Luku 2: Tarvehuone
Seuraavana päivänä Hermione ei saanut ajatuksiaan pois suudelmasta Dracon kanssa. Oli lauantai, joten hän, Harry ja Ron olivat päättäneet mennä Tylyahon kylään ostamaan joitakin tarvikkeita, joita he tarvitsivat. Sen jälkeen se menisivät piipahtamaan Hunajaherttuassa ostamassa lempi herkkujaan ja Kolmessa luudanvarressa kermakaljalla.
Päivä oli mennyt hyvin, kunnes Harry sekä Ron halusivat palata takaisin Tylypahkaan. Hermione ei halunnut palata vielä vaan päätti lähteä pienelle kävelylle. Hermionen käveltyä polkua Rääkyvän Röttelön edustalle, hän huomasi pojan, joka oli seurannut häntä Tylyahosta asti.
– Voit tulla esiin kuka oletkin, Hermione sanoi katsoen taakseen.
– Täällä ei ole ketään lähettyvillä.
Puiden lomasta kuului kahinaa. Pian pusikosta ilmestyi poika, jolla oli platinan vaaleat hiukset ja mustat vaatteet. Pukua korosti luihuisten vihreä-hopeinen kaulahuivi.
– Päivää, tuo poika sanoi.
– Draco! Hermione huudahti yllättyneenä. Hermionen huulet vääntyivät hymyyn.
– Minäpä minä, Draco vastasi hymyillen takaisin ja astellen Hermionen eteen.
– Olen iloinen nähdessäni sinut! Hermione sanoi ja painautui halaukseen Dracoa vasten. Hermionen yllätykseksi Draco halasi häntä takaisin.
– Mitä teet täällä yksin? Draco kysyi.
– Olen kävelyllä, kuten varmaan näkyy, Hermione vastasi irrottaen otteensa Dracosta ja kääntyen katsomaan Rääkyvää Röttelöä.
– Draco! Tule jo, mennään takaisin! Pansy huudahti kummulta Dracon seläntakaa. Draco että Hermione kääntyivät katsomaan Pansya.
– Joo, joo! Draco huusi vastaukseksi.
– Mun pitää varmaan mennä, Draco sanoi Hermionelle.
– Niin varmaan, Hermione vastasi kasvoillaan laimea hymy. Pansyn mentyä, Draco otti Hermionen leuasta kiinni ja pussasi häntä poskelle.
– Nähdään taas, Draco sanoi ivallisella tyylillä ja lähti Tylyahoon päin.
– Odota! Hermione huikkasi Dracon perään.
– Hmm? Draco käännähti. – Mitä nyt?
– Millon me taas tavataan? Hermione kysyi hitusen huolestuneisuus äänensävyssään.
– Tule huomenna tarvehuoneeseen, Draco sanoi nopesti ja lähti hölkkäämään pois. Hermione hymyili Dracon perään ilosesti.
Ilta alkoi jo sarastaa ja Hermione oli matkalla tarvehuoneeseen. Hän oli sanonut Harrylle ja Ronille menevänsä kirjastoon, niin kuin yleensä hän menee. Hermionella oli ottanut muutaman kirjan mukaansa vakuuttaakseen Harryn ja Ronin, että olisi oikeasti menossa kirjastoon. Pojat olivat juuri aloittaneen velhoshakin peluun, joten eivät vaivautuneet menemään mukaan. Muuten he olisivast varmasti tarjoituneet avuksi.
Draco oli jo tarvehuoneessa. Hän oli mennyt sinne jo kahden aikoihin, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Hän istui risti istunnassa keskellä tavehuonetta, katse tarvehuoneen oveen päin. Hän oli kuunnellut musaa jästien mp3-soittimesta, mutta kahden tunnin kuuntelun jälkeen siitä oli loppunut akku. Nyt Draco kuunteli lähinnä vain hiljaisuutta. Pian tarvehuoneen ovi avautaui ja Hermione astui sisään.
– Hermione! Draco huudahti ja nousi seisomaan.
– Ai, sinä olitkin jo täällä. Anteeksi jos jouduit odottamaan kauhean kauan, Hermione sanoi pahoittelevasti.
– Ei se mitään… Draco vastasi raapien niskaansa. Hermione kumartui laskemaan kirjansa maahan, suoristautui ja näki Dracon seisovan edessään. Draco asetti kätensä Hermionen ristiselän päälle, ja veti hänet lähelleen.
Hän tunsi Hermionen lämpimän vartalon omaansa vasten. Draco asetti huulensa Hermionen huulille. Suudelman jälkeen hän irrottauti halauksesta ja veti henkeä.
-Draco… Hermione henkäisi, ja painautui Dracoa vasten. He suutelivat uudestaan.
-Niin Hermione? Draco kysyi suudelman jälkeen.
-Miksi sinä kutsuit minut tänne? Hermione kysyi ja irrottautui Dracon kiihkeästä halauksesta, nähdäkseen Dracon kasvot.
-Etkö sinä ole vieläkään keksinyt sitä? Draco kysyi muka loukaantuneena.
-Umm… Hermione aloitti, mutta ei keksinyt mitään järkevää sanottavaa.
-Annanko vihjeen? Draco kysyi hymyillen.
-Jos viitsisit, Hermione sanoi näyttäen koiranpentu-ilmettä.
-No se on 178 cm ja se painaa 51 kg ja sillä on upea vartalo ja ihanat hiukset. Joko arvaat?
-Ööö… En, Hermione vastasi mukamas tietämättömänä.
-Ja minä luulin että olet fiksu ikäiseksesi, Draco sanoi ja nosti kätensä teatraalisesti ilmana.
-Nyt mä kyl loukkaannuin, hän jatkoi ja laittoi kädet puuskaan kääntäen selkänsä Hermionelle.
-No mitä? Kyllä minä ymmärsin, että vihje viittaa sinuun, Hermione totesi kietaisten kätensä Dracon ympärille halaukseen. Draco kääntyi Hermioneen päin. Hän hymyili hitusen naurahtaen.
- No vihdoinkin. Kestipäs sinulla kauan. Draco sanoi kääntyen Hermioneen päin.
Hermione ja Draco juttelivet koko päivän niitä näitä, ja kun tuli aika lähteä omiin tupiin, Hermione antoi Dracolle jäähyväis suudelman.
–Nähdään huomenna. Hän sanoi ja kääntyi kulkemaan Rohkelikko tornia kohti.
–Nähdään. Draco sanoi vielä itsekseen, kun ruskea hiuksinen tyttö oli jo hävinnyt kulman taa.
A/N: Anteeks et täs kesti näin kauan, ja anteeks et täst tuli vähän klisee taas. Muistakaa laittaa kommentteja. Positiivista ja negatiivista.
