Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Naiset ovat kuin kaadot, Oliver/OC, Fred/OC, K11 20/20, +1, VALMIS

(1/8) > >>

Chibi:
Nimi: Naiset ovat kuin kaadot
Kirjoittanut: Chibi
Ikäraja: K11
Genre: Romance, fluffy
Paritukset: Oliver/OC, Fred/OC
Varoitukset: alle 16- vuotias harrastamassa seksiä (Antaa ymmärtää, mutta ei kuvaile tarkemmin)
A/N: Helppolukuista romanttista ja käsittääkseni viihdyttävääkin tarinaa Weasleyn kaksosista, näiden lapsuuden ystävästä ja Oliver Woodista, sekä muista sivuhahmoista, jotka monesti jäävät liian vähälle huomiolle.Olen halunnut kirjoittaa tämän tarinan pitkään ja vihdoin inspiksen iskettyä (jostain laatikosta se löytyi ystävän kysyttyä lisää ficcejä luettavaksi) päätin sen tuoda julki... Toivottavasti pidätte heistä yhtä paljon, kuin minä ja hän. 

-
"Oliver Wood on niin vanha ja huispausriippuvainen, ettei häneen kannata ihastua."
"Ota ennemmin jompikumpi meistä", George sanoi virnistäen. "Tai molemmat", Fred jatkoi hymyillen.
-


1.   Nuppineuloja lattialla

Ulkoilma oli jo viilennyt, mutta rohkelikkotornissa kuhistiin kuin muurahaispesässä kesäkuussa. Ja vaikkei huispauskausi ollut vielä alkanutkaan, joukkueet harjoittelivat kovaa kyytiä. Tai no, Rohkelikko-joukkue harjoitteli.
"Asia saattaa johtua Woodin voitonhalusta", joku väläytti, mutta kukaan ei välittänyt. Juuri siitä se varmasti johtuikin, mutta hävittyjen vuosien jälkeen rohkelikot olivat valmiit antamaan Woodille anteeksi joukkueen rääkkäämisen, vaikkeivat muut harjoitelleetkaan. Voisihan se olla, että tänä vuonna viimeinkin onnistaisi. 

13-vuotias Lucy Harrison istui oleskeluhuoneessa odottamassa, josko kaksoset kohta palaisivat lenkiltä, jolle Wood oli koko joukkueen patistanut ulkona alkaneesta räntäsateesta piittaamatta.
Pian muotokuva-aukosta ilmestyikin pirteä kapteeni ja kuusi tympääntynyttä joukkuelaista... Kaikki läpimärkinä. Muut laahustivat suoraa makuusaleihin vaihtamaan vaatteita, mutta Fred ja George istuutuivat Lucyn jo valtaaman pöydän ääreen ja pudistelivat räntää takeistaan ja hiuksistaan lattialle, sekä Lucyn päälle. 
"Oliko hyvä lenkki?" Lucy kysyi piruillen. Fred narahti mitäänsanomattomasti, mutta George pudisti päätään. "En nyt sanoisi, että hyvä, mutta jotain uutta. Tiedäthän, meidän kapu, Oliver, on kohta täysi-ikäinen", hän jatkoi, koppasi samalla Lucyn pään kainaloonsa ja osoitti Oliveriä, joka oli jo vetänyt takin päältään ja istahtanut takkatulen ääreen autuaan näköisenä. "Ja hänellä oli kerrankin loistoidea", Fred jatkoi virnistäen. Lucy katsahti ensin Oliveriin ja sen jälkeen Frediin. Kysyvän ilmeen jälkeen Fred virnisti uudestaan ja sanoi: "Järjestetään rohkelikko-porukalla pikkujoulut joulukuun alussa!"
Lucy katsoi Oliveria pitkään, muttei keksinyt todeta kaksosille mitään pikkujouluista. Hänellä oli pieni aavistus siitä, mitä niistä saattaisi seurata. "Olen yhä sitä mieltä, että hän on hyvännäköinen", Lucy sen sijaan tokaisi saaden kaksoset nauramaan, Fredin hieman hämmentyneenä, ja Georgen toteamaan; "Ja minä olen yhä sitä mieltä, että hän on liian vanha sinulle"

***
Oliver juoksi portaita viidennestä kerroksesta kolmanteen. Lockhart ei olisi mielissään, jos hän olisi jo toisen kerran myöhässä samalla viikolla. Eiliset treenit olivat venyneet, herätyskello jättänyt herättämättä ja nyt oli vielä aamupalakin syömättä. Kolkot käytävät olivat tyhjät lukuunottamatta Oliveria ja ruskeahiuksista tyttöä, johon Oliver kirjaimellisesti törmäsi kääntyessään kulman taakse.

Oliver horjahti, mutta tyttö menetti tasapainonsa täysin ja oli melkein kaatua. Oliverin pitäjän vaistot heräsivät. "Naiset ovat vähän kuin kaadot. Jos saat sen kiinni oikeaan aikaan, saatat voittaa", oli joku joskus hänelle sanonut.
Oliver tarttui tyttöä kiinni selästä ja kädestä ja pysäytti kaatumisen juuri, ennen kuin tämä löi päänsä kaiteeseen. "Koppi", Oliver sanoi hymyillen ja katsoi punastunutta tyttöä, jolta oli kaiken lisäksi levinnyt nuppineulapaketin sisältö pitkin lattiaa kaatuessa.
Oliver päästi tytöstä irti ja alkoi sitten yhdessä tämän kanssa kerätä nuppineuloja. Syyhän oli oikeastaan hänen... Ja hän myöhästyisi joka tapauksessa.

Ojentaessaan keräämänsä nuppineulat tytölle Oliver hymyili. "Anteeksi hirveästi, Oliver Wood, jos haluat kertoa opettajallesi kenen takia olet myöhässä", hän sanoi virnistäen, saaden tytön taas punastumaan, mutta kuitenkin vastaamaan selkeästi; "Kyllä minä sinut tiedän. Olen seurannut Rohkelikko-joukkuetta ykkösluokalta asti... Olen Lucy Harrison, kauhukaksosten lapsuuden kaveri." Oliverilla meni hetki järjestellä kaikki päässään. Sitten naksahti. "Nyt kun sanoit, niin kyllähän minäkin tiedän, kuka sinä olet. Olet monesti ollut kentän laidalla seuraamassa harjoituksia ja niiden jälkeen pukuhuoneiden luona odottelemassa Frediä ja Georgea”, Oliver vastasi jopa vähän kysyvästi. Lucy nyökkäsi hymyillen. ”Sittenhän varmasti tiedät jo tulevista pikkujouluista?" poika vielä kysyi saaden Lucyn nyökkäämään uudestaan. ”Kaksoset mainitsivat jotakin... Mutta niihin on ilmeisesti vielä aikaa.” Oliver nyökkäsi, nosti laukkunsa ja kääntyi lähteäkseen. Käännyttyään hän vilkaisi vielä olkansa yli ja sanoi; "Toivottavasti näemme siellä", ja iski tytölle veikeästi silmää. Puna, joka oli juuri laskenut Lucyn kasvoilta, kipusi sinne takaisin.

***

Lucy istui lounaalla suuressa salissa ja näytti typertyneeltä. Hänen edessään oli vielä tyhjä lautanen, kun kaksoset vihdoin suvaitsivat liittyä hänen seuraansa.
Fred ja George istuutuivat molemmin puolin tyttöä. Molemmat alkoivat lappaa perunamuusia ja lihakastiketta lautaselleen vihannekset unohtaen. Lihaa, perunaa, leipää, levitettä, lautanen oli täydellinen. Fred oli juuri laittamassa ensimmäistä haarukallista suuhun, kun huomasi Lucyn tuijottavan ikkunasta ulos haikean sekainen ilme kasvoillaan.
 
”George, se on taas tuo ilme”, Fred sanoi, kuin olisi puhunut tuomiopäivästä. George henkäisi liioitellusti ja kietoi sitten kätensä Lucyn hartioille. ”Kerro kuka se on”, hän kuiskasi ja yritti katsella, mihin suuntaan tyttö vilkuili. Harmillisesti, vain ikkunaan. ”Mitä... Kuka... Mikä...?” Lucy kysyi kuin horroksesta heräten. Kaksoset katsoivat toisiaan pitkään ja alkoivat nauraa. ”Sinulla on tuo ilme aina, kun olet ihastunut”, George naljaili. Fred hymyili vieressä ja katsoi Lucy suoraa silmiin. ”Olemme tunteneet sinut kohta neljätoista vuotta, joten turha väittää vastaan”, Fred vielä sanoi, sekä varmisti ja vakuutti, että he eivät kertoisi kenellekään. Eiväthän he olleet kertoneet koskaan ennenkään.
Lucy huokaisi ja vilkaisi sitten pöydän päähän, jossa Oliver Wood ja muutama muu kuudesluokkalainen istuivat syömässä ja nauramassa.
Lucyn suu mutristui. Hän huokaisi hiljaa ja nopeasti; "Oliver Wood..."

Fred ja George miettivät hetken nauraako vai itkeä, mutta päättivät ensin kuunnella, mikä tässä oli syynä, sillä vielä pari päivää sitten Lucy oli vain sanonut heidän kapteeniaan hyvän näköiseksi. Jotain oli siis tapahtunut.
"Onko jotain tapahtunut?" Fred aloitti.
George nielaisi ruokansa Fredin mulkaistessa tätä ja jatkoi; ”Ahdisteliko hän?”
"Heittikö hän sinuun herjan?"
"Lukitsi Murjottavan Myrtin vessaan?"
"Tai Voron siivouskomeroon?"
"Heitti lohikäärmeen munalla?"
"Avasiko hän salaisuuksien kammion?"
Ideoiden käydessä toistaan hullummiksi, Lucy päätti laittaa pelin poikki. 
"Hei hei hei!!! Tuo kuulostaa ihan siltä, kuin ihastuisin vain pahoihin tyyppeihin" Lucy sanoi vähän jopa hymyillen. Fred ja George olivat selvästi keksineet vielä lisää ideoita, mutta vaihtoivat lannistetun oloisina puheenaihetta. ”Olithan joskus ihastunut Percyyn”, Fred huomatti. George naurahti jatkaessaan; ”Ja Percy on paha.” Lucy ei välttämättä olisi halunnut muistaa kyseistä kohdetta, muttei voinut väittää vastaankaan. Ja kyllähän Percy oli vähän paha. Tai ainakin kunnianhimoinen. Toisaalta, niin oli Oliverkin.


Lucy joutui siis selittämään, mitä aiemmin aamulla oli tapahtunut. Kuinka hän oli kävellyt käytävässä tulossa Lipetitin luokasta hakemasta nuppineuloja McGarmivalle, kun kulman takaa Oliver Wood oli syöksynyt häntä päin ja melkein kaatanut hänet.
"En kuitenkaan ehtinyt kaatua, sillä Oliver otti minut kiinni... Ja hän auttoi keräämään kaikki pudonneet nuppineulat ja esitteli itsensä ja kun esittelin itseni hän sanoi "Ai se Lucy" ja sitten hän kysyi pikkujouluista ja että olenko tulossa sinne", Lucy veti henkeä mutta jatkoi nopeasti, etteivät Fred ja George saisi lisää ideoita siitä, mitä Oliver olisi sitten tehnyt, "Sitten hän sanoi ’Toivottavasti näemme siellä’ ja iski minulle silmää", Lucy lopetti sekaisen oloisena ja punastui hieman.
Fred huokaisi ja ojensi Lucyn lautasen Georgelle, joka alkoi lappaa sille ruokaa.
"Älä ymmärrä väärin", Fred aloitti, "Olet tosi suloinen, mutta", George jatkoi kauhoessaan perunamuusia Lucyn lautaselle, "Oliver Wood on niin vanha ja huispausriippuvainen, ettei häneen kannata ihastua."
"Ota ennemmin jompikumpi meistä", George sanoi virnistäen. "Tai molemmat", Fred jatkoi hymyillen.
"Me voidaan puhua kapulle, jos haluat", hän vielä vakuutteli Lucylle, joka koetti saada Georgen lopettamaan ruoan lappauksen. "Tehdä vähän sellaista salapoliisin työtä", George jatkoi ojentaessaan Lucylle tytön normaaleihin ruokamääriin nähden aika täyden lautasen, ja iski tälle silmää. ”Eihän sitä koskaan tiedä, jos tämä ihastus numero 107, vaikka tärppäisi”, Fred vielä sanoi kulmiaan kohotellen samalla, kun alkoi syödä ruokaansa. ”Sitä paitsi pikkujouluihin on vielä yli kuukausi aikaa, ehdit ihastua ainakin kymmenen kertaa uudestaan ennen niitä”, George sanoi hymyillen ja saatuaan Lucylta pienen hymyntapaisen takaisin, kääntyi sitten omaan lautaseensa päin. Lucy vilkaisi vielä pöydän päätyyn päin, mutta kääntyi äkkiä takaisin ja koetti rauhoittua. Hänen olisi pakko keskittyä muinaisten riimujen tunnilla.




A/N: Chibi kiittää lukemisesta ja pyrkii lisämään osia tasaiseen tahtiin :)
     Kommentit aina toivottuja <3

Röhkö:
Ah, Oliveria ja Frediä samassa ficissä, hienoa! En olekaan näistä pojista lukenut pitkään aikaan.
Ennakko-odotuksia minulla ei ollut, koska et ollut laittanut alkuun yhteenvetoa (suosittelen, jotta mahdollisimman moni saa sysäyksen lukemiselle).

Fici oli helppolukuinen ja eteni mukavalla tahdilla.  Ehkä OC-Lucysta olisi voinut olla enemmän tietoa. Ainakin hän vaikuttaa suorasukaiselta: siis kuka hullu paljastaa kaksosille, kehen on ihastunut? En minä ainakaan! ;)
Kaipaisin lisää kuvausta Lucyn ulkonäöstä ja taustasta.

Pari kirjoitusvirhettä/kohtaa, joista en pitänyt, huomasin:


--- Lainaus käyttäjältä: Chibi - 23.12.2013 23:43:30 ---Ulkoilma oli jo viilennyt, mutta rohkelikkotornissa kuhistiin, kuin muurahaispesässä kesäkuussa.
--- Lainaus päättyy ---

Ei pilkkua.


--- Lainaus käyttäjältä: Chibi - 23.12.2013 23:43:30 ---Pian muotokuva-aukosta ilmestyikin yksi pirteä ja kuusi tympääntynyttä rohkelikkoa...
--- Lainaus päättyy ---

Ehkä paremmin sopisi: "yksi pirteä rohkelikko ja kuusi tympääntynyttä rohkelikkoa, koska tuo yksi-muoto ei voi viitata monikkoon... tietääkseni. Omaan korvaan kuulosti oudolta.


--- Lainaus käyttäjältä: Chibi - 23.12.2013 23:43:30 ---Fred narahti mitäänsanomattomasti
--- Lainaus päättyy ---
Hahaha, toisaalta tämä nauratti :D


--- Lainaus ---"Hei hei hei!!!
--- Lainaus päättyy ---
Hmm, kolme huutomerkkiä ei toimi tehostekeinona minuun.

Lisäksi olisi hyvä, jos sitaatit olisivat omalla rivillään eivätkä keskellä virkkeitä.

Olihan siellä tietysti hyvääkin! Esimerkiksi vertaus, joka otsikossakin on, oli mainio. Sopii Oliverin sporttiseen elämäntyyliin, vaikka hän ottikin kaato-ohjeen melko kirjaimellisesti. Itsehän ymmärsin koko "naiset ovat kuin kaadot" -jutun kaksimielisesti.. :D Pidin kovasti virnistelevästä ja hieman hajamielisestä Oliveristasi - kaanonista jäi minulle vähän turhan tuima ja tosikkomainen mielikuva hänestä. Ihan Oliverin tyylistä, että hän ei kiinnitä hirveästi huomiota siihen, mitä pelikentän laidalla tai harjoitusten jälkeen tapahtuu.

Kaksoset taas olivat hyvin lähellä IC:tä; "unohtivat" vihannekset lautaseltaan, suunnittelivat pikkujouluja ja kiusoittelivat kaveriaan. Fredin ja Georgen saaminen eläviksi on vaikeaa, kokeiltu on! Huumori on nimittäin yksi vaikeimmista viihdyttämisen lajeista.


--- Lainaus ---"Avasiko hän salaisuuksien kammion?"
--- Lainaus päättyy ---
Hehheh. Tyypillistä mustaa huumoria Freorgelta!

Jään odottelemaan, miten hahmot kehittyvät ja kuinka tapahtumat etenevät. Hyvää uutta vuotta ja inspiraatiota!

- Röh

Nyyhti:
Tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Olen lukenut hyvin harvoja pidempiä ficcejä, joissa kaksoset ovat olleet suuressa roolissa. Heidän kanssaan aina hieman pelottaa, onnistuuko kirjoittaja mitenkään pääsemään edes lähelle heidän mahtavaa luonteenlaatuaan, mutta olit minusta onnistunut aivan loistavasti. Pidin erityisesti tuosta salaisuuden kammion avaamisesta (muutenkin oli mukavaa, kuinka hyvin tämä oli sidottu ajallisesti kirjan tapahtumiin) sekä ruoan lappaamisesta lautaselle. Se oli kaiken kaikkiaan hyvin pieni ele, mutta juuri senkaltaiset teot kertovat hahmoista usein eniten: sanomatta mitään toisilleen kaksoset vain tiesivät, että nyt on aika latoa Lucyn lautanen täyteen ruokaa.

Minä puolestani ihastuin aika tavalla siihen, että Lucy vain on, eikä hänestä kerrottu niin valtavasti :D Usein uusia hahmoja esitellessä tulee kerrottua kovin paljon juurikin ulkonäöstä, mikä on minusta harvoin kovin luontevaa, ja niinpä minusta oli kiva, että siihen ei tässä erityisemmin pureuduttu. Toki jossain välissä haluan kuulla hänestäkin, mutta loppujen lopuksi ulkonäkö on aika toisarvoinen seikka.

Oliverin hahmo oli kuitenkin ehkä kaikkein onnistunein. Minulla on hänestä kohtalaisen vahva mielikuva, ja monesti tuntuu, että ficeissä häntä pidetään ihan hulluna nipottajana, mitä hän ei onneksi tässä ollutkin (jonkin verran vain, kuten kuuluu :P).

Otsikosta piti myös sanoa sananen. Se oli tavallaan todella mielenkiintoinen ja sen perusteella avasin tämän ficin, mutta toisaalta siinä myös häiritsee minua jokin, ehkä liika suorasukaisuus tai muotoilu ("kaadot" kuulostaa jotenkin kummalliselta). No joo, olipa hieno urputus, kun en osannut edes perustella, mutta lopputuloksena lienee kuitenkin, että otsikko oli erottuva.

Toivottavasti jatkat tosiaan pian!

Chibi:
Merlin  vieköön! Siis herranjestas oonkohan mä koskaan saanut näin pitkiä kommentteja? :O En ainakaan samaan ficciin.

No ensimmäisenä Chibi tietenkin kiittää ja koettaa sitten parhaansa mukaan vastata näihin epäkohtiin ja muihin mukaviin mitä löysitte :D

Lucy aukeaa pitkin ficciä ;) Itselle tuntuu luontevalta kertoa hänestä vähä vähältä enemmän tietoa, kuin pläjäyttää kaikki kerralla. Jos se hankaloittaa jonkun lukemista, niin pahoittelen o/ Muut hahmot olen yrittänyt pitää sellaisena, kuin olen itse nähnyt heidät kirjoissa ja elokuvissa. Hienoa, että Nominalin mielestä ollaan kivasti sidottu kirjan tapahtumiin ajallisesti. Siihen on pyritty :)

Röhkölle vielä erityismaininta siitä, miten ihminen onnistyy löytämään varmaan 28 kertaa luetusta tekstistä vieläkin tavallaan aivopieruja. :D Koetan katsoa, kuinka niitä saisi vähän enemmän ihmisten muotoon. En kuitenkaan aio siirtää virkkeitä omille riveilleen, koska itselle tuntuu luontevammalta kirjoittaa (ja lukea) niin, että selkeästi sama aika, myös virkkeet, ovat samassa kappaleessa. (Jos yhtään selvensi :D)

Toivottavasti tämä avasi edes vähän, toivottavasti eksytte kommentoimaan myös seuraavaa osaa, kun se tänne pelmahtaa ;)
Kitoos~

skylar:
Aww haha. Mainio aloitus! Tätä luki pieni hymy huulillaan. Todella piristävän suloista näin harmaana tammikuuna!

Lucy vaikuttaa hyvältä hahmolta. Sait hänet heti kivasti tarinaan mukaan, et selittänyt liikoja, joten hän tuntui vain aidosti kuuluvan tähän maailmaan! Oliverille Lucy esittäytyi "kauhukaksosten lapsuuden kaverina." Jos hän olisi Fredin ja Georgen kaveri lapsuudesta asti, niin luultavasti myös muutkin Weasleyt olisivat hänen kavereitaan. Jos hän olisi pelkkä koulusta saatu kaveri, tuntuisi se luontevammalta, etteivät muut ehkä tunne häntä mitenkään erikoisesti (jos siis yrittää järkeistää tätä tekstiä kirjoihin sopivaksi, kuten minä teen).

Ensimmäinen luku oli kovin lyhyt eikä mitään vielä oikeastaan tapahtunut, mutta tätä tekstiä oli tosi miellyttävää lukea. Tekstissä oli hyvä kappalejako ja kirjoitus itse oli selkeää. En nähnyt juurikaan kirjoitusvirheitä tai muita painopaholaisia. Oli hauskaa, kun mainitsit Lucyn ihastuneen Percyyn! On helppo kuvitella kaksosten kauhistusta kun he saivat aikoinaan kuulla siitä! Fred ja George muistuttivat minusta jostain syystä tässä tekstissä melkein Aku Ankan veljenpoikia! :D Sellaisia ahkeria velmuja.

Jään odottelemaan seuraavaa osaa mielenkiinnolla.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu