Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Iltoja, aamuja (Sirius/Remus, Sirius/OC, K-11, LW6)

(1/2) > >>

Dysfunk:
En omista J.K. Rowlingin luomia hahmoja, en saa tästä rahaa, kunhan kirjoittelen omaksi ilokseni. (Toivottavasti muidenkin.)

Nimi: Iltoja, aamuja
Kirjoittaja: Dysfunk
Ikäraja: K-11
Paritukset: Sirius/Remus, Sirius/OC:t
Summary: Kolme aamua ja iltaa, Sirius ja kuka milloinkin
A/N: Tämä ficci kuuluu Lyrics Wheel 6 –haasteeseen. Sain tulkittavakseni kappaleen, joka oli ennestään jo tuttu, joka löytyy levyltä ja josta pidän. Olikin mielenkiintoista ryhtyä tarkastelemaan sanoja tarkemmin ja hiiohei, kadonnut kirjoitusinspiraatio tuli heti takaisin!
Niin ja joskus vielä kirjoitan ficin, jossa rumaa Vuotavan noidankattilan nurkassa istuvaa absolutisti-Siriusta kukaan ei halua. Mutta en ihan vielä.

---

Oksennuksen makua suussaan Sirius heräsi ja haisteli hetken huoneen ilmaa paikantaakseen itsensä. Kotona oltiin, mikä tarkoitti yhtä muistiloitsua lisää. Huoneisto kun oli täynnä taikamaailmaan kuuluvaa tavaraa. Sirius päätti jättää silmien avaamisen myöhäisempään ajankohtaan, mutta nousi jaloilleen, hapuili seiniä ja pääsi kynnykselle. Hän keskitti kaikki voimansa pystyssä pysymiseen ja yritti hengittää syvään. Joidenkin sekuntien virrattua ohi Sirius raotti silmiään ja vilkaisi lakanoille: tummia suortuvia kaarina tyynyllä, ripsivärit levinneinä silmien ympärillä, naarmu kädessä, kuin pala lihaa lautasella.

Siriusta nauratti: jo toinen nainen kahden viikon sisällä. Miehiä oli tarttunut hihaan tavallista vähemmän viime aikoina. Jalat meinasivat pettää ja päässä alkoi takomaan, enää ei naurattanut yhtään. Huulesta rupesi tihkumaan raudan makua ja solut huusivat vettä, silti se lauantai kuului niihin ihan hyviin aamuihin.

***

”No, Kuutamo, näkyykö kiinnostavia tyttöjä?” Sirius kysyi kierrättäen katsettaan pitkin huonetta ja kohottaen lasinsa.

”Ei tyttöjä, ei”, sanoi Remus ja tajusi valinneensa sanansa niin, etteivät ne jättäneet paljoakaan arvailun varaan. Toisaalta hänestä tuntui siltä, että sanat olivat valinneet hänet – ne vain tulivat, ajattelematta, kyselemättä lupaa. Remus tunsi Siriuksen pitkän katseen kasvoillaan keskittyessään tuopinalusen kääntelyyn. Vihreää, punaista, valkoista. Taisi olla saksalainen olutmerkki. Sirius ei sanonut mitään, Remus näki kuitenkin nyökkäyksen silmäkulmastaan.

Miesten välillä oli hiljaisuus, jota tunnustellessaan Remus huomasi, että se oli oikeastaan aika luonnollinen. Ei kovinkaan vaivautunut, mitä sen olisi luullut olevan. Mietteistään heidät herättivät pian kolme tyttöä, jotka lupaa pyytämättä istuivat pöytää reunustaville tuoleille.

”Hei pojat.”   

”Hei tytöt.”

Vaalein tytöistä puhui turhia asioita ja yritti samalla hivuttautua Siriuksen syliin. Remus oli jo niin tottunut siihen kaikkeen, että oli melkein rehellinen väittäessään itselleen että tuo syliin hivuttautuminen oli ihan okei.
Siriuksen mielestä se ei ollutkaan ihan okei. Hän työnsi tytön polveltaan takaisin tuolille ja sanoi virnistäen: ”Sori, pidän enemmän miehistä.”

Remuksen suu raottui hämmästyksestä, sisukset pitivät liikettä vatsaontelossa ennen kuin hän tajusi, että sehän oli mitä todennäköisemmin vain keino saada epämiellyttävä iskuyritys torjuttua.
Tytöt eivät näyttäneet pettyvät Siriuksen sanoista, ei edes se vaalein. Heidän kasvoilleen syttyivät samalla sekä jollain tapaa äidilliset että ovelat hymyt.

”Entä sinä, oletko sinäkin… niitä miehiä?” kysyi Remuksen viereen istunut punatukkainen häneltä ja tuli liian lähelle.

Remus tunsi kuinka veri virtasi poskiin, muttei ehtinyt raottaakaan huuliaan ennen kuin Sirius jo sanoi: ”On hän.” Ja virnisti, taas. Ihan niin kuin se ei olisi ollut mikään iso juttu. Remus John Lupin, ihmissusi, on homo ja piste. Ei siinä mitään.

Tyttöjen hymyt olivat levinneet entisestään ja Remus rypisti otsaansa.
”Oi miten söpöä!”  
”Hei, pussaisitteko te? Me tarjotaan tuopit”, tummempi blondeista ehdotti.

Remus tunsi alkavaa päänsärkyä. Juuri tällaisia ihmisiä hän ei jaksanut käsittää. Hän huokaisi raskaasti ja jatkoi tuopinalusen pyörittelyä. Katse oli kuitenkin melkein pakko nostaa, koska Siriuksella oli sanottavaa.

”Totta kai. Onkin jo rahat lopussa.” Melkein luonnollinen äänikin, ehkä hiukan outo ylävire, mutta sekin saattoi johtua vaikka siitä, että Siriusta yskitti. Se ei ollut mitenkään erikoista jästi-Lontoon savuisissa kapakoissa.

Ennen kuin Sirius kiskaisi Remuksen niskasta lähelleen, Remus ehti nähdä hänen silmänsä ja väläyksen pakokauhua. Sellaista samanlaista pelkoa, mitä Sirius joskus tunsi kun hänen ystävänsä olivat vaarassa, tai kun hän huomasi kasvavansa kohti aikuisuutta. Koulun päättäjäistanssit ja ensimmäiset partahaivenet.
Siriuksen harvoina heikkouden hetkinä Remus tunsi jonkinlaista voitonriemua, niin silläkin hetkellä. Ja pelkoa Remus ajatteli edelleenkin, kun Sirius, Sirius, suuteli häntä ensimmäistä kertaa. Ja olihan se hänen ensisuudelmansa muutenkin, Remus oli aina livahtanut kaikista suudelmavaarallisista tilanteista kuin liian pieni  kala verkosta.
Eipä niistä lyhyistä sekunneista ehtinyt kovinkaan nauttia. Sydän jyskytti verta ylös ja alas vaan ei sivuille, ja juuri kun Remus oli tuntenut jollain tapaa lohdullisen lämmön poskiaan vastan, lämpö jo vetäytyi kauemmaksi.

Pöytäseurassa taidettiin tirskua, Remus ei kuullut kovin tarkkaan. Hän vilkaisi hengästynyttä Siriusta, joka nyökäytti päätään kohti ulko-ovea. Miehet olivat jo ulkona ennen kuin tytöt huomasivat heidän lähteneen kokonaan.

Sirius ja Remus kävelivät tihkusateessa vailla määränpäätä, eikä Remus tiennyt oliko iloinen vai surullinen. Vihakin kävi ensin vierailulla, mutta palasi sitten voimakkaampana raivon aaltona uudestaan. Sirius, Sirius.
Sirius, joka otti ja sitten jätti. Tällä kertaa hänet, muutaman sydämenlyönnin aikana. Taisi olla ennätys, Remus ajatteli ja potki pikkukiviä. Tätä hän aina oli: varavalinta, turhake, hetken huvitus. Eturivin pulpetti ja leivän kantapala.

”Hmm, taisi jäädä ilmaiset oluset ottamatta”, Sirius mutisi ja haroi hiuksia suojakseen.

Ei sentään nauranut päälle. Remus ei vastannut mitään, koska oli varma siitä ettei Sirius juomia murehtinut. Hän murehti Remusta. Ei osannut päättää sitten ollenkaan mitä sanoisi.

”En minä oikeasti ole homo”, Sirius sitten töksäytti.

”Kappas, kiva tietää”, Remus puristi sisältään sanoja paksulla sarkasmin kerroksella verhottuina.

Ja kuin puolitutut miehet nyökkäsivät toisilleen ja lähtivät eri suuntiin pakoon hiljaisuutta.

***

Sirius nautti yksinäisestä aamustaan, vaikka toisaalta hänen ihonsa kaipasi vierelleen toista samanlaista. Miehen tai naisen ihoa, aivan sama, kunhan se olisi lämmin ja olisi siinä niin kauan kuin hyvältä tuntuisi. Harvoin hän jaksoi katua ketään, joka makasi hänen sängyssään, tai jota hän oli muuten vain koskettanut niin kuin toisiaan himoitsevat ihmiset yleensä koskettavat. Nyt edellisen illan muistijäljet kuitenkin pistelivät häntä.
Remukseen oli sattunut.

Ilta oli taas kerran iloisia värejä, surisevaa musiikkia, sitä samaa yskittävää savua ja hän. Linnunluinen, kasvoiltaan kaunis kuin mikä, mies oudoilla liikkeillä, sotkuisilla hiuksillä ja syvillä meripihkan värisillä silmillä. Hän jota Sirius oli katsellut ennenkin. Eikä Siriuksella ollut mitään sitä vastaan, että hän vihdoinkin saisi osansa tuosta miehestä. Moni muukin tässä hänen kantapaikassaan oli jo saanut, miksei siis hänkin. Ehkä kaikki aikaisemmin koettu oli vain harjoittelua häntä varten.

***

Vielä seuraavana päivänäkin kello kymmeneltä herättyään Sirius tunsi olevansa juovuksissa, vaikka oli kerrankin osannut lopettaa ajoissa. Hän avasi silmänsä ja katseli häntä, joka parhaillaan kastautui halpaan parfyymiin peilin edessä ja vastasi Siriuksen katseeseen.

”Jatketaanko siitä mihin me eilen jäätiin? Voin kutsua vaikka katsojia, jos pidät niistä. Sana vain”, mies sanoi hiljaa ja oli aivan senttimetrien päässä Siriuksesta, siveli sormillaan olkapään luita ja hymyili vasemmalla suupielellään. Kulmahammas vinkkasi silmää.

Ja Sirius tunsi olonsa tyhjäksi, likaiseksi, huonoksi. Ei kaikki aikaisemmin koettu ollut harjoittelua tätä varten, vaan varoitusta siitä. Lopeta jo, oli jokainen hikinen yö huutanut, mutta Sirius ei ollut halunnut kuunnella. Mies hänen edessään oli sittenkin ollut jotain vierasta ja väärää. Yöllä häntä oli lopulta alkanut pelottaa, ja niin pelotti nytkin. Hän halusi pois tukahduttavasta tuoksupilvestä, ulos raittiiseen ilmaan, kotiin, kotiin, kotiin.

***

Sirius koputti oveen kolme kertaa ja oli melko varma, ettei Remus avaisi nähtyään ovisilmästä tulijan. Askelia, odotusta, lukon rapinaa. Meripihkasilmät ja ryppy niiden välissä. Sirius puri alahuultaan ja astui sisemmäs kun Remus väistyi taaksepäin.

”Hei.”

”Hei.”

”On – on ilmoja pidellyt.”

”Helvetti soikoon, Antura, jos tulit tuota varten voit lähteä saman tien.”

Sirius tunsi kuinka Remus ajoi hänet nurkkaan. Tietenkään hän ei ollut tullut puhumaan niitä näitä, hänellä oli kaikki maailman asiat sanottavanaan. Ensinnäkin piti selittää tarkemmin sitä, mitä hän oli viimeksi Remukselle sanonut. Että eihän hän pelkästään naisista pidä, vaan miehistä myöskin. Mutta ei hän ole ikinä muuta väittänytkään, ei silloin viimeksikään. Toisekseen, anteeksipyytäminen voisi auttaa kohdassa kolme eteenpäin. Nimittäin kolmanneksi, hän halusi pyytää Remusta mukaansa illalla. Mutta seuraava aamu olisi jotain muuta kuin mihin Sirius oli tottunut. Ei karvasta makua suussa, ei tahmeita lakanoita, pettäviä jalkoja, parfyymipilviä - eikä etenkään vierasta ihoa. Ei tuttuakaan.

***

A/N2: Ja kappaleeni oli Placebon Nancy Boy:
Alcoholic kind of mood
lose my clothes, lose my lube
cruising for a piece of fun
looking out for number one
different partner every night
so narcotic outta sight
what a gas, what a beautiful ass.

And it all breaks down at the role reversal,
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.
And it all breaks down at the first rehearsal,
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me

Kind of buzz that lasts for days
had some help from insect ways
comes across all shy and coy
just another nancy boy.
Woman man or modern monkey
just another happy junkie
fifty pounds, press my button
going down.

And it all breaks down at the role reversal
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.
And it all breaks down at the first rehearsal,
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.

Does his makeup in his room
douse himself with cheap perfume
eyeholes in a paper bag
greatest lay I ever had
kind of guy who mates for life
gotta help him find a wife
we're a couple, when our bodies double.

And it all breaks down at the role reversal
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.
And it all breaks down at the first rehearsal,
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.

And it all breaks down at the role reversal,
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.
And it all breaks down at the first rehearsal,
got the muse in my head she's universal,
spinnin' me round she's coming over me, me.

Kommenteista ilahtuisin. :>

Aryachia:
Teki mieli tulla lukemaan kun tämä oli ensimmäinen valmistunut ficci Lyrics Wheel VIstä.

En itse harhaile kovin paljon Godricin Notkossa ja draamassa ylipäätänsä mitä nyt "Kolme Kertaa Kun..." haasteita luen. Mutta tämä oli hyvä, jos samantapaista settiä löytyy niin voisin tulla vierailemaan täällä palstalla useamminkin. Rakentavaa ei paljon irtoa kun en itse nähnyt mitään virheitä kun itse tykkäsin. Hyvä ficci sinun kannattaa kirjoittaa enemmän. Itse täällä aherran oman LW haasteeni parissa.  :)

Cora:
Kivaa, LW-ficci ^^
Voin tunnustaa etten ole koskaan aikaisemmin lukenut mitään parituksella Sirius/Remus ja nyt tiedän mitä olen menettänyt...
Tämä oli tosi kiva. Tekstisi on elävää (en osaa selittää, mutta minusta se vain kuvaa sitä hyvin :D)
Yhden virheen huomasin:
--- Lainaus käyttäjältä: "Dysfunk" ---Ei kaikki aikaisemmin koettu ollut harjoittelua tätä tuota varten, vaan varoitusta siitä.
--- Lainaus päättyy ---
Tuossa ei varmaan pitäisi olla kahta pronominia?

No mitään hirveän rakentavaa en nyt saa mitään aikaan. Ficci oli mukava ja kiitos kun tutustutit mut Sirius/Remus-paritukseen :D

Koliara:
Voi sissus mää tykkäsin! Tylsyyksissäni sattumalta rupesin noita Lyrics Wheelin fikkejä selailemaan ja tää tarttu silmään. Teksti meni niin että tänttärällällää vaan, lätkitään tässä sanaviihdettä ja verbaaliakrobatiaa pitkin naamaa ja ei oikeen tiedä että onko tämä sellaista että pitäis itkeä vai nauraa. Ah kun Remus oli niin ihanainen pikkuisen kuivakkana itsenään, vaikkei siis millään tavoin tylsän asiallisena. Napakka ja vähä äkänen! Sirius taas oli just semmonen purupää naistennaurattaja, hurtta joka nylkyttää jokaista sellaista jalkaa, jonka omistaja ei huitase kalikalla päähän. Hyvin siis passaa lyriikat. :D


--- Lainaus ---Ihan niin kuin se ei olisi ollut mikään iso juttu. Remus John Lupin, ihmissusi, on homo ja piste. Ei siinä mitään.
--- Lainaus päättyy ---

Ahhahahaa, ytimekästä! Kun tarkemmin alkaa mietiskellä niin eihän toki ole iso juttu olla homo lykantrooppi, ei mitenkää poikkea noista kaikista randomeista joita kadulla joka päivä tulee vastaan, ei. Muutenkin koko fikki oli täynnä kaikkea kivaa pikkasen sarkastista ja ilkikurista ja lopen viimein myös hurjan hellyttävää, muttei suinkaan mitenkään ällösöpösti. Toivottavasti Remppa antoi anteeksi! :D

Kaatosade:
Oii, nami. Vaikka sinne tänne naiskentelevasta Siriuksesta on kirjoitettu jo aika lailla, niin tämä kyllä sopi lyriikoihin erinomaisesti, ja ehkä hän vaikka vähän vakavoituu Remuksen takia. Ihastuin siihen kohtaan, jossa tytöt yllyttivät heitä pussaamaan. Olisin varmasti yllyttänyt itsekin, jos olisin paikalle päässyt. :D

Kiitoksia kovasti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu