Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus
Sherlock (BBC): Tarinoita kokaiinikahvin myötävaikutuksesta ja muusta (ficlettejä, max. K-11) Uutuus 29.10
Renana:
Nimi: Tarinoita kokaiinikahvin myötävaikutuksesta ja muusta
Kirjoittaja: Renana
Fandom: Sherlock (BBC)
Genret: laidasta laitaan, tarkemmin ficletin alussa
Ikäraja: max. K-11, tarkemmat raapaleiden aluissa
Paritukset: kaikenlaisia, ainakin luvassa on Johnlockia, MorMoria ja Jimlockia, tarkemmin ficletin alussa
Varoitukset: ainakin murhia, verta ja mielenvikaisuutta, tarkemmin ficletin alussa
A/N: Pyhitin koko viime sunnuntaipäivän kirjoittamiselle, ja kirjoittaessani yhtä äärimmäisen piinaavaa Sherlock (BBC) -tekstiä, tajusin että minulla on valtavasti BBC!Sherlock -tarinoiden alkuja, jotka voisi pienellä muokkauksella muuttaa ficleteiksi. Ficlettejä tulee ilmestymään ainakin näin alussa tasaisesti, muokkauksessa mm. MorMoria, Jimlockia ja AU:ta. Joten tervetuloa pienien kurkistusikkunoiden maailmaan!
Nimi: Sivuutettu sunnuntai
Genre: enteilevää romantiikkaa
Ikäraja: S
Paritus: Johnlock
A/N: On hyvä aloittaa aina kokoelmat omalla OTP:llaan, ja tehdä siitä mahdollisimman fluffyinen. Onpahan jotain, mistä kohottaa rimaa.
Sivuutettu sunnuntai
Sherlock pyyhkäisee hajamielisesti atsteekkien sotamaalauksen pääkalloon poskeen. On sunnuntai, tarpeeton viikonpäivä, jolloin posti ei kulje ja ihmiset eivät enää jaksa teeskennellä hurskaita.
Hän miettii, kertoisiko nyt.
John keittää teetä haukotellen ja kysyy, valvoiko hän taas koko yön ja kertoo heti perään, että joutuu taas ylitöihin sillä -
On omituista, miten hento huulien kosketus poskelle ja käheällä äänellä kuiskattu kiitos saa heterouttaan joka välissä vannovan miehen punastumaan niin syvästi.
Sherlock kävelee tyynen tyytyväisenä omaan huoneeseensa ja jättää Johnin suu auki miettimään, minkä tapauksen tutkintaan kuuluu seksuaalisesti jännittynyt tilanne ystävien kesken vai oliko kyse jostain aivan muusta kuin taas yhdestä kokeesta tieteen piikkiin.
He eivät koskaan puhuneet tuosta sunnuntaiaamusta, mutta yhtenä toisena aamuna teetä keittäessään John yhtäkkiä tajusi, että oli olemassa c-vaihtoehto.
Renana:
Nimi: Sydänveren puute
Genre: synkkää draamaa ja sydämien kolhuja
Ikäraja: K-11
Paritus: MorMor & Jimolly
Varoitukset: erittäin hankalasti määriteltävä murha ( + äärimmäisen huonoa dialogiakeskustelua)
A/N: Molly on ehdottomasti paras naishahmo Sherlockissa. Ei mitään vastaväitteitä tai mainintoja Adlerista. Ja tosiaan, pahoittelen dialogin kökköisyyttä, minä vasta harjoittelen.
Sydänveren puute
”Ja Jimille kahvi mustana, ole hyvä.”
”Oletko sinä jopa heidän kahvilähettinsä, Molly?”
”Oi, ei se minua haittaa!”
Usein Mollyn tapaiset yksiulotteiset ihmiset ärsyttävät häntä, mutta naisen hymy ei ole plastiikkakirurgien aikaansaama eikä sisällä nurjaa puolta. Se on jotain aivan uutta ja tutkittavan arvoista Jimille.
~
Molly on hyödytön nyt, sillä Sherlockille hän on aina sen koiran, Johnin, jäljessä. Kaikkien normien mukaisesti Molly pitäisi nyt tappaa tai Jimin pitäisi hävitä, mutta Jim jää. Ei liian kauaksi aikaa ettei hän paljastu liian aikaisin, tai tule hulluksi IT-tukihenkilön töissä, (hankkisivat päivityksen omiin aivoihinsa ennen kuin lähtevät käyttämään muita) mutta hän haluaa nauttia vielä hetken Mollyn ujoista silmäyksistä, punasta naisen poskilla, kun Jim suutelee häntä ja niistä täysin yhdentekevistä keskusteluista, joita he jakavat lounaspaikan valinnasta ja työnsä yksityiskohdista. Molly on kuin onnellinen loppu tässä julmien sadunkertojien ja Jimin kaltaisten roistojen täyttämässä maailmassa.
~
He istuvat iltaa Foxissa kolmatta kertaa ja Jim on juuri aikeissa ottaa Mollya kädestä ja kertoa lähtevänsä Lontoosta työtarjouksen perässä (mikä on jopa totuus, paitsi työ ei onneksi sisällä tukihenkilön töitä) ja että hänen tulee häntä ikävä ja muuta tunteellista fiktiota, jota ihmiset vannovat toisilleen enemmän tai vähemmän tosissaan, mutta Molly ehtii kysyä sitä ennen:
”Oliko Sherlock oikeassa?”
Osittainenkin totuus voisi olla nyt ansaittu, James.
”Oli, mutta hänestä on jo kauan, ja sitä paitsi hän on kuollut.”
”Oh, minä... otan osaa.”
Eivät ihmiset ota osaa. Ei heistä ole empaatikoiksi.
Sinä et vain luota heihin, James. Sinusta he ovat heikkoja ja valehtelijoita. Sinä et tunne heitä.
Ole hiljaa! Sinä olet vain minun olemattoman äitini ääni päässäni, enkä minä aio kuunnella sinua.
”Tuota, jos haluat pu -”
”Hänen nimensä oli Sebastian. Me työskentelimme MI6:ssa, minä Q-puolella ja Seb 00-puolella.”
”Jim, saisitko -”
”Hitot minä siitä. No, olin Sebin parina eräässä tehtävässä Serbiassa, ja aiheutimme meidän kannaltamme huonon sekasorron. Seb joutui tusinan KGB:n miehen saartamaksi. Kiinnijääminen olisi tiennyt monen kuukauden hidasta kuolemaa.”
”Jim?”
”MI6:lla on tapana sijoittaa jokin ässä 00-agenttiensa hihaan, jos nämä joutuvat tilanteeseen, joka saattaa laittaa koko tiedustelupalvelun vaaraan. Usein se ässä sisältää jotain räjähtävää.”
”Voi, Jim.”
”Mutta juju on siinä, että laukaisin on aina 00-agentin parilla. Joten... minä siis pysäytin hänen sydämensä ja valutin sydänvereni viemäriin.”
Mollyn silmät kimmeltävät, mutta hän ei itke, ja sitä Jim arvostaa eniten.
”Sinä rakastat häntä vieläkin, Jim. Sen takia minä lähden nyt.”
Molly sipaisee hennosti hänen oikeaa kättään, ja Jim jää ihmettelemään, oliko hän tosiaan väärässä.
James, sinä et tunne heitä.
Ehkä.
~
Kävellessään aamuyön ihmismassan joukossa, Jim miettii hetken tosissaan, kääntyisikö takaisin.
Puolimatkasta ei käännytä, hän muistuttaa itselleen, sillä vaikka Molly saattoi osoittaa olevansa poikkeus, ei sydänverta palauteta kun se on kerran vuotanut maahan.
Mutta sydämen vasemmasta kammiosta hän omistaa nurkan Mollylle ja onnelliselle lopulle.
~
Aamuyöllä Berliinissä, hotellihuoneen verhot olivat vihreät ja Sebin silmät hämärässäkin meri. He olivat kietoutuneet lakanoihin ja toisiinsa, Sebin kädet vielä verestä punaiset ja raudan makuiset. Kumpikaan ei nuku, sillä molempien veressä kiertää kehräävä peto ja adrenaliini.
”Minä tunnen sinut.”
”Liiankin hyvin.”
Hiljaista naurua.
”Sinä tosiaan tarkoitit sitä?”
”Tiedäthän, Seb, että tunnen kaikki, mutta heillä ei ole kädessään asetta, joka voisi räjäyttää sydämeni oikeassa kammiossa olevan pommin.”
”Olet pohjimmiltasi romantikko, pomo.”
”Tietenkin.”
A/N: Onko 00-agentteja oikeasti olemassa?
Suopu:
Yhyy saanko itkeä, kuinka söpö tämä on? Saan tietenkin
Tuli tässä viime viikolla katseltua taas kavereiden kanssa BBC:n Sherlock läpi ja olen nyt sitten muutaman päivää kulkenut pää ihan Johnlock huuruissa, joten tähän ficlettiin törmääminen osui juuri hyvään hetkeen. :--D
Mutta siis. En oikeasti kestä kuinka ihana tämä ficlet on! Jokainen lause osuu juuri paikoilleen ja ja ja... Selitän tarkemmin:
--- Lainaus ---Sherlock pyyhkäisee hajamielisesti atsteekkien sotamaalauksen pääkalloon poskeen. On sunnuntai, tarpeeton viikonpäivä, jolloin posti ei kulje ja ihmiset eivät enää jaksa teeskennellä hurskaita.
--- Lainaus päättyy ---
Argh kuinka nättiä ja fiksusti muotoiltua ja niiiiin Sherlockmaista.
--- Lainaus ---Hän miettii, kertoisiko nyt.
--- Lainaus päättyy ---
Yhyy tämä lause sai aavistelemaan ja olemaan "vitsit tiedän mitä tää meinaa! ...mutta entäpä jos ei..?"
--- Lainaus ---John keittää teetä haukotellen ja kysyy, valvoiko hän taas koko yön ja kertoo heti perään , että joutuu taas ylitöihin sillä -
--- Lainaus päättyy ---
Ihan John<3.
--- Lainaus ---On omituista, miten hento huulien kosketus poskelle ja käheällä äänellä kuiskattu kiitos saa heterouttaan joka välissä vannovan miehen punastumaan niin syvästi.
--- Lainaus päättyy ---
Mua oikeasti sattuu fyysisesti kuinka ihana lause tämä on. Pikapusu ja käheä ääni ja John punastuu, iih.
--- Lainaus ---Sherlock kävelee tyynen tyytäväisenä omaan huoneeseensa ja jättää Johnin suu auki miettimään, minkä tapauksen tutkintaan kuuluu seksuaalisesti jännittynyt tilanne ystävien kesken vai oliko kyse jostain aivan muusta kuin taas yhdestä kokeesta tieteen piikkiin.
--- Lainaus päättyy ---
Hmmm, onko tämä lause a) uskottava, b) uskottava vaiko c), uskottava? Veikkaan vaihtoehtoa d) uskottava. Daijjum että tämä sopii täydellisesti Johniin ja Sherlockiin.
Ja sitten vielä viimeisenä tämä:
--- Lainaus ---He eivät koskaan puhuneet tuosta sunnuntaiaamusta, mutta yhtenä toisena aamuna teetä keittäessään John yht´äkkiä tajusi, että oli olemassa c-vaihtoehto.
--- Lainaus päättyy ---
...olen sanaton.
Kiitän ja kumarran ihanasta Johnlock-palasta ja jään odottelemaan lisää.
//Ja seuraava ficlet sillä aikaa kun kommentoin! :d En lähde nyt yhtä syvällisesti kommentoimaan kuin tuota eka, mutta tykkäsin siitäkin! Kumpikaan parituksista ei ole ihan minun teekupposeni, mutta osaat kirjoittaa näitä hahmoja niin kivasti että<3.
Jatka samaa rataa jookos.
Renana:
Suopu, en oikein tiedä, kuinka vastaisin tuohon sun viestiin, sillä mä liikutuin tästä sun kommentista niin syvästi! En mä ole hyvä Johnlockin kirjoittaja, en, en! Ja toi sun lause lauseelta -analysointi väittää ihan päinvastaista! Apua!No mutta kiitoksia sylillinen sulle sinnepäin! ♥
(Niin ja seuraavaksi on tosiaan luvassa AU!Johnlockia, josta arvelen sun pitävän :DD)
Riika:
Hoo! Sherlock-ficlettejä! Kun kerran sait jo kommentin tuohon ekaan niin voin hyvällä omatunnolla ohittaa sen ja keskittyä tuohon toiseen. :---) Heh, sori. Mut jooooo! Toi oli aika maukas tuo ficlettinen. Ensinnäkin Mormorii jeejee ja oon aina tykänny myös ajatella että Jimillä on joku heikko kohta Mollylle kun se ei sitä edes tappanut tai mitään, hih. Musta toi dialogikaan ei ollut mitenkään hirveän kömpelöä tai mitään. Lähinnä sä oot musta välillä asetellut lauseiden sanajärjestykset tai jotkut jotenkin hauskasti, mikä ei välttämättä oo ollenkaan paha asia, se tuo tähän omaa jälkeä. Tai emmä tiiä, mutta tässä on sellainen jännä tunnelma jonka luot sanavalinnoilla ja rakenteilla? Joo. Ja se on ihan hyvä, tykkään siitä tunnelmasta. Ja juonesta myös. En tiiä onko 00-agentteja olemassa mutta en välitä, koska jotenkin tosi hassu ajatus että Jim ja Seb on ollut MI6:ssa, mitä ihmettä ne siellä on tehnyt? :DD Eiks ne oo kuitenkin hyviksii, MI6... Mut jos ne oli soluttautunut sinne jotaki varten. Tai oli hyviksii entisessä elämässä : o Ooh, tästähän spekuloinnit lähtis. Joka tapauksessa hieno idea. Toi myös että lopulta Jim joutui tappamaan Sebin, vaikka siis yyh ;___; Mutta sellasta se on. Tykkään myös noista Jimin ajatuksista Mollysta ja Jimin päässä riitelevistä äänistä.
Pari lempparia:
--- Lainaus ---(hankkisivat päivityksen omiin aivoihinsa ennen kuin lähtevät käyttämään muita)
--- Lainaus päättyy ---
--- Lainaus ---Puolimatkasta ei käännytä, hän muistuttaa itselleen
--- Lainaus päättyy ---
--- Lainaus ---”Olet pohjimmiltasi romantikko, pomo.”
--- Lainaus päättyy ---
Ja omg omg tämä. Ihana. Ja toi loppukohtaus muutenkin.
Tykkäsin. ♥
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta