Kirjoittaja Aihe: Sääliks käy | K-11 | Kaapro/Noel  (Luettu 3390 kertaa)

creep

  • ***
  • Viestejä: 418
Sääliks käy | K-11 | Kaapro/Noel
« : 12.04.2012 18:27:35 »
Title: Sääliks käy
Author: creep
Rating: K-11
Genre: öh.
Pairing: Kaapro/Noel
Disclaimer: Minun on pojat
Summary: Mä menin pöytään, istuin sitä vastapäätä. Se kohotti katseensa ja hymyili ja että mua vitutti nähdä samanlaiset silmät, jotka mua peilistä katto joka päivä. Mä puristin pöydän alla käsiä nyrkkiin. Muistin liiankin hyvin kaikki ne kerrat, jotka olin kersana turhaan oottanu sitä kotiin.

A/N: Alunperin mulla ei ollut mitään aikomustakaan laittaa Kaapron isää tekemään minkäänlaista comebackkia, mutta… sit sain tän idean ja oli vaan pakko. Tätä läpi lukiessa oon kiinnittäny aika paljon huomiota dialogiin ja väännellytki sen kanssa, koska jotenkin nyt oon tosi epävarma sen suhteen. Ja ei tsiisös, että pitiki miettiä pää puhki nimen kanssa, oon aina niin huono nimeämään yhtään mitään, joten oi niin ovelana taas kerran nappasin tekstistä... pahoitteluni. :'d Muttjoo, enjoy or... something. : D


Mä kattelin Noelia, se istui sohvalla ja puhui puhelimessa Sirin kanssa jo toista tuntia. Yleensä se aina häiritsi mua, vaikka tajusinkin, että ne puhui ihan älytylsiä juttuja, väitteli jostain kirjoista ja muista… mutta sillä hetkellä mä en edes tajunnut, mitä Noel puhui. En pystynyt keskittymään kuunteleen, mua ahdisti liikaa. Joten mä vaan tuijotin ulos parvekkeen ikkunasta, en aatellut oikeastaan mitään, yritin olla ajattelematta. Mä en edes tajunnut, että Noel oli lopettanut puhelunsa, tullut seisomaan mun taakse, ennen kuin se sanoi mun nimen.

”Hei jos sua häirittee, et mä puhun Sirin kanssa, niin sano vaan…”
Mä vilkaisin Noelin huolestuneita kasvoja, hymähdin. ”Mua huolettaa lähinnä se, että sä muutut muijat tota tahtia, mitä sä sen kanssa jauhat paskaa puhelimes…”
Noel kohotti kulmiaan. ”No mun käsittääkseni sä pidät myös naisista, että tuskin se mikään ongelma olis, jos muuttuisinki.”
”Kyl se vaan haittais, koska mä haluun sut just tollasena”, mä sanoin, enkä jaksanut enää edes hämmästyä tai nolostua, kun sanoin jotain sellaista ääneen. Noel taas näytti hämmästyvän munkin puolesta. Ei kai se tyhmä vieläkään osannut käsittää, että niin se vaan oli.

”Ja kyl sä voit puhuu Sirin kanssa, sä tarviit mua fiksumpaa seuraa välil. Vaik en nyt tiiä, voiko Sirii fiksuks sanoo… se vaan tietää enemmän kuin mä.”
Noel oli hiljaa, katto mua. ”Oot säkin fiksu.”
Mä virnistin. ”Joo, oikee järjen jättiläinen. Miks vitussa mua fiksuks sanot? Noel, sun olis kuulunu myönnellä, olla että ’joo et sä tosiaan mikään penaalin terävin kynä oo’.” Mun ahdistus unohtui ja haihtui, kun Noel oli siinä, kun sain vaan puhuu sille jotain turhaa. Jotenkin en vaan osannut hermota edes siinä tilanteessa, en enää, kun Noel huomas mut.

”Sori, että tuotin pettymyksen”, Noel hymähti ja vakavoitui: ”Mut mikä sulla on? Sä oot ollu hiljanen koko päivän ja jos sä et jotain oo, niin hiljanen.”
Mä katoin sitä, mietin tuhannetta kertaa, että mun oli turha olla kertomatta. Se oli Noel, se näki aina, jos mua joku vaivas ja se sai aina kiskottua irti musta sen syyn siihen. En ollut varma, että olinko mä vaan niin huono peittään keltään mitään, vai oliks se vaan Noel, jolta en osannut piilottaa mitään.

”Mun isä soitti.”
Noel katsoi mua yllättyneenä. ”Sun… isäs?”
”Jep, se halus tavata, jutella.”
Noel rypisti kulmiaan, näytti sulattelevan mun sanoja. ”Mut… eihän se oo ollu suhun yhteydessä sen jälkeen, kun se lähti…  vai?”
”Eipä oo ei.”
”No miks se sit nyt?”
”No vitustako mä tiedän”, mä ärähdin ja mua kadutti saman tien. Miks mä Noeliin sitä mun taas herännyttä ärtymystäni purin? Tunsin sen aina, kun mietin sitä äijää. En kai ollu ikinä antanu anteeks sen lähtöö, enkä vitussa tulis antaakaan, vaikka se sitä pyytäis.

Noel ei tuntunut välittävän mun kiukkuamisesta, se vaan kysyi: ”Oot sä menossa tapaan sitä?”
Mä kohautin olkiani. ”Miks menisin? Ei sillä oo mulle mitään annettavaa. Ei se voi noin vaan kelata taaksepäin ja pyyhkii pois sitä, ettei jääny. Mul on iha vitun se ja sama nykyään, että onko se mun elämässä vai eikö. Mut sillon oli, niin vitusti väliä. Mut ei se voi enää sitä korjata.”
Noel katto mua, se näytti jotenki tosi surulliselta, se veti mut itteään vasten, paino otsansa mun otsaa vasten tuttuun tapaan ja me vaan hengiteltiin ja mulle tuli yhtäkkiä täysin rauhallinen olo, kun mä sitä Noelin tuoksua hengitin. Eikä me sanottu enää mitään koko iltana mun isästä.

Mä sit sovin sen kanssa tapaamisen. Syystä, jota en itekään tiennyt. En ollut sanonut Noelille, mihin menisin, mutta jotenkin olin varma, et se arvas.

Mä tunnistin isän heti, kun astuin sisään kahvilaan. Se ei ollut muuttunut paskaakaan, yhä sama pitkä letti ja samanlaiset vaatteet. Mä menin pöytään, istuin sitä vastapäätä. Se kohotti katseensa ja hymyili ja että mua vitutti nähdä samanlaiset silmät, jotka mua peilistä katto joka päivä. Mä puristin pöydän alla käsiä nyrkkiin. Muistin liiankin hyvin kaikki ne kerrat, jotka olin kersana turhaan oottanu sitä kotiin. Olin palvonut sitä niin vitusti, enkä ollut tajunnut, miks se yhtäkkiä kusi kaiken.

”Kaapro… että sä oot kasvanut. Sähän oot jo mies.”
Mä katoin sitä. Ei se sit yhtään mitään omaperäsempää keksinyt sanoa?
”Lapset yleensä ehtii seittemäs vuodes kasvaa isoiks”, mä urahdin.
Isä vaan hymyili. ”Tosiaan. Otat sä jotain? Mä tarjoan tietenkin.”
Mä puistelin päätä ja se nyökkäs, siemas kahviaan ja taitteli lukemansa lehden.
”Noh… miten sun äidillä ja siskoilla?”
”Mitä se sulle kuuluu”, mä huomasin kysyväni kireästi.
Se varmaan aatteli, että mä olin joku uhmaikäinen… vaikka ei mulle ollut kyllä paskaakaa väliä, että mitä se musta mietti.
”Kyllä me pärjätään, ollaan aina pärjätty.” Täydellisen hyvin ilman sua.

Isä nyökkäsi. ”Sen mä halusinkin kuulla. Entäs sun koulu, sähän oot lukiossa?”
Mä nyökkäsin. ”Ei mua kyllä koulut hirveästi kiinnosta…”
Se naurahti. ”Oot isääs tullu.”

Mä tuijotin pöytää. En halunnu olla ’tullu’ missään asiassa siihen äijään, jota en tuntenut. Se uteli multa vielä koulusta, mä vastailin lyhyesti. Sitten me vaan oltiin hiljaa ja musta tuntu, että se pöytä oli ainoa siinä kahvilassa, jossa oli niin kiusallinen fiilis.
”Mitä sä musta haluat”, mä sain sitten tokaistua sen, mitä olin koko ajan miettinyt. Se vilkaisi mua hämmästyneenä.
”Mitä mä susta haluan…? Mä vain haluan tutustua suhun, sä oot kuitenkin mun lapsi. Joo, mä tiedän, että mun olisi pitänyt ottaa aiemmin yhteyttä, mutta paremmin myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?”

Miksi vitussa se muhun halusi tutustua just nyt? Mulla ei ollut mitään kiinnostusta tutustua siihen ja olin sitä mieltä, että se oli jo myöhässä. Miks sitten olin suostunut tapaan sen, miks sitten istuin siinä? En tiennyt, kai mä olin ollut utelias sen suhteen.

”Onko sulla uutta perhettä”, mä huomasin kysyväni, en halunnut kommentoida mitään sen sanoihin.
”Ei ole. Katos, Kaapro… sun äidin kanssa, olihan se hienoa, lapset, talo ja kaikki… mutta mä tajusin, ettei sellainen elämä sopinut mulle. Mä olin vaan luullut niin. Mun kuuluu olla vapaa ja mua kaduttaa, etten tajunnut sitä aiemmin.”
Eli se vieläkin pani keitä sattuu. Mä olin vasta myöhemmin tajunnut, että se oli tehnyt samaa, kun oli ollut äidin kanssa. Ehkä sillä oikeasti oli toinen perhe, ollut jossain välissä, enkä ihmettelis, jos se olis nekin jättänyt. Sitä mä vähiten ihmettelisin, jos koko vitun Suomi olis täynnä mun sisko- ja velipuolia…

”Musta tuntuu, että me ollaan tässäkin samanlaisia… sä ja mä. Jotenkin meitä ei voi sitoa aloilleen, vai mitä?”
Mä katoin sitä ja mietin sitä aikaa, kun olin niitä muijia pyöritellyt, mua ahdisti, kun ekaa kertaa tajusin, että olin ollut siinä suhteessa ihan samanlainen kuin sekin.

”Mä seurustelen”, mä tokaisin. Isä katsoi mua kummissaan ja huokas sitten.
”Et kai? Sä oot Kaapro niin nuori vielä… usko mua, sulla on aikaa seurustella myöhemminkin, jos silloinkaan. Älä tee samoja virheitä, mitkä isäs teki.”
Mä mietin niitä muijia ja niitä aikoja, sitä kuka mä olin silloin ollut… mietin Noelia ja sitä, kuka mä olin nyt. Mä kohotin katseeni isään ja sanoin: ”Älä turhia huolehi, mä seurustelen jätkän kanssa. Ei voida mennä naimisiin eikä hankkia lapsia, eiks oo kätevää?”

Mä katoin sitä odottavana, näin järkytyksen sen kasvoilla ja jotenkin olin tyytyväinen sen ilmeen nähdessäni. En todellakaan ollut suunnitellut, että kertoisin mitään niinkin henkilökohtaista sille, mutta… oli se sen ilmeen arvoista. ”Jätkän…?”
”Joo. Et varmaan muista Noelia, se oli mun kanssa samalla luokalla ala-asteella.”
Mä odotin, että se nousisi ja häipyisi näyttävästi tai pistäisi jonkun kohtauksen pystyyn, mutta se vaan näytti hetken miettivän ja sit totes vaan: ”Jaahas, että sillä tavalla.”
Mä tuijotin sitä. ”Eiks sul oo muuta sanottavaa?”
Se vilkas mua ja huokas. ”Kuules… mä tiedän, ettei susta nyt siltä tunnu, mutta se on varmasti pelkkä vaihe. Mulla oli yks tuttu, kun mä olin sun ikäinen, silläkin oli toi sama, mutta nykyään se on onnellinen perheen isä…”

Mä tuijotin sitä epäuskoisena. ”Mikä vitun vaihe?”
”Kyllä sä tiedät. Sä oot nuori, et vielä oikeen tiedä, mitä oot ja mitä et… se on normaalia, että haluaa kokeilla eri juttuja.”
”Noel ei oo mikään vitun kokeilu, mä rakastan sitä.”

Isä vilkas ympärilleen nopeasti, vittu, sitä hävetti! Se pelkäs, että joku oli kuullut mun sanat.
”Me ollaan oltu vuosi yhessä, me asutaanki yhessä”, mä lisäsin sen nolostusta.
Isä nyökkäili ja kyräili yhä ympärillään. ”Se on tosi… hienoa, mutta sä et ole vaan ollut naisten kanssa, siitä se johtuu.”
Mä nauroin aika vitun kovaa. ”Jos sä tuntisit mua ees hieman, niin tietäsit, että kyl mä vaan oon ollu! Kaikki tunsi mut koko kylän pahimpana pelimiehenä!”
Ei vittu, totesin mielessäni, kun näin, että isä näytti melkeenpä ylpeältä sen kuullessaan, mutta sitten se rypisti kulmiaan.
”Et sä voi väittää, ettet kaipaa niitä aikoja… sä oot niin nuori.”
Mä tuhahdin. ”En kuule kaipaa. Mä oon ehkä nuori, mutta kyl mä silti jo tajuan, ettei ne random panot mulle mitään antaneet. Mä kuvittelin, mut en mä oikeasti ollut onnellinen, kun sain pistää taas lisää rasteja seinään ’vittu jee, sadas pano!’… ne muijat hoki rakastavansa mua, mut ei ne oikeasti. Noelin kanssa mä oon onnellinen. Se ei oo ikinä sanonu, et rakastaa mua, ei sen tarvii.”

”Kaapro, miksi sä annat sitoo ittes…?”
”Eks sä kuullu, mitä mä just sanoin! Ja ei se mitään vitun sitomista oo, jos joku haluaa vaan, että sä oot onnellinen ja rakastaa sua ja jos sä tunnet samoin!”
Isä puisteli päätään. ”Joo, se on kyllä hienoa, aluksi… mutta kaikki ne riidat, mustasukkasuus, ongelmat… ei se vaan oo sen arvosta.”
Se ei voinut olla tosissaan… ”Kyl se vaan on. Vittu, mä vaikka riitelen joka helvetin päivä, koska mä tiedän, että mieluummin kärsin riitelystä kuin siitä, että menettäisin Noelin.”
Isä jatkoi päänsä puistelua. ”Kyl sä tuut vielä katumaan, usko mua.”
”Sitä ootellessa. Mä en oo . Ja jos joskus muistutinki sua, oon vitun onnellinen, että ne ajat on takana. Mä oon onnellinen ja tiedän, että sä et oo, etkä voi olla, koska lopulta… sä oot yksin. Ja mä en totta helvetissä halua olla kuin sä.”

Mä nousin ja poistuin, isä jäi istumaan, ei ees vilkassu muhun, kun mä lähdin. Mä menin kotiin ja Noel katto mua, kun mä astuin sisään. ”Sääliks käy”, mä vastasin sen kysyvään ilmeeseen. Noel tyytyi siihen, eikä kysellyt mitään.

Jotenkin mulla oli ihan hiton kevyt olo, kun Noel alkoi esitellä leffoja, jotka se oli käynyt vuokraamassa.
”Meinasin pyytää Sirin mun seuraks, kun sua ei kuulunut”, se sano ja mä tiesin, ettei se oikeasti olis niin tehny.
”Niin varmaan. Siri nyt ei oo minkäänlaista leffaseuraa muhun verrattuna.”
Noel virnisti. ”Totta. Miten mä selviäisinkään ilman sun älyvapaita heittojas, mietinpä vaan…”

”Ja miten mä selviäisinkään ilman sua”, mä mumisin, kiedoin käteni Noelin ympärille ja halasin sitä aika tiukasti. Mä jotenkin tarvitsin sitä kaiken sen jälkeen. Noel vaikutti ihmettelevän aika paljon, muttei sanonut mitään ja me alettiin kattoon niitä leffoja ja mä heitin älyvapaita kommenttejani ja Noel oli Noel ja mä olin jotain, mitä se äijä kahvilassa tuskin tulis koskaan oleen – ihan vitun onnellinen.
« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 14:40:10 kirjoittanut Pyry »
i'm just a painting that's still wet, if you touch me i'll be smeared

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 223
  • haaveilija
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #1 : 12.04.2012 19:34:11 »
Tykkäsin tästäkin tosi paljon!
Musta on hyvä päätös, että Kaapro meni tapaamaan isäänsä. Joo, sääliksi käy tätä munkin, elämä ei kuulosta kovin onnelliselta ainakaan omilla mittareillani... Kiinnostavia havaintoja tai tiedostuksia Kaaprolla tuli, hyvä juttu - joskus ne asiat kuitenkin mieleen tulisivat.
Parin kotiarjesta on aina niin suloista kuulla :)
USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Hiljainen Talvi

  • Eskapisti
  • ***
  • Viestejä: 1 110
  • Ava by: R0land
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #2 : 12.04.2012 20:23:30 »
Uuh. Söpöikyä ( jollakin tasolla). Kiva että saatiin tääki tietoomme. Tykkäsin.
Kyll noi sun pojat yhteen kuuluu.
Kiittäen
Tulienkelisi
"Caught in all, the stars are hiding,
That's when something wild calls you home, home,

If you face the fear that keeps you frozen
Chase the sky into the ocean
That's when something wild calls you home, home"

                  - Lindsey Stirling

creep

  • ***
  • Viestejä: 418
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #3 : 13.04.2012 20:31:55 »
Elfmaiden: Mustakin oli hyvä Kaapron päätös ja eiköhän tuo ollu iteki samaa mieltä. :3 Kiva, että tykkäilit, kiitos kommentista.

Tulienkelisi: Joo, söpöilyä, koska söpöilyä ei voi koskaan olla liikaa muahah! Ja taisin vähän sulaa, koska näinhän se on, että Kaapro ja Noel ne yhteen soppii. :'3 Kiitti sulle.
i'm just a painting that's still wet, if you touch me i'll be smeared

LITTLEIERO

  • Vieras
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #4 : 16.04.2012 08:51:03 »
Ei vittu mikä faija.

Mulla on vähän kiire tässä lähtee kouluun (MIKS MÄ EES KOMMENTOIN TÄTÄ TÄHÄN AIKAAN PÄIVÄSTÄ) joten väännän nyt jonku hätäsen kommentin jota tulet vihaamaan koska tässä ei oo päätä eikä häntää. D:

 
Lainaus
Muistin liiankin hyvin kaikki ne kerrat, jotka olin kersana turhaan oottanu sitä kotiin.
Muaki alko vituttaa tässä kohassa :--D Jotenki pystyin kuvittelee miltä Kaaprosta tuntu tossa vaiheessa ja voi fkjsg.

Lainaus
”Musta tuntuu, että me ollaan tässäkin samanlaisia… sä ja mä. Jotenkin meitä ei voi sitoa aloilleen, vai mitä?”
Lainaus
”Mä seurustelen”, mä tokaisin.
Hymähdin. :'Dd

Lainaus
”Noel ei oo mikään vitun kokeilu, mä rakastan sitä.”
OOOOEEEEE tulihan se sieltä selvinpäinkin !!!!1

Lainaus
Isä vilkas ympärilleen nopeasti, vittu, sitä hävetti!
Nauroin räkäsesti ja tyylii hakkasin päätäni pöytään (okei, en ihan) ja olin vahingonilonen koska hahah siinäpä häpee 666.

Leikitään, että tässä kommentissa oli jotain ideaakin, koska parempaan en pysty ;__;; Kiitos tästä, lähden pois.

humourass

  • ***
  • Viestejä: 106
  • ava by Ansa
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #5 : 12.06.2012 16:03:44 »
Tää oli ihan sairaan ihana, niin kuin muutkin Kaapro/Noel -pätkät mitä oon lukenu. :)

Hyvä, että Kaapro sanoi suorat sanat isälleen, aika idiootti jätkä se sen faija onkin. Ja ihanaaaa, että Kaapron ja Noelin suhde on kestänyt jo vuoden! :3
En vaan kyllästy tähän pariin, tuntuu jotenkin siltä että pitäis koko ajan lukea lisää! :D Oot kyllä luonu ihanat henkilöt.
Kiitokset, painun tästä lukemaan lisää kirjoitelmiasi. :)

~ humour

♥ The Walking Dead ♥ Harry Potter ♥ Breaking Bad ♥ BBC!Sherlock ♥ Grey's Anatomy ♥ House MD ♥


creep

  • ***
  • Viestejä: 418
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #6 : 19.06.2012 15:15:41 »
LITTLEIERO: En koskaan oo hidas vastaamaan tai mitään. Enkä vihannut/vihaa kommenttias, ihanaa kommenttia kun on vaikeeta vihata. :3 Kommentissas oli se idea, että tulipahan ainakin selväks, että oot Kaapron puolella, heehh, että kiitos siitä julistuksesta kommentista. :D

humourass: Oooh ihanaa, uusi uhri pojilleni! Eikunsiis fani. Ihanaa, että tykkäät ja ihanaa, että sun mielestä tää oli ihanaa ja onpas nyt kaikki ihanaa.  :D Itekään en näihin poikiin ja niiden väliseen kauniiseen suhteeseen osaa kyllästyä sun (ja muidenkin uhrien onneksi :3) Ja kiitokset vaan sulle. :'3
i'm just a painting that's still wet, if you touch me i'll be smeared

Ninnuska

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #7 : 08.03.2013 11:26:30 »
Mä oon lukenu nää kaikki Kaaprot/Noelit joskus aikasemminkin, ja vaikka rakastuin jo sillon, niin en oo jostain syystä koskaan kommentoinu mitään. :D Nyt on aika korjata se virhe.. :)

Lainaus
mä olin jotain, mitä se äijä kahvilassa tuskin tulis koskaan oleen – ihan vitun onnellinen. 
♥♥

Kaapro vaan on jotenkin yli-ihana pieni söppänä :D Luin tota alkua, ja mietin, että jos mulla olis tollanen tilanne, niin menisinkö tapaan sitä vai en.. Luultavasti olisin päätyny loppujen lopuks meneen, ihan uteliaisuuttani. Kaapron katkeruus ja sellanen viha oli tosi aidon tuntusta. Osaat tosi hyvin kuvailla näitten hahmojen tunteita, ja mitä enemmän näitä tekstejä tulee, sitä kivempaa näitä on lukee - Noelissa säilyy Noelin piirteet, ja Kaaprossa Kaapron piirteet :)

Sen isä oli helvetin törkee idiootti! Teki mieli vetää sitä päin näköö, ainakin jos ei oppis tavoille, niin vois miettiä asioita vähän pidemmälle.

Lainaus
”En kuule kaipaa. Mä oon ehkä nuori, mutta kyl mä silti jo tajuan, ettei ne random panot mulle mitään antaneet. Mä kuvittelin, mut en mä oikeasti ollut onnellinen, kun sain pistää taas lisää rasteja seinään ’vittu jee, sadas pano!’… ne muijat hoki rakastavansa mua, mut ei ne oikeasti. Noelin kanssa mä oon onnellinen. Se ei oo ikinä sanonu, et rakastaa mua, ei sen tarvii.” 
Näinhän se on, ja oon äärettömän täpinöissäni siitä, että Kaapro on kasvanu!!! :D ♥ Toi on äärettömän älykkään kuulosta Kaapron suusta!! :)

Taidanpas mennä kommentoimaan muihinkin tästä.. :D

rayas

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: Sääliks käy | K-13 | Kaapro/Noel
« Vastaus #8 : 20.03.2014 01:00:53 »
Heya! En ole pitkään aikaan käynyt Finissä, mutta ilahduin, kun törmäsin ensin Kaapon uudempiin teksteihin ja niiden kautta Kaaproon ja Noeliin. Luin kronologisesti Kaaprosta ja Noelista tähän asti, ja tuli viimein tunne, että pitää sanoa jotain. Jo ihan siksi, ettei oma kielenkäyttö pääse täysin rappeutumaan, kun ehdin jo miettiä, että näissä pitäis olla tykkäys-nappi, niin se säästäis aikaa ja vaivaa - kunnes tajusin, miten tyhmä ajatus tuo oli... Koska hyvä teksti ansaitsee muutakin kuin pelkän tykkäyksen. Ja tämä oli hyvä teksti.

Vaikka olen tosiaan lukenut useamman K/N-tekstin, tykkäsin tästä eniten tähän mennessä. Vitun Noelista on pakko sanoa, että nostan hattua - 72 000 sanaa on ihan kiitettävä määrä. En tiedä voiko yleistää, että se on myös kunnianhimoinen määrä 17-vuotiaalle kirjoittaa (sain ainakin jostain käsityksen, että olit 17-vuotias kirjoittaessasi sen?), mutta pojoja siitä. Olen itsekin tykännyt aina kirjoittaa, mutta en ole koskaan harrastanut sitä kovin järjestelmällisesti, mikä on yleensä johtanut siihen, että tulee kirjoitettua pariakin tarinaa rinnakkain ja mikään ei valmistu milloinkaan. Joten, kuten sanoin, pojoja pitkäjänteisyydestä. :D Toki Vitun Noel kaipais vielä editointia (joitain kirjoitusvirheitä, jonkin verran turhaa samojen asioiden toistoa ym), mutta tykkäsin Kaapron tavasta ärsyyntyä kaikesta ja kiroilla paljon - mikä sekin on saavutus ottaen huomioon, että yleensä liiallinen kiroilu ei paranna tekstiä ja antaa hahmoista usein jotenkin tyhmän kuvan, niin kuin ihmisistä oikeassakin elämässä, jos joka toinen sana on vittu ja joka kolmas on saatana.

Tykkäsin myös siitä, että hahmot ei ole mitenkään täydellisiä, vaan aidonoloisia (pahoittelen muuten, jos kirjoitan yhdyssanat väärin tai teen itse virheitä kirjoittaessani suomeksi - vietin vuoden Englannissa ja vaikka olen ollut jo lähes vuoden taas Suomessa, olen lukenut lähinnä englanniksi, ja kirjoittaminen on ollut few and far between, joten oma kielellinen taso on päässyt vähän notkahtamaan...). Ja vaikka toistoa olikin, niin Kaapron mietinnät oli suht uskottavia. Teki vain välillä mieli ravistella molempia jätkiä ja mainita kommunikoinnin tärkeydestä, mutta tajusi ne onneksi itsekin. :D

Ai niin ja piti vielä tykätä tuosta Kaapron asenteesta, ettei sukupuolella ole väliä, vaan ihmisellä. Olen aina tykännyt sellaisista ihmisistä ja hahmoista, koska jaan itsekin saman ajatusmaailman (tai en koe tarpeelliseksi lokeroida homoihin ja heteroihin sen lisäksi, kun yleensä päätän että joko tykkään ihmisestä tai en. Ja toisista tykkään enemmän kuin toisista.). Huomasin samaistuvani Kaaproon myös siinä, että vaikka ei ole vaikeaa katsoa ihmistä sukupuolen sijaan, voi silti olla ihan järjettömän pelottavaa yleensäkin sitoutua toiseen ihmiseen. On melkein huvittavaa, että joillekin ihmisille sanat "parisuhde", "seurustella" ja "tyttö-/poikaystävä" on pelottavampia kuin sanat "homo-/biseksuaali", koska huolimatta suht nopeasti muuttuvista yhteiskunnallisista arvoista poikkeava seksuaalisuus on silti isompi asia kuin pelkkä parisuhde. En osaa ehkä selittää kunnolla, mitä tarkoitan, mutta toivottavasti ymmärrät edes jotenkuten.... : D

Tästä tarinasta sen verran, että sävy oli jotenkin aikuisempi, mikä oli varsin jees, koska hahmojen kehitys näkyy siinä. Tarinana itsessään tämä oli varsin hyvä, ja uskottavakin. Tykkäsin myös siitä, miten Kaapron isä ei yrittänyt mielistellä vaan sanoi suoraan, että hän ei kuulu parisuhteeseen. Ja vaikka Kaapron isän tapauksessa tuntuikin, että kyse on selkärangattomuudesta, niin toisaalta tahdon myös ymmärtää hahmoa, koska satun itse uskomaan siihen, että kaikille sitoutuminen ei ole luonnollista, eikä varsinkaan helppoa. Tykkäsin kuitenkin myös tosi paljon Kaapron asenteesta, ja siitä, miten Kaapro oli niin varma itsestään (varsinkin kaiken vatkaamisen jäljiltä Vitun Noelissa). :3 Ja tuo ihan viimeinen lause oli aivan ihana. Ja hyvin kaapromainen. :D

En ole ihan varma saako tästä viestistä sen kuvan, että tämä olis täynnä takaperoisia kohteliaisuuksia, jos saa, se ei ollut tarkotus, tarkoitus oli antaa rehellinen mielipide ja ihan oikeita kohteliaisuuksia. Kuten sanoin, itsensä ilmaiseminen suomeksi on tällä hetkellä vähän hakusessa. Mutta, jatkan seuraavaan Kaapro/Noel-pätkään nyt! Iso kiitos kivoista hahmoista (joskin toivon, että syy Noelin itse-epäilylle selviää vielä jossain selkeämmin - en ymmärrä, miksi se kuvittelee, ettei siitä voi tykätä? Koska sen vanhemmat ei ole osoittaneet hellyyttä riittävästi, kun se oli lapsi? Vai jostain muusta syystä?) ja hyvästä tarinasta!
« Viimeksi muokattu: 20.03.2014 02:19:43 kirjoittanut rayas »
Wanted a heart, wanted a soul
More than anything else in this world


- The 69 Eyes: Brandon Lee