Nimi: Tanssia vihollisen kanssa
Kirjoittaja: No minähän se, eli Taki.
Ikäraja: S
Genre: Slash-romance ja jotain muuta sälää
Fandom: Farscape <3
Paritus: John/Scorpius
Vastuuvapaus: En oo niin nero että olisin itse tällaisia tyyppejä keksinyt. Eli Farscape ei oo mun
eikä muuten biisitkään.
A/N: Lol tätä ficciä. Näillä teksteillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kirjoitettu täysin
Shuffle-haasteen pohjalta ja voihan perkele mitä biisejä sain
Sitä on kiittäminen mm. sellaisesta hirvityksestä kuin John/Scorpy-fluff
, tuota ensimmäistä ficciä kieltäydyn kommentoimasta sanallakaan, ensin mietin että joo
tämä kyllä skipataan mutta periaatteen ihminen on periaatteen ihminen, joten pitihän se kirjoittaa : D (ps. katsokaa ihmiset Farscapea.)
* * *
Tanssia vihollisen kanssa1.
Rodolfo Chikilicuatre - Baila el Chiki Chiki"Tanssitaan, John! Tanssitaan!"
Harvey on kuin humalainen kummajainen typerässä asussaan, ja Johnin päätä särkee.
"Harv, mene pois! Minä olen Scorpiuksen kanssa, en sinun!"
"Minä olen Scorpius, tai ainakin versio hänestä! Jos rakastat häntä, rakastat myös minua! John, mennään tanssimaan! Katso, minä osaan reggaeta!"
John huokaisee syvään. "Harvey, sinun täytyy oppia yksi asia: sinä. Et. Ole. Scorpius. Scorpius ei
tanssi."
"Onko sillä väliä?" Harvey murjottaa. Hänen typerä hattunsa tippuu lattialle. "Breakdancea? Olisiko se parempi?"
"Ei!" John sanoo ja palaa todelliseen maailmaan. Hän näkee saman virneen kuin äskenkin, mutta tällä kertaa sellaisena kuin sen kuuluu olla, oikean Scorpiuksen omassa ihanassa nahkapuvussaan.
"Mitä, Crichton? Näytät ärsyyntyneeltä."
"Harvey", John mutisee. "Kiitos
kovasti hullusta neurokloonista, rakas."
2.
Kylie Minogue - CosmicStressi on poissa, vihdoin. John voi vain katsoa taivaalle eikä nähdä sitä taistelukenttänä jonka kohtalo hänen pitää päättää. Hän voi vain sulkea silmänsä ja nojata olentoon, joka ennen oli niin pelätty vihamies. Hän on kotona.
Ennen hän halusi niin paljon asioita, sellaisia joita ei voinut saavuttaa. Hän tahtoi olla yksin varmistamassa rauhan maailmankaikkeudessa, kuin kaikki olisi vain hänen harteillaan kannettavana... ja pian hän huomasi unohtaneensa sen mitä itse halusi. Hän oli torjunut Scorpiuksen niin pitkään, esittänyt inhoavansa, vain koska se oli
poliittisesti oikein. Madonreiät olivat tehneet hänen päätöksensä, ei hän, ja nyt hän ei voisi koskaan palata siihen.
Scorpius on kamala vihollinen, mutta sitäkin ihanampi liittolainen. Ystävä. Rakastaja.
Tätä on onni, John miettii ja katsoo heidän edessään aukeavaa tähtitaivasta.
Maan tähtitaivasta. Kotona, useammalla kuin yhdellä tavalla.
3.
The Veronicas - This Is How It Feels Suussa maistuu katkeruus. Kädet puristuvat nyrkkeihin. Hän kostaa.
Hän inhosi kostoa ennen, mutta Scorpius opetti häntä. Scorpius opetti hänelle niin monia asioita... niin hyvässä kuin pahassakin.
Alku oli ihana. Ne katseet, ne kosketukset, se lämpö ja sähkö, ne salamat...
Mutta kun John oli heittänyt varovaisuutensa ja itsesuojeluvaistonsa pois, hän olikin tajunnut sukeltaneensa jääkylmään veteen. Scorpius ei halunnut häntä, ei halunnut mitään.
Torjuttu.
Miksi asiat olisivat nyt eri tavalla? Scorpius on murtanut hänet, pilannut niin ison osan hänen elämäänsä... Scorpius on syyllinen Zhaanin kuolemaan, Scorpius on syyllinen
kaikkeen, hän ansaitsee kitua edes vähän... toista mahdollisuutta ei tule.
Scorpius katsoo häntä jäänsinisillä silmillään, jotka ovat lämpenemässä hänelle.
"John, tarvitsin aikaa miettiä. Olen utelias tarjouksestasi... voisimme tutkia vaihtoehtoja yhdessä ennen mitään lopullisia sopimuksia."
"Scorpy, se juna meni jo", John kuiskaa surullisena. "Juuri tuo on sinun vikasi. Puhut sopimuksista, vaihtoehdoista... kuin kyseessä olisi jokin peli, politiikka. Tämä on jotain paljon enemmän, Heinäsirkka. Nämä ovat tunteita, ja sinä olet repinyt ne kahtia. Minä vihaan sinua."
Eikä Scorpius osaa sanoa mitään, ei tällä kertaa. Hän on hävinnyt.
* * *
