Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Väristys: Kymmenen kuvaa filminauhalla, Väristys S

(1/3) > >>

Solembum:
Author: Sole
Fandom: Väristys
Genre: Tuota noin. Vaikka Draama?
Rating: S
Main character: Olivia
Disclaimer: Olivian hahmo kuuluu Maggie Stiefvaterille, minä vaan väritän tarinaa
Summary:Oliviasta oli jäljellä enää kymmenen kuvaa filminauhalla.

A/N: Osallistun tällä Se ei niin tuttu hahmo haasteeseen. Kirjoitin tämän kesätöissä tilintarkastustoimiston kahvitauolla, ja samana päivänä olin jo nukahtanut pää pahvilaatikossa, eli - luet omalla vastuulla : )
Kommenttia kaipaillen,
Sole.

Kymmenen kuvaa filminauhalla

Olivialla oli neljä jalkaa, sudentassua, jotka upposivat hankeen askel askeleelta, jättivät jäljet puuterilumeen, helmikuun helmille hangilla. Olivialla oli paljaita varpaita useampi kuin tusina, muttei käsiä, ei sormia. Olivialla oli vaalea turkki, joka hulmusi tuulessa kuonosta hännänpäähän, karvaiset koivet, kainalot. Olivialla oli suuret silmät, jotka kiiluivat pimeässä ja suuri suu, hampaita satakunta, kielellä verta, suupielissä ruostetta. Olivia oli peto, saalistaja, tappaja. Olivia oli susi, eikä muuksi muuttuisi, ei enää, ei koskaan.

Kerran Olivia oli ollut ihminen, kerran Olivia oli kävellyt kahdella jalalla, nenä pystyssä, kaulassaan kamera. Kerran Olivialla oli ollut tumma tukka, letti niskassa kauluksen alla, ujo hymy huulilla, hymykuoppa poskessa. Kerran Olivia oli kahlannut polviaa myöten lumessa, hiutaleita kielellä, hilettä hiuksissa, loskaa saappaanvarressa. Kerran Olivia oli elänyt paperilla, mustavalkoisissa negatiiveissa, filmirullilla. Ja kerran Oliviaa oli purtu, kerran Olivia oli juossut ulos pakkaseen, kaatunut nelinkontin hangelle, laskenut korvat luimuun, ja juossut.

Mutta kesä oli tehnyt Oliviasta ihmisen, sulattanut suden kerran toisensa jälkeen, kymmenesti. Olivia oli ollut vuoroin susi, vuoroin vain varjo sudesta, joka odotti ensilunta, vietti kesänsä pakastearkussa, vahdaten silmä kovana elohopean matkaa mittarin miinuspuolella. Olivia oli odottanut talvea, nukkunut kesäyöt taivasalla, mustikkakankaalla, katsellut täysikuuta, sirppiä pilvenreunan alla. Olivia oli tahtonut olla susi, ei kädellinen, kesäkissa. Olivia oli odottanut lumisadetta, kuurankukkia ikkunalasissa, jääriitettä kaslikossa, veden pinnalla.

Oli kulunut vuosi, toinen, kolmas – kymmenen pitkää kesää Olivia oli istunut vajan pölyisellä ikkunalaudalla, heilutellut paljaita jalkojaan laiturinreunalla, odottanut talvea, hallaa, paukkupakkasia. Vuosi vuodelta Olivia oli odottanut, vuosi vuodelta, päivä päivältä Olivian kesästä oli tullut viikon vapaa susiturkista, pakkoloma laiturinnokassa. Ja lopulta oli koittanut se päivä, jona Olivia oli särkynyt, päivä, jona Oliviasta oli ollut jäljellä enää kymmenen kuvaa filminauhalla. Sinä päivänä oli paistanut aurinko, sinä päivänä hiekka oli polttanut Olivian tassujen alla, kesätuuli pelmuttanut susiturkkia. Sinä päivänä oli kuollut ihminen, Olivia, tai se, mitä Oliviasta oli enää ollut jäljellä.

Lumi satoi maahan, poutapilvi tihkutti, kesä tuli, lumi suli.

Eikä Olivia enää muistanut, millaista oli olla ihminen.

Lill-y:
Oi hei. En olekaan ennen huomannut lukea yhtään Väristys-ficciä, olipa kiva löytää yksi sellainen ihan näin sattumalta. Vaikka kirjan lukemisesta on kyllä vierähtänyt jo useampikin tovi, piti muistella hetki jopa ennen kuin sain päähäni, kuka ja kuinka merkittävä hahmo Olivia oikein on. Mutta nyt muistuu jo! Ehkä osittain kiitos sinun.

Tämä tuntuu olevan niitä tekstejä, joista syystä tai toisesta on vain kovin vaikea sanoa yhtään mitään. Olen lukenut tämän varmaan viidesti tänään, aloittanut kommentin kahdesti ja mitä. : D Pakko kai tässä jotain on saada mielestä kaivetuksi nyt.

Pidin tästä kyllä, itse asiassa joka lukukerralla yhä vain enemmän. Oliviaa hahmona vaikken niin tarkasti muistakaan (näemmä pitäisi lukea kirjat uudestaan piakkoin), muistan, että hän on tainnut olla yksiä niistä mielenkiintoisista ja jos ei nyt ihan suosikkejani niin melkein. Ja tästähän en suuremman kokemuksen puutteessa oikeastaan voisi sanoa, mutta luulisin, ettei hän sivuhenkilönä ole niin usein kirjoitettukaan? Kiva valinta joka tapauksessa. Kuvasit hänet tässä mukavaksi, melko lailla sellaiseksi kuin olen kuvitellut, kamera ja negatiiveissa eläminen ja kaikki. Se, että hän nimenomaan tahtoi olla susi.

Kirjoitustyylistäsi yleisesti en tiedä, mutta tässä ainakin se oli minulle jotain uutta. Jännittävää. Paljon pilkkuja ja yksityiskohtia, hengästyttäviä virkkeitä, joihin piti totutella aluksi hetki. En osaa sanoa, kuinka hyvin tällainen pidemmässä toimisi ja tuntuisiko jopa puuduttavalta lukea, mutta tässä toimi ja tuki rakennetta hyvin. Varsinkin kun jätit ficin lopun tuollaiseksi kuin se on, muita virkkeitä lyhyemmäksi ja pelkistetymmäksi, oi, hieno lopetus.

Tietynlainen tarinamaisuuskin tässä ihastutti; todella pitkä ajanjakso Olivian elämästä kerrottiin todella lyhyessä tilassa. Ja vastapainoksi paljon niitä yksityiskohtia, jotka olivat aika kivoja ja joista yleisesti tykkään aina kovasti.

Eli. Tykkäsin! Oikein mukava päästä tämänkin fandomin ficcien pariin edes vähän ja lukea Olivian kohtalosta tarkemmin ja hänen itsensä kannalta. En oikein saa sanotuksi mitään kummempia enää, mutta voisin vaikka perehtyä tässä joskus Nälkäpeli-ficceihisi (selasin listaustasi nopeasti..) ja nyt yksinkertaisesti raahautua nukkumaan. Kiitoksia tästä! (:

Riika:
Väristys ei mikään lempikirjani ole, mutta eksyin lukemaan koska sinun kirjoittamaa, joten kai sitä voisi kommentoidakin. (:

Tykkään kyllä Väristyksessä susiteemasta, ja varmaan siksi tykkäsin tästäkin. Kuvailua oli mukavan paljon ja se oli hyvää. Musta tämä oli jotenkin kepeä, mutta sitten kuitenkin kun Olivia unohtaa ihmisyytensä niin ei niin kepeä... Paitsi siltä kannalta, että Oliviahan haluaa nimenomaan olla susi. Tykkäsin tuosta kesäajan kuvailusta, miten Olivia viettää vain "pakkolomaa laiturinnokassa".
Se että käytät vain hahmon nimeä lauseissa toimii musta tässäkin. (;

Tuossa viestissä otsikossa on muuten huolimattomuusvirhe, siinä lukee "kymmen kuvaa" (:

Solembum:
Okei, vastailen jotain vähemmän rakentavaa.

Sperling: Et arvaakaan, kuinka paljon mulle tuotti itselleni vaikeuksia muistaa, kuka on Olivia. Luin ensin Lingerin uudelleen, ja aloin sitten väsätä siitä muutamia tälläisiä one-sh(i)otteja paperille. Yleensähän mä... runoilen vähän pitempää rimpsua teksteihin. Lukijaparat. Mutta tästä tuli tälläinen typistetty versio.
Ja totta, oliviasta ei ole taidettu ennen juuri kirjoittaa, ja se kuitenkin taitaa olla mun oma suosikkini, joten ajattelinpahan nyt sitten että jos tämän kerran valitsisin jotain - erilaista.
Kirjoitustyylini. Se vaihtelee jonkin verran. Angstaavammassa virkkeet katkeilee oudosti ja pilkkuja viljellään joka paikassa. Huumorissa... no sama juttu, mutta sanat on sellaista sekamelskaa, että hyvä jos perässä pysytään ; )
Kiitos kehuista! (mäkin tykkäsin lopusta, itserakas)
(Kannattaa lukea niitä Nälkäpeli-ficcejä, sinne ilmestyy uusia jossakin vaiheessa)

Riika: Ei ole muuten minunkaan lempikirja ; )
Oh, minun kirjoittaa! Taidanpa kirjoittaa ton ylös. Tässähän ihan punastuu.
Kyllä, teemana vähän kuin oli se, että Oliviahan oli sutena kivuton tapaus, kaikki oli sille niin helppoa. Siksi mä siitä kai hahmona niin paljon pidänkin.

Korjasin virheen, kiitos : )

Crywell:
Tämä oli mielenkiintoinen ja hyvä. : D
Suoraan sanottuna en pitänyt yhtään tämän sarjan ekasta kirjasta, ja luultavasti osaksi superalhaisten odotusteni takia ihastuin tokaan ja kolmanteen ihan täysin. (Mutta varsinkin tokaan, heh...)
Hahmona Olivia oli omasta mielestäni valokuvausta lukuunottamatta myöskin aika tylsä, pintaraapaisu tytöstä jonka hänestä olisi ehkä voinut työstämällä saada. Mutta sait silti Olivian tässä aika tosi mielenkiintoiseksi, sen miten hän odotti talvea ja lunta ja susimaailmaa - ehkä juuri osa sitä pinnanalustaa, joka tähänkin tyttöön olisi ollut mahdollista vangita tai jotain.

Kirjoituksessa oli taas se Solembum -vivahde, josta niin tykkään, hihi, mutta myös jotain muuta, sellaista töktöktök kaavamaisuutta. Ja tämä ei siis ole huono juttu niin ollenkaan, ja sanoista päätellen olit jotenkin tarkoittanutkin sen niin? (menejatiedä) Joka tapauksessa pidin siitä tosi paljon. : D Se oli erilaista mutta tuttua ja hyvää joka tapauksessa.

Lopetus oli kaunis ja tosi vahva ja hieno. Dramaattinen ja kaunis ja tosi lopullinen. : ) Tykkäsin siitä, mutta sekään ei silti kyennyt kilpailemaan lempparikohtani kanssa:

--- Lainaus ---Olivia oli odottanut talvea, nukkunut kesäyöt taivasalla, mustikkakankaalla, katsellut täysikuuta, sirppiä pilvenreunan alla. Olivia oli tahtonut olla susi, ei kädellinen, kesäkissa. Olivia oli odottanut lumisadetta, kuurankukkia ikkunalasissa, jääriitettä kaslikossa, veden pinnalla.
--- Lainaus päättyy ---
Ihanaa runoilua. Omnomnom namnam maiskis maiskis, liian kauniita sanoja! Haluaisin vaan syödä ne tai jotain : D

Mutta kuitenkin, jännittävää ja kivaa päästä lukemaan tästäkin kirjasarjasta, kiitos <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu