Kirjoittaja Aihe: BBC!Merlin: Aikuistunut (one-shot, S, Arthur & Merlin)  (Luettu 1812 kertaa)

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Kirjoittaja: Pähkinäinen
Beta: Saa lukea toisella kertaa. Eli betaamaton.
Fandom: BBC!Merlin
Genre(t): Angstahtava(?) drama
Ikäraja: S (maininta tappamisesta)
Päähenkilöt: Arthur, Merlin
Summary: Merlin on muuttunut, mikä hämmentää Arthuria. Tästä tuskin saa paljoakaan irti, jos ei ole katsonut sarjaa loppuun (tai ainakin myöhemmille kausille). Tavallaan tämä saattaa spoilatakin.
Vastuunvapaus: Sarja kuuluu tekijöilleen. En omista hahmoja, taustalla olevaa tarinaa enkä mitään muuta tästä kuin oman pohdintani/tulkintani.

A/N: Kirjoitin tämän, kun olin katsonut Merlinin loppuun. Jatkoin nimittäin sarjan katsomista, koska kaipasin sentyyppistä kevyttä huumoria, jollaista se oli aiemmin tarjonnut, mutta viimeisimmät kaudet eivät ihan täyttäneet tätä tarvetta. :S En voinut olla ihmettelemättä, miten sarja yhtäkkiä muuttui niin paljon synkemmäksi - ja samoin Merlin, enkä voinut olla huomaamatta, miten Arthur edelleen puhui tälle samalla tavalla kuin ennen ja ihmetteli sitten, kun vastaanotto olikin erilainen, eikä tuntunut millään osaavan sopeutua "uuteen Merliniin". Purin sitten ajatuksia tällä tavalla, ja kun nyt myöhemmin lukaisin tämän läpi, ajattelin että ei tämä niin kamala ole (vaikka tässä olisi hiomista paljonkin jos motivaatio riittäisi), ja päätin julkaista tämän, vaikka en ollut uskonut koskaan enää julkaisevani mitään Finissä (saati sitten Merliniä). : D Kaipa sitä saa vielä jotain aikaiseksi, vaikka jonkinlainen pysyvä blokki/kuiva kausi on kestänyt jo parikin vuotta... Lyhykäinen on, mutta niinhän ne aina.



Aikuistunut


Kuninkaalliseksi Arthur oli aina ollut siitä erikoinen, ettei pitänyt itseään rahvasta arvokkaampana – hän ei ollut koskaan sisäistänyt ajatusta, että aateliset olisivat jotenkin enemmän ihmisiä kuin muut. Hän teki eron itsensä ja alamaistensa, palvelijoidensa ja ritariensa välille, mutta vain, koska sitä häneltä odotettiin. Jos hän olisi oikeasti vaatinut palvelijaltaan tiettyä kunnioitusta ja käyttäytymistä kuten isänsä, ei Merlin olisi kestänyt palatsissa päivääkään.

Tietenkin hän saattoi selittää asiaa normaalien palvelijoiden pitkäveteisyydellä, ja oli totta, että Merlinin kanssa kinatessa ja seikkaillessa oli aina paljon hauskempaa kuin vaikkapa Georgen, jonka epäluonnollinen, mukisematon alistuvaisuus tuntui Arthurista kiusalliselta varsinkin, koska hän oli tottunut piikittelyyn ja töistä luistamiseen kyseenalaistamattomuuden ja täsmällisyyden sijaan. Arthurin oli kuitenkin pakko myöntää itselleen, ettei hän ollut voinut olla kiintymättä Merliniin niin pitkän ajan ja kaikkien yhteisten kokemusten saatossa. Toisen oppi tuntemaan. Siltä ei varmasti aina vaikuttanut, mutta Arthur kiinnitti väkisinkin huomiota Merlinin mielenliikkeisiin ja tajusi kyllä, kun poika oli poikkeuksellisella tuulella. Hän ei useinkaan sanonut mitään. Se ei vain... kuulunut asiaan.

Arthur oli kovin tottunut aina hyväntuuliseen, hölmöön Merliniin, joka pakoili työtä ja vastuuta minkä kerkesi. Jossain vaiheessa hänen oli kuitenkin pakko huomata, ettei se Merlin enää seisonut hänen vierellään.

Jotain oli tapahtunut. Korvasta korvaan yltävä virne haipui, naiivi auttamishalu muuttui laskelmoinniksi. Vanha Merlin ei olisi koskaan suuttunut Arthurille siitä, ettei tämä ollut tappanut Mordredia. Vanha Merlin oli kyllä inttänyt vastaan, mutta ei niin hämmentävällä tavalla, toistellen Arthurin tietämättömyyttä palvelijansa piilevistä kyvyistä, sävy vaatien lisää arvostusta ilman entistä leikkisyyttä. Merlinistä oli tullut... synkkä.

Edelleen oli hetkiä, jotka saivat Arthurin unohtamaan, millaiseksi mieheksi palvelijapoika oli kasvanut. Kun hän näki tutun, typerän virneen valaisevan ystävänsä – kyllä, ystävänsä, ei vain palvelijansa – kasvot, hänestä tuntui, että Merlinissä asui vielä iloa huolimatta siitä, miten paljon ankarammaksi tämä oli muuttunut. Mutta Merlinistä ei ollut tullut ainoastaan synkkä vaan myös paljon hämmentävämpi. Arthurista tuntui, kuin hän ei enää oikeasti tuntisi Merliniä, vaikka hän uskottelikin itselleen toisin.

Tavallaan hänestä tuntui, ettei hän halunnut tietää, kuka Merlin oikeasti oli. Mistä se viisaus, joka satunnaisesti löysi tiensä pintaan, tuli, ja miksi hän yhä useammin löysi palvelijan tuijottamasta kuningastaan näyttäen siltä, kuin olisi kantanut kaikkea mahdollista vastuuta harteillaan.

Toisinaan Arthur kaipasi vanhaa Merliniä.
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus

Helyanwe

  • ***
  • Viestejä: 121
Vs: BBC!Merlin: Aikuistunut (one-shot, S, Arthur & Merlin)
« Vastaus #1 : 19.12.2015 22:56:42 »
Oijoi kun kommentointi viivästyi (olen vähän huono siinä, mutta harjoitus tekee mestarin?)

No kuitenkin, lukaisin tän jo aiemmin mutten silloin oikein ehtinyt kunnolla kommenttia raapustamaan, niin teen sen nyt (jos osaan). En ole katsonut Merliniä loppuun asti, mutta oon silti ikävän tietoinen sarjan tapahtumista ja loppuratkaisusta (kiitos Tumblr) joten uskaltauduin tämän lukemaan.

Tykkäsin tästä, ja siitä erosta mikä tehtiin selväksi uuden ja vanhan Merlinin välillä. Vaikka Arthur tässä haikaileekin sen vanhan Merlinin perään, tästä huomaa myös epäröinnin oppia tuntemaan uusi versio. Siihen vanhaan, iloiseen Merliniin on ehtinyt jo tottua ja kiintyä, joten tietysti on vaikeaa nähdä kuinka vanhasta ystävästä on tullut jotain muuta. Pidän myös siitä miten tässä tuodaan hyvin esille Arthurin kiintymys Merliniin, ja se järkytys kun viimein huomaa muutoksen. Saatan tosin Merthurin shippaajana lukea tämän vähän eri tavalla, jos tässä oli tarkoitettu platonista ystävyyttä.  :D

Tuon rakentavammaksi en varmaan tätä saa. Tuolla oli muutama pilkku jonka olisin itse jättänyt pois, mutta ne nyt on mielipideasioita ja kuulun itse pilkkujen liikakäyttäjiin, joten en ala niitä sen tarkemmin etsimään. Ei mulla muuta kuin kiitos tästä ja pahoittelut kommentin mahdollisesta sekavuudesta.
"Makuasioista ei voi kiistellä, mutta huonosta mausta on velvollisuus huomauttaa."

Pähkinäinen

  • Viuluholisti
  • ***
  • Viestejä: 319
  • Puu © SuklaaKissa
Vs: BBC!Merlin: Aikuistunut (one-shot, S, Arthur & Merlin)
« Vastaus #2 : 19.12.2015 23:17:34 »
Kiitos kommentista! :3 Ja heheh ehkä itsekin näen näissä kahdessa materiaalia muuksikin kuin ystäviksi, mutta onnistuin kumminkin kirjoittamaan neutraalimmalta kannalta. :D Kiva kun tykkäsit. :3
Elämän ajattelu tekee itsetuhoiseksi.
Älä siis ajattele, vaan kuvittele.

Listaus

trilla

  • ***
  • Viestejä: 34
Vs: BBC!Merlin: Aikuistunut (one-shot, S, Arthur & Merlin)
« Vastaus #3 : 26.12.2015 01:09:50 »
Nyt kyl ärsyttää >:( Sain just kirjotettuu hyvän kommentin, ku tää tabletti päättää kirjautua ulos ja poistaa mun lähetystä vaille valmiin kommentin. Mut siis vitsi tää oli hyvä ;D Harmi et se oli vaan one-shot. Tai eihän se missään lukenu, mut oletin niin. Itse rakastan merthur paritusta, mutta pelkästään se, että tää kerto merlinistä ja arthurista oli mun mieleen ;) Virheitä en löytäny ja teksti oli hyvä.
Ei haittais vaik kirjottaisit lisääkin  ;)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: BBC!Merlin: Aikuistunut (one-shot, S, Arthur & Merlin)
« Vastaus #4 : 12.10.2021 22:13:37 »
Aivan ihana pätkä oli tämä! Katselen paraikaa uudelleen Merliniä ja pääsin jaksoon, jossa Merlin myrkyttää Morganan lopettaakseen unitaudin Camelotissa ja jo siinä näen palan siitä Merlinistä, joksi hän muuttuu sarjan edetessä, sen, jonka olit hyvin kuvannut tässä. Tunsin hyvin Arthurin ajatukset, koska itseäkin häiritsi aikoinaan loppua kohden tunne, että Merlin ei ole enää se oikea Merlin ja itsehän syytin käsikirjoitusta. :D Mutta kuten hyvin kuvasit, se vain on osa Merlinin kasvua ja kaikkea sitä raskasta ja synkkää, mitä hän on joutunut kokemaan. Tykkäsin tosi paljon, miten huomautit, että Merlin harvemmin avasi tuntemuksiaan, jos ei ollut tavanomaisella hymyilevällä tuulellaan. Siinä olit hyvin saanut kiinni Merlinin ystävyydestä, hänen harteillaan on paljon, mutta koskaan hän ei kaada sitä muiden niskaan.

Sarja olisi tosiaan voinut keskittyä tähän puoleen enemmän, Arthurin ajatuksiin siitä, miten Merlin on muuttunut, se olisi ollut todella kiehtovaa, koska onhan se niin ilmiselvää. Mutta onneksi sinä osasit ihanasti sanoittaa hänen pohdintojaan, jotka myös kuvastivat kivasti omia mietteitäni. Oli tosi ilahduttavaa nähdä omat ajatukset näin sanoiksi puettuna ja kiitän siitä. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 930
Vs: BBC!Merlin: Aikuistunut (one-shot, S, Arthur & Merlin)
« Vastaus #5 : 13.10.2021 21:16:07 »
Awww, olipa tämä mukava pieni palanen.
Omat ajatukset Merlinin muuttumisesta kulkevat hyvin paljon samoja ratoja kuin tässä tekstissä, poissa on viimeisillä kausilla naiivi, höpsöhkö Merlin, tilalla sarkastinen ja synkempi Merlin.
Itse tykkäsin kyllä muutoksesta kovasti, mutta voin ymmärtää, ettei Arthur ehkä ajattele ihan samalla lailla.
Tämä toimi tosi hienosti, Merlinin hahmoista lukisi mielellään enemmänkin tällaisia "hahmoanalyysi"-tyyppisiä tekstejä :D
Pidin tästä kovasti ^^

~Violet kiittää

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.