! :D Dolmio-mies on niin kamala, että se sopii hyvin maailmanherruudesta haaveilevan pahiksen rooliin, ja haluanpa tosiaan tietää, miten hän aikoo vallata maailman pastakastikkeella. xD Ainoastaan Oltermannitonttu tuntuu vähän epämääräiseltä hahmolta, kun ykkösluvussa se vaikuttaa jokseenkin hyperaktiiviselta ja kakkosluvussa taas rauhalliselta, viisaalta vanhalta tonttumieheltä...

Pahoittelen epärakentavaa palautetta. :P
My heart it ceases, my breath undrawn.
My eyes forever focused
on the sanguine metal dawn.


Listaukseni

Saphira

  • ***
  • Viestejä: 304
  • One Last Time
Vs: Mainosfandomi: Tänään on Dolmio päivä! S, 2/?
« Vastaus #5 : 23.05.2015 12:26:53 »
Aivan mahtava. Ei voi muuta sanoa. Tästä kehittyy vielä varmasti hyvin yllätyksellinen ja jännittävä kertomus mainosmaskoteista. :D
Repesin kyllä pahasti tuolla Kari Grandi, aikansa legenda -jutulle. Ja minäkin kuvittelin Reissumiehen saapuvan Aragorn-tyylisesti kuten tuolla aiemmin mainittiin.
Ja vielä pahemmin repesin sille, että Dolmio on tarinan pahis. :D
Kalle taitaa olla katkeroitunut, kun häntä ei huomattu. Itse asiassa minäkin olin unohtanut hänet ennen kuin Kalle sitten lähetti tekstarin Dolmiolle. Ja minusta tuntuu, että Oltermanni vielä näyttää todelliset kykynsä jossain vaiheessa.
Tämän ficin takia minun tekee mieli Grandi-pillimehua :D
Sé onr sverdar sitja hvass!