Otsikko: Päivä ilman Tylyahoa
Kirjoittaja: Tonks (eli minä)
Ikäraja: K11
Paritus: Draco/Harry
Genre: Fluff/Romance/ehkä hieman huumoria
Vastuupavautus: Joanne Rowling omistaa hahmot, ja tää tarina on syntyny
mun mielen sopukoissa...
HOX! Tää on mun toinen ficci, enkä oo tottunu kirjottamaan D/H:ta. Älkää tuomitko liian ankarasti :<
______________________________________________
Päivä ilman Tylyahoa”Hei Potta! Mihin hukkasit Pimeän Lordin? Huuhtelitko hänet viemäristä alas?” -huuto ja ilkeä naurunremakka seurasi Harrya hänen tultua vessasta. Hän oli varma, että törkeyden oli laukonut hänen arkkivihollisensa Draco Malfoy, ja oli oppinut olemaan välittämättä. Olihan hän sentään saanut kuulla ilkeyksiä samalta henkilöltä jo kuuden vuoden ajan.
”Miksi olet noin olen-vihainen-mutten-näytä-kenellekkään -näköinen?” sohvan selkänojan yli nojaava Ron tervehti Harrya hänen saapuessa muotokuva-aukon läpi Rohkelikkojen valoisaan oleskeluhuoneeseen.
”Malfoy”, Harry vastasi ja Ron ymmärsi heti mistä oli kyse.
”Hän on idiootti, älä välitä”, Ron sanoi kannustavasti ja nousi sohvalta ylös. ”Kuule, kysyttäisiinkö Hermionelta jos hän voisi antaa meidän kopioida häneltä vastaukset niihin Binnsin kysymyksiin?”
”Vaikka”, Harry sanoi ja yritti kuulostaa mahdollisimman normaalilta.
Ron kuitenkin huomasi jonkin vaivaavan Harrya.
”Hei kamu, mikä on?”
”Ei mikään”, Harry sanoi ja hymyili oman toivonsa mukaan iloisesti. Ron antoi asian olla.
Seuraavan aamun aamupalalla Harry yllätti itsensä etsimästä katseellaan Malfoyta Luihuisten pöydästä. Harry vilkaisi Ronia, joka tunki pekonia suuhunsa eikä näyttänyt huomaavan mitään, ja alkoi puhua huispauksesta.
”Ron... Huispausharjoitukset ovat lauantaina. Tuletko katsomaan Hermionen kanssa?”
”Mhm...” Ron sai sanotuksi suu täynnä paistettua kananmunaa.
”Vai niin, sehän oli mielenkiintoinen vastaus”, Harry tuumasi ja sai Ronin tyrskähtämään.
*
Harry oli käynyt Tarvehuoneessa katsomassa, jos vaikka löytäisi jotain mielenkiintoista. Hänellä näet oli hyppytunti. Harry käveli ajatuksissaan käytävällä ja oli törmätä johonkuhun häntä hiukan pitempään.
”No mutta Potta, katsoisit eteesi”, kuului laiska ja venyttelevä ääni.
”Mitäs itse hortoilet kun puolisokea hilleri”, Harry maksoi samalla mitalla takaisin.
Malfoy punastui.
”Äläs rupea nimittelemään, Harry”, hän sanoi vihaisen näköisenä.
Harry kohotti kulmiaan.
”Miksi kutsut minua etunimellä?” Harry ehti kysyä ennen kun Malfoy tömisteli ohi ja törmäsi matkallaan tarkasti Harryyn. Mutta jostain syystä se ei tuntunut väkivaltaiselta, pikemminkin kaverillliselta, hellältä. Harry jäi käytävään seisomaan ja katsoi ihmeissään Malfoyn perään.
Harryn tultua oleskeluhuoneeseen häntä odotti innokas vastaanotto. Varmaan kymmenen rohkelikkoa oli häntä vastassa ja huusivat kaikki eri asioita yhteen ääneen, mutta Harry keskittyi Roniin ja Hermioneen, jotka vaivoin pääsivät esiin huutamaaan Harrylle:
”Se Tylyahonviikonloppu on tällä viikolla, huomenna, mennäänhän?”
Ja Harry tunki itsensä ihmismassan ohi Ronin ja Hermionen luo ja pakeni makuuhuoneeseen.
”Mitä Tylyahonviikonlopusta?” Harry kysyi kun oli päässyt sängylleen hengähtämään.
Ronin korvat olivat innostuksesta punaiset. ”Siellä esiintyy huomenna Kohtalottaret, ja minun on pakko muistaa se nimmarivihko, missä se nyt on...” Ron tohisi ja kaiveli laukkujaan.
”Siis oikeasti me tultiin sanomaan siksi, että kuulimme juuri Ronin kanssa että siellä, Tylyahossa, oli siepattu joku Tylypahkalainen joka ilmeisesti oli karannut - ”
”- Se luki Päivän Profeetassa”, Ron sanoi ja nosti päätään matka-arkusta. ”Kuulemma joku kakkos- tai kolmosluokkalainen.”
Harry terästyi. ”Ei kai Tylyahoon meneminen kielletä?”
”Alle kolmosluokkalaisilta”, Hermione vastasi.
*
Harry mietti kuulemaansa vielä seuraavana aamunakin, eli sinä päivänä jolloin heidän oli tarkoitus mennä Tylyahoon.
Siis oli.
Harrya vastassa eteisaulassa seisoi muodonmuutosten ankara professori McGarmiwa.
”Potter”, hän sanoi, ”olen erittäin pahoillani, mutta minun on ikävä kyllä kiellettävä sinua menemästä Tylyahoon. Siellä on siepattu jo yksi ihminen, en halua vaarantaa sinua. Olet kuitenkin - tärkeä - oppilas.”
”Mitä?” Ron älähti.
”Päätökseni on lopullinen”, professori sanoi tiukasti on poistui.
”Tuomme sinulle paljon kaikkea”, Hermione lupasi ja he menivät Ronin kanssa pääportista ulos.
Harryn kävellessä surkeana loitsukäytävää pitkin hän kuuli eräästä luokkahuoneesta puhetta.
”Draco, se ei käy. Tylyahossa on siepattu poika, en voi...”
”Mutta professori - herra -” Harry kuuli tutun, laiskan äänen, joka selvästikin yritti kuulostaa ystävälliseltä ja pyytävältä muttei onnistunut.
”Ei. Se on viimeinen sanani.”
Ja Harry ehti juuri paeta mutkan taakse ennen kun Severus Kalkaros astui huoneesta ulos Malfoy perässään.
Harry käveli Rohkelikon oleskeluhuonetta päin kun kuuli perästään askelia. Hän kääntyi ja näki Malfoyn.
”Mitä asiaa?” Harry kysyi.
Hän katseli Dracon silmiin, hänellä oli kauniit vaaleanharmaat silmät...
Äh! Harry ajatteli vihaisena.
Täytyy pitää ajatukset kurissa...Draco tuli vähän lähemmäs.
”Miksei Potta etsi jänniä seikkailuja Tylyahosta?” hän ilkkui.
”Mikset itse?”
Draco hymyili, mutta ihme kyllä ei yhtään kylmästi. Pikemminkin - Harryn mielestä kamala ajatus - flirttailevasti.
”Minulla on parempaakin tekemistä.” Hän tuli vielä vähän lähemmäs ja oli nyt puolen metrin päässä Harrysta.
”Kuten mitä?” Harry kysyi mahdollisimman välinpitämättömästi vaikka yritti samalla pitää aivonsa kurissa melko huonoin menestyksin. Dracolla oli niin nätti hymy...
Merlinin pöksyt! Harry hätkähti.
Turpa kiinni, aivot!”Haluatko oikeasti tietää?” Draco kuiskasi lähestulkoon Harryn korvaan.
Harry peruutti pari askelta, mutta Malfoy seurasi perässä.
”E-en tiedä”, Harry sanoi hiljaa. Mitä Malfoylla oli mielessä?
”No sitten minä kerron”, Malfoy sanoi, ”tai... ehkä mielummin näytän...”
Ja hän astui aivan Harryn eteen. Heidän nenänsä melkein koskivat toisiaan. Harry tunsi hänen hengityksensä kasvoillaan. Sitten, aivan yhtäkkiä, Malfoy painoi huulensa Harryn huulille.
Harry ajatteli ensin, että tämä on kauheinta mitä voi tapahtua, mutta hetken päästä hän huomasi, että se oli aika mukavaa. Seuraavana hetkenä kun hän tajusi jotain, hän älysi, että hänen kätensä haroivat Malfoyn vaaleita hiuksia ja että Malfoyn kädet olivat hänen lantioillaan, ja työnsi tämän pois.
”Mitä tuo tarkoitti?” Harry kysyi.
Draco virnisti kädet edelleen Harryn lantiolla.
”Että meidän on aika avata Tarvehuone.”
______________________________________________
Noniin, siinä semmonen
Ja tietenki mä rakastan kommentteja ja arvosteluita...
Ja sanokaa jos ikäraja ei oo kohdallaan.
