Harry Potter -ficit > Hunajaherttua
You looked so classy (Draco/Astoria, fluff, romance & k-11) - Epilogi 22.8.-11
tirsu:
A/N: Elikkäs tässä olisi nyt sitten se epilogi. Ja sehän tarkoittaa sitten sitä, että tämä on valmis. Täytyy kyllä myöntää, että tykkään itse tästä tuunastusta versiosta enemmän kuin alkuperäisestä. Toivottavasti tekin tykkäsitte edes himpun verran, he. :)
Epilogi
Sivelen samettisen rasian pintaa ajatuksissani. On jotenkin vaikea uskoa, että siitä kaikesta on jo yli vuosi. Ja että Astoria on ihan oikeasti minun omaisuuttani...
Ei kun ei, Astoria ei ole omaisuuttani, eihän ihminen ole mikään esine, jonka voi omistaa. Tarkoitin, että... Äh, ihan sama mitä tarkoitin. Ei sillä ole väliä nyt. Ainoastaan sillä on väliä mitä aion tehdä seuraavaksi. Kunhan Astoria vain saapuisi.
Ei hän ole myöhässä tai mitään, vessassa vain.
Olemme illallisella Sinisessä keitaassa, joka on ulkoilmaravintola. Varasin sen täksi illaksi vain meille kahdelle, koska tämä tulee olemaan erityinen hetki elämässämme.
Olen käyttänyt tämän illan suunnittelemiseen melkein puolivuotta, sillä halusin kaiken olevan täydellistä Astorialleni. Ja tähän asti kaikki on sujunut niin kuin pitääkin. Tai no, Astoria on vessassa, vaikken suunnitellut sitä tähän kohtaan. En oikeastaan tullut huomioineeksi olleenkaan vessassa käyntiä ja näin jälkikäteen ajateltuna se on tyhmää. Jos kerran suunnittelee kaiken aikataulun mukaan, niin vessatauotkin pitäisi muistaa ottaa mukaan, sillä muuten kaikki menee pipariksi alta aikayksikön.
Eh, kun olen (hivenen) hermostunut, ajatukseni harhailevat oudoille poluille saaden minut vaikuttamaan oudolta - varsinkin jos lähettyvillä ei ole kynttilää, jolla leikkiä. En voi sille mitään. Astoriasta se on söpöä - toisin kuin kynttilällä leikkiminen (myönnetään, se on tyhmää). Mikä on minun kannaltani varmaankin hyvä homma.
Oven kolahtaessa nostan katseeni keskiyönsiniseen kietaisumekkoon pukeutuneeseen Astoriaan. Työnnän rasian takaisin housun taskuun ja hymyilen leveästi Astorialle, joka vastaa hymyyn.
Hän istahtaa alas paikalleen työntäen kihartavan suortuvan korvansa taakse (hänellä on korvissaan safiirikorvanapit, jotka annoin hänelle joululahjaksi).
>> Olet klassisen näköinen >>, sanon uppoutuneena Astorian kauniisiin silmiin.
Astoria päästää tirskahdusta muistuttavan äännähdyksen, jolloin tajuan mitä tulin päästäneeni suustani ulos.
Hölmöistä lausahduksista on tullut uusi tapa. Tosin, ainoastaan vain Astorian seurassa.
>> Tarkoitin upean. Olet upean näköinen >>, yritän korjata.
Astoria heilauttaa kättään vähättelevästi. >> Älä korjaa yhtään, ei se ollut tyhmästi sanottu. Olen mielelläni klassisen näköinen. >>
>> Ai. No sitten >>, sanon hämilläni ja viittoilen tarjoilijaa tuomaan jälkiruuan.
Eteemme tuodaan jälkiruokapikarit, joissa on samppanjahyytelöä mansikoilla. Minusta se on kosintaan sopivaa, romanttista jälkiruokaa. Eikö teistäkin? Sitä minäkin.
Katson kuinka Astoria ottaa lusikallisen jälkiruokaa ja syö sen. >> Tykkäätkö? >>
Astoria nyökkää. >> Tosi hyvää, täyteläisen pehmeän maukasta. >>
>> Loistavaa >>, sanon ja nousen ylös paikaltani.
>> Etkö sinä syö? >> Astoria ihmettelee.
>> Kyllä, ihan kohta, mutta sitä ennen tahdon >>, kaivan taskustani rasian edelle ja polvistun maahan Astorian eteen, >> kysyä sinulta jotain. >>
Astoria raottaa suutaan aavistuksen verran tuijottaessaan minua yläviistosta.
>> Astoria Antoinette Greengrass, suotko minulle kunnian tulemalla vaimokseni? >> kysyn ilman alku löpinöitä.
Ensin meinasin kosia alku löpinöiden kera, mutta lopulta päädyin luopumaan niistä niiden liiallisen kliseyden takia. Polvistuminen ja rasian avaaminen riittävät.
Ai hitto! Unohdin kokonaan avata rasian.
Naama punaisena napsautan rasian auki. Sen sisältä paljastuu hopeinen, köynnöstä muistuttava sormus, johon on upotettu briljanttihiottu timantti.
Astoria hymyilee pienesti. >> Voinhan minä tullakin. >>
Kurtistan kulmiani pienesti Astorian vastaukselle.
>> Tulen siis mielelläni, Draco, joten voit pujottaa sormuksen sormeeni >>, Astoria kehottaa vasenta kättään ojentaen.
Tartun kevyesti hänen käteensä, sitten päästä siitä irti muistaessani, että sormuskin pitäisi ottaa rasiasta ensin pois. Sen jälkeen tartun Astorian käteen uudelleen ja pujotan sormuksen varovasti siroon nimettömään.
Astoria tarttuu minua leuasta ja kohottaa kasvojani painaen kirsikanpunaiset huulensa huulilleni.
>> Minä rakastan sinua >>, hän kuiskaa huuliani vasten.
>> Niin minäkin >>, sanon. >> Siis sinua, en itseäni. >>
Astoria pudistaa päätään hymyillen. >> Sinä olet sitten hassu. >>
En väitä vastaan, uppoudun vain suudelmaan hänen kanssaan. Olen ilomielin hassu, kun Astoria kerran on ilomielin klassinen.
Hassu ja klassinenhan muodostavat oivan parin.
Fiorella:
Poimin tämän kommenttikampanjan kautta, koska sitä ei oltu vielä aiemmin kommentoitu ja tykkään pidemmistä ficeistä. :)
(Muuten, kiinnitin ihan ekana huomiota siihen, että otsikkoon on tullut vahingossa kirjoitusvirhe. You looked so classy. Jos tahdot korjata. )
--- Lainaus ---Puvun kangas kielii entisen tupakaverini menestyneen tämän kolmen vuoden aikana työrintamalla, sillä ennen hänen yllään ei ole ollut tuon laatuista kangasta. Ei sillä, että hän olisi köyhästä perheestä niin kuin se eräs, mutta meidän perheeseen verrattuna hänen sukuaan voisi kutsua köyhäksi.
--- Lainaus päättyy ---
Alussa Draco tarkastelee entisiä tuttujaan varsin arvostelevaan sävyyn. Pansy vaikuttaa ärsyttävän itsevarmalta, ei siis ihme, jos Dracoa ei kiinnosta, mutta kieltämättä hänen alentuva suhtautumisensa muihin on aika tympeää. Ihan oikein, että Astoria sai hänet hätkäytettyä hämilleen! ;)
--- Lainaus ---Voisinpa nähdä hänen silmänsä. Silloin voisin muistaa kuka hän on.
--- Lainaus päättyy ---
Jotenkin kiehtova kohta. Silmät kertovat ihmisestä niin paljon.
--- Lainaus ---Vaikka itse tykkään tuijottaa toista ärsyyntymiseen asti, inhoan sitä kun minua tuijotetaan.
--- Lainaus päättyy ---
Dracossa on kieltämättä ärsyttävät piirteensä. ::)
Astorian työskentelyyn kuuluva herroittelu ja rouvittelu lyhentein kirjoitettuna tuntui vähän hankalalta, epäluontevalta lukea puhutun repliikin seassa. Mutta pidin ravintoloiden ja kauppojen kuvauksista ja tunnelmasta, joka välittyi hyvin.
Oli jotenkin kovin veikeää, että Draco viihtyi äidin seurassa, ja kaupunkikierroksella kaikkine shoppailuineen. Ja samaten se, miten Draco ihastuttuaan alkoi pitää viehättävänä vähän pullukampaakin tyttöä, vaikka alkuun oli niin kova arvostelemaan yhtä jos toista seikkaa muissa ihmisissä. ;)
--- Lainaus ---Haittapuoli oli se, että ei koskaan tiennyt kuka oli kiinnostunut juuri sinusta itsestään ja kuka rahastasi, mutta en antanut sen haitata. Ainakaan kovinkaan paljoa. Mutta se oli syy siihen, miksen koskaan käynyt oikeilla treffeillä tyttöjen kanssa. Ja se tekee minusta loppujen lopuksi kokemattoman.
--- Lainaus päättyy ---
Myös Dracon arempi, vähemmän itsevarma puoli alkaa tulla miellyttävällä tavalla esille.
--- Lainaus --->> Koska tuot Astorian näytille, kultaseni? >> äiti kysyy.
--- Lainaus päättyy ---
Ja Narcissa on hurmaavasti tilanteen tasalla. ;) Äidin ja pojan suhde toimii selvästi molempiin suuntiin yhtä hyvin. Cissy myös laittaa suloisella tapaa vähän vauhtia rakkaudesta hämmentyneen poikansa rattaisiin.
Olen aina tulkinnut Draco/Astoria -asetelman niin, että Astoriassa on ollut jotakin, joka on muuttanut Dracoa ja saanut hänestä parhaat puolet esiin. Tämä ficci osuu hyvin noihin samoihin ajatuksiini, ja oli hauska lukea, miten sietämättömän ylimielisestä poikamiehestä sukeutuikin hermostunut nuori kosija. ;D Dracon ei enää tarvinnutkaan kiinnittää huomiota epäolennaisiin juttuihin, kuten hienosteluun ja toisille esittämiseen ja pätemiseen, vaan hän sai viimein näyttää sen kivemman puolensa muillekin kuin mammalleen. :) Lopetus oli söpö ja lukijalle jäi hyvä mieli. Elämästä tuli viihtyisämpää ja miellyttävämpää ja Dracosta itsestäänkin paljon mukavampi. Tykkäsin tästä ficistä, ja ehkäpä tämä teksti nyt löytäisi lisääkin lukijoita, kun sitä vähän nostetaan.
tirsu:
Kiitos kommentistasi, Fiorella :) Kiitos myös, että huomautit otsikoissa olleesta virheestä. En yhtään tajua, miten ole huomannut sitä itse. Noloa. ::) Nyt se on korjattu. Taidan myös korjata nuo hrat ja rvat ihan herroiksi ja rouviksi, sillä kyllähän ne sieltä töksähtävät. Täytyykin muistaa kiinnittää kirjoittaessa huomiota siihen, ettei tekisi sitä enää. Siitä kun on jostain syystä tullut tapa. Kappalevälitkin voisi lisätä, helpottaisivat varmasti lukemista.
Kiva kuulla, että pidit tästä vaikka tämä on tosi vanha. Olen pohtinut, josko kirjoittaisin tämänkin version uudelleen, mutt mitä nyt sitä itsekin luin läpi pitkästä aikaa, niin ihan hyvä tämä on. Pieniä yksityiskohtia toki tekisin eri tavalla, jos nyt kirjoittaisin tämän.
Mulla on ongelmia kuvailunsuhteen (sitä tuppaa tulemaan aina vähän ja tekstistä dialogipainotteista), joten mukavaa että se onnistui tässä välittämään ravintoloiden ja kauppojen tunnelmaa. Se ilahduttaa joka kerta, jopa silloinkin kun teksti on vanha. :D
Itse olen aina mieltänyt, että Dracolla on äitinsä kanssa erittäin läheiset välit ja että he tulevat hyvin toimeen. Kumpikin rakastaa toista syvästi. (Ja kyllähän Draco isäänsäkin rakastaa vaikka he eivät olekaan niin kovin läheisiä. Tosin, jos multa kysytään, niin ajan kuluessa heidän välinsä kohenevat asteen pari.)
Vaikkei asiasta mitään mainintaa ollutkaan epilogissa, niin olen sen lukemisesta asti ollut sitä mieltä, että Astorian tapaaminen on saanut Dracon muuttumaan, jättämään koppavan imagon taaksensa ja näkemään maailman uudella tavalla. Kiva, että joku muukin jakaa saman näkemyksen kanssani. (Onko outoa, että Astoria nousi pelkästä maininnasta lempihahmokseni?)
Kiitos vielä kovasti kommentistasi. :)
-tirsu
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta