Kirjoittaja Aihe: Kurkuma: Se oli viuhahdus (tai ainakin melkein), K-11, draama, huumori, het, UST, ficlet  (Luettu 1771 kertaa)

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 110
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Otsikko: Se oli viuhahdus (tai ainakin melkein)
Kirjoittaja: Haruka
Päähenkilöt: Viljami, Sara, Jukka, Sakari eli Sakke, Mira ja Anni
Genre: Draama, huumori, het, UST, ficlet
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kiroilua ja pervoilua
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluvat minulle, samoin Kurkuman ympäristö.
Sanoja yhteensä: 955
Haasteet: ficletpakka, Originaali10 #2 toinen kierros.

A/N: Lähes kuukauden kestäneen kirjoitusblokin päätyttyä saan taas aikaiseksi jotain hieman lyhyempää tekstiä, tällä kertaa tämän hieman pidemmän ficletin muodossa. Mulle tuli sellainen tunne, ettei tää kohtaus olisi mahtunut ”Kurkumaan”, joten siksi tuli kirjoitettua tällainen Viljamin ja kumppaneiden nuoruusvuosista, siitä, millainen Sara oli. Viljami myös mainitsee Saran ”Vuoden häviäjässä”, joten siksi tää teksti syntyi.

Jos joku lukee tätä, olisi kiva kuulla kommenttia.


Mä katselen, miten Sara Viljala läimäyttää Mikkoa takapuolelle näyttäen viatonta naamaa, kun Mikko kysyy, kuka sen teki. Hetken kuluttua Sara tekee sen uudelleen, heilauttaa sitten nopeasti tummat hiuksensa taaksepäin ja nauraa äänettömästi. Mikko vilkaisee taakseen ja ärähtää:

”Mitä vittua toi äskeinen oli? Kuka sen teki?”

Ja Sara kiistää jälleen kaiken, mut Mikko ei pääse eroon epäilyistään. Jukka ja Niko naureskelee mun vierelläni tapahtumia, kunnes Sara käy niiden takamuksiin kiinni, puristaa Jukkaa ja läimäyttää Nikoa, vaikka jälkimmäinen kundi on varattu. Mun perseeseen se ei edes uskalla käydä kiinni samalla tavalla, tyytyy vaan tukistamaan mun kuparinpunaisia hiuksiani hellästi ja niin yllättäen, etten mä tiedä, miten reagoisin siihen.

”Täytyyhän mun saada pitää vähän hauskaa. Täällä on muuten ihan helvetin tylsää, kun päivät kuluu omalla painollaan”, Sara perustelee kavereilleen Miralle ja Annille, taideluokan tytöille, joiden kanssa se on kuluttanut aikaa koulun tupakkapaikalla kaikki ne tauot, joita me ollaan opettajalta luvan saatu pitää, niiden kysyessä, miksi Sara toimii niin.
”Mikko ei tykkää siitä, kun sä ärsytät ja kiusaat sitä. Sillä on muitakin ottajia”, Jukka heittää Saralle ennen kuin Sara jatkaa matkaansa takapuoltaan keikuttaen ja kutsuu mennessään Mikkoa ”Namupalaksi” saaden sen punastumaan.

Mä huokaan Saran poistuttua. Se näköjään panee kaikkea, mikä liikkuu eikä tunnu häpeävän tekemisiään hetkeäkään. Mutta pitääkö sen kiusata mun kavereitani joka päivä ja saattaa ne kiusallisiin tilanteisiin? Ei silti, ettenkö mäkin tuntisi fyysistä vetoa Saraa kohtaan tai olis miettinyt sitä joskus yön pimeinä tunteina seksifantasioissani. Viimeiset pari kuukautta mua on panettanut taas tavallista enemmän, vaikka mä oon yrittänyt hillitä itseni.

Mä ehdin seurustella ensimmäiseen lukiovuoteeni asti Ninnin kanssa, mut sitten se tyttö sanoi haluavansa pitää taukoa meidän suhteesta. Syytä se ei kertonut, ilmeisesti se halusi keskittyä opintoihinsa. Mut mä en pienen miettimisen jälkeen halunnut antaa asian häiritä mun elämääni: aika näyttää, miten meille käy, tullaanko me vielä olemaan yhdessä yhtä tiiviisti kuin me ehdittiin olla. Siihen asti mä haluan nauttia vaan sinkkuna olemisesta.

Jukka alkaa laulaa Irwinin kappaletta ”Viuhahdus”, joka saa mut pitelemään korviani, vaikka Jukalla on loistava lauluääni, niin on ollut aina. Mä en edes käsitä, miksi se laulaa sitä.

***

Myöhemmin samana iltapäivänä koulun jälkeen mä löydän itseni Jukan ja Sakarin eli Saken kanssa Rakuunakujan päädystä alkavasta metsiköstä, jonne joku vitun idiootti on rakentanut todella huteran risumajan. Siellä on myös joku romahtamaisillaan oleva lato, jossa joku on varmaan joskus pitänyt kotieläimiä.

”Miksi Sara kiusaa mua, kun mä en oo niin hyvännäköinen kuin Mikko tai sä?” mä päivittelen Jukalle meidän väistellessä puiden raskaita oksia.
”Sen mielestä sulla on hyvä perse”, Jukka toteaa, mihin mä puolestaan puuskahdan:
”Miten niin muka hyvä perse? Mulla, jolla on meidän luokan pienin muna?”
”Mitä mä oon sun melaasi vilkuillut joskus liikuntatuntien päätteeksi suihkutiloissa, niin se ei oo todellakaan mikään pieni”, Sakke heittää siihen ja Jukka repeää totaalisesti.

Mä punastun ja komennan jätkiä olemaan hiljaa. Mä en käsitä, miksi mä lähdin edes Saken ja Jukan mukaan, kai siksi, koska koulussa Sara, Mira ja Anni pyysivät Jukkaa liittymään niiden seuraan koulun jälkeen eikä Jukka halunnut missään nimessä olla tyttöjä huonompi. Sieltä ladosta kuuluu ääniä: supatusta ja kikatusta ja sitten tytön ääni huutaa meille:

”Tänne ei saa tulla!”
”Miksei muka?” Sakari huutaa takaisin.
”No, koska…” toisen tytön ääni huutaa vastaukseksi ja lause katkeaa kikatukseen.

Jukka katsoo mua ja Sakkea, viittoo meitä siirtymään kauemmas ladon lähettyviltä, jotta saa kuiskattua meille:

”Kuka meistä uskaltaa mennä tuonne ottamaan selvää, mitä ne tekee?”
”Vertailevat kuitenkin alusvaatteitaan ja tissejään”, Jukka puuskahtaa saaden mut pyrskähtämään. Jukka vaientaa mut katseellaan.
”Kuka tytöistä nyt ei olis vertaillut omia tissejään toisten tisseihin?” Sakke kysyy sitten hiljaa, hieman huvittuneeseen sävyyn ja jatkaa:
”Vertailtiinhan me jätkätkin äsken meidän munien kokoa.”

Mä en sano mitään jätkien kommentteihin, yritän vaan katsoa, näkyykö ladossa liikettä, missään varjoja, jotka paljastaisivat, mitä tytöt tekevät siellä. Lopulta mä rohkaisen mieleni ja suostun menemään latoon. Sakke ja Jukka pudistelee päätään yrittäen pitää pokkansa, etenkin Sakkea naurattaa.

Mä hiivin lähemmäs latoa ja sihahdan Jukalle ja Sakelle, että on kumpikin nauramatta. Ladon ovi raottuu ja siitä pilkistää ulos tummahiuksinen tytön pää, joka kuuluu Saran kaverille, Miralle (tai mä en oo varma, kumpi Saran kavereista on Mira ja kumpi Anni). Tyttö hymyilee mut nähdessään.

”Mitä te oikein teette siellä?” mä haluan tietää.
”Tule itse ottamaan selvää”, tyttö pyytää ja tirskahtaa.

Mutta ennen kuin mä pääsen kunnolla latoon sisään, Sara nappaa musta kiinni ja kiskoo multa housut nilkkoihin.

”Mira, ota sä siltä suihin!” Sara komentaa itseään vaaleampaa tyttöä, joka polvistuu mun eteeni.

Mä peräännyn, koska mua ei huvita ruveta puuhailemaan näiden tyttöjen kanssa mitään, paitsi tietty Saran, joka tosin näyttää vaan tykkäävän katsella mua munasillaan.

”Mun muna on katkaravun kokoinen”, mä parkaisen, mut Sara vaan nauraa komentaen mua riisumaan housuni, jotta se voi ottaa ne todistusaineistoksi.
”Mihin sä tarvitset jotain vitun todistusaineistoa, Sara?” se tummempi tyttö kysyy.
”Saatte huomenna nähdä”, Sara sanoo ja virnistää pirullisesti sanoilleen.

Mun tekee mieleni juosta karkuun ja niin mä hetken päästä juoksenkin, vaikka mulla ei oo kenkiä eikä housuja jalassa. Jätkät kattoo mua osaksi huvittuneena, mut kumpikaan niistä ei uskalla nauraa ääneen, koska ne tietää, ettei mua naurata sillä hetkellä. Minttutielle kulkeminen Rakuunakujalta munasillaan tuntuu ihan helvetin pitkältä. Ja puolivälissä matkaa mä rupean miettimään, miksi vitussa mä edes rohkenin mennä sinne latoon, vaikka tiesin, mitä mulle saattaa käydä. Jukka ja Sakke kulkevat pari metriä kauempana musta ja mä kuulen niiden puhuvan hiljaa keskenään, en erota sanoja ja vaikka erottaisinkin, mä varmaan sulkisin korvani niiltä. Mä epäilen, että ne puhuu mun nöyryyttämisestäni. Ovatpa tytöt ainakin nähneet nyt mun vehkeeni, elleivät oo jo aiemmin nähneet.

Seuraavana aamuna tapauksesta tietää koko meidän vuosikurssi, Rysäyksen muut pojat ja Maria nauravat mulle, Ninni tuijottaa mua kummissaan ja Sara näyttää ihan helvetin tyytyväiseltä itseensä heiluttaessaan mun boksereita tupakkapaikalla kaikkien näkyvillä. Se myös kehuskelee, että tulee pääsemään vielä pukille mun kanssani. Mä kuulen siitä tunnilla ja haluan pyyhkiä mielestäni mun fantasiat, joita mulla oli aiemmin tuosta tytöstä. Ei helvetti!
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 13:34:37 kirjoittanut Pyry »

nannu

  • ***
  • Viestejä: 510
Ilmeisesti on tapana ilmottaa, että kommenttikampanja-asialla tässä ollaan.
En muuten tätä varmaan olisikaan lukenut, koska varsinainen Kurkumakaan ei ole tuttu. Anteeksi siitä, toivottavasti tämmöinen kontekstin (ja ah niin monen muunkin asian) suhteen tietämättömän kommentti kelpaa.

Kieli on tosi kivaa, rentoa, rehellistä ja todellista mutta silti pääosin helposti luettavaa, mikä on iso plussa. Jotkut yksittäiset virkkeet on mun aivoille liian pitkiä, mutta silti kieli on ehdottomasti mun lempparijuttu tässä.

Paikkojen (ja mikä toi Rysäys mahtaa olla) nimet on kivoja, tulee semmonen olo, että sulla on kokonainen maailma päässäs näitä tyyppejä varten? :)

Noi pieni muna -jutut on niin ihanan söpöjä jotenkin :-* Toivottavasti tommosta on tosielämässäkin. (Voi Viljami, voi olla hyvä perse vaikka olis pieni muna.)

Mulla on nyt vähän epäselvyyttä itteni kanssa siinä, että luulenko Jukan (ja Saken?) olleen tyttöjen juonessa mukana vai en, hmm…

Tää on kaikkiaan hauska kepeä pätkä, vaikka häivähdyksiä nuoren miehen kipeistä kohdista on myös mukana.

Tokihan tässä nyt väkisinkin tulee vähä uteliaaksi, että mitä näille tyypeille myöhemmin kuuluu… :P