Harry Potter -ficit > Godrickin notko

NextGen 2. | OSA 5/8 24.7 | || drama|S|Rose,Scorpius,AS|FF100|

(1/7) > >>

Lallu:
Seuraava sukupolvi (NextGen): 2.vuosi

Author: LaLuna
Beta: Wienova
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: drama, (angst), (huumori)
Hahmot: Rose Weasley, Scorpius Malfoy, Albus Potter ja muita ei niin esillä olevia.
Warnings: Spoilaa DH!!!
Summary: Toinen vuosi koulussa.

A/N: Sori, että tän kanssa kesti. Mutta tässä olisi jatkoa, osia olisi taas se kahdeksan kappaletta tulossa.  :D  FF100 sana on 042.Kolmio.  :D Hei apuva! Mä unohin mainita, että kannattaa lukee se eka ensin. Muuten voi tässä  osassa olla hieman pihalla. ^^^


1.

Kesä oli kulunut kuin siivillä. Albus ja Rose olivat sopineet vanhempiensa ja Scorpiuksen kanssa, että tämä tulisi viikoksi kylään heinäkuun alussa. Scorpius oli joutunut mykkäkouluun vanhempiensa kanssa viikoksi, kun oli ilmoittanut, ettei aikonut olla paikalla, kun Lucretia perheineen oli tulossa kylään. Pojan isän silmissä oli vilahtanut epätoivo; hän näytti tietävän, kuinka paljon tyttö oli tullut äitiinsä.

Scorpius saapui Pottereille tavaroidensa kanssa heinäkuun kolmas päivä. Rose oli tunkenut itsensä viikoksi sukulaisilleen, että pääsisi hänkin osallistumaan kartan varastamiseen. Tyttö oli tullut siihen tulokseen, että hänet oli kerran lajiteltu Luihuiseen, tulisi hänen ainakin kerran elämässään käyttäytyä kuin luihuinen. Lapset heräsivät sovittuna päivänä aikaisin ja laittoivat suunnitelman täytäntöön.

Rose, Albus ja Scorpius ryysäsivät keittiöön ja keskustelivat Ginnyn ja leikkivät Lilyn kanssa, vaikka tämä olikin sitä mieltä, että oli liian vanha leikkimään lasten leikkejä. Kolmikko raahasikin tytön melkein väkipakolla leikkimään heidän kanssaan. Ginny katseli ihmeissään lasten touhuja, muttei jaksanut kiinnittää siihen suurempaa huomiota. Scorpius vannotti ystäviään siitä, etteivät ikinä mainitsisi kenellekään siitä, että tämä oli leikkinyt kymmenvuotiaan tytön kanssa nukeilla. Marius puolestaan oli pyytänyt Harrya kertomaan uusimmista luutamalleista takapihalle Jamesin yrittäessä tiirikoida isänsä työhuoneen ovea.

Pienen iäisyyden jälkeen lukko naksahti ja poika pääsi huoneeseen sisään. James lähti tutkimaan laatikoita ja toisiksi viimeisen laatikon kohdalla häntä onnisti; kartta. Vaikka se oli hieman eri näköinen kuin vuotta aiemmin, oli poika täysin varma, että se oli sama. Kartta oli taiteltu, eikä siinä näkynyt liikettä samalla tavalla kuin edellisenä kesänä. James tunki pergamentin taskuunsa ja lähti vähin äänin oven toiselle puolelle. Hyvällä tuurilla hänen onnistui saada ovi lukkoon juuri ennen kuin hän kuuli liikettä portaissa. Nopeasti hän juoksi omaan huoneeseensa odottamaan muita.

Lilyn nuket jäivät keskelle lattiaa, kun Rose, Albus ja Scorpius lähtivät ylös Jamesin huoneeseen. Harry puolestaan jäi ihmeissään keskelle pihaa Mariuksen juostessa sisälle muiden perään. James istui sängyllään tutkien innoissaan käsissään olevaa karttaa. Muut istahtivat lattialle pojan lähelle ja yrittivät nähdä edes osan paljon puhutusta kartasta.
”No, onko se tuo?” Albus kuikuili veljensä sylissä olevaan karttaa.
”Mitä siinä näkyy?” Marius puolestaan kyseli.
”Miksi se näyttää noin tyhjältä?” Rose kuiskasi.
”Älä nyt vain sano, että minä leikin nukeilla ihan turhan takia”, Scorpius sanoi lysähtäen selälleen lattialle.

Jamesin kasvot valahtivat, kun hän hetken karttaa käänneltyään huomasi, ettei siinä näkynyt mitään. Hän vielä yritti ravistella pergamenttia, mutta ei saanut muuta vastausta kuin Scorpiuksen tuhahduksen.
”Minä arvasin”, Scorpius sanoi tuhahduksen vahvistamiseksi.
”Ole nyt hiljaa!” Rose huudahti ja puolestaan nappasi kartan käsiinsä ja käänteli sitä.
”Te raahasitte minut tänne aivan turhaan”, Scorpius jatkoi marmatustaan nousten takaisin istuvaan asentoon.
”Kuule, Scorpius. Jos minä muistan oikein, niin sinulla on kotona vieras tällä hetkellä”, Rose sanoi törkäten kartan hieman liian kovakouraisesti serkulleen.
”Niin?” vaalea poika kysyi hiljaa. Hän tiesi millainen Rose oli, jos hän puhui kyseiseen äänensävyyn.
”Tuossa on ovi. Pidä hauskaa”, tyttö osoitti ovea ja katsoi poikaa vihaisesti.
”En minä nyt tuota tarkoittanut”, Scorpius yritti vieläkin hiljemmin kuin äsken.
”Nyt molemmat hiljaa!” Marius huudahti.
Molemmat mumisivat jotain ja kääntyivät selätysten toisiinsa.
”Tähän on pakko olla jokin selitys”, James kerkesi sanoa ennen kuin Ginny huuteli lapsia alas syömään. James tunki kartan tyynynsä alle ja lähti muiden perässä alas.


~


Rose ja Scorpius eivät puhuneet toisilleen loppuviikkoon montakaan sanaa, eikä Albuksen yritykset saada heidät puhumaan toisilleen ottaneet onnistuakseen. Kuitenkin aamuna, jolloin Scorpiuksen isä tuli poikaa hakemaan, oli Rose auttamassa poikaa pakkaamisessa. Albus ei voinut ymmärtää ystäviään, mutta oli kuitenkin iloinen siitä, ettei hän joutunut pakkaamaan ja keskittyikin peiton korviin vetämiseen.

Iltapäivällä ovikello soi ja Lily ryntäsi avaamaan. Oven takana seisoi hieman kaljuuntunut keski-ikäinen mies, jolla oli hieman nyrpeä ilme kasvoillaan. Mies häkeltyi, kun oven avasikin iloinen kymmenvuotias tyttö, joka hetken hymyiltyään lähti juoksemaan pois ovelta. Draco jäi hieman ihmeissään seisomaan oviaukkoon. Hän katseli sisälle taloon, muttei viitsinyt poukata sisään, sillä eihän tyttö ollut häntä sisään kutsunut.  Vain hymyillyt iloisesti. Miehen helpotukseksi Scorpiuksen kasvot kurkkasivat nurkan takaa. Poika katosi taas hetkeksi ja ilmestyi kohta raahaten tavaroitaan perässään. Scorpiuksen perässä nurkan takaa tulivat Rose ja Albus, jotka katselivat pojan isää arvioiden.

Ginny tuli lasten perässä ja yritti jonkinnäköistä hymyä saada aikaiseksi.
”Päivää”, Ginny tervehti hiukan liiankin kohteliaasti. Draco nyökkäsi naiselle ja käänsi katseensa takaisin poikaansa.
”Oletko valmis?” Draco kysyi nopeasti hymyillen. Rose ja Albus seisoivat vierekkäin ja mittailivat ovensuussa seisovaa miestä vieläkin katseillaan. Scorpius nyökytteli isälleen ja oli jo menossa ovesta ulos, kun kuuli isänsä äänen takaansa.
”Anteeksi, jos Scorpius oli vaivaksi.”
”Hänhän on erittäin kiltti poika, ei hänestä vaivaa ollut”, Ginny kiirehti sanomaan edelleen hymyä yrittäen saada aikaiseksi.
”Scorpius! Muista tulla ensikin kesänä leikkimään minun kanssani nukeilla”, Lily kailotti äitinsä kyljestä silmät suurina hymyillen. Rose tirskahti, kun näki, kuinka Scorpiuksen kasvot muuttuivat isänsä katseen alla punaisiksi. Jotain hieman hyvästien kuuloista Scorpius vielä mumisi ennen kuin kääntyi kävelemään isänsä jäljessä pihatietä.

Rose taputti Lilya päälaelle naurahtaen ja lähti takaisin olohuoneeseen. Albus puolestaan katsoi serkkuaan toruvasti, sillä eihän vaaleaa poikaa nyt aivan totaalisesti olisi tarvinnut nolata.

pihlajanmarja:
Hih, tuo loppu oli ihan paras, go Lily go! :'D Melkein aloin hyppimään iloisena ympäri huonetta kun tajusin että tähän oli tullut jatkoa. Milloinkohan ne tajuaa, miten Kelmien Karttaa käytetään? Mun mielikuva kaljuuntuneesta Dracosta saattaa muuten aiheuttaa mulle yöunien menetyksen. Olisit vaan pitänyt hiukset sen päässä :P Tykkäsin tästä luvusta tosi paljon, vaikka olikin hieman liian lyhyt. Seuraava luku sitten vähän pitempi, jooko? ;)

jossujb:
Jesh, jatkoa, olen jo niin odotellut! Ja Scorpius on niin ihanan suloinen poika. En kyllä malta odottaa mitä tässä tarinassa seuraavaksi käy. Päästäänköhän ihan Rowlingmaisiin sfääreihin vielä? Uskon että päästään... :D

Osaiskohan kommata yhtään paremmin... no edelleen henkilöt olivat parhaita, juuri itsensä oloisia kaikissa suhteissa. Pituutta olisin ehkä toivonut lisää, ett yhdessä kappaleesa ehtisi sekä tapahtumaan, että hahmot kehittymään. Mutta muuten aivan loistopakkaus, lissää luen toki.

jjb

Amy Malfoy:
Oih ihanaa!!! Koko huone täyttyi mun riemun kiljahduksista kun huomasin että otsikossa luki Next.Gen 2 eikä 1 !!!
Pikkusisko katsoi ihmeissään, että nyt multa on kadonnut viimeinenkin järjenhiven, mutta mitä voi oletta kun vihdoin tulee kakkos osa!!!
Mahtava osa olikin! :) Kaljuuntunut keski-ikäinen mies, en vain voi kuvitella Dracoa muuksi kuin n. 18 vuotiaaksi komistukseksi.. Ja Scorpius leikkimässä nukeilla? aww..'
Aivan ihana osa, lisää tätä en malta odottaa kuinka he aikovat saada selville kuinka kartta toimii... :)
Jatkoaa piaaannn toivotaan täältä suunalta!!!
~Amy

Lallu:
pihlajanmarja: Noi Dracon hiukset oikeesti sitten vaivas sua. xD No katotaan, mitä mä voin tehdä asialle.^^ Mä ainakin koitin tehdä tästä osasta hieman pidemmän, toivottavasti kelpaa. Kiitooooos tooosi paljon taas kerran kommentistasi!

jossujb: Scorpius on vähän tossun alla xD Mutta kiitoskiitos ihanasta kommentistasi ja kuten tossa jo sanoinkin, toivottavasti sain tästä osasta tehtyä hieman pidemmän ^^

Amy Malfoy:
--- Lainaus ---Pikkusisko katsoi ihmeissään, että nyt multa on kadonnut viimeinenkin järjenhiven
--- Lainaus päättyy ---
reps
Ihana kuulla, että teksti kelpaa ^^ Kiitän sinuakin päivää piristävästä kommentista!

A/N: Mitäpä tässä nyt tätä osaa pihtailemaan, juuri tuli betalta takaisin ^^ Tässä osassa Scorpius saa lempinimen ja Al paketin. Myöskin "my precious"-hetki löytyy xD

2.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä Tylypahkan junan vieressä oli tungosta. Lily ja Hugo eivät kuitenkaan suostuneet tulemaan vilkuttamaan sisaruksilleen, vaan mököttivät istuen penkillä hieman kauempana.
”Minä haluan jo mennä kouluun”, Lily sanoi istuen kädet puuskassa.
”Minulla on tylsääääää”, Hugo puolestaan haukotteli heilutellen jalkojaan.

Rose ei edes huomannut veljensä puuttumista, koska oli liian innoissaan; hän oli saanut luudan juuri ennen kuin he olivat lähteneet kotoa. Hän näytteli sitä Albukselle ja Scorpiukselle, jotka olivat silminnähden kateellisia. Hekin olisivat halunneet lentää uusilla luudilla, mutta he joutuivat tyytymään koulun harvaharjaisiin vanhoihin Puhtolakaisuihin.

Hermione joutui melkein työntämään kolmikon sisälle junaan, koska kukaan heistä ei kiinnittänyt huomiota siihen, että juna oli jo melkein liikkeessä.
”Muistakaa kirjoittaa!” vanhemmat huutelivat ja huiskuttivat vielä ennen kuin juna katosi näkyvistä.

Albuksen johdolla he löysivät Jamesin ja Mariuksen muutaman muun rohkelikon kolmasluokkalaisen kanssa. He tunkivat samaan osastoon matkatavaroidensa kanssa.
”Älä astu sen päälle!” Rose kiljaisi, kun Scorpius meinasi tallata uuden luudan harjan. Poika jäi seisomaan hetkeksi toinen jalka ilmassa säikähtäneenä tytön ääntä. Rose nappasi luudan syliinsä, eikä suostunut päästämään siitä irti.

Pojat puhuivat kesällä löytyneestä kartasta ja siitä, miten he eivät olleet vieläkään saaneet siihen mitään näkyviin. James näytti kartan myös kolmelle muulle rohkelikoille, jotka nauroivat katketakseen; heidän mielestään James oli seonnut lopullisesti, kun raahasi tyhjää pergamenttia mukanaan. Rose puolestaan tutkaili uusia koulukirjojaan pitäen edelleenkin uutta luutaansa sylissään.

Koko päivän matkustamisen jälkeen kuului kuulutus, jossa kehotettiin opiskelijoita vaihtamaan koulukaavut päälleen. Ennen kuin juna oli edes pysähtynyt, oli Albuksen ja Jamesin osasto junan ovilla. Kuitenkin se oli Rose, joka ryysäsi ensimmäisenä junasta ulos ja meinasi lähteä pienelle lennolle luudallaan. Albus kuitenkin nappasi serkkunsa kaavusta kiinni juuri ennen kuin tämä nousi ilmaan.
”Jälki-istunto”, oli ainut, mitä Albuksen täytyi sanoa. Rose hyppäsi pois luudan selästä ja lähti kävelemään muiden mukana kärryille hieman kärttyisen näköisenä.

Koululle päästyään he menivät suoraan suureen saliin istumaan ja odottamaan uusien oppilaiden lajittelua. Alex hyökkäsi heti Rosen kimppuun nähdessään tytön.
”Meillä on taas koelennot. Euan haluaa vaihtaa paikkaa, joten haemme jahtaajaa, tiedätkö ketään, joka voisi olla kiinnostunut?”
”Minä en ole edes saanut otettua ulkokaapuani pois vielä ja sinä tulet selittämään koelennoista”, Rose marmatti.
”No mieti asiaa. Koelennot ovat ensi tiistaina kuudelta, muista tulla paikalle!” Alex huikkasi ja lähti kovalla vauhdilla pöydän päähän ja huusi muiden äänten yli tiedon seuraavan viikon koelennoista. Bode sai sinäkin vuonna erityismaininnan siitä, ettei olisi tervetullut paikalle, koska ei edelleenkään pysynyt luudallaan.

Lucretia rynnisti heti Alexin ilmoituksen jälkeen istumaan Scorpiuksen viereen astuen siinä samassa Euan Zabinin varpaille.
”Katso eteesi, Tia!” Euan huudahti heilutellen jalkaansa.
”Anteeksi”, Lucretia kujersi pojalle hymyillen. Scorpius ei edes jaksanut esittää kiinnostunutta. Hän istui paikoillaan vihaisen näköisenä.
”Miten teidän kesä meni?”
”Ihan hyvin. Mi..”, Rose oli alkamassa selittämään uudesta luudastaan, muttei kerinnyt pidemmälle, kun Lucretia keskeytti tämän.
”Hyvä kuulla, minulla oli kanssa hauskaa, eikö niin Pius?”
”Mikä oli?” Rose kysyi ja oli iloinen, ettei hänellä ollut juotavaa suussaan sillä hetkellä.
”Minä keksin Scorpiukselle lempinimen”, Lucretia sanoi ylpeänä.
”Pius?” Albus toisti epäuskoisena. Kun Lucretia katsoi pois päin, hän muodosti huulillaan sanan Pius Scorpiukselle, joka näytti vieläkin vihaisemmalta kuin aiemmin.
”Olisit nyt edes jotain muuta keksinyt kuin paavin nimen”, Rose naurahti.
”Minkä paapsin?” Lucretia kallisti päätään ja kysyi ihmeissään edessään istuvalta tytöltä.

Rose pärskähti nauruun Albus seuranaan. He olivat tottuneet elämään jästimaailmassa, mutta näköjään Lucretian perhe ei ollut koskaan kuullutkaan paaveista. Scorpiuksen kasvot alkoivat punehtua; hän oli samaan aikaan vihainen ja nolona.

Illan aikana tuvat saivat uusia hieman pelokkaan näköisiä opiskelijoita, jokainen sai syödä hyvin, eikä Lucretia aiheuttanut enempää naurukohtauksia muille. Hän oli istunut lähes hiljaa koko illan sen jälkeen, kun oli saanut vahingossa muut nauramaan. Rehtori oli myöskin illalla ilmoittanut, että kyseisenä vuonna tulisi olemaan vanhempainpäivä monen oppilaan äidin tai isän toivomuksesta. Ilmoitus sai vanhemmissa opiskelijoissa aikaan huokauksia ja ”ei todellakaan!” huutoja. Tupaan päästyään kolmikko simahti lähes heti. Rose ihaili vielä hetken kuitenkin uutta luutaansa.


~
 

Rose ja Scorpius olivat ihmeissään, kun huomasivat läksyjä tehdessään paketin keskellä oleskeluhuoneen pöytää. He menivät tutkimaan sitä lähemmin ja huomasivat sen olevan Albukselle.
”Kuka ihme lähettää paketteja tähän aikaan vuodesta? Eihän Alilla edes ole syntymäpäivät nyt. Eihän ole, minä en ole ostanut lahjaa jos on?” Scorpius melkein hätääntyi.
”Ei ole, ne ovat talvella. Minä kyllä ilmoitan sitten lähemmin”, Rose sanoi taputtaen toista päälaelle.

Rose huomasi Zabinin olevan lähdössä oviaukosta ulos ja päättikin pyytää poikaa sanomaan Alille, että tälle olisi paketti. Euan kohautti harteitaan ja jatkoi matkaansa.
”Mitä tuo tarkoitti? Sanooko hän Alille?”
”En minä tiedä”, Rose katsahti Scorpiukseen kohauttaen hänkin harteitaan. Molemmat palasivat tutkimaan pakettia, siihen kuitenkaan koskematta.

”Al! Sinulle on paketti oleskeluhuoneessa”, Euan Zabini huudahti nähdessään Albuksen kävelevän koulun pihalla. Albus huusi kiitokset ja lähti hölkkäämään tyrmiin. Kukahan ihme heti kolmantena koulupäivänä lähettää paketteja? Ehkä hän oli unohtanut jotain kotiin ja Ginny oli lähettänyt ne heti, kun oli huomannut.

Albus löysi Rosen ja Scorpiuksen istumasta paketin vierestä oleskeluhuoneen sohvalta.
”No avaa se”, Rose huudahti iloisesti, kun huomasi serkkunsa tulleen sisään.
”Keneltä se on?” Albus kysyi, kun Scorpius nousi sohvalta ja nosti paketin antaakseen sen toiselle.
”Ei tässä lue”, Scorpius sanoi käännellen pakettia käsissään. Vaalea poika törkkäsi paketin Albuksen syliin ja meni itse takaisin istumaan Rosen viereen.

Albus käänteli pakettia hetken aikaa ja kun ei löytänyt mitään merkkiä lähettäjästä, päätti hän avata sen. Paperi lenteli, kun Albus repi paketin sisältöä näkyviin. Hän nosti sen niin, että he kaikki näkivät sen. Vanha kaapu.
”No tuota voi jo sanoa vanhaksi”, vaalea poika hörähti nähdessään kuluneen kaavun.
”Miksi joku lähettää sinulle antiikinaikaisen kaavun?” Rose kyseli ihmeissään.

Albus ravisteli kaapua siinä toivossa, että sieltä löytyisi jokin vihje kaavun lähettäjästä. Pieni pergamentinpala tipahtikin lattialle ja Rose noukki sen käsiinsä.
”Saanko lukea?”
Albus nyökytti viikaten kaapua pienemmäksi.
”Näkymättömyysviitta. Älä hukkaa tai riko.
PS. Älä kerro äidillesi tästä.
PPS. Muista käyttäytyä!” Rose katsahti poikia lukemisen jälkeen kummissaan.
”Näytäpäs sitä vähän”, Albus sanoi ja otti serkultaan lapun omiin käsiinsä. Hetken katseltuaan hän naurahti ja sanoi:
”Se on isältä.”

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu