Kirjoittaja Aihe: Ettei myrskytuuli voi sitä rikkoa (S, Angst, Tonks lapsena)  (Luettu 2040 kertaa)

Haltiamieli

  • nauru tässä elämässä
  • ***
  • Viestejä: 89
  • Have a fantastic life.
Title: Ettei myrskytuuli voi sitä rikkoa
Author: Haltiamieli
Beta: Bloody Princess
Rating: S
Genre: Angst
Disclaimer: Maailma Rowlingin ja hahmot, muuten ihan minun keksimääni. En saa tästä rahaa tai muutakaan korvausta, paitsi hyvän mielen ja kirjoittamisen ilon.

A/N: Kirjoitettu suurimmaksi osaksi mökillä, kun sinne iski mukava pieni myrskynpoikanen. Inspis lähti kulkemaan silloin, ja nyt pienen angstin iskiessä kirjoitin sen loppuun ja hioin hieman. Kiitokset Bloodielle betauksesta. ^^ Osallistuu FanFiction 50 -haasteeseen aiheena Nymphadora Tonks ja sanalla Myrsky. Kommentit ovat tervetulleita. Ja tosiaan, Tonks on tässä pikkulapsi.

Ettei myrskytuuli voi sitä rikkoa

Pieni tyttö istui isolla patjallaan upoten ympärillään oleviin jättimäisiin tyynyihin. Hän oli kiivennyt niiden keskelle rakkainta pehmoleluaan puristaen. Ulkona satoi vettä kaatamalla, pisarat ropisivat pienten kivien lailla pienen puumökin kattoa ja seiniä vasten. Hetkittäin tyttö luuli mökin romahtavan päälleen, mutta lelun puristaminen vei pelon pois. Ukkonen jyrähteli ja salamat välähtelivät ulkona ilmaisten myrskyn tuoneen tuulen vihan mukanaan. Tuuli ei pitänyt siitä, että jokin ihmisen rakentama kykeni vastustamaan sen voimaa. Järven ylitse tuuli kiisi, rannalle ja viskeli matkallaan kukkaruukut ja uimalelut minne huvitti. Terrorisoituaan muutenkin hieman pientä pihaa mökin ja järven välissä, se kiisi mökin kimppuun. Se kolisutti putkia, yritti murtaa seinät ja rikkoa ikkunat. Mutta se ei kyennyt siihen. Jokin siinä ihmisen rakentamassa rakennuksessa esti sen voimien aiheuttaman tuhon. Rakennusta suojasi jokin ylimääräinen, minkä ei olisi pitänyt olla siinä. Tuuli ärsyyntyi ja roiski paremman tekemisen puutteessa järven aalloilla kaiken pihalla vielä märemmäksi. Se jatkoi matkaansa tuhoamaan jotain helpommin tuhoutuvaa. Sade yltyi entisestään ulkona.

Tyttö mökin sisällä puristi leluaan tiukemmin. Hän veti peiton päälleen ja muodosti siten läpipääsemättömän teltan sen ja tyynyjen avulla. Siellä hän tunsi olevansa turvassa, tyynyjen ja pehmolelun suojaamana. Siihen turvallisuuden tunteeseen tyttö saattoi turvautua ja nukahtaa myrskyn jatkaessa raivoamistaan ulkona.

”Dora?” varovasti nuori mies nosti peiton tyynykasan päältä paljastaen alta pienen sinihiuksisen tyttärensä. ”Dora, herätys. Myrsky on tyyntymässä, tule katsomaan kuinka se lähtee pois.”
Doraksi kutsuttu tyttö räpytteli silmiään ja katsoi isäänsä.
”Miksi se myrsky tuli kiusaamaan meitä, isä?” Dora kysyi.
”Myrskytuuli ei pitänyt taikuudesta, jonka äitisi on laatinut tämän mökin suojaksi”, Ted Tonks kertoi.
”Äitikö?”
”Niin. Voit kysyä siitä häneltä joskus. Annas kun nostan sinut sieltä, niin mennään yhdessä katsomaan myrskyn poistumista.”
Dora takertui Tediin, tämän nostaessa hänet pois turvapaikastaan. Isä ja tytär astuivat ulos pienen mökin sisältä märälle pihamaalle pienessä tihkusateessa seisovan naisen vierelle.
”Olitko taas piilossa, Nymphadora?” Andromeda kysyi hymyillen tyttärelleen.
”En minä piilossa ollut, äiti. Olin turvassa myrskyltä”, Dora kertoi irvistäen oikealle nimelleen. Andromeda hymyili ja pörrötti Doran hiuksia, joiden väri oli nyt leiskuvanpunainen.
”Ei myrskyssä ole mitään pelättävää. Se on kuten mekin - se ei suostu antamaan periksi.”
”Mitä tarkoitat, äiti?”
”Tuo mökki, jonka saimme Tedin vanhemmilta, on suojattu taioin. Mikään ei voi sitä tuhota, niin kauan kuin taiat vain kestävät”, Andromeda kertoi ottaen samalla Doran syliinsä. Dora katsoi äitiään kirkkain silmin.
”Voiko taikuudella suojata ihan mitä vain?” Dora kysyi. Andromeda nauroi.
”Mitä sinulla nyt on mielessäsi, Dora?”
”Taikuudella voisi suojata meidän perheen, vai mitä? Niin ettei myrskytuuli voi sitä rikkoa.”
”Tietysti voi, Dora”, Andromeda sanoi, muttei hymyillyt enää. Oli asioita, joita ei voinut vielä kertoa pienelle Doralle.

A/N: Kommenttia jos voisin saada tästä pienestä tekstiä. ^^
« Viimeksi muokattu: 27.07.2010 13:23:01 kirjoittanut Haltiamieli »
One died for power; Voldemort. One died for lost love; Snape. One greeted death like an old friend; Harry.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Oi, tää oli suloinen.  :)

Myrskyä oli kuvailtu todella kviasti, voimakkaana ja uhkaavana. Pikkuinen Tonks oli jotenkin suloinen, sinisine hiuksineen turvassa. Hymy nousi huulille tyttösen itsepäisyydestä;
Lainaus
”Olitko taas piilossa, Nymphadora?” Andromeda kysyi hymyillen tyttärelleen.
”En minä piilossa ollut, äiti. Olin turvassa myrskyltä”, Dora kertoi irvistäen oikealle nimelleen. Andromeda hymyili ja pörrötti Doran hiuksia, joiden väri oli nyt leiskuvanpunainen.
Aww, ei tietenkään piilossa vaan turvassa. Siinä on ero!  :D Ja tykkäsin myös tuosta, kun olit kuvaillut Tonksin metaformimaagi (vai miten se kirjoitaan) kykyä. Ensin hiukset olivat siniset, sitten punaiset. Kiva oli, ettei sellaista pientä yksityis kohtaa ollut unohdettu. :)

Tykkäsin paljonkin, eikä kirjoitusvirheitä ollut ja tekstikin toimi sujuvasti. Eli kirjoittajalle, kuten myös betalle kiitokset.

Tuli nyt hieman lyhyt kommentointi, mutta siis tosiaan tykkäsin vaikken nyt olekkaan parhaassa kommentointi vireessä, haha.  ;D
Olenpahan ilmoittanut lukeneeni.

Odoshi kiittää~
« Viimeksi muokattu: 25.07.2010 23:08:12 kirjoittanut Odoshi »


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Haltiamieli

  • nauru tässä elämässä
  • ***
  • Viestejä: 89
  • Have a fantastic life.
Odoshi: Kiitos kommentistasi. ^^ Itse pidän tätä tekstiä parhaimpanani, joten olen arvostettu kun tästä tekstistä pidetään. Voin kertoa, ettei betani löytänyt tuolta virheitä, joten olen positiivisesti yllättynyt siitä. Eikä lyhyt kommentti haittaa, ei lyhyestä tekstistä voi saada pitkää kommenttia - vai voiko? Mutta kiitos ja kumarrus kommentistasi.
One died for power; Voldemort. One died for lost love; Snape. One greeted death like an old friend; Harry.