Kirjoittaja Aihe: Kiveen kahlittu koira (K-11, 3rd genre) luku 20/20 +epilogi VALMIS  (Luettu 19958 kertaa)

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Apua, viimenen luku! Mutta onneks teet epilogin, mä tiesin, ettet sä voi vastustaa kiusausta!  :D
Ei vaan, hienoa kun tää on epilogia vaille valmis, ja kaikki juonenkäänteet ja tapahtumat on varmaankin ok. Tosin mun ei tarvitse menettää vielä toivoa, koska sä voit saada äkillisen inspiraatiopuuskan ja kirjottaa vielä toisen osan tähän (joka on aika epätodennäköistä :D).

En tiedä yhtään mitä kirjoittaa, kun jos vaan vuodattaisin tähän jotain, se olis enemmän kuin sekaista. Alkaisin selittää jotain pekonin kalorimääristä ja todennäköisyydestä, että Albus olisi hettänyt elpymyskiven ohi holvikaaresta. Että niin... no, varma juttu on ruotia Hermionea!

Kyllä, mä tykkäsin ainakin, sen luonne oli sellanen mitä mä olin kuvitellutkin sen olevan aikuisena. Tuollanen asiallinen, mutta kuitenkin kiusasi Harrya ja Ronia, ja itki Siriuksen tapaamisesta. Nutturakin oli aivan IC Hermionelle! Olen tyytyväinen siihen miten sä kirjotat hahmoista, mulla on täysin samoja mielipiteitä, esim. toi mitä selitit tossa Vladille Teddystä. :)

Loppukohtaus ei ollut liian yltiömäisen klisee, kaikki itkee, hyvästelee ja tunnustaa ikuisen rakkautensa toisille. Vaan, no joo, oli se nyt aika surullista, pakko myöntää. Itkenyt en ihan, mutta vielä on epilogiin saakka aikaa.  :D Jään odottamaan sekavan kommenttini (jonka piti olla hyvä, mä lupasin, mutta ei se oo) Viimeistä Kohtausta.
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Minimiant

  • ***
  • Viestejä: 8
Kommentoisin kunnolla, mutta nyt en siihen kykene :( Mutta tämä mun on pakko kertoa: Scorpius ja Dominique kuuluvat ehdottomasti yhteen ja tämän ficin vuoksi olen niitä erityisesti alkanut parittaa :3♥ Ihan sama, pitääkö Malfoyt ja Weasleyt toisistaan, mutta ne kuuluu yhteen! :DD

Ehkä sitten vielä joskus otan itseäni niskasta kiinni ja teen ihan kunnollisen kommentin :)

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Hei jälleen!

ansku1: Joo, epilogihan on vielä tulossa. :) Itseasiassa sain "äkillisen" inspiksen ja kirjoitin Domien ja Scorpiuksen tulevaisuudesta lyhyen shotin. Linkki Minimiantin kommentin vastauksessa. ;) Itse asiassa muistelen miettineeni, että olisi aika huvittavaa, jos Albus heittäisi kiven ohi holvikaaresta ensi yrittämällä. Sen jälkeen hän todennäköisesti vain toteasi "Hups." ja hakisi kiven takaisin. Sitten hän kokeilisi muina miehinä uudestaan. :'D Mutten voinut pilata oikeasti vakavaa kohtausta niin. Kiitos taas kommentoinnistasi!
Minimiant: Huippua saada taas uusi kommentoija! :) Viestissäsi tiivistyykin oleellisin: Scorpius <3 Dominique. Olen samaa mieltä kanssasi. Jos janoat lukea lisää Scorp/Domie-paritusta, kirjoitin Hehe-tavoitteiden kannustamana shotin heistä! Kultasieppi k-7, on vähän kuin KKK:n epilogin epilogi, tai sivutarina.

A/N:  Epilogi ja tarinan loppu on nyt käsillä. Haluan kiittää teitä kaikkia lukijoita ja erityisesti kommentoineita.
Epilogin päätöksestä kerron selvennykseksi, että jää lukijan oman mielikuvituksen varaan, mitä todella tapahtui. Itselläni on ajatus, mutta päätin, että se jäisi omaksi tiedokseni. Älkää suuttuko. :3 Toivottavasti kommentoitte epilogia! Lupaan vastata jokaiseen kommenttiin henkilökohtaisesti. :) Halaukset kaikille, ja suuri KIITOS. <3


________________________________________________________________


Epilogi
Puolen vuoden kuluttua


Oli suorastaan helteinen kesäpäivä Lontoon siistityllä asuinalueella. Edes linnut eivät jaksaneet lirkuttaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä korkealla taivaalla, jossa ei näkynyt ainuttakaan pilvenhattaraa. Erään vaalean omakotitalon pihalla nurmikolla makasi pieni kettu raajat levällään. Se lekotteli auringon paahteessa ja nautti kesäpäivästä täysin rinnoin. Ketun punainen turkki oli kiiltävä ja sen häntä oli paksu kuin pölyhuiska. Se oli hyvin syöneen ja tyytyväisen näköinen. Nurmikko oli juuri leikattu ja se kimmelsi auringon paisteessa. Lämpö helli kettua.

Jästi ajoi kovaäänisesti pärisevällä autollaan talon pihan ohi, ja sai ketun korvat väpättämään hiukan. Se kuitenkin reagoi ääneen vain kääntämällä kylkeään laiskasti. Sitten tuli taas hiljaista, ainoana äänenä ketun herkkiin korviin talon sisältä kantautuva astioiden kolina. Talossa joku asetteli lautasia pöytään. Se ei kuitenkaan häirinnyt ketun rauhaa, vaan se loikoili edelleen kevyen rauhallisena vihreällä nurmella. Kohta kuitenkin kuului huuto:
”Albus!”

Äänen kuullessaan kettu raotti silmiään ja nosti päätään. Hetken päästä pihalle saapui Camilla Smith, joka vilkutti iloisesti tullessaan. Hän oli muuttunut paljon terveemmän ja hyväkuntoisemman näköiseksi, kuin talvella. Nyt hän oli lihonut hiukan, eikä näyttänyt enää anorektiselta. Hänen poskensa eivät olleet enää lommollaan, ja mustat hiukset olivat muuttuneet paksummiksi. Entiset surumieliset kasvot olivat vaihtuneet loistavan iloisiin, ja hänen harmaan kalpea ihonsa oli saanut elon väriä –jopa hiukan rusketusta kesän aikana.

Camilla käveli kettua kohti ja hymyili posket punoittaen. Hän oli mahdollisesti juossut jonkin matkaa tullessaan. Tytön lähestyessä kettu nousi ylös, puisteli itsensä ruohonkorsista ja aivasti tyrskähtäen. Sitten se aivan kuin virnisti tytölle ja muuttui siinä silmänräpäyksessä ihmiseksi. Albus Potter ja hänen tyttöystävänsä kohtasivat ja halasivat toisiaan lämpimästi.

”Tuo uusi temppu on hieno”, Camilla sanoi ja halasi edelleen Albusta.
”Kiitos. Niin minustakin”, Albus vastasi ja irrottautui tytöstä.
”Kettu ei vain minun makuuni ole mikään erityisen miehekäs animaagimuoto…” Camilla tirskahti.
”Minun mielestäni kettu on hyvinkin miehekäs ja kuvastaa mainiosti suurta älyäni”, Albus puolustautui nauraen.
Camilla hymähti. ”Arvaa mitä?”
”No? Onko sinulla joku parempi ehdotus, joka kuvastaisi minua paremmin?”
”On, mutta jutellaan siitä myöhemmin. Minulla on tärkeämpää kerrottavaa”, Camilla sanoi ja katsoi Albusta voitonriemuisena.

”Isä antoi meille luvan lähteä huispauksen maailmanmestaruusotteluun kahdestaan. Ja parasta on se, että hän maksaa meille molemmille liput VIP-aitiosta! Voitko kuvitella?”
”Oletko tosissasi? Mahtavaa!” Albus riemuitsi. Oli niin kuuma, että hiki virtasi jo hänen innostuessaan. ”Onkohan Zacharias mennyt sekaisin? Eihän hän ole osoittanut pienintäkään välittämisen merkkiä minua kohtaan sen jälkeen, kun kerroit, että me ollaan yhdessä. Hän on lähinnä vain tehnyt hyvin selväksi, että inhoaa minua.”
”En tiedä, mutta luulen, että äiti on varmaan puhunut hänelle järkeä. He ovat taas väleissä!” Camilla iloitsi. Hän oli saanut kevään kuluessa isältään virallisen luvan tavata äitiään ja he olivat jo pitkän aikaa koettaneet hieroa sopua entisen perheensä välille. Yritykset olivat viimein tuottaneet tulosta.
”Se on hienoa. Olen tosi onnellinen puolestasi”, Albus sanoi ja silitti Camillan poskea. Hänen tyttönsä oli viimein parantunut.

Sitten Albuksen suu mutristui. ”Harmi vain, että ehdin jo viime viikolla mennä ostamaan lipun itselleni sinne maailmanmestaruuskisoihin”, hän sanoi huokaisten. Olisi turhaa tuhlata kahta lippua.
”Scorpius tai Will?” Camilla kysyi.
”Molemmilla on jo liput. Sitä paitsi Will järjestelee niin kovalla innolla kihlajaisia, etten edes tiedä, ehtiikö tulemaan koko kisoihin.”
”Niillä ei tosiaan kauan mennyt”, Camilla virnisti.
”Eipä… Ja Scorpiuskin tulee Dominiquen kanssa”, Albus pohti.

Yhtäkkiä hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui ja hän sanoi: ”Hei, nyt keksin! Minähän voin lahjoittaa sen lipun Teddylle.”
”Hyvä suunnitelma”, Camilla vastasi rennosti ja istuutui alas ruohikolle. Virkistävä tuulahdus kävi heidän ylitseen.
”Hän on sen ainakin ansainnut. Eikö niin?” Albus kysyi virnistäen. Sitten hän vilkaisi kädessään olevaa pientä peiliä, josta ilkikuriset kasvot vinkkasivat hänelle nauraen silmää.
« Viimeksi muokattu: 24.08.2015 11:38:01 kirjoittanut Siunsäe »

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Ei se voi loppua noin! Oliko peilissä Sirius, joka oli kuollut? Voi sun kanssas!  :D
Heti kun oon saanut vuodatettua tähän jonkinmoisen mielipiteen, niin täytyy mennä lukemaan se Sieppi. Mutta joo, epilogi oli hyvä.

Heti kun puhuttiin ketusta, ja Lontoon siististä alueesta, niin sain jonkun ahaa-elämyksen ja tajusin että kettu oli Albus, ennen kuin se mainittiin. Jostain syystä säikähdin hirveesti, kun Camilla huusi: "Albus!". Hyvä kun Camilla on hyvässä kunnossa, ja Zacharias järjissään. Täytyy myöntää, että vaikken Camillasta koin paljon pidäkään, niin on se silti mukava.  :)

Huispauksen mailmanmestaruskisat oli hyvä lisäys tähän, ja lippu todelakin kuuluu Teddylle, on se ansainnut sen. Muutenkin on ihanaa, kun tässä kohdassa mainittiin vähän mitä muille kuuluu. Vai että on Will ja Rose kihloissa. Ei ollut kyllä yllätys, mutta on ne aika nuoria silti. Vali vali, mä oon vanhanaikainen.  ;D

Kiitos vielä kerran ihanasta ficistä, joka sijoittui top10-listalleni heti ekoista luvuista lähtien. On ollut kyllä todella hauskaa tämän kanssa, ja hahmojen kanssa, jotka tuntuu olevan jo olemassa oikeasti, eikä vaan tässä ficissä. Metsästän vielä tuon Siepin ja saavun mitä luultavammin ihkuttamaan sitäkin. Kiitos, vielä ties monennenko kerran, oot ihana, kun kirjotit tän!  :-*
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Heips!

ansku1 Kyllä se nyt voi loppua noin! :D Hahaa, hyvin tajuttu, että Albuksesta tuli animaagi Siriuksen oppien avulla. Will ja Rose vain kuuluvat toisilleen, true love ja niin edelleen... Kiitos kovasti olen niin otettu kaikista kehuistasi koko matkan ajalta!!! Ei sanoja kuvailemaan. Vain jättimäinen KIITOS. <3

Saphira

  • ***
  • Viestejä: 304
  • One Last Time
Voi, tämä oli todella hyvä ficci! Ihanaa, kun kaikki asiat järjestyivät jokaisen kohdalta. Olisin toivonut, että Stina olisi päässyt juttelemaan Siriukselle.
Siriuksen tarinat oli parhaita :D Varsinkin ne kouluajoista kertovat.

Viimeinen luku nosti kyyneleet silmiin, se oli niin surullinen. Luulin, että Sirius olisi voinut jatkaa elämäänsä, mutta hänhän oli jo tavallaan kuollut...

Löysin tämän ficin, kun luin Kultasieppi-tarinasi ja olen todella iloinen, että päätin lukea tämänkin.

Epilogi oli myös kiva, mukavaa kun Camillan perheessä on kaikki jo paremmin. :)

Kiitos tästä ficistä todella paljon ja mukavaa syksyä! ^^
Sé onr sverdar sitja hvass!

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Saphira: Voi, että joku vielä vaivautui lukemaan tätäkin vanhaa ficciä! Kiitos kommentista paljon: se piristi päivää suunnattomasti ja nostatti vähän nostalgisen fiiliksen. :'>

Räntsäke

  • Vieras
Voi että!!
Lopultakin mä sain tämän luettua loppuun! Tämä oli kerta kaikkiaan ihan mielettömän upea tarina.
Ihan siinä alussa mua vähän häiritsi se, että siinä yhtenä hetkenä kerrottiin nykyherkestä, toisessa hetkessä Albuksen ja niitten menneisyydestä ja kolomannesa hetekssä Siriuksen menneisyydestä. Se teki aluksi tarinasta jotenki sekavan. Mulla kesti aika kauvan, ennenku mä opin pitämään niistä Siriuksen tarinoista, ne ärsytti alkuun.
Se tuli kyllä uutena, että Scorpius ois ihan canoninkin mukaan rohkelikko. Missä yhteydessä Rowling on sanonu niin?
Mut siis loppujen lopuksi tarina oli ihan uskomattoman kaunis. Se loppukohtaus kuolemakamarissa suorastaan seisautti sydämen. Mä en ikinä itke fikeissä, enkä itkeny nytkään, mut kyllä oli jotenki veretseusauttavan ihana kohta kuitenkin.

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Räntsäke:  Kiitos tusinasti. ^^ Siriuksen tarinat ovat osuneet toisille lukijoille kuin nenä päähän ja toisille, kuten sinulle, ne eivät ole kolahtaneet. Hyvä puoli on, että ne voi onneksi skipata halutessaan.  ;D Scorpius taitaa olla Rowlingin mukaan luihuinen, sori jos oon vahingossa jossain välissä väittänyt muuta. Mutta ihanaa, että pidit tästä!

Ales

  • Fanficcari
  • ***
  • Viestejä: 498
  • Ilo on sisäpiirin homma
Oijoijoi! Oliko edes pikkasen upea lukukokemus todellakin! Rakastuin heti ensimmäisessä luvussa ja luinkin nopeasti koko ficin loppuun, aina sopivissa väleissä oli puhelin kädessä ja finissä tämä fic auki!

Harvemmin luen näistä nuoremmista ja siksi alussa vähän epäilytti, mutta se hälveni oikeastaan heti! Alussa ihmettelin/olin sekaisin näistä nuorten tuvista. En netistä nopeasti katsottuna löytänyt mitään, että missä tuvissa kukin on, (paitsi et Scorpius taitaa olla canonissakin luihuinen?) ja muutamissa ficeissä joita olen lukenut, osa hahmoista oli eri tuvissa kuin tässä. Siksi olin vähän sekaisin, mutta päätin unohtaa sen ja antaa ficin viedä mukanaan!

Ficin idea ja juoni oli aivan loistava! Paljon huumoria, draamaa, jännitystä, kunnon sekametelisoppa ja sehän on mun mieleen (;
Hahmot oli uskottavia ja Scorpius on kyllä ihana! <3 Hahmojen suhteet toisiinsa olivat uskottavia ja Scorpius/Dominique ovat kyllä ihan luotuja toisilleen ! Camilla oli mielenkiintoinen hahmo (mun kaima, hehe) ja olisin mieluusti hänestäkin lukenut vieeeelä vähän enemmän.

Ja toitoitoi SIRIUS SIIS MITÄ IHMETTÄ EN VOI YMMÄRTÄÄ VOI HERRANJUMALA! Oli ihanaa huomata, että Sirius oli tavallaan "elossa" vaikka se onkin kuollu, ja toi lopetus, upeeta et se pääs lopulta sitten parempaan paikkaan ja sai hyvästeltyä Harryn ja muut, vaikkakin pikaisesti. Ihme, että Siriuksesta ei tullut seinähullu siellä kiven sisällä...
Oli tosi hanaa huomata, et olit luonu Siriuksellekkin tuollaisen ihanan rakkaustarinan, koska Sirius kyllä sellaisen ansaitsee. Sirius on sellanen oikea kultapoju!

Ja toi ficin lopetus >:c Olisin halunnu tietää siitä vielä vähän enemmän... Kuka siellä peilin toisessa päässä nyt sitten todellisuudessa oli hei? Etsä voi tehä tolleen, ihan epäreilua :<

+Mitään epämääräisyyksiä (paitsi noi tuvat mistä sanoinkin jo) en ficissä huomannut ja sehän on aina plussaa!

Kiitoksia tästä, ihana fic kertakaikkiaan <3
-A
« Viimeksi muokattu: 29.09.2014 09:44:42 kirjoittanut Ales »

© Raitakarkki

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Ales: Suurkiitos kommentistasi! Se ansaitsee todellakin vastauksen. Joo nämä tupajutut on sekoitettu kyllä oman pääni mukaan, ne eivät mene kuten canonissa. Hyvä! Ei kannatakaan jäädä niihin roikkumaan. ;) Alkuperäisellä idealla tästä piti tulla samantapainen sekoitus juuri draamaa, huumoria ja jännitystä kuin Potterit ovat, mutta kuitenkin merkittävästi isommalla annoksella romantiikkaa. ;)
SIRIUS SIRIUS, oi Sirius, eihän mistään ficistä tule mitään ilman häntä! Hmm... Kiintoisa ajatus, enpähän olisi yhtään ihmetellyt vaikka hän olisi seonnut vuosikymmenten odotuksen jälkeen. Onneksi kuitenkaan ei!
Peilin toisessa päässä on joku Albukselle tärkeä henkilö. Mutta aiemmin jo sanoin, niin se jää lukijan itsensä päätettäväksi. Vähän puuhaa sinunkin mielikuvituksellesi, hähhää!
Epämääräisyydet on toivottavasti jo suurimmaksi osaksi korjattu matkan aikana.

Kiitos itsellesi, olet ihana. <3

Cirilla

  • Welhon tytär
  • ***
  • Viestejä: 303
Noni, luku-urakka ohi!
Huh Huh kun oli hyvä! Aivan loistava idea ja onnistunut juoni. Tykkäsin kun oli vaihtelua seikkailun ja romantiikan välillä. Kuvailusi olivat onnistuneita. Tykkäsin todella paljon.

Ainoa asia mikä jäi vähän häirittemään oli seuraava. Voi olla et luinkin vähän omiani, mut mää ymmärsin, että sillon kun will, scorp, albus, rose ja dom lähti ryyppäämään sen vedonlyönnin seurauksena, et ne olis lähtenee perjantai-iltana. Mut sitte niillä kuitenkin oli seuraavana päivänä koulutunteja. Ja vielä tanssiharkat. Mää olin lukevinani jossain kohdassa et torstaina ois ollu viikon viimiset tanssiharkat.

No vain, eipä tuo kovin hirveästi mun lukemista haitannut. Oli niin hyvää tekstiä et nautin todella paljon olostani ja lukemisesta. Siriuksen tarinat oli ihania. Tykkäsin niistä ja Siriuksestakin ihan hirveästi.

Erittäin hyvä fikki! Hyvät henkilöhahmot, onnistunut juoni, kauniit kuvailut. Vau.

Kiitos tästä!

Cirilla

// edit. Mulla onkin tässä seuraavana luvussa tuo Ranskalainen kaunotar. Sen avulla oikeastaan löysin tämän fikin ;)
« Viimeksi muokattu: 24.04.2015 23:59:46 kirjoittanut Cirilla »
Maailma on kaunis. Kiitos mielikuvituksesta ja taiasta.

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Kiitos, Cirilla.

Minusta on ensinnäkin ihan järjettömän hienoa, että KKK saa uusia lukijoita vielä kaikkien vuosien jälkeen. Se on tosi palkitsevaa.

Voi ei XD Naureskelin huvittuneena sille, että onnistuit spottaamaan jotain epäloogista, mitä en ole itse tajunnut, vaikka olen lukenut tämän läpi niin monia kertoja. Eipä se mitään haittaa, ihminen on erehtyväinen ja joskus päivät menee sotkuun. Minulla on ollut joku niin hyvä idea tapahtumienkulun taustalla, etten ole itsekään hoksannut pitää viikonpäivien järjestystä mielessä.  ;D ;D

Kiitoksia paljon kehuista, olen ihan sanaton... Lueskele ihmeessä myös Ranskalainen kaunotar, jos haluat kuulla, mitä jengille myöhemmin tapahtuu. ^^

//HOX!!! KKK:lle on siis ilmestynyt jatko-osa Ranskalainen kaunotar k-11, jonka mukana pääsee seuraamaan, kuinka Albuksen, Scorpiuksen ja Willin seitsemäs kouluvuosi sujuu. Draamaa, seikkailua ja romantiikkaa jälleen luvassa! ;)
« Viimeksi muokattu: 05.06.2015 22:18:01 kirjoittanut Siunsäe »

pringles

  • ***
  • Viestejä: 84
  • Joskus järki on järjetöntä.
Ihanaihanaihana!!!!!!!!! Hahmot on parhaita ja loppu niin ihana! Sanat ei riitä kuvaamaan tätä ficciä!
Jos nauru pidentää ikää, kuolemattomuus on mahdollista.

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Ihanaa, kiitos pringles. Piristit muuten niin kovin haikeaa tämän päivän fiilistä hurjasti. Xx
Lue kans jatko-osa!

Kurkkaus

  • *
  • Viestejä: 1
Päätimpäs sitten minäkin kommentoida tätä. Ihan ensimmäiseksi, parhaita kolmannen sukupolven ficcejä joita olen koskaan lukenut ja idea suorastaan loistava. Luin tämän tuhannesti jo ennen tänne liittymistäni ja luen vielä tulevaisuudessakin. Sijoittuu ehdottomasti TOP10 listalleni. Eli nostan hattua.

~Väsynyt Kurkkaus joka muotoili kommenttinsa varsin tökerösti

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Kiitos Kurkkaus, kommenttisi ei ollut ollenkaan tökerö, päinvastoin!

Olen erittäin syvästi otettu lyhyeksi ja ytimekkääksi muotoillusta kehustasi. Edelleen jaksan ihmetellä, että tästä vanhasta tuherruksesta vielä jaksetaan tykätä.  ;D Mutta se on ihanaa. Kiitos.

Lunalotta

  • Valon ja ilon tuoja
  • ***
  • Viestejä: 1 064
  • Kuinka mielettömäksi kaipuu kasvaa nopeesti
    • Smaragdien säihke
Oi! En muista juuri nyt miten päädyin tämän ficin lukemaan, mutta tämähän on mahtava! Rakastuin näihin sun omiin hahmoihisi (erityisesti Williin <3) ja tutustuin paremmin kolmannen sukkupolven hahmoihin, joista en itse joidenkin muiden tavoin ole ennen lukenut paljoakaan tekstejä. Nyt siirrynkin lukemaan Ranskalaista kaunotarta, koska tää oli niin ihana juoneltaan! Ärsyttävästi jäi kyllä mietityttämään, kuka siellä peilissä oikein oli...
Mutta kiitos tästä <3
Ex-SparklingAngel
Tupani on Puuskupuh
Kaakao ja suklaa ovat lähellä sydäntä <3
Laittakaa ihmeessä yksityisviestiä jos haluatte jutella tai tutustua, ilahdun suuresti :)

listaus

Avasta kunniat Fractalle <3