Kirjoittaja Aihe: Sukupuuhun turha vedota, eli miten Andromeda luovutti, S  (Luettu 2391 kertaa)

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Nimi: Sukupuuhun turha vedota, eli miten Andromeda luovutti.
Kirjoittaja: onkonälkä
Genre: Draama
Ikäraja: S
Paritus: Andromeda/Ted
Haasteet: Het10, Random10, Rare10, FF50 sanalla "Perhe"

__________________________


“Äiti, et ikinä usko! Minä menen naimisiin!” innostunut nuori noita huutaa äidilleen synkästä eteishallista. Hän on juuri saapunut rakastettunsa luota. Salongin ovensuuhun ilmestyy raskaspiirteinen nainen, joka imee nautinnollisesti savuketta, ja jää nojaamaan ovenkarmiin.
“Phah.. Kenen kanssa sinä muka naimisiin menisit?” Nainen naurahtaa paheksuvasti. Koskaan hän ei ole tytärtään arvokkaana pitänyt.
“Tedin, äiti, Ted Tonksin. Hän kosi minua!”
“Tonksin? Sen pulskan jästin? Sinä kuulut jaloon puhdasveriseen velhosukuun ja aiot naida jästin?”
“Niin, äiti.” Andromeda sanoo vaimealla ja alistuneella äänellä. Tottakai oli ollut arvattavissa, ettei Druella Rosier hyväksyisi jästiavioliittoa. Ei omalta tyttäreltään, olkoonkin sitten vähiten rakastettu.
“Olkoon niin sitten. Tähän taloon ei sinulla ole enää asiaa.”
“Mutta äiti..”
“Minulla on vain kaksi tytärtä.” Salongin ovi pamahti kiinni ja Andromeda ymmärsi tulleensa häädetyksi omasta kodistaan ikiajoiksi.

“Aiotko lähettää äidillesi hääkutsun?” Ted Tonks kysyi kihlatultaan.
“En tiedä. En tosiaan tiedä.” nainen vastasi vakavana, ja tunsi kyynelten purkautuvan silmistään. Tosiasiassa hänellä oli matka-arkussaan kirjekuori, jonka päälle oli tummanvioletilla musteella kirjoitettu äidin nimi ja osoite.
“Tule syömään, äiti on tehnyt lihapullia.” Ted sanoi rauhoittavalla äänellä ja pyyhki kyynelet Andromedan poskilta.
Myöhemmin sinä iltana yksinäinen viirupöllö lähti lentoon erään jästitalon ikkunasta, suuntanaan paikka jota Andromeda joskus kutsui kodiksi.
“Aina on toivoa.” Ted hymyili ja halasi kihlattuaan.
Silti Andromeda tiesi, että tässä asiassa toivoa ei ollut.

Hääpäivä koitti aurinkoisena, ja sininen taivas oli pilvetön. Häätilaisuus olisi vasta illansuussa, auringonlaskun aikaan he vannoisivat ikuiset valat Tonksien puutarhassa. Andromeda pukeutui, ja lähti katsomaan hääjärjestelyjen etenemistä. Valkoinen hääteltta oli kauniissa paikassa ruusujen keskellä, ja harmaisiin haalareihin pukeutuneet miehet nostelivat valkoisia pöytiä sen sisälle. Jokaiselle pöydälle asetettiin lasinen kukkamaljakko täynnä violetteja, vaaleanpunaisia ja valkeita ruusuja.
“Andromeda! Siinähän sinä olet. Sain hääkimppusi valmiiksi!” Tedin äiti hymyili lempeästi ja osoitti kaunista kukkakimppua talon terassilla olevassa maljakossa. Kimppu oli sidottu kauniisti laskeutuvista köynnöksistä, violeteista ruusuista, vaaleanpunaisista liljoista sekä pienistä valkoisista kukista, joita Andromeda ei tunnistanut.
“Se on kaunis!” Morsian henkäisi, ja haistoi ruusua, joka tuoksui ihanalta.
“Arvelin että pitäisit siitä.” Tedin äiti sanoi hymyillen ja punastui vienosti.
Andromeda halasi anoppiaan kiitokseksi, ja huomasi halauksen olevan juuri sellainen, millainen äidin halauksen kuuluisi olla. Mustan suvussa ei paljoakaan hellyydenosoituksia jaettu.

Aurinko alkoi hitaasti laskeutua, ja Andromeda näki ikkunasta kuinka kymmenet ihmiset pakkautuivat telttaan. Hänellä oli yllään valkoinen pitkä mekko, jonka helmasta kiipesi vyötäisille saakka violetteja köynnöksiä. Puvun miehusta oli tiukka, ja pitkät hihat alkoivat vasta paljastettuaan olkapäät. Andromedan ruskeat hiukset olivat taidokkaalla nutturalla, ja hän tunsi olonsa kauniimmaksi kuin koskaan painaessaan hiustensa päälle hopeisen tiaran. Musiikki alkoi soida alhaalla, ja oveen koputettiin. Sirius Musta, Andromedan serkku luovuttaisi tämän, sillä hänen isänsä ei paikalle ollut saapunut. Andromeda oli kuitenkin tyytyväinen. Sirius oli hänen lempiserkkunsa, ja tuntui luonnolliselta, että tämä luovuttaisi hänet.
“Oletko valmis?” Sirius kysyi ja Andromeda nyökkäsi. He kävelivät portaat alas ja takaovesta puutarhaan. Andromeda otti hääkimppunsa maljakosta ja he astelivat yhdessä telttaan.

Vuotta myöhemmin Andromeda kirjoitti kirjettä, johon ei odottaisi vastausta. Kirjeen oheen hän liitti valokuvan pienestä lapsesta, jonka päätä koristi sillä hetkellä kirkkaanturkoosi hiustupsu. Nymphadora.
Vastoin kaikkia odotuksia, Druella Rosier vastasi kirjeeseen. Lyhyesti ja kylmästi, tyylilleen uskollisesti.
“Tyttö ei kuulu sukuuni, jos hänessä jästiveri kiertää. Sukupuuhun turha vedota. Mrs. Druella Rosier.”
Ja niin Andromeda luovutti. Hänen ensimmäinen oikea perheensä oli se, minkä hän perusti Ted Tonksin kanssa.

« Viimeksi muokattu: 18.09.2011 11:55:36 kirjoittanut onkonälkä »
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown

Stargazer

  • Vieras
Vs: Sukupuuhun turha vedota, eli miten Andromeda luovutti, S
« Vastaus #1 : 17.09.2011 18:28:40 »
Oi, Andromeda on ihana hahmo ja on aina mielenkiintoista lukea Mustan suvun tavasta hoitaa sukulaissuhteitaan. Otsikko oli mielestäni erittän mielenkiintoinen, pisteet siitä!

Ihan tähän alkuun korjaan yhden kielioppijutun.

Lainaus
“Äiti, et ikinä usko! Minä menen naimisiin!” Innostunut nuori noita
Lainaus
“En tiedä. En tosiaan tiedä.” Nainen vastasi

Ensinnä; lainausmerkkien jälkeen tuleva tekijä aloitetaan pienellä alkukirjaimella. Jos repliikkiin ei tule huuto-/kysymysmerkkiä tai kolmoispistettä (alempi lainaus), lainausmerkkien sisään ei laiteta pistettä vaan sen jälkeen tulee pilkku. Eli korjattuna nämä repliikit:

"Äiti, et usko! Minä menen naimisiin!" innostunut nuori noita
"En tiedä. En tosiaan tiedä", nainen vastasi.


Kun tällaisen pikkujutun korjaat niin tekstiäsi on mukavampi lukea. (:

Mutta sitten itse tarinaan. Se on ehkä hieman tavanomainen, mutta äärettömän suloinen. Pidän siitä, kuinka ystävällisesti Tedin vanhemmat kuitenkin suhtautuvat Andromedaan ja oli myös ihanaa, että olit ottanut Siriuksen mukaan, koska olen aina pitänyt näiden serkuksen välisestä suhteesta mielettömän paljon.

Suosikkikohtani tekstistä on ehdottomasti se, jossa kuvaat Andromedan hääjuhlia, koristeluja ja pukua. Iski pieni kateus Andromedaa kohtaan kun kaikki kuulosti niin mielettömän kauniilta! Varsinkin puvun kuvaus on kirjoitettu tosi kivasti. Tätä samaa kuvailua olisi ollut kiva lukea myös kahdesta ensimmäisestä kappaleesta, ne olivat aika dialogipainotteisia ja menivät aika nopeasti ohitse. Varsinkin Andromedan ja hänen äitinsä välillä tapahtuvassa kohtauksessa olisin toisaalta kaivannut hieman pidempää sanaharkkaa, mutta toisaalta siihen sopii tuollainen, että hoidetaan asiat nopeasti pois alta. Jotain siihen olisi silti voinut kirjoittaa lisää.

Naurahdin hieman Tedin lihapullille. Syöminen varmasti lohduttaa, ei sillä. (;

Lainaus
Vuotta myöhemmin Andromeda kirjoitti kirjettä, johon ei odottaisi vastausta.
Tykkäsin! Pidän kirjeistä, joihin ei odoteta vastausta. Loppuratkaisu noin yleensä oli uskottava ja ehkä jollain tapaa lohdullinen - Andromedalle jäi kuitenkin onneksi hyvä perhe.

Kiitos tästä tekstistä!

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 117
  • ava: we♥it
Vs: Sukupuuhun turha vedota, eli miten Andromeda luovutti, S
« Vastaus #2 : 17.09.2011 19:50:25 »
Tämä oli hyvä kuvaus siitä, miten käy kun nai jästin jos on puhdasverinen.

Heti tuosta alusta... Olisin ajatellut, että näiden kahden välille olisi tullut joku suurempi riita, vaikka monta kertaa tuossa mainittiinkin, ettei Andromeda ollut se rakastetuin lapsi. Mutta kuitenkin, puhdasverisyys on tärkeä velhoille/noidille (ainakin Mustan suvulle, uskoisin), joten luulisi, että tulisi isompi riita kun tytär (vaikkakin se epärakastetuin) ilmoittaa menevänsä naimisiin jästin kanssa. Tietysti tuossa tuli sitten esille tuo arvokkuus jolla Andromedan äiti noita asioita hoitaa, että ehkä tuo oli noin tosiaan uskottavampi. Ehkä siellä olisi silti voinut olla enemmän uhkauksia, itkua (Andromedan puolelta siis).. Jotain.
Lainaus
“Minulla on vain kaksi tytärtä.”
Tämä oli kyllä hyvä lause ja hyvä lopetus tuollaiseen puheenvuoroon, tykkäsin tästä.

Noille Tedin äidin tekemille lihapullille itsekin vähän naurahdin. Sehän on kovin tavanomaista ruokaa (juuri _jästien_ ruokaa) ja niin, jotenkin se tuli vaan niin hyvään kohtaan. Että kun eka puhutaan kutsun lähettämisestä, sitten pyydetään syömään. Tässäkin kohtaa olisin odottanut enemmän kyselyä tai lohdutusta tai vakuuttelua tai jotain tuon Tedin suunnalta. Mutta niin.

Sitten tuosta hääpäivästä olikin jo enemmän kuvailua, mikä oli kiva ja sitä kuvailua olisin tosiaan toivonut noihin aikasempiinkin pätkiin enemmän. Musta toi oli niin loogista ja hienoa kun Sirius saattoi tuon Andromedan ja kiva kun oli mainittu sekin, että ovat lempiserkuksia. Sehän on kirjoissakin mainittu ja oli musta kivaa kun oli tuotu tässä kin esille.

Lainaus
Ja niin Andromeda luovutti. Hänen ensimmäinen oikea perheensä oli se, minkä hän perusti Ted Tonksin kanssa.
Pidin tästä viimeisestä lauseesta ehdottomasti eniten, lopetti tarinan hyvin. Ja muutenkin. Pidin. En osaa sitä muuten selittää tai mitään, mutta joo... :D

Niin hmm.. ei mulla varmaan muuta kommentoitavaa tähän ollut, toivottavasti sait jotain irti. :)

onkonälkä

  • ***
  • Viestejä: 542
  • Show me some skin, I might bite it
Vs: Sukupuuhun turha vedota, eli miten Andromeda luovutti, S
« Vastaus #3 : 18.09.2011 12:01:09 »
Kiitos molemmille pitkistä kommenteista ja hyödyllisestä rakentavasta! :) Mukava että piditte!
In the world of locked doors
the man with the key is king
And honey you should see me in a crown