Originaalit > Sanan säilä

Elefantteja ja sardiineja, sallittu

(1/2) > >>

muska:
[size=150]Elefantteja ja sardiineja[/size]

Ikäraja: Sallittu
Genre: Ömm... jos joku keksii niin ilmoittaa?
Disclaimer: Ihan omat hahmot jos nyt hahmoiksi voi sanoa.
Beta: Francina

A/N: Tämmöinen pieni tunteiden purkaus novelli, joka valmistui siinä kolmen aikaan yöllä. Kommentteja kaipailisin :)

Mä olin kuin jättimäinen elefantti sardiinipurkissa. Mä yritin liikehtiä ja nauraa samalla lailla kuin ne kaikki kauniit ja sulokkaat sardiinit, vaikka aina, kun mä avasin suuni nauraakseni hurmaavasti ja hersyvästi, multa kuuluikin vain jättimäinen töräys, joka kirvoitti suloisen kikatuksen hehkuvilta paljettiystäviltäni.

Mä töräyttelin torveani uudestaan ja kaikki nauroivat mun kanssani. Ei, ne nauroivatkin mulle, mä tajusin ja kyyneleet pakkautuivat mun silmiini ja mä töräyttelin aina vain kovempaa.

Sitten ne rupesivat tanssimaan ja ne kiemurtelivat seksikkäästi häikäisevissä hameissaan ja mä yritin tehdä saman. Tosin mun jättimäinen vartaloni vain hyllyi puolelta toiselle ja sai mut näyttämään typerältä. Mä töräytin kärsääni, koska halusin, että me naurettaisiin taas yhdessä. Tai ne nauraisivat mulle. Aivan sama asia, mä halusin uskoa.

Mä katselin kuinka erään sardiinin silmäripset räpsähtelivät edestakaisin ja suu meni suppuun. Mäkin tein saman ja kaikki tirskuivat ja huusivat että uudestaan, uudestaan.

Siinä mä taas olin, se kenen rinnalla muiden kauneutta ylistettiin. Se, kuka harjoitteli tanssiliikkeitä peilin edessä, kun viimeinen tanssi oli jo tanssittu. Ja ennen kaikkea mä olin se, joka huijasi itseään kuvittelemalla olevansa sardiini eikä elefantti.

Monta vuotta mä olin elefantti sardiinien kansoittamassa maassa, pitkään mä olin elefantti kireässä kimalletopissa ja sukkahousuissa. Äläkä nyt odota, että mä yhtäkkiä luikahdinkin mutkattomasti sorjaan iltapukuun ja heilautin hopeisella pensselillä kuohkeiksi maalatut hiukseni olkani ylitse ja astelin sardiinien suutelemalla maalla. Ei, mä koin jotain hienompaa, vaikka pitkään olinkin luullut avuttoman tietämättömänä, ettei mikään voisi olla mahtavampaa kuin saada osa sardiinien loistosta.

Ja se uskomaton juttu, jonka mä sain, tai löysin, olikin ollut mulla koko ajan. Kaikki nämä vuodet se olisi katsonut mua ihailevana peilistä, jos mä en olisi niin kiihkeästi yrittänyt löytää sieltä sardiinia. Ja se, joka mua näyteikkunoista ja suljetuista televisioista silmäili, ei ollut hurmaava sardiini. Ei, se oli hurmaava elefantti. Se oli aito ja oikea, pesunkestävä ja onnellinen elefantti. Se oli niin täydellisen täydellinen, kiehtovan eloisa ja niin jokaista ihopoimua myöten räiskyvää iloa pursuava yksilö, että harmitti etten ollut tutustunut siihen aikaisemmin.

Ja mikä kaikkein parasta, nyt, kun mä kävelen muiden joukossa, mä en enää hae epätoivoisesti katseellani muita elefantteja tai vertaile itseäni vastaan tuleviin sardiineihin. Nyt mä en enää välitä, sillä mulle riittää, että mä itse tiedän, minkälainen mä olen. Mä olen elefantti, niin täydellisen hurmaava elefantti.

Fiorella:
Jee, itsetuntoa!  :D Sitä tarvitaan, ja enemmänkin maailmaan mahtuisi.

No, tarkemmin ajatuksistani kertoakseni... Tämä oli lyhyt ja veikeä. Nimi oli niin omituinen, ettei sitä voinut avaamattakaan olla. ;) Mitä yhteistä on sardiineilla ja elefantilla, ajattelin... No, ovathan ne molemmat harmaita. ;) Mietin kyllä, mistä ihmeestä mahdoit nuo sardiinit keksiä, mutta kieltämättä pidemmälle lukiessa se paljettinen kimallus oli aika osuvaa. Vähän semmoinen tunteenpurkaus-tekstin tuntu tässä oli, mutta aihe oli vetävä ja tärkeä.

Useinkaan en pidä puhekielisestä tekstistä tai mä-sanasta. Se kuitenkin korosti hyvin elefantin erottumista, kansanomaista rempseyttä elegantimpaan hienostojoukkoon verraten. Sardiineilla ei ole suunvuoroa, joten en tiedä, miten ne olisivat puhuneet, mutta näin kuitenkin tulkitsin sen.  

--- Lainaus ---Se, kuka harjoitteli tanssiliikkeitä
--- Lainaus päättyy ---
Tässä voisi olla ennemminkin se, joka. (Samoin edellisessä lauseessa se, jonka.)

--- Lainaus ---astelin sardiinien suutelemalla maalla.
--- Lainaus päättyy ---
Jännä ilmaisu, sinälläänkin että sardiinit harvemmin viihtyvät maalla. Mutta mielenkiintoinen ilmaisu. :)

--- Lainaus ---Mä töräytin kärsääni, koska halusin, että me naurettaisiin taas yhdessä. Tai ne nauraisivat mulle. Aivan sama asia, mä halusin uskoa.
--- Lainaus päättyy ---
Voi ei, näitä tapauksia kun on oikeastikin. Tulee ihan sääli, kun miettii sitä hintaa, jolla moni paikkansa loiston laitamilla ostaa. Ja miksi ihannoida juuri kimalletopeissa bilettäjiä? Onneksi norsu näki vähän syvemmällekin. Toisaalta myös se oli kivaa, että elefantti ei pelkästään todennut, että eivät ne hienoudet ole minua varten ja tyytynyt harmaisiin ja pelkkiin muihin norsuihin seuranaan - minusta vähän tuntuu, että tämä norsu pistää paljetit pintaan kun siltä tuntuu, eikä enää vertaile. :D


--- Lainaus ---Se oli aito ja oikea, pesunkestävä ja onnellinen elefantti. Se oli niin täydellisen täydellinen, kiehtovan eloisa ja niin jokaista ihopoimua myöten räiskyvää iloa pursuava yksilö, että harmitti etten ollut tutustunut siihen aikaisemmin.
--- Lainaus päättyy ---
Asennetta! Tuohon elefanttiin minäkin tutustuisin mielelläni, kukapa ei? :D

muska:
Fiorella: Kiitos ihanasta kommentista, olit eka! :) Hyvä, että novellini tunnelma välittyi sinnekin päin. Mukavaa, että pidit!
Ancka: Jee, toinenkin kommentti! Hienoa myös, että novellin tunteet välittyivät sinnekin :) Kiitos kommentoinnista <3

Kaalimato:
Voi hyvänen aika. o_o

Tämä on niin uskomattoman kaunis ajatus, oivallus, että suorastaan voisin sitä hehkuttaa. Ja ihania vertauskuvia käytellen kerrottu. Novellin sanoma on niin "itsestään selvyys", mutta samalla se puuttuu niin monelta... ah. Taisin oppia jotain novellisi kautta.

Kiitän sinua. :)

Nyo:
Voi herran jumala :-------------------O

tää oli kyl vaan niin upee.  
Siis toi miten oot osannu käytää noit vertauskuvia ja jotenki ah tiedän monia jotka vois samaistua tuon tekstin elefanttiin.
Voi ny.
Iha sanattomaks vei, tää vaan oli jotenki nii hyvä ajatus.
Ei voi ny pahemmin muuta sanoo ku et ihailen sun kirjotus taitoa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu