Kirjoittaja Aihe: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-11 | Draco/Hermione | prologi+5/5+epilogi | 2.1.  (Luettu 16219 kertaa)

the dead soul

  • *
  • Viestejä: 1
  • Haters only hate you 'cause they ain't you.
    • My blog
Okei luin ficin yhteen menoon ja asdfghjklöä! Niin ihana !!!!! Pidän drakon suhtautumisesta Christianiin todella paljon ja odotan todellakin jatkoa!! Pari kirjotus virhrttä bongasin mutta ketä se haittaa kun ficci on hyvä?
Jatko ja nopeasti!!!
I find it kind of funny,
I find it kind of sad.
These dreams in which I'm dying,
Are the bet I've ever had.

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Hei, luin tämän, ja sanotaan nyt ensin ne hyvät asiat. Eli kirjoitusvirheistä huolimatta tämä eteni mukavan loogisesti ja hatunnosto ylipäänsä siitä että näinkin pitkän ficin jaksaa kirjoittaa :) Periaatteessa tuo alku - ja vielä puolivälikin - oli tosi mukavaa luettavaa, jossain määrin uskottavaakin.

Mutta sitten, niin, niitä virheitä oli oikeasti tosi paljon, etenkin yhdyssanoissa. Ja samojen lauseiden toistaminen lukujen lopussa: "Aloimme nauramaan Dracon kanssa." ja "Aloimme nauramaan Hermionen kanssa." Ei se oikein toimi.

Mutta se mikä tässä eniten häiritsi oli tuo loppu. Olettaisin että sen oli tarkoitus olla ihana ja romanttinen, pahoittelut narinasta jos ymmärsin väärin… Minusta se oli todella ahdistava: vanhemmat jättävät pienen 4-vuotiaan yöksi & puoleksi päivää yksin, vailla minkäänlaista turvaa/valvontaa huolehtimaan itsestään, sulkeutuvat lukittuun ja äänieristettyyn huoneeseen siten ettei lapsi saisi tarvittaessa apua jne… Ja vain siksi että hiukan tekee mieli, krhm... Sitten he vielä ovat vähällä päätyä toiseenkin rikokseen (4v lasta kun ei tosiaan saisi jättää tuollaisiksi ajoiksi käytännössä yksin!!!) eli harrastamaan seksiä lapsen ollessa vieressä ja hereillä. Lapsi siis ei lain mukaan saisi joutua katselemaan seksuaalista toimintaa.

Ja sanon näistä ihan siksi, että mielestäni tämä olisi voinut olla oikein hyväkin, mutta… Oikeasti kannattaa miettiä hiukan tarkemmin noita asioita jos haluaa tekstistä paitsi uskottavan, myös oikeasti romanttisen jne. Tuo loppu kyllä herätti minussa tunteita, eli hahmot olivat ilmeisen uskottavia kun niin kovin  lapsiparan puolesta kiivastuin ja ajattelin Hermionen olevan ihan uskomattoman huono ja vastuuntunnoton äiti :D Selvästi osaat siis ainakin kirjoittaa hahmot aidon tuntuisiksi, eli jatka ihmeessä kirjoittelua :) Ja olihan tässä tosiaan paljon hyviäkin kohtia, kiitoksia siis tästä :)

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Moi. Proligia alkoi herättää heti suunnatonta mielenkiintoa tarinaa kohtaan, ja olihan sitten pakko jatkaa suoraan koko tarina loppuun XD Idea oli mahtava, Hermione yksinhuoltajaäitinä. Tarinassa oli mukavia juonenkäänteitä ja se oli myös mukava ja helppo lukea. Itse huomasin ensimmäisessä luvussa olevan puhekuplien(vai miksi niitä sanotaan? vuorosanojen) sisällä olevissa teksteissä puttuvan joitain pilkkuja. Välillä minun myös piti miettiä, mitähän tuo lause oikeasti meinaa(tämä tapahtui usein samoin tein-lauseiden yhteydessä johtuen kai siitä, etten itse sitä oikein hirveästi käytä).

Muuten tarina oli todella mukava ja pidin siitä todella paljon. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen samaa mieltä Daran kanssa siitä, että oli Hermionelta ja Dracolta huonoa vanhemmuutta käyttäytyä miten käyttäytyivät tarinan lopussa. Olisin myös toivonut hieman enemmän selvennystä siitä, miksi Draco jätti Hermionen koulun ollessa lopuillaan. 

Ihana lukukokemus kuitenkin oli ja tämän pariin on varmasti mukava tulla joskus muulloinkin :)
Kiitoksia tarinasta

MissGlitter

  • ɗʀεɑʍεʀ
  • ***
  • Viestejä: 211
  • do sʍɑʟʟ things with great ʟoνε.
Kiitos kaikista kommenteista.  :) Tässä olisi nyt epilogi, vihdoin sain sen tehtyä, eihän tämä nyt ollut vasta kuin kolmas versio.  ;D Ihanaa uutta vuotta teille kaikille ja myöhäset joulu toivotukset.  :-*

EPILOGI
Viiden vuoden kuluttua

Hymyilin, kun tunsin, jonkun suutelevan kevyesti otsaani, sitten poskeani, suupieltäni ja lopulta sain kevyen suudelman huulilleni. Vastasin siihen automaattisesti. Tunsin, kuinka miehen viileä käsi kosketti poskeani ja hymyilin hänen huuliaan vasten.

''En ikinä kyllästy heräämään viereltäsi'', mutisin ja kuulin pehmeän naurahduksen. Raotin silmäni ja kohtasin hopeanharmaat silmät, jotka tuikkivat.

''Huomenta rakas'', Draco kuiskasi huuliani vasten ja sain vielä yhden ihanan suudelman, joka sai perhoset lentelemään vatsassani. En tiennyt, miten hitossa Draco pystyi vaikuttamaan minuun niin vahvasti vielä viidenkin vuoden jälkeen. Draco otti vasemmasta kädestäni kiinni ja suuteli vihkisormusta sekä kihlasormusta, jonka olin myös pitänyt sormessani.

''Huomenta'', sanoin ja hymyilin aviomiehelleni.

Olimme menneet naimisiin neljä vuotta sitten. Enkä ollut kadunnut hetkeäkään.

Hääyöstä yhdeksän kuukauden päästä saimme kuopuksemme Sophien, hänen kokonimensä oli Sophie Caroline Malfoy. Nimet olivat aikalailla sattuman varaisia, mutta halusimme jotain mikä ei yhdistäisi kumpaakaan sukuun mitenkään erikoisesti ei Grangereihin eikä Malfoyhin. Ja nimen tuli olla jotain 2000-luvulta.

Christian ei ollut vielä tarpeeksi vanha Tylypahkaan, poikahan oli vasta yhdeksän vuotias. Draco tosin oli opettanut pojan huispaamaan mökillämme, joka oli Skotlannissa. Vietimme siellä aikaa kesäisin ja silloin kunhan me molemmat saimme Dracon kanssa lomaa töistä.

Draco oli saanut meidän molempien yllätykseksi töitä Taikaministeriöstä ja minä jatkoin töitäni nyt toimitusjohtajaksi ylennettynä. Tulomme olivat hyvät ja olimme ostaneet itsellemme uuden ihanan omakotitalon.

''Mitä kello on?'' kysyin Dracolta.

''Sen verran, että voisit tulla alas syömään aamupalaa, jonka valmistin meille kaikille.''

''Onko kumpikaan lapsista vielä hereillä?'' mutisin, kun venyttelin raukeasti.

''Christian katsoo telkkaria alhaalla'', Draco sanoi ja kohautti olkiaan.

''No minäpä menen herättämään Sophien'', sanoin ja annoin vielä yhden suudelman miehelle ennen kuin vedin silkkisen aamutakin ylleni ja lähdin herättämään rakasta brunettea tytärtäni.

*

Aamupalan jälkeen suuntasimme Viistokujalle koko perheen voimin, haimme sieltä pari Dracon työhön liittyvää asiaa ja tupaan tulias lahjan Harry Potterille ja Ginny Potterille, jotka olivat muuttaneet kolmen lapsensa kanssa ihanaan kartanomaiseen maalaistaloon. Kävimme myös nopeasti Tylyahossa taas jonkun työ asian perässä ja samalla haimme Hunajaherttuasta suklaasammakoita, joita molemmat lapsemme rakastivat.

Oikeastaan kävimme sen takia yleisissä noitien ja velhojen paikoissa, jotta Christian ja Sophie molemmat tottuisivat siihen kaikkeen. Christianilta olin pitänyt koko sen elämän osa-alueen piilossa, mutta Dracon astuttua kuvioihin olimme päättäneet että salailu oli turhaa

Iltapäivällä me käytimme holmipulveria ja tupsahdimme ison maalaiskartanon eteen. Harry hymyili meille leveästi Ginny kainalossaan ja heidän nuorimmainen sylissään. Halasin heitä kaikkia. Chris ja Sophie juoksivat leikkimään Potterien lasten kanssa. Draco oli kätellä Ginnyä, kun punapää vain veti miehen halaukseen. Harry taputti Dracoa selkään nauraen ja kysyi, oliko mieheni katsonut huispauksen maamestaruus ottelun. Ele oli niin ystävällinen ja tuttavallinen, että tunsin, kuinka kyyneleet nousivat silmiini. Minusta oli kerrassaan aivan älyttömän helpottavaa ja ihanaa, kun kaikki läheiseni hyväksyivät Dracon niin hyvin että pystyin tulemaan hänen kanssaan kaikkialle.

Muistin vieläkin, ensimmäisen kerran kun olimme menneet Dracon kanssa tuplatreffeille Ginnyn ja Harryn kanssa. Luoja, olin meinannut pyörtyä, mutta Ginny oli suhtautunut hyvin ja Harrykin oli loppuillasta hyvin myönteinen Dracon suhteen. Tosin ehkä sillä viini määrällä oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta tärkeintä oli ettei kumpikaan parhaista ystävistäni vihannut enää rakasta aviomiestäni.

Harryn sylissä istunut punahiuksinen tyttö kirkkaan vihreine silmineen kietoi kätensä Dracon ympärille ja heilutti kättään hurjasti minulle.

''Hei Lily'', Draco tervehti kummilastamme. ''Mitä sinulle kuuluu?''

Olimme meinanneet pakahtua ilosta Dracon kanssa, kun Ginny oli kysynyt minulta polttareissani, että haluisimmeko me olla Lilyn kummeja Dracon kanssa. Vastoin joitain polttari sääntöjä olin soittanut Dracolle ja sieltä oli kuulunut innostunut huudahdus. ''Kyllä!''

*

Illemmalla vietimme aikaa takapihalla isolla terassilla, sillä olimme grillanneet. Olimme juuri korjanneet astiat pöydästä ja pian olisi jälkiruoan aika. Musiikki soi, ihmisten nauru ja puhe kantautui mukavasti korviini, kuten lasten iloiset kiljahdukset. Oli alkanut pimenemään ja Harry sytyttänyt piha valoja.

Nojasin Dracoa vasten ja katsoin, kuinka Christian ja Sophie juoksivat Albuksen ja Lilyn kanssa pihalla. Albus ja Chris olivat saman ikäisiä ja minusta oli mukavaa katsoa, kuinka hyvin he tulivat toimeen keskenään. James aloittaisi syksyllä Tylypahkan ja Draco nauroi pojalle, kun tämä mahtaili veljelleen ja Chrisille siitä.

Luna ilmestyi myös juhliin aviomiehensä Rolfin kanssa. Lasini meinasi tippua, kun näin Lunan suuren vauvamahan. Myös Ron tuli juhliin Chon kanssa, josta olimme molemmat Dracon kanssa vähän yllättyineitä, mutta pidimme sen omana tietonamme. Olimme pystyneet sopimaan Ronin kanssa kaikki asiat, tosin hän ei varmaan ikinä hyväksyisi Dracoa sata prosenttisesti. Myös George ilmestyi juhliin uusimman heilansa kanssa. Neville ja Hannah tulivat lastensa kanssa ja Hannah säteillen nosti kätensä kaikkien nähtäväksi. Vasemmassa nimettömässä komeili upea kihlasormus.

Jälkiruoan jälkeen kaikki olivat aivan täynnä ja Ginny oli tyytyväinen itseensä järjestettyään onnistuneet tupaantuliaiset, jotka olivat samalla grillijuhlat ja jonkun näköinen kokoontuminen, missä kaikki näkivät toisiaan.

Pian kuitenkin Ginny nosti kätensä ilmaan ja huudahti. ''Olin ihan unohtaa!''

Hän kääntyi Harryn ja Ronin puoleen. ''Käykää hakemassa ne paperi lyhdyt. Nyt, nopeasti ja Harry tuo jotain jolla sytyttää ne.''

Luna ojensi taika sauvaansa, mutisi jotain ja pieni lieska syttyi sauvan päähän. ''Voimme käyttää tätä.''

''Täydellistä'', Ginny sanoi ja hypähteli paikoillaan taputtaen.

Harry ja Ron ilmestyivät takaisin terasille kädet täynnä paperi lyhtyjä.

''Siinä on yksi jokaiselle pariskunnalle'', Ginny sanoi ja alkoi ojennalla niitä. ''Ja pari pienempää, jos joku lapsista haluaa koittaa.''

Harryn ja Ginnyn uusi takapiha oli aivan älyttömän suuri ja ruoho oli ihanan pehmeää paljaiden jalkojeni alla. Kävelimme ison tammen lähelle ja katsoin taivaalle. Tähdet loistivat kirkkaina ja melkein täysikuu oli upea näky.

Lunan taikasauva kiersi kaikille vuorotellen. Christian istui Dracon olkapäillä, Draco piti toisella kädellä pojasta kiinni ja toisen hän laski olalleni. Sophie oli sylissäni ja autoin häntä sytyttämään lyhdyn.

Harryn ja Ginnyn johdolla yksi toisensa jälkeen lyhdyt nousivat ilmaan ja näky oli upea, vaikka lyhtyjä olikin vähän. Katsoin Dracoa ja mies hymyili minulle. Nojauduin lähemmäs ja suutelin miestäni nopeasti. Sophie kihersi sylissäni ja Chris vain nyrpisti hieman nenäänsä. Hänen mielestään pussailimme liikaa Dracon kanssa.

Katsoessani Dracoa silmiin ja vilkaistessani ympärilleni, tiesin että olin saanut oman ihanan prinsessa tarinan, jollainen on jokaisen pikkutytön unelma. Minulla oli kaikki, mitä joskus halusin: upea aviomies ja kaksi ihanaa lasta. Tunsin olevani onnellisin nainen koko maailmassa.

« Viimeksi muokattu: 28.07.2014 00:19:36 kirjoittanut MissGlitter »

luku_toukka

  • ***
  • Viestejä: 82
Jes, vihdoinki saatiin se kauan odotettu epilogi! ;D peukut sille(y)
Yksi asia minua häiritsi, nimittäin se, että eikös toi Ginny kuollut aikaisemmin tässä ficissä auto-onnettomuudessa ja nyt  sillä on lapsia ja se pitää tupareita?
Lainaus
Kahta tuntia myöhemmin Harry soitti minulle ja kertoi Ginnyn joutuneen auto-onnettomuuteen. Ja, että pa-paras ystäväni oli menehtynyt si-sisäisiin ruhjeisiin ja aivoveren vuotoon.
Yhtälö on muutenkin aika mahdoton, jos Ginny oli viisi vuotta sitten raskaana ennen kuolemaansa, niin ei James mitenkään voisi olla vielä yhtätoista.
Muuten hyvä ficci ja olen alusta alkaen seuraillut :D Tuun varmasti jatkossakin lukemaan ficcejäsi:)
Maybe it's not about the happy ending
Maybe it's about the story

MissGlitter

  • ɗʀεɑʍεʀ
  • ***
  • Viestejä: 211
  • do sʍɑʟʟ things with great ʟoνε.
Ei saatana.  :D Tätä on tullu kirjotettua nii osissa että oon kokonaan unohtanu ton kaike! :o Kauheeta ei luoja mä häpeän ku oon tollasen unohtanu :-[ kauheeta! :D :o luulenpa että poistan ton kohdan tuolta.... Anteeks ihan kauheesti:D miten oo tajunnu tota... Kiitos ku huomautit ja korjasit! ::)

pringles

  • ***
  • Viestejä: 84
  • Joskus järki on järjetöntä.
Vov. Luin tän varmaan puoli vuotta sitten ja en oo kommentoinut!  Idea on ihana, Christian vaan on YLISUPERMEGAMAHTIIHKUSULONENSÖPÖLIINIPÖPÖLIINIHÖPÖLIININEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja Draco on vaan yksi täydellisyys. Aaw tää oli söpö. Kirjoitusvirheitä löytyi aika paljon.... mutta ne ei kyllä tätä tarinaa pilannut! Dramione vaan on PARAS. Ja jos joku väittää että Dramione ei toimi...
Joo tykkäsin älyttömästi.
Rakentava on väsynyt rankan kouluviikon jälkeen ja nukkuu... shh...
Kiittäen ja kumartaen, Pringles.
Jos nauru pidentää ikää, kuolemattomuus on mahdollista.