Nimi: Ahdistus
Kirjoittaja: Minä, eli LadyLaga
Tyylilaji: Angst drama ahdistuneisuus
Ikäraja: S
A/N: Tajunnanvirtaa osallistuen tajunnanvirtaa-haasteeseen. Saa kommentoida.
Ahdistus
Yleensä sitä tuppaa hymyilemään, mutta niinä muutamina hetkinä kun huomaa olevansa yksin, vailla seuraa, hymy liukuu huulilta tappaen sen kokonaan. Ei sitä tunnetta varsinaisesti aiheuta se, että on ilman seuraa, vaan se, että antaa omille ajatuksilleen ihan liian paljon liikkumatilaa ja vapautta. Niille ahdistaville ajatuksille. Tik. Tak. Kello kertoo ajan kulusta saaden ahdistuksen nostamaan päätä ja venyttelemään raukeasti. Aika kuluu, elämä kuluu kohti vääjäämätöntä loppua. Ei. En pidä siitä. Onko elämä tässä ja nyt? Miksi? Voi, on niin paljon asioita joita haluaisin vielä tehdä, mutta minulla on velvollisuuksia ja aikuisen ihmisen elämää elettävänäni nyt. Jatkuuko se loputtomiin? Onko minulla unelmia? Ainakin ennen minulla oli, mutta enää en tiedä. Tekisi mieli etsiä maailman reuna ja hypätä tuntemattomaan. Pysähtyisikö aika silloin? Toivoisin niin. Tekisi mieli itkeä kun elämä ei olekaan niin kuin Sisko tahtoisin jäädä. Onhan se yhtä katkeraa, mutta se vapaus ja elämänjano ja levottomat jalat puuttuvat. Minä puudun ja turrun ja käperryn kokoon. Minä itken ja nauraen unohdan taas kaiken kun yksin olon verho liehuu pois etsien uutta uhria.
-LadyLaga
