Kirjoittaja Aihe: Kirjat & kirjasarjat #2  (Luettu 73375 kertaa)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 674
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #100 : 14.07.2012 21:29:45 »
Mä olen lukenut noi kaikki ja tykkäsin niistä kovasti. Eka oli paras ja kolmannessa melkein itketti. Cole on lempihahmoni. Suosittelen kyllä lämpimästi.
Mulla oli jotenkin kauheasti ennakkoluuloja tuota sarjaa kohtaan, mutta päätin silti lukea. Väristys nyt ainakin oli sellainen jotenkin taianomainen tarina, jonka päällä leijui koko ajan epävarmuus ja suru kun taas kaksi viimeistä osaa eivät herättäneet niin vahvoja tunteita. Cole oli kyllä alusta asti suosikkihahmoni. Sam ja Grace jäivät jotenkin etäisiksi minulle itselleni vaikka olivatkin päähenkilöitä.
Itse taas pidin Gracesta ja ennen kaikkea Samista hirmuisesti (Sam jos kuka on terve esimerkki paranormaalin romantiikan miespäähenkilöstä, jota ei vaivaa minkäännäköinen täydellisyyskompleksi; hän on haavoittuva ja kertakaikkisen sympaattinen), kun taas Coleen tykästyminen vei oman aikansa. Kai minulla on traumoja hiukan kliseisistä pahoista pojista....

Myös Stiefvaterin muihin teoksiin kannattaa muuten tutustua! Itse luin vastikään häneltä kirjan nimeltä The Scorpio Races, ja pidin siitä melkeinpä Väristystäkin enemmän. Kirjassa Stiefvater syventyy vanhaan myyttiin meressä elävistä hevosista, jotka ovat petoja siinä missä vaikka sudet, ja tekee sen erittäin kiinnostavasti. Kertojanääniä on jälleen kaksi, tyttö ja poika, ja vaikka myös romantiikkaa esiintyy, se ei ole yhtä vahvasti läsnä kuin Väristyksessä. Minusta se toimi oikein hyvin. Päähenkilöt olivat jälleen samaistuttavia, tarina itsessään mielenkiintoinen, ja ennen kaikkea Stiefvater kirjoittaa hirveän kauniisti. Etenkin merestä. ("“Shhhhhh, shhhhhh, says the sea, but I don’t believe her.”)

Sainpa samalla uskoa siihen, että myös englanniksi lukeminen onnistuu - nyt pitää varmaan alkaa metsästää kiinnostavia teoksia muullakin kuin suomen kielellä. :>  Veronica Rothin dystopia kiinnostaisi ainakin.
sentimentaalista löpinää.

ava © benchable

Winerie

  • Tinakenkätyttö
  • ***
  • Viestejä: 194
  • All I have to do is dream
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #101 : 14.07.2012 22:41:09 »
Okakettu: Englanniksi lukeminen kannattaa. Minäkin olen löytänyt monta kiinnostavaa kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Ja samallahan kielitaitokin karttuu.

Löysin myös pari päivää sitten aivan ihanan youtube kanavan, jossa esitellään todella mielenkiintoisia kirjoja, joita varmasti haluan joskus lukea. Harmi vaan, että niitä ei ainakaan meidän kirjastosta löydy, joten olisi pakko tilata. Ja tietenkään se raha ei kasva puussa...
Jos siis kiinnostaa kannattaa käydä katsomassa täällä.
 
The true sign of intelligence is not knowledge but imagination.
Ravenclaw and proud of it!

Paperisen laivan aaltoihin puhallan...
Blogi

Jeeetu

  • Puoliverinen
  • ***
  • Viestejä: 504
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #102 : 19.07.2012 22:15:43 »
Onko kukaan lukenut Legendaa, sitä paksua kirjaa HP-leffojen tekijöiltä? Oliko hyvä? Kannattaako lukea? Mitä kaikkea siinä sanottiin? Oliko paljonkin uutta tietoa?
my heart

28012012 ♥ 05062014 ♥ 25062015

Q+Black

  • ★Lheage★
  • ***
  • Viestejä: 1 527
  • "What i want, i take."
    • Fantasiakirja-blogi
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #103 : 20.07.2012 13:05:12 »
Onko kukaan lukenut Legendaa, sitä paksua kirjaa HP-leffojen tekijöiltä? Oliko hyvä? Kannattaako lukea? Mitä kaikkea siinä sanottiin? Oliko paljonkin uutta tietoa?
Tarkoitat varmaan harry Potter Legenda - kirjaa? Itse sen tilasin vaikka hintava oli. En vaan tiennyt, että opus painaa varmaan pari kiloa ja siinä on yli 500 sivua  ;D En tiedä miten paljon te olette ennestään perehtyneet sarjan tekoon, mutta mulle on ainakin tähän mennessä tullut kaikkea uutta vastaan. Kirja kertoo kaikkien elokuvien teosta ja taisi siellä lopussa olla kattava hahmoesittely jne.

Luin muuten...

Linda Howard - Hetki lyö

"Vuonna 1985 Kentuckyn Pekesvillessä haudataan maahan suurin juhlamenoin aikakapseli, jonne on suljettu kolmetoista esinettä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin joku kaivaa kapselin ylös ja varastaa sen. Heti sen jälkeen tapetaan yksi ja vähitellen useampia kapseliin esineitä laittaneista.

Pikkukaupungin poliisi, pitkään yksin asunut Knox Davis on ymmällään henkirikoksista. Johtolangat eivät viittaa paikallisiin, joten ainoaksi epäillyksi jää yhtäkkiä paikkakunnalle ilmestynyt, liittovaltion agentiksi esittäytyvä Nikita Stover. Nainen ei selvästikään ole murhaaja, silti jotain outoa hänessä on. Nikita puhuu erikoisella tavalla, mutta on toisaalta nopea ja fiksu – ja lisäksi vastustamattoman seksikäs. Myös Nikita huomaa Knoxin hyvät puolet ja komean ulkonäön. Parin välille virittyykin kiintoisa kissa ja hiiri -leikki, kun Knox ja Nikita jäljittävät surmatöiden tekijää ja yrittävät samalla taistella välillään kipinöivää vetovoimaa vastaan."


Tämähän oli vallan hyvä kun vauhtiin pääsi lukemisen kanssa. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Knox on jalat maassa oleva tyyppi, josta löytyy myös hiukan sähikäistä jos niikseen tulee. Nikita on räväkkä persoona, joka on kasvanut aivan eri maailmassa kuin Knox ja sanoo suoraan sanottavansa. Näiden kahden kanssakäyminen aiheutti enemmän kuin yhden naurunpyrskähdyksen. Juonesta tulee vallan mielenkiintoinen mitä pidemmälle kirjaa pääsee, mutta valitettavasti loppua kohden tapahtumat ottavat huiman kirin ja koko homma päättyy mielestäni vähän liian hätäisesti. Kirjassa on jännittävän juonen lisäksi mielenkiintoista scifiä ja räiskyviä lemmenkohtauksia. Joutunee lukemaan kirjailijan muitakin romanttisia tuotoksia.


Alyson Noël - Musta liekki

"Ever yrittää auttaa parasta ystävätärtään Havenia muuttumaan kuolemattomaksi ja samalla murtamaan itsensä ja Damienin rakkauden esteenä olevan kirouksen. Hän joutuu tasapainoilemaan synkkien uhkakuvien kanssa ja taistelemaan vanhaa perivihollista Romania vastaan. Epätoivoinen Ever turvautuu mustaan magiaan ja vaarantaa kaiken rakastamansa - jopa Damenin."

No niin, jokainen tietää paikalleen jumittuneen levyn, joka toistaa samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen? Noh, tämä oli kirjaversio siitä samasta tapahtumasta. Kirjalla oli melkoisen masentava fiilis yllään koko ajan, alusta loppuun. Everin edellisessä kirjassa tekemänsä loitsu alkaa todenteolla vaivata ja houkutella vihollisen luokse. Sitten tietysti lasketaan vielä mukaan, että hän on Damenin kanssa ja Roman sattuu olemaan hänen ystävänsä, kuolemattomaksi (ja lisäksi entistä ärsyttävämmäksi) muuttuneen Havenin, poikaystävä. Minä niin odotin jo tuohon "koskemattomuus" - asiaan jonkinlaista muutosta, mutta ei. Ever kylläkin tässä kirjassa näkee jo taikaliemen, mutta... ei, ei sittenkään. Samaa paikallaan junnausta tämä kirja kuin edellinenkin, mutta jollain muotoa tämä kirja oli parempi kuin edellinen.


Annukka Salama - Käärmeenlumooja

"Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti."

Vaikka kansikuva kirjassa on vähän mitäänsanomaton, oli kirja kuitenkin raikas kuin keväinen tuuli. Hahmot puhuvat kirjassa puhekielellä ja se saa jotenkin kirjan tuntumaan vielä enemmän perussuomalaiselta kuin voisi kuvitellakaan. Mietin heti, että tapahtumat keskittyvät johonkin helsinkiin tai vastaavaan, koska tekstissä oli muutamia slangisanoja, joita en ollut ikinä kuullutkaan. Kirjassa on aikamoista teinimeininkiä, mutta ei se haitannut, sitähän se teininä oleminen on. Typeryyksiä ja välillä huonoa vitsinheittoa. Vaikka vitsit olivat välillä huonoja, nauroin pariin otteeseen melkein vedet silmissä. Unna on aika erikoinen persoona, jonka elämää määrittelevät säikyn oravan vaistot. Hän on kaikessa normaaliudessaan täysin tyypillinen teinityttö. Kirja tursuaa kummallisia nimiä ja jos jonkinlaista nuoren elämään mahtuvaa tapahtumaa, mutta tässä ei vielä kauheasti päästy faunoidien ja muiden hahmojen maailmaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraava kirja tuo tullessaan.
« Viimeksi muokattu: 24.07.2012 17:50:23 kirjoittanut Q+Black »

nauha

  • ***
  • Viestejä: 345
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #104 : 26.07.2012 22:18:44 »
Koin ehkä viikko sitten valtaisan nostalgiapuuskan töissä ja päätin, että haluan lukea varhaisnuoruuteni suosikkikirjoja uudestaan.
Olen ehkä liian pitkään lukenut vain koulukirjoja ja klassikoita, koska tuntuu niin hyvältä palata tällaiseen kevyeen ja hieman lapsenmieliseenkin tekstiin. Jotenkin virkistävää!

Tällä hetkellä siis pöydällä lepää Kari Levolan aivan ihana Tahdon.
Tämä on ehdottomasti yksi suosikkikirjoistani ikinä, vaikka aihe on niin tavanomainen, eikä kirja ole mitenkään järin paksukaan. Mari ja Jusa vaan taitaa olla sen tyyppisiä hahmoja, että ne puree muhun. Tuli nuoremapana kahlattua tämä läpi useampaankin kertaan. Niin usein, että muistan yhä edelleen kauneimmat kohdat jotenkin ulkoa.
Ihan tippa linssissä olen tätä täällä nyt lukenut ja kun tämän saan loppuun, on edessä seuraavaksi varmaan Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna ja sen jälkeen Seita Parkkolan ja Niina Repon yhteistyöromaanit Ruttolinna ja Jalostamo!

Miten olinkaan saattanut unohtaa, kuin ihanaa on lukea ja miten hyvä maku mulla nuorempana oli kirjojen suhteen, kun ei jaksanut välittää siitä, mikä on saanut mitkäkin arvostelut ja onko tässä nyt klassikkoainesta vai ei.

Tuntuu niin hyvältä että piti tulla tänne suosittelemaan vastaavaa paluuta menneisyyteen kaikille muillekin! :)
Joskus jo kertaalleen (tai useampaankin) luettu kirja voi koskettaa ja kiinnostaa paljon enemmän kuin uusi.
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Q+Black

  • ★Lheage★
  • ***
  • Viestejä: 1 527
  • "What i want, i take."
    • Fantasiakirja-blogi
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #105 : 31.07.2012 18:45:29 »
Luettu:

Maggie Shayne - Siniset varjot

"Stormy ja Max ovat erottamattomat ja nyt he ovat myös työpari. He ovat perustaneet etsivätoimiston, joka on erikoistunut paranormaalien tapausten tutkintaan. Ensimmäistä juttuaan selvittäessä he päätyvät outoon kaupunkiin, jonka kaikki asukkaat tuntuvat kuin huumatuilta. Stormy ja Max selvittävät kahden teinitytön katoamista. Kaupunki tuntuu aikaisemminkin ikään kuin nielleen siellä läpikulkumatkalla olleita tyttöjä. Puheiden mukaan kaupunkia hallitsee ruhtinas, mutta kuka tämä ruhtinas on ja kenellä voi olla niin suuret voimat, että hirmumyrskykin syntyy kuin tyhjästä?"

Harlequinit taitavat alkaa panostaa enemmän mysteereihin kuin siihen romantiikkaan mikä minusta on sääli. Tyypillistä hömppäähän tämä oli, johon olisin kaivannut lisää sitä hempeilyä ja parisuhdedraamaa, mutta kirja eteni enemmänkin sen eipäsjuupas-kaavan mukaan, johon saatiin selvyys vasta ihan viimeisillä sivuilla. Kaikki muu aika sitten käytettiin hiippailuun ja miettimiseen, että mikähän siellä kaupungissa hengailee ja mikähän tolla yhdelläkin on ku sekoilee vähän väliä? Hiukan pettymys kyllä tämä kirja. Lisäksi jäi tarina kesken, joten kai sitä jatkoakin on jossain välissä tiedossa. Tahtoo romantiikkaa!


... ja nyt aloittelin sitten lukemaan Veren sitomat - kirjaa :)
« Viimeksi muokattu: 31.07.2012 18:48:18 kirjoittanut Q+Black »

leikisti

  • ***
  • Viestejä: 127
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #106 : 31.07.2012 19:19:06 »
... ja nyt aloittelin sitten lukemaan Veren sitomat - kirjaa :)

Luin sen tossa muutama päivä sitten, ja oli kyllä parempi kuin edellinen osa. (:
ava © Dani

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 380
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #107 : 04.08.2012 00:11:08 »
Luin hiljattain kirjan Lumottu, kirjoittaja on Deborah Harkness. Alkuperäisnimeltään teos on paljon kiintoisampi A Discovery of Witches ja melkein suosittelisin lukemaan englanniksi. Käännös oli paikoitellen vähän tönkön tuntuinen, ja nimen perusteella en odottanut mitään kovin kummoista.

Tarina on kuitenkin varsin kiehtova, siinä on rakkaustarinaa ja paljon mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia, jotka luultavasti ovat autenttisia koskapa kirjoittaja on jonkinlainen historioitsija itsekin. Jälkikäteen luin nettiarvosteluja ja vaikutti siltä että monen mielestä niitä olisi saanut olla vähemmänkin, mutta ainakin minulle se nosti kirjan mielenkiintoisuustasoa huomattavasti ja tarina piti otteessaan hämmentävän tiukasti ottaen huomioon että siinä vilisi noitia, vampyyreja ja demoneita sekä muitakin aineksia joihin en aina ole niin kovin ihastunut. Se koukutti niin että olin ihan muissa maailmoissa lukiessani ja jäin kaipaamaan lisää. Kirja oli myös miellyttävän muhkea ja sen lukeminen kesti yllättävän pitkän aikaa, eli siitä riitti iloa useammaksi päiväksi.

Pahaksi onneksi (vaiko hyväksi?) kirja olikin ensimmäinen osa trilogiaa, johon toinen osa ilmeisesti on jo julkaistu englanniksi. Pitää kalastella se käsiinsä, harvoin sattuu kohdalle tällaista vähän aikuisempaan makuun suunnattua fantasiaa. Oli siinä siirappiakin, mutta sopivassa määrin, ja juoni pysyi kiinnostavana ja jätti uteliaaksi lukemaan jatkoa.


Toinen aivan ihana jonka luin äskettäin oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja jatko-osineen. Tämä on pitkään pitänyt lukea, mutta nyt vasta tuli kirjastossa vastaan ja tutun kuuloisesti tuumiskeleva papparainen vei sydämeni ihan kerrassaan. Nämä on pakko ostaa omaankin hyllyyn!
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 502
  • Fernweh
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #108 : 04.08.2012 18:29:52 »
Löysin pitkästä aikaa flow'n lukemisen suhteen ja pakko suositella ko. teosta muillekin fantasian ystäville! Gregory Maguiren Noita - Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot siis kyseessä ja miljöönä Baumin legendaarinen Ihmemaa Oz.

Ja silkkaa Noita-propagandaahan tämä on. Siinä missä alkuperäisteoksessa Lännen Ilkeä Noita esitetään juuri nimensä mukaisena hahmona, Maguiren teoksessa pahis saa vuorostaan esittää oman tarinansa. Kuka Noita on, mistä hän tuli, miten hänestä tuli "paha". Ihastuin jo takakansitekstiin ja tähän saakka tarina on kyllä pitänyt otteessaan ja lunastanut odotukset. Oz saa uusia ulottuvuuksia Noidan tarinassa ja sisältää pohdintaa niin kansalaisoikeuksista kuin teologiastakin, uskonnon ja tieteen vastakkainasettelusta, moraalista, hyvän ja pahan häilyvästä rajasta. Tarina herättää ajatuksia monista aiheista, jotka varmasti ovat jokaiselle tavalla tai toisella läheisiä, ja siten se onnistuu koskettamaan ja puhuttelemaan lukijaa.

Noita esitetään väärinymmärrettynä antisankarittarena, jonka elämäntarina on mielenkiintoista luettavaa. Päähenkilö on kaukana Mary Suesta ja varttuu ennakkoluulojen ja inhon ilmapiirissä saaden väistämättä lukijan sympatiat puolelleen. Hahmokaarti tarinassa on ihanan värikäs ja hahmot kasvavat tarinan myötä kuka milläkin tavalla.

Ihmemaa Oz taas sisältää kaiken, mitä fantasiamaailmalta voi toivoa puhuvista Eläimistä (ei typoa, btw) taikuuteen. Tiedossa on monisävyistä draamaa, joka pitää otteessaan. Maguiren teoksessa ovat kaikki elementit kohdallaan ja suosittelen kyllä lämpimästi sateisten päivien lukemiseksi.

"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.
banneri: Auroora

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 380
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #109 : 05.08.2012 20:02:31 »
Minäkin pidän Maguiren Oz-tulkinnoista, ja lisään Rascalin viestiin että jatko-osakin on suomennettu (Noidan poika / alkuper. Son of a Witch) ja tarina jatkuu senkin jälkeen.

Minulla on useampikin noita Maguiren kirjoja kotihyllyssä mutten ole ehtinyt vielä kaikkia lukea, joka tapauksessa hän on tehnyt oman tulkintansa mm. Tuhkimon ilkeistä sisarpuolista ja Lumikin taikapeilistä. ;)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Q+Black

  • ★Lheage★
  • ***
  • Viestejä: 1 527
  • "What i want, i take."
    • Fantasiakirja-blogi
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #110 : 06.08.2012 00:05:57 »
Veren sitomat luettu...

"Hurrikaani Katrinan aiheuttamien tuhojen ja vampyyrien huippukokouksessa tapahtuneen räjähdyksen jälkeen Sookie on pyörällä päästään. Hän toivoisi elämän palaavan normaaliksi, mutta yliluonnollisessa maailmassa kuhisee. Ihmissusien lauman vihanpito johtaa naisten ja lasten murhiin, ja vampyyrit saavat vieraita, jotka yrittävät ottaa haltuunsa heikentyneen valtakunnan. Kaiken lisäksi Sookien ihmistiikeripoikaystävä Quinn on ollut kateissa räjähdyksestä asti.

Koska Sookie on lauman ystävä ja hänellä on veriside Eric Northmaniin, paikallisen vampyyriyhteisön johtajaan, on selvää, että levottomuudet koskettavat myös hänen elämäänsä. Kun kamppailut viimein laantuvat ja kylmä veri lakkaa virtaamasta, hänen maailmansa on peruuttamattomasti toinen."


Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 310
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #111 : 06.08.2012 17:32:51 »
Heei, ihmiset! Ihan vain tällaisia kirjasuosituksia etsiskelin. Elikäs.

Itseeni on iskenyt aina poikien välinen ystävyys ja veljekset. En tiedä, miksi, mutta näin on :D Itse olen lukenut Demonin merkitsemät, joka kuvasi kerta kaikkisen ihanasti päähenkilöiden veljessuhdetta + se oli fantasiaa. Kerta kaikkiaan ihana kirja.

Eli kirjoja veljeksistä tai poikien välisestä ystävyydestä? Olen yrittänyt googlettaa, mutta hyvin vähän olen löytänyt. Enkä sitten halua, että joku nainen/tyttö pilaa kaverusten/veljesten välit, koska sellaisia kirjoja/tarinoita on jo tarpeeksi ja tiedän, miten se kaava menee. Mukana toki saa olla naisia, kunhan pojat/miehet eivät ala vihata toisiaan kyseisen neitokaisen takia.

Kiitos jo etukäteen! :)
« Viimeksi muokattu: 06.08.2012 18:33:18 kirjoittanut Sokerisiipi »


älä juokse mun luota kun on kevät
ja sulaa kylmä sydän rinnassa

flawless

  • Deathbat
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 7 082
  • Folie à deux
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #112 : 06.08.2012 17:54:32 »
Sokerisiipi, ihan vain kokeillakseni jospa et olisi lukenut (mikä on aika epätodennäköistä, mutta kuitenkin) niin Veljeni Leijonamieli on ihana! Se on ainoita lapsuuden lempikirjojani, joista yhä pidän. Hirmuisen nätti tarina ja kaikessa nostalgisuudessaan vaan niin aaw, ettei mitään rajaa. Ja siinä tosiaan veljekset. :)


Onko Taru Sormusten Herrasta oikeasti kokonaan niin tylsä kuin mitä ensimmäiset parikymmentä sivua antavat olettaa? :D Odotin jotain mullistavan mahtavaa (ja kyllä, olen sivistymätön kun aloitin TSH:n lukemisen vasta nyt) ja petyin, kun meinasin melkein nukahtaa lukiessani ensimmäisen kirjan alkua. Joten kertokaapas, onko loppuun lukeminen vaivan arvoista, ja paraneeko kirja/kirjat loppua kohti, vai kannattaako lukea toistaiseksi ensin nuo muut hyllylläni koskemattomana seisovat teokset?

// Korjasin typoja, kännykällä Finittäessä pitäisi olla tarkempi...
« Viimeksi muokattu: 06.08.2012 23:42:20 kirjoittanut flawless »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 380
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #113 : 06.08.2012 18:22:07 »
TSH on sellainen, että se voi lannistaa lukijan jos ei ole tottunut lukemaan pitkiä tarinoita. Kyllä aivan ehdottomasti se on erittäin kiinnostava luettava, mutta se on niin pitkä tarina että pohjustus on hidasta ja vauhtiin ei päästä vielä alkumetreiltä. Että lue vain kärsivällisesti, en usko että petyt jos maltat lukea sen loppuun saakka. :)
I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 642
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #114 : 06.08.2012 18:29:58 »
Onko Taru Sormusten Herrasta oikeasti kokonaan niin tylsä kuin mitä ensimmäiset parikymmentä sivua antavat olettaa? :D Odotin jotain mullistavan mahtavaa (ja kyllä, olen sivistymätön kun aloitin TSH:n lukemisen vasta nyt) ja petyin, kun meinasin melkein nukahtaa lukiessani ensimmäisen kirjan alkua. Joten kerokaapas, onko loppuun lukeminen vaivan arvoista, ja paraneeko kirja/kirjat loppua kohti, vai kannattaako lukea toistaiseksi ensin nuo muut hyllylläni koskemattomana seisovat teokset?
Fiorellan vastauksessa pitää ainakin minun korostaa sitä, ettei alkuun todellakaan päästä ihan alkumetreillä. Minulla meni vuosikausia kahlata Sormusten ritarit läpi: siihen tarvittiin monta monituista lukukertaa sekä myös äänikirjojen apu. Teos on hyvin mielenkiintoinen, kun siinä tapahtuu jotain, mutta siinä on aivan liian paljon sellaista hölynpölyä ts. kerrontaa aivan turhista ja seikkailuun liittymättömistä asioista. Pitäisi vielä joku päivä tsempata ja saada ne kaksi viimeistäkin osaa luettua - Kaksi tornia taisin aloittaa toissajouluna jonkin verran...
“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Lupus Daemonis

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 5 942
  • Lupa in fabula.
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #115 : 06.08.2012 18:40:48 »
LotR on helvetin loistava, mutta joo, se ottaa aikansa ennen kuin sen huomaa. Suosittelen kyllä tosiaankin jaksamaan ne alkumetrit, ekat sata-sataviiskyt sivua taitaa varautumattomalle olla ne pahimmat, koska se kirja on käsittämättömän upea. Itsellä seitsemästoista lukukerta menossa, eikä loppua näy. Oikeasti jotain niin toisesta maailmasta että. Se Tolkienin kieli ja maailma, kun siihen kerran uppoaa ei ulos pääse.

- Lupa

(uudelleenkirjoitus 2016 ->)

We are coming / And we'll howl on your graves."
- Karliene

Eririn

  • captain of skyrissian
  • ***
  • Viestejä: 937
  • Jedi like my father before me
    • kiliel is a lesbian ship
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #116 : 06.08.2012 23:28:40 »
Sama mielipide kuin muillakin. LotR:iin sisällepääsy vie aikansa, mutta kun sisälle pääsee, se on sen arvoista. Tarina on aivan mahtava, hahmot loistavia ja Tolkienin kieli kertakaikkisen upeaa.
Tosin on yksi Tolkienin teos, jota olen lukenut vain muutaman sivun, koska meinasin saada aivoverenvuodon. Kyseinen teos on nimeltään Silmarillion. Luen sen varmaan joku päivä, mutta taitaa olla pakko varata siihen ainakin vuosi.

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 502
  • Fernweh
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #117 : 07.08.2012 11:05:34 »
Silmarillion vetää aika lailla äärimmilleen sen yksityiskohtaisen kerrontatyylin, jota TSH:kin jossain määrin edustaa. Jos ne yksityiskohdat eivät kiinnnosta eikä se nappaa, niin mun on vaikea ymmärtää mikä kirjassa sitten viehättää ja minkä koukun siitä keksii, että pystyy oikeasti nauttimaan lukemastaan. Leffat ovat ehkä vähän vääristäneet käsitystä TSH:sta, koska niissä korostuu se juonellinen puoli ja yksittäisten hahmojen kasvu tarinan myötä. TSH on niin paljon enemmän kuin vain fantasiaseikkailu kaikkine historiallisine ja kulttuurillisine yksityiskohtineen, ja sitä Tolkienin tekemää työn määrää on vain pakko kunnioittaa. Vaatii vähän totuttelua, että oppii lukemaan sellaista hitaasti etenevää ja hieman paikallaan polkevaa tekstiä, mutta lukeminen helpottuu jahka silmä tottuu tyyliin. Eeppinen fantasia vaatii omanlaistaan lukutekniikkaa ja keskittymisen taitoa.

Jos keveämpää tekstiä Tolkienilta haluaa lukea, niin suosittelisin tutustumaan kohta leffajulkaisuunkin tulevaan Hobittiin. Lyhyempi ja kerronnaltaan helpompaa luettavaa kuin TSH, mutta yhtä mielenkiintoinen teos. Ja lisäksi se kaiken alku ja juuri, mistä koko tarina Sormuksen sodasta lähti. TSH:n ja Silmarillionin jälkeen tuntui vähän hassulta tarttua Hobittiin, koska se näytti vähän lastenkirjalta niihin verrattuna ja mietin, mitä sillä olisi tarjota, mutta yllätyin todella positiivisesti ja tykkäsin paljon juurikin tuon keveämmän kerrontatyylin takia. Mukaansatempaava tarina.

//+ Jos muistini ei pahasti pätki niin TSH:sta on puhuttu ennenkin, vissiin ykköstopassa. Sieltä voi tsekata lisää lukukokemuksia/suosituksia.

"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.
banneri: Auroora

Nevski

  • ⅓ full of it.
  • ***
  • Viestejä: 2 326
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #118 : 07.08.2012 11:10:51 »
TSH:ssa on paras puoli (pari kertaa kirjat kahlanneena), että tosiaan kun on mukaan päässyt, niin voi aloittaa mistä tahansa kohdasta. Siellä on lyriikkoja, lyhyitä iltanuotiotarinoita, seikkailuja, rakkaustarinaa ja vaikka mitä. Itseäni yhdessä vaiheessa häiritsivät suuresti ne kaikki kristilliset viittaukset, mutta enää en pidä sitä pahana. Yhtenäisyydet Raamattuun ja eurooppalaisamerikkalaiseen kulttuuriin ovat mukava tarttumapinta. Joskus esmes scifiä lukiessa tulee olo, että siitä on yritetty tehdä liian ulkoplanetallista eikä siitä ymmärrä mitään, kun tarttumapintaa ja samaistumisvaraa keneenkään tai mihinkään ei ole.

Eririn, Silmarillion on järkyttävän kiehtova, mutta tosiaan minullakin töppäsi siinä sivun 30 tienoilla. Se on raskasta tekstiä, vaikka siinäkin on toki sanat kohdallaan. Olisi saattanut jäädä kyllä allekirjoittaneelta TSH lukematta, jos Silmarillion olisi ollut ensimmäinen Tolkien, jonka olisin kirjastosta lainannut. Tietty pitää huomioida, että Tolkien ei ehtinyt kirjaa viimeistellä vaan Christopher kokosi sen hänen kuolemansa jälkeen hänen muistiinpanoistaan ja muista papereistaan.

unskilo

  • ***
  • Viestejä: 241
Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
« Vastaus #119 : 07.08.2012 11:39:42 »
Kysyjälle sanon, että ekalla lukukerralla TSH voi tuntua kohtalaisen tylsältä koko lukemisen ajan. Näin ainakin itselläni (tosin olin jossain yläasteella(?) ekalla kerralla). Sittemmin olen lukenut sen ainakin kahdesti, ja molemmilla kerroilla on tuntunut, että haluaisin tietää enemmän sen maan kulttuurista ja historiasta. "Miksei kirja ole pidempi ja miksi se etenee näin nopeaa? Nouuuu, tää loppuu kesken!" :D
"To worship a great mystery was just to worship your own ignorance."