Kirjoittaja Aihe: Kihlat, K11, one-shot  (Luettu 2142 kertaa)

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Kihlat, K11, one-shot
« : 23.07.2012 16:02:37 »
Kirjoittaja: RoastedGarlic
Ikäraja: K11
Tyylilaji: osittain traagillinen rakkaustarina
Yhteenveto:Hän saattoi minut lentokentälle ja minun sydämeni pinnalta rapisi laastia lattialle kun hänen käsivartensa kiertyivät minun ympärilleni eivätkä olisi halunneet päästää irti.
Varoitukset: viittauksia anoreksiaan

--

Kihlat


Minä kihlasin hänet tammikuun ensimmäisenä. Polvistuin hänen eteensä risahtelevaan lumeen ja huuruisessa uloshengityksessä kuiskasin pakkaseen sen kysymyksen johon toivoin hänen vastaavan myöntävästi. Hänen poskensa olivat punaiset, kenties se ainakin osittain johtui pakkasesta; ja hänen huulensa olivat rohtuneet kun minä suutelin niitä, mutta hän hymyili. Sormus sujahti hänen kauniiseen nimettömäänsä ja kuinka sattuikaan, se oli juuri sopivan kokoinen.

Kolme päivää myöhemmin hän saattoi minut lentokentälle ja minun sydämeni pinnalta rapisi laastia lattialle kun hänen käsivartensa kiertyivät minun ympärilleni eivätkä olisi halunneet päästää irti. En minäkään olisi halunnut, mutta joskus on pakko tehdä jotakin mitä ei oikeastaan halua, joskus on saatettava loppuun jotakin jossakin kaukana jotta voi aloittaa jotain parempaa siellä missä todella haluaa olla, niin minä sen sanoin ja hän nyökytteli kyllä minä ymmärrän. Koneen noustessa minä katsoin ikkunasta kuinka kaikki tämän maan talot muuttuivat pieniksi, ja kun minä vuorokauden kuluttua saavuin päämäärääni, olin minä loputtoman väsynyt ja kaipasin häntä niin että olisin voinut kävellä käsilläni takaisin koko matkan, myös vetten päällä.

Hääpäivän olin piirtänyt meidän molempien kalentereihin, toukokuun kymmenes, miksipä ei? Olimme arponeet päivän, vain kuukauden valitsimme itse, ja sitten kikatimme joka kerta kun varasimme kirkkoa tai suunnittelimme kutsukorttien sanamuotoa, niin paljon meitä itseämme huvitti tuo spontaani hulluus mitä useinkaan emme osanneet kanavoida mutta tällä kertaa suorastaan nerokkaalla tavalla olimme osanneet.

Kihlausaika oli helvettiä. Minä olin väärällä mantereella ja minä hädin tuskin ehdin nukkua, niin kiire minulla oli viimeistellä opintoni, sillä halusin palata hänen luokseen todistus kourassa ja voida muuttaa hänen luokseen siihen asuntoon johon hän muutti jo helmikuun alussa. Hän valitsi sen asunnon meidän puolestamme, soitti vain, ja vaikka minulla oli yö siihen aikaan, minä vastasin ja totta kai minä vastasin kyllä. Jokainen minuutti jonka minä sain kuunnella hänen ääntään tai hengitystään oli onnellinen vaikka minä tunsin että minua revittiin aivan riekaleiksi ja minä olisin halunnut vain ottaa hänet syliini ja halata hänestä pois sen pahan olon, mikä hänen äänestään maaliskuun tienoilla alkoi heijastua. Hän ei pärjännyt ilman minua, hän kävi kyllä osa-aikaisesti töissä, mutta mitään muuta hän ei tuntunut tekevän, ja hän kirjoitti minulle niin pitkiä kirjeitä että saatoin lukea niitä päivittäisten metromatkojeni aikana loputtomiin, aina vain uusia ja uusia.

Minun morsiameni oli niin kaunis kun minä palasin huhtikuun viimeisenä, hän oli juuri niin kaunis kuin muistelinkin. Mutta hän oli kääriytynyt valtavaan villapuseroon ja hänen hiuksensa olivat harjaamattomina poninhännällä ja hänen vasen kätensä oli hieman nyrkissä, eikä hänen ryhtinsä suoristunut ennen kuin hän näki minut ja sukelsi syliini niin kuin vain ikävästä rikkinäinen ihminen voi. Minä itkin kun minä illalla ymmärsin, ettei hän voinut suoristaa sormiaan, koska hänen kihlasormuksensa olisi pudonnut lattialle kilisten ikävän balladia. Seuraava päivä oli aurinkoisin vappu vuosiin, ja hänen oli riisuttava villapuseronsa – siihen aikaan me emme vielä nukkuneet vierekkäin, emmehän me olleet naimisissa, ja siksi hänen vaatteensa olivat hämänneet minua kokonaisen vuorokauden, mutta voi kauhistus kuinka hauras hän olikaan! Hänen sormensa kuin syömäpuikot, nyt minä sen näin koko todellisuudessaan, ja hänen vatsansa ei vain litteä vaan kuopalla suorastaan, kylkiluut pikkuhiljaa puskemassa näkyviin. Kaipuusta sairastunut, minun rakas pieni tyttöni, enkelini, kauniimpi kuin kukaan muu. Nainen, joka ei päästänyt minua silmistään hetkeksikään nyt kun minä olin palannut – enkä minä olisi halunnutkaan mennä, minä halusin sulkea hänet syliini ja pitää siinä ikuisesti.

Hänen hymynsä ripustautui minuun. Hänen valkoinen mekkonsa roikkui hänen päällään kun hän käveli minua kohti alttarille, ja minä hymyilin takaisin ja otin hänet vastaan vierelleni, pitelin kiinni kun pappi puhui. Minä annoin hänen polkaista jalkaani ja sitten syötin hänelle kakkua niin että itse hädin tuskin ehdin ensimmäistäkään suupalaa maistaa. Illalla minä kannoin hänet meidän kotimme kynnyksen yli, kaadoin hänen lasiinsa kuohuviiniä, mutta hän ei ehtinyt sitä juoda, sillä minä varoen laskin hänet sängylle ja hukutin hänet suudelmiin ja rutistin hänet niin lähelle itseäni, ettei sen lähemmäs olisi päässyt. Aamulla minun vaimoni tuhisi minun olkapäätäni vasten, ja minä vannoin itselleni, että pitäisin hänestä parempaa huolta; etten koskaan hylkäisi häntä, en hetkeksikään.
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Kharon

  • coolein rotta
  • ***
  • Viestejä: 357
  • papa has dough
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #1 : 23.07.2012 17:43:05 »
Ihana! Hyi kun mä varmaan taas ylikäytän sanaa ihana, mutta tää vaan oli niin. Tykkään ihan älyttömästi sun kirjoitustyylissä, siinä on kauneutta ja kepeyttä ja sellaista informatiivisuutta olematta tylsää. Tai että kerrot paljon asioita, virkistäviä yksityiskohtia, jotka menevät ihan nappiin sun kirjoitustyylisi kanssa. :3 Tarina oli kiva, jotenkin pystyin hyvin samaistumaan kertojaan ja noihin tapahtumiin. Aloin jopa tuntea outoa kiintymystä tuota tyttöstä kohtaan, vaikkei tässä niinkään häntä kuvattu kuin ikävää ja rakkautta.

Lainaus
niin paljon meitä itseämme huvitti tuo spontaani hulluus mitä useinkaan emme osanneet kanavoida mutta tällä kertaa suorastaan nerokkaalla tavalla olimme osanneet.

Välillä olisin kaivannut joihinkin virkkeisiin pilkkuja, niistä tuli pikkaisen täyteenahdettuja (vaikka kai se tarkoituskin toisinaan oli, etköhän sä osaa pilkkuja käyttää asianmukaisesti), kuten tässäkin lainaamassani kohdassa. Tykkäsin kyllä kovasti tuosta spontaanista hulluudesta ja sen kanavoimisesta, mutta olisin laittanut pilkun ainakin tuohon "hulluus, mitä" -välille. Mutta se on tietysti mun mielipide. :P

Lainaus
Kaipuusta sairastunut, minun rakas pieni tyttöni, enkelini, kauniimpi kuin kukaan muu.

Tämä oli ihana kohta; muhun tosiaan vetoaa hirvittävästi hellyttelynimet, ja etenkin jos "tyttöä" käytetään siinä tarkoituksessa, omistuksen kanssa. Minun tyttöni, ai että. Mutta pakko sanoa, että tuo "enkelini" oli tuonne jotenkin epäsopiva, en jotenkin osannut yhdistä sitä tyttöön ja ylipäänsäkin se on vähän ehkä kliseisesti sanottu tuossa yhteydessä. Pitäisin kohtaa parempana, jos siinä olisi vain tuo minun rakas pieni tyttöni. (<3)

Mutta siis niin. Äärimmäisen ihania kuvauksia, raastavan kaunis juoni, sopiva pituus, onnellinen loppu. Oikein nautittava paketti tähän kellonaikaan, kiitos lukunautinnosta, pidin erittäin paljon! : D <3
“Viini on suloista, mutta suloisempaa on ihmisveri.”

Otuksia.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #2 : 23.07.2012 17:50:53 »
Uhh. Menin lukemaan iittan kommentin ennen tekstiä ja kiinnitin oikein huomiota noihin pilkkuihin (tai niiden puuttumisiin). Joo, kieltämättä niitä olisi voinut jossain kohdassa olla enemmän, tuoda sellaista taukoa, ettei aina olisi pitänyt kuluttaa koko keuhkokapasiteettia lausetta ja virkettäkin lukiessa, mutta toisaalta. Tässä hetkessä, tässä olotilassa (kun oon luukuttanut 'Running Up That Hilliä', Placebon versiona <3) tuollainen hengästyneisyys ja venyväisyys passaa sekin oikein hyvin.

Liikkistä, käsi nyrkissä ettei sormus putoa.

Tämän varmaan pitäisi olla kaunis ja herkkä ja romanttinen, mutta mä nään tässä tietynlaista vääristyneisyyttäkin. Tokihan sitä kaipaa ja rakastaa, mutta ettei elämäänsä pysty elämään ilman sitä toista? Haistan Twilliksen :P

No eikä, mahtavuutta oli <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #3 : 23.07.2012 18:58:41 »
iitta: Joo, mulla on taipumusta kirjoittaa ihan tosi pitkiä virkkeitä ja jättää pilkkuja pois. Välillä ihan tietoisesti sitten lisäilen niitä sinne ja katkon virkkeitä useammaksi, mutta joihinkin teksteihin vain jää tuollaista hiomatonta settiä :) Kyllä siitä sietääkin välillä huomauttaa.
Tuota enkeliä en osaa perustella muuten kuin että nää hahmot on mun pääni sisällä uskonnollisia kuitenkin (mikä varmaan näkyy tekstissä joistakin vihjeistä kyllä), vähän kliseinenhän sana se on mutta jääköön nyt sekin kuitenkin tuonne, molempi parempi.
Kiitos ihanasta, pitkästä, syväluotaavasta kommentistasi <3  :-*

katsu: Oma vikas, mitäs luit kommentin ennen tekstiä ;D Tää koko teksti lähti tuosta nyrkkijutusta, joten olen iloinen että poimit sen esiin. Ja vääristyneisyys, niin, onhan se tietenkin siellä - ei tuo tekstin tilanne normaali ole - mutta kuten aiemmin kommentoin toiseen mun tarinaan jota olit kommentoinut, niin mun originaaleissa on joskus puolet totta, ja tällä kertaa se oli juurikin tuo puoli. Oma mielikuvitukseni ei ehkä raaskisi keksiä mitään noin ällöraadollisromanttista, mutta mun suodattimeni ei toimi niiden juttujen suhteen jotka otan todellisilta ihmisiltä (vaikken niitä ihmisiä tuntisikaan, tai tietäisi taustoja, tai osaisi selittää, ja vaikkei lopputulos vastaisi totuutta). Ja en mää ainakaan ole mitenkään pyrkinyt ihannoimaan tuollaista riippuvuussuhdetta, pelottavahan se on. Kiitos taas kun jaksat kommentoida mun tekstejä  :D
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

Karvalakkirakastaja

  • Vieras
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #4 : 23.07.2012 20:17:54 »
No kyllähän rakkaus on usein just riippuvuussuhde ja kaipaus aiheuttaa ihmisissä tosi voimakkaitakin muutoksia ja vaikka sitten syömättömyyttä. Tässä voi havaita toisessa kiinni roikkumista ja spekuloida sillä, että muuttuuko se ajan mittaan toistakin henkilöä ahdistavaksi vai antaako se vaan toiselle osapuolelle lisää voimavaroja, koska se tietää oman merkityksensä. Ehkä siis tämän tekstin kumpikaan osapuoli ei ole ihan tasapainossa, mutta ei ne nyt ihan mahdottomia kumminkaan ole kun ensinnäkin toinen lähti ja toinen päästi lähtemään. Tilanteessa on siis tragedian aineksia, mutta myös toivoa asioiden tasapainottumisesta ja onnellisesta lopusta.  :)

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #5 : 23.07.2012 22:49:01 »
Karvalakkirakastaja: No näinpä juuri. Ihmiset on niin monimutkaisia! Ja se on kiva koska kirjoittaminen olisi muuten tylsää. Olen iloinen että sait tästä irti ainakin jotain ilmeisesti, tuon ristiriitaisuuden ja moniulotteisuuden ja lopun avoimuuden noin esimerkiksi. Toivottavasti pidit tekstistä, kiitos kommentista :)
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin

vaapukka

  • Opetuslapsi
  • ***
  • Viestejä: 222
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #6 : 07.08.2012 00:38:02 »
oh niin kaunis. Mulle tuli tästä niin mieleen yks tuttu naispari että kuvittelin tänkin kokonaan femmeksi. Yleensä en voi sietää syömishäiriötekstejä, ja kun ekan kerran eksysin tänne (45min sitte?)  ja luin ton varotuksen, olin silleen yök pois, ja nyt kun eksyin tähän uudestaan sun ficcilistauksesta ni annoin tälle mahdollisuuden, ja se kannatti! tosi herkkä, traaginen ja söpö, tykkään hirveesti tästä sun kirjotustyylistä ja minäkertojasta, toimii ihanasti (; ja syömishäiriö oli tässä jotenkin erilaista kun yleensä, se johtu vaan ikävästä eikä huonosta itsetunnosta yms. niinkun yleensä. En pysty nyt lainaamaan tekstiä, mut tuo juttu että pitää kättä nyrkissä ettei kihlasormus putoaisi oli erityisen koskettava ja erityinen ja nerokas. Metaforisoi hyvin sitä riutumista ja rakastamista! Eipä mulla kai muuta, mahtava shotti! (;

RoastedGarlic

  • pullatyttö
  • ***
  • Viestejä: 1 313
  • ilonpilaaja
    • Milkshakespeare
Vs: Kihlat, K11, one-shot
« Vastaus #7 : 07.08.2012 04:34:55 »
Varpu: Aika jännä, mulle kun tää on itsestäänselvää hettiä (johtuen siitä että pystyisin hahmojen pohjana olleet ihmiset osoittamaan nimeltä) enkä tullut edes ajatelleeksi että kukaan muuta ajatteli. Mutta niin, ei tämä taida syömishäiriögenressäkään niitä tavallisimpia olla. Vaikka mun mielessä tuo ikävä vaan laukaisee aiemminkin tyyppiä vaivanneet syömisongelmat, niin että ei tuo häiriön syy ole niin yksiselitteinen kuitenkaan.
Oon niin iloinen että tuo nyrkkijuttu kiinnittää lukijoiden huomion, koska se on mulle tämän tekstin ns. lähtökohta tosiaan ollut! :)
Suurkiitokset kehuista ja kommentista  :-*
"Pardon me for breathing , which I never do anyway so I don't know why I bother to say it, oh God I'm so depressed. Here's another one of those self-satisfied doors. Life! Don't talk to me about life." -Marvin