Lähetä minulle appelsiini, kun tulet perille / S

[Nahme]

Tarinan nimi: Lähetä minulle appelsiini, kun tulet perille
Kirjoittaja: Nahme
Ikäraja: S
A/N: Tämä on yksi niistä, mitä valinnaisäikässä tuli kirjoitettua.. Opettaja antoi otsikon ja teksti syntynyt siitä..

LÄHETÄ MINULLE APPELSIINI, KUN TULET PERILLE

”Lähetä minulle appelsiini, kun tulet perille”, pyysin. Nauraen lupasit sen ja painoit suudelman huulilleni. Laiva päästi ilmoille korvia rikkovan törähdyksen, ja sinä menit laivaan. Olin yrittänyt, mutta en saanut sinua jäämään luokseni. ”Se on vain vuosi”, sanoit minulle nauraen, kun yritin viidennen kerran saada sinut jäämään.

Katsoin laivan perään. Seisoin paikassa, johon olit minut jättänyt, vielä laivan kadottua näkyvistäni. Kosketin kultaista kihlasormusta. ”Kun palaan, menemme kirkkoon ja pyydämme Jumalan siunauksen rakkaudellemme”, lupasit minulle ja uskoin sinua.

Kului viikko, sinun pitäisi olla jo perillä. Odotin appelsiinia, jonka lupasit. Istuin ikkunassa ja odotin pakettia.

Kului toinen viikko. Pakettia ei näkynyt. ”Ehkä postilla vain kestää”, kuiskasin hiljaa itselleni.

Kului kolmas viikko. Istuin yhä ikkunassa. ”Posti on vain hyvin hidas”, sanoin itselleni. Uskoin omia sanojani.

Kului neljäs viikko. Jo kuukausi. Vatsani kasvaminen alkoi näkyä. En ehtinyt kertoa sinulle lapsesta ennen lähtöäsi. Sormus painoi sormessani.

Oli kulunut puoli vuotta. En saanut mitään merkkiä. Lapsi syntyi. Sinusta tuli isä. Sait pojan.

Oli kulunut vuosi. Sain kirjeen. Otin sormuksen sormestani. Heitin sen mereen. ”En kaipaa sinua! Enkä mitään sinun antamaasi!” huusin sormuksen perään. Valehtelin, sen näki kyynelistäni.

Nyt siitä on kymmenen vuotta. Poika on komea. Hänellä on sinun silmäsi. Sanon, etten kaipaa sinua. Se on totta, mutta nimesi aiheuttaa minulle vieläkin tuskaa. Minulla on perhe, jota aina toivoin. Pojallasi on veli ja sisko. Poikasi saa pian toisen sisaren. Kuten huomaat, en sure sinua enää. Vihaan sinua, mutta olen sinulle kiitollinen. Jätit minut yksin, mutta löysin onneni.

[Yökulkija]

Kiva teksti. Otsikko sai klikkaamaan auki koska appelsiinit. Appelsiinit on kivoja.

Paljon lyhyitä kappaleita, mutta tässä se toimii tosi hyvin. Jossakin muussa tekstissä ne saattaisivat aiheuttaa tökkivän vaikutelman, mutta tähän se sopii. Tykkäsin tekstin tyylistä, joka on melko yksinkertainen ja toteava mutta kuitenkin juuri sopivan kuvaileva (lukijalle ei tule tylsää :P).

Kertoja herätti sympatiat. Hyvä, että lopussa kävi hänelle hyvin. Jotenkin tuo odotettu mutta olematon appelsiini sopi tähän hyvin. Muutenkin tämä teksti oli jotenkin tällainen kevyen tunnelmoiva, sopii iltapäivällä luettavaksi. Aika jännä, miten näin pieneen tilaan saa mahtumaan noin paljon asiaa.

Tästä tuli nyt tosi nopeasti sutaistu kommentti, mutta halusin saada sanottua edes jotain. Oikeasti, tämä sai minut hyvälle tuulelle (taisivat olla juuri ne appelsiinit ja muutenkin tämän tekstin lyhyys ja tunnelma). Kiitos. :)

[Vlad]

Hyvää satunnaista vuorokaudenaikaa Kommenttikampanjasta!

Kertoja sai kyllä mun sympatiat puolelleen. Ei liene helppoa odottaa yhtä appelsiinia ja pettyä kerran toisensa jälkeen. Tämä on oikeasti todella hyvin kirjoitettu, lyhyydestään huolimatta siihen oli saatu paljon asiaa. Toisto on tässä toimiva keino (puhun nyt tästä, kuinka toistat kappaleiden aluissa tuota "kului viikko jne.") Kaikissa teksteissä se ei toimi.

Omasta mielestäni yksi tämän tekstin viehättävyydestä on se, miten päähenkilöiden nimiä ei kerrota. Se jättää lukijalle vapauden kuvitella päähenkilöt ihan millaisiksi vain, jo nimen kertominen rajoittaa tätä vapautta yllättävän paljon.

Yksi asia, josta tykkään on se, kuink päähenkilö keksii vaisuja tekosyitä, vaikka taitaa koko ajan aavistaa, että ei sitä appelsiinia koskaan ole tulossa. Lisäksi loppu on aivan uskomaton. Varsinkin se, miten päähenkilö vihaa poikansa isää, mutta on silti kiitollinen. Huh, olipa siinä teksti. Tykkäsin ihan käsittämättömän paljon.

[Elfmaiden]

Kiinnostava teksti, todella hyvin kirjoitettu.
Yökulkijan kommentti tiivistää hyvin, mitä minäkin ajattelen! 
Onneksi loppu oli onnellinen, vaikka toki trauma on olemassa.
Pidän myös appelsiineista, niissä on jotain hyvin positiivista, ja siksi sen pyytäminen minusta sopii symboloimaan toivoa... Mieleen tulee vanha laulu "...sinä toit appelsiinipuita aavikkoon..."