alaotsikko: Perillinen, Morzan/Selena, Brom/Selena, K-7 drama, angst
Spoilaa kaikkia ilmestyneitä kirjoja.
Title: Rauhoittavaa sadetta
Author: Winifred
Fandom: Perillinen -jjb lisäsi fandomin otsikkoon
Beta: Noup.
Genre: Drama, angst
Rating: S
Paring: Morzan/Selena, Brom/Selena
Disclaimer: Christopher Paolini omistaa Perillisen, en minä.
Word count: 300
Summary: “Joku, joka pelastaa sinut ikävältä.”
A/N: Osallistuu Kaiken maailma ficlettejä -haasteeseen 10.10.-16.10. “Pakolliset sanat” (sanalista käytetyistä sanoista ficin lopussa), Fandom10 -haasteeseen sekä Yhtyeen tuotanto -haasteeseen kappaleella Nemo, joka on Nightwishin käsialaa. Hieman pohdintaa Selenan näkökulmasta, mitäpä muuta tästä voisi sanoa.
Rauhoittavaa sadetta
My flower, withered between the pages two and three
The once and forever boom gone with my sins
Walk the dark path, sleep with angels
Call the past for help
Touch me with your love
And reveal to me my real name
Muurit rajasivat puutarhaa, jota rummuttava sade suuteli. Puiden oksat huojuivat tuulen tahdittamina, kaiken vihreys peittyi harmaaseen huntuun, joka piilotti suojaansa lyhythiuksinen naisen. Naisen ei uskoisi olevan siltä ajalta, jolloin naisten hiuksien kuului olla pitkät ja koristeelliset, sillä tuon naisen hiukset näyttivät revityiltä, ylsivät tuskin leukapieleen. Silmien katse oli kova, katkera ja valpas, aivan kuin nainen odottaisi kenen tahansa hyökkäävän kimppuunsa. Huokaus karkasi naisen rohtuneilta huulilta, kun hän antoi jalkojensa pettää ja rojahti märälle nurmelle istumaan.
Selena katsoi sadetta, joka tiheänä ryöppynä kasteli kaiken. Hänen tunteensa kuohuivat, pitkästä aikaan, ja sade rauhoitti häntä. Ahdistus puristi rintaa vasten, tyhjät lupaukset raapivat terävillä kynsillään hänen muistojaan. Hän olisi antanut mitä tahansa, jos olisi voinut jättää miehensä, ottaa lapsensa ja palata takaisin kotikyläänsä. Siellä hän voisi soittaa huilua katsellen sadetta ikkunasta ja kasvattaa itselleen pitkät hiukset kuten kaikilla muilla naisilla.
Viisi pitkää viikkoa ilman, että hän sai pidellä pienokaistaan sylissään, kuiskia pojan korvaan lupauksia, joita ei koskaan tulisi täytettyä, mutta jotka rauhoittivat molempien mieliä. Hän oli julma ja hän oli tehnyt asioita, joista ei ollut ylpeä, nauttinut jopa muiden surmaamisesta, mutta hänen miehensä julmuus oli jotain, mikä oli kaiken yläpuolella. Äidin ja lapsen erottaminen oli rikos, jollaista ei voisi koskaan antaa anteeksi.
Silti, jollakin kieroontuneella tavalla hän yhä rakasti Morzania. Miestä, joka oli arvaamaton, julma, eikä pelännyt käyttää toisia hyväkseen. Hän tiesi, ettei ollut miehelleen mitään muuta kuin Musta Käsi. Ei enää, kun hän oli antanut miehelleen perillisen.
Selena tunsi käden olkapäällään. Hän kavahti, kompuroi seisomaan kohdatakseen häntä tutkivan katseen. Hän katsoi pitkään tuntematonta miestä silmiin. Mies oli tavallisen näköinen, mutta silmät olivat kaikkea muuta. Niissä oli tunnetta enemmän kuin hän oli koskaan kyennyt löytämään Morzanista.
“En suosittelisi olemaan sateessa. Voit sairastua”, mies sanoi astuen samalla aivan kiinni Selenaan.
“Kuka sinä olet?” Selena kysyi etsien samalla vastausta tummista silmistä.
“Joku, joka pelastaa sinut ikävältä.”
A/N2: Tällainen tällä kertaa, tosiaan loppui aivan kesken, mutta käyttäkää mielikuvitustanne siihen, mitä seuraavaksi tapahtui. Tai tiedä jos vaikka joskus innostun kirjoittamaan tällä jatko-osan. Haasteessa käytetyt sanat ovat soittaa, viisi ja musta.
