Vapaa keskustelu > Saivartelija

Elokuvat # 2

<< < (120/120)

Kiirsu:
Ah Barbie, rakastin sitä niin paljon <3 Vaikka hype on ollut suurta, niin leffa silti ylitti odotukseni. Se nousi heti yhden katselukerran jälkeen lempileffojeni kastiin ja mietin, että on se mahdollisesti jopa paras elokuva, jonka olen ikinä nähnyt. Mikään ei ole ikinä koskettanut näin paljon, raastanut näin paljon sydämestä. Tämä osui kuin tikari siihen pieneen tyttöön sisälläni, joka ei koskaan uskaltanut olla oma itsensä, ei koskaan nostaa itseään jalustalle, ei koskaan saada ääntään kuuluviin. Olisipa tällaisia elokuvia ollut silloin, kun olin itse nuori. Tää on musta just sitä, mitä nuoret naiset tarvitsee.

En ole ikinä itkenyt näin paljon mitään elokuvaa katsoessa. Nyt ei ehditty kovin pitkälle päästä, kun tuli itku jo ensimmäisen kerran. America Ferreran puheen ajan itkin jo niin kovaa, että piti ihan purra hammasta, etten ala ääneen parkua salissa. Jos olisin kotona katsonut, niin olisi varmaan ollut kunnon huutoitkua XD

Spoiler: näytäMä olin yllättynyt siitä, että vaikka leffassa oli tosi raju vastakkainasettelu, ei se tuntunut paasaukselta. Ja kun mietin asiaa jälki käteen, tajusin sen johtuvan siitä, että elokuva ei keskittnyt siihen, miten miehet sortaa naisia vaan se keskittyi naisiin ja siihen mitä he kokevat. Sitä ei oltu tehty saarnaksi miehille vaan elokuva oli tehty naisille, kertomaan heille, että heidän ei tarvitse mihinkään alentua. Tämä elokuva oli tehty minulle ja se on musta niin upea tunne, että nytkin alkaa itkettää. En ole koskaan näin vahvasti kokenut, että joku olisi juuri mulle tarkoitettua.

Oon itse nuorena kasvanut todella vahvasti sovinismiin sisään ja havahduin siihen vasta joskus aikuisena. Olen itse puhunut sitä, että naiset on huonoja eikä niistä ole mihinkään. Ja miksi? Siksi että olin silloin miesten silmissä hyvä tyyppi. Ja olin isäni silmissä hyvä tyyppi. Tämä elokuva, vahvemmin kuin mikään ikinä, avasi silmiä sille, että ei mun tarvitse olla hyvä tyyppi yhdenkään miehen silmissä, ei edes mun isän. Ei mun tarvitse mielistellä ketään vaan mulla on oikeus olla juuri sitä mitä olen. Ja se, että joku elokuva saa tässä iässä ajattelemaan tällaisia asioita, kertoo siitä, että siinä elokuvassa on jotain todella maagista.

Itkin kuitenkin eniten siinä kohdassa, kun paljastui, että Barbeilla leikkikin äiti, joka oli kaivanut vanhat nukkensa esiin. Ja aloin nytkin spontaanisti vollottaa, kun ajattelin asiaa uudestaan XD Tää osui johonkin niin herkkään paikkaan sisimmässä. Tuli aivan tajuttoman suuri halua hakea vanhempien luota omat vanhat barbiet ja leikkiä niillä.

Rakastin myös todella paljon sitä, miten tämä maailma luotu ja miten barbeilla on tietyt tavat miten ne voi liikkua. Kenin lentäminen ilmassa volteilla ja Barbien valahtaminen maahan kriiseillessä oli musta upeita hetkiä. Samoin rakastin niin kovasti kaikkia lavasteita hahmojen matkustaessa todellisen maailman ja Barbie-maailman välillä. Lavasteet oli musta muutenkin niin upeat, kaikki ne talot ja esineet. Margot Robbie on myös ihana ja aivan täydellinen barbie <3

Tää oli musta vaan niin paljon sitä, mitä maailma tarvitsee. Ei kuvausta siitä, miten kaikki on kamalaa ja kohta kuollaan kaikki vaan kuvausta siitä, miten me ollaan upeita ja pystyviä ihmisiä ja voidaan muuttaa maailmaa. Oon jossain elämän varrella kyynistynyt niin paljon mennyt mukaan sellaiseen älyttömään tumblr-mentaliteettiin, että vihaan ihmisiä ja ihmiset on syvältä. Jotenkin ajattelin, että se on osa aikuistumista ja on naiivia ajatella, että ihmiset on hyviä. Mutta nyt oon havahtunut siihen, että enemmän naiivia on nähdä kaikessa jotain pahaa. Ja jaksan uskoa siihen, että maailma muuttuu paremmaksi sillä, että jokainen meistä on vähän parempi muille. Ja ihmiset pystyy oikeasti mihin vain kun vaan jaksaa uskoa itseensä. Naiset pystyy mihin vain.

En katso kauheasti leffoja, mulla on ollut vuoden verran lahjaliput elokuviin mutta ei ole ollut yhtään kiinnostavaa elokuvaa menossa. Nyt tämä on sellainen, että mietin menisinkö katsomaan uudestaan. En ole ikinä halunnut mitään leffaa katsoa vain uudestaan ja uudestaan.

Violetu:
Älkää missään nimessä menkö leffaan kattomaan Poor things, tai jos menette, niin sisältövaroitus: käytännössä pedofiliaa (tarkempaa kuvausta leffasta spoilerin alla) Spoiler: näytä Päähenkilö on nainen, joka on leffan alussa parivuotiaan tasolla henkisesti, mutta aikuisen naisen ruumiissa. Ja tätä Bellaa sitten hyväksikäytetään ja manipuloidaan miten sattuu, koska hän ei lapsenaivoillaan ymmärrä saati ole kykenevä antamaan oikeasti suostumustaan esim. seksiin.
Siinä kohtauksessa, jossa Bella tulee tietoiseksi omasta ruumiistaan, ja mitä kivoja juttuja sillä voi tehdä, ajattelin oikeasti, että pliis, eihän ne nyt lähde tämän kanssa tälle tielle, mutta sinne menivät niin että rysähti, ja pahemmaksi vaan meni, kun miehet rupes avoimesti kuolaamaan Bellaa. Plus tietysti sen piti yhdessä kohtaa myös elättää itseään huoraamalla🙃 että tällasta paskaa teattereissa vielä vuonna 2024...

Musiikkikin oli enimmäkseen korviaraastavaa, mikä kyllä korosti sitä, että leffassa oli about kaikki pielessä.

miisuli:
Violetu, samoilla linjoilla olen kanssasi Poor Thingsin kohdalla. Oli todella ahdistavaa katsottavaa juurikin tämän pedofilia-aspektin takia. Elokuvahan on suuressa arvostuksessa ja milteipä kaikki ovat antaneet sille melkein viisi tähteä, mutta itselleni ei kyllä auennut, miten elokuva oli muka edistyksellinen. :D Pistän lopun analyysin spoilerin alle varmuudeksi.

Spoiler: näytäMielestäni elokuva oli miehen tekemä kuvaus naisen vapautumisesta yhteiskunnan normeista, mutta se vapautuminen tapahtui vain ja ainoastaan seksin kautta. Olisi ollut ihan virkistävää nähdä päähenkilön löytävän asioita maailmasta muutoin kuin seksin kautta. Ihan kuin koko maailma pyörisi seksin ympärillä. En sitten tiedä pyöriikö suurimmalle osalle, mutta itselleni maailmassa on muitakin asioita kuin seksi. ;D Tietenkin pitäisi olla aina mahdollista, että kuka tahansa saa valita kumppaninsa oman mieltymyksensä mukaan. Mutta mielestäni tässä elokuvassa ei käsitelty tuota aihetta. Elokuva jäi itselle todella ontoksi. Hieno lavastus ja puvustus ja kekseliäitä kuvakulmia (tosin joita ohjaaja oli muissakin elokuvissa hyödyntänyt, mutta ymmärsin esimerkiksi kalansilmän käytön tässä tarinaa edistävänä keinona). Tuntui, että paljon pedattiin, mutta lopuksi mitään tapahtunut. Itselleni ei mitään suurta vau-ilmiötä tullut, kuin ilmeisesti suurimmalle osalle katsojista (jos Letterboxdiin on luottaminen). En täysin vihannut tätä elokuvaa, mutta en kyllä voi sitä suositellakaan. On vaikea naisena katsoa läpi sormien, kun elokuva-alallakin vallassa olevat miehet tekevät naisten vapautumisesta elokuvan ja minimoivat sen vain seksuaaliseen liberaatioon. Aika yksipuolinen katsantokanta. Lisäksi tietysti huge red flag pedofiliasta. En pystynyt sulattamaan sitä koko elokuvan aikana (eikä mun mielestä pitäisikään???). Jäin miettimään, että oliko sekin yhteiskuntakritiikkiä? Että elokuvan miehet eivät välitä siitä, että nainen on oikeasti lapsi, koska oikeastikin sellaista tapahtuu? En tiedä. Kysymyksiä jäi ja paljon. En ymmärtänyt, miksi elokuva oli tehty, ja mielestäni se on aina huono juttu minkä tahansa teoksen kohdalla.

rosegold:
Otin noin puolen vuoden tauon jälkeen Netflixin takaisin, ja eihän siellä edelleenkään ole mitään katsottavaa  ;D Olisin halunnut katsoa jonkun perus kauhuelokuvarymistelyn, mutta tuntuu, että vastassa ovat aina nuo samat noin kymmenen titleä. Olen aika nirso katsomaan mitään elokuvia ja voisihan tuota loputonta kaivoa selata vaikka loppuillan, mutta ei vain siellä tunnu mitään minulle olevan.

Netflixissä päädyn ennemmin tai myöhemmin jollekin epämääräiselle nostalgiatripille katsomaan laatujulkaisuja, kuten Mr. Bean's Holiday. 2022 oli aika paha ahdistus päällä ja silloin tuollaiset ennustettavat elokuvat olivat rauhoittavia.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu