Paritus: Siperia/Melodia
Ikäraja: sallittu
Genre: synkistely, tunnelmointi
Yhteenveto:
Siperian huoneessa roikkuu suuri vanha kokovartalopeili. / Melodian kodin yö on täynnä lempeää mustaa. A/N: Vanha teksti, kesältä '09, mutta pidän siitä edelleen.
Don Huonot - Suojelusenkeli Epätodellisuus
Siperian huoneessa roikkuu suuri vanha kokovartalopeili. Sen ruskeaksi lakatut kehykset ovat ajan saatossa kärsineet, kolhiintuneet ja karistaneet lakkapintansa lattialle seinän viereen. Peili on pelastettu isomummon vanhalta vintiltä ja ripustettu roikkumaan sille ainoalle seinälle, jonne sen katsottiin mahtuvan.
Siperia vihaa peiliä ja peilin ehjää pintaa. Kun hän istuu minuutteja peilin edessä ja tuijottaa mustin silmin heijastusta, pitkiä piinaavia hetkiä, jolloin Siperia vihaa kuvajaistaan; hän on pieni ja lapsenkasvoinen.
Lasi on särötön, täydellinen ja Siperia tahtoo rikkoa sen, särkeä yhtä rikkinäiseksi kuin hän itse on, säpäleinä laihan ruumiinsa sisällä. Hän tahtoo nähdä lasipalaset jaloissaan ja tyhjät kuoret roikkumassa seinällä, elottomina, tarkoituksettomina. Aivan kuten hän itse.
Yöllä Siperia herää siihen, että tuuli suhisee hänen korvaansa mutta silmänsä avattua hän näkee, että ikkuna on tiukasti kiinni. Huoneessa on silti kylmä, jossakin on pakko vetää. Siperia nousee sängyltään ja kävelee pehmein askelin kohti ikkunaa.
Peilissä häälyy hämärä hahmo. Se saattoi olla enkeli tai mörkö, ihmishahmon vääntynyt irvikuva.
Siperia ei pysty enää liikkumaan askeltakaan. Hänen jalkansa ovat jäätyneet kiinni paljaaseen puulattiaan. Lasin pinnassa välähtää silmät, eläin paljastaa teräviä kulmahampaitaan eikä Siperia kestä enää. Hän kohottaa oikein käsivartensa korkealla ilmaan ja lyö.
Melodian kodin yö on täynnä lempeää mustaa. Hän kulkee levottomana ympäri suurta eteisaulaa ja olohuonetta, jää seisomaan takapihan ovelle ja katsomaan ulos. Pihalla kasvaa suuri omenapuu, se levittää mustia oksiaan laajalle ja liikkuu hiljaa tuulenpuuskissa. Talo on autiona melkein pelottava, vaikkei muuten olekaan. Isä, äiti ja Sointu ovat mökillä viikonlopun ja Melodia on saanut jäädä kotiin. Hän alkaa todella toivoa, että olisi pyytänyt jonkun yöseuraksi, ettei tarvitsisi olla niin yksin.
Huoneen nurkassa seisoo mahonkipuinen piano. Melodia istuu sen ääreen ja hetken vain oltuaan hän alkaa soittaa. Hänen sormensa liukuivat koskettimilla kuin luistimet pitkin jäätä. Melodia ei näe pianoaan, kuunvalo ei osu siihen nurkkaan, eikä hän erota telineellä lojuvia nuotteja, mutta hän osaa soittaa vaistonsa varassa ja lihasmuistista moniakin lauluja. Sävelet nousevat huoneen kattoon asti ja täyttävät tyhjän tilan, maalaavat pimeyttä valoväreillä.
Tuuli hakkaa ikkunaan ja Melodia soittaa melankolista kappaletta. Piano kumisee aavemaisella tavalla tyhjässä talossa, sillä tavalla se ei ole koskaan ennen soinut. Se ei ole koskaan vienyt tilaa niin kokonaan, että olisi syrjäyttänyt ilmasta kaiken hapen. Melodiaa alkaa huimata, vaikka hän istuu. On pakko lopettaa hetkeksi, laskea pianon kansi alas ja kävellä ulos takapihalle.
Melodian keuhkot täyttyvät hapella ja hän hengittää syvään. Pari yksinäistä yöperhosta lentää ohi, muuten on autiota. Ja pihalla seisoo omenapuu. Melodia päättää soittaa Siperialle.
Siperia hilasi itsensä omenapuun vahvalle oksalle Melodian viereen. Se ei ollut kovin korkealla, eikä puussa ollut vielä yhtäkään omenaa, mutta se kelpasi hyvin yöistumiseen.
Se hetki olin niin epätodellinen, että Siperia uskoi heräävänsä pian huutoon ja tajunneensa kaiken olleen unta. Se, että hän istui Melodian omenapuussa puoli neljältä heinäkuisena yönä ja katseli tyttöystäväänsä, jonka hunajankeltaisia hiuksia heitteli tuuli haluamiinsa suuntiin ja jonka päällä oli vain pitkä valkoinen yöpaita, ei voinut olla mitään muuta, kuin kaunista utopiaa. Ja kun Melodia uskalsi irrottaa kätensä rungon ympäriltä ja kietoa toisen tytön suudelmaan, Siperia ei halunnut herätä enää ollenkaan.
Yö oli niin pimeä, että he tuskin erottivat toisiaan. Melodia kuuli Siperian hengityksen ja tunsi tämän lähellään, muttei voinut nähdä tätä ja sillä tavoin konkreettisesti todistaa, että tyttö oli siinä. Hänen piti vain luottaa, että se todella oli totuus.
