Title: Ullakon kätköissä
Author: Irkku
Genre: Romance, Fluffy, Angst
Pairing: Tonks/Remus
Rating: K-11
Summary: Miten heidän suhteensa alkoi?
Disclamer: En omista hahmoja, kaikki omistusoikeudet kuuluvat J.K Rowlingille!
Warnings: Vihjailuja seksiin
A/N: Ensimmäinen ficcini, joten otan mielelläni kommentteja vastaan! (:
Tonksilla oli huono päivä. Edellisenä iltana oli tullut juotua hitusen liikaa, eikä unikaan ollut tullut heti. Päätä särki armottomasti, eikä Kalmanaukio kahdentoista ihmisvilinässä tuntunut saavan ollenkaan omaa aikaa, sillä paikalla olivat Weasleyt, mukaanlukien Harry ja Hermione, jotka yrittivät kaksosten ja Ginnyn kanssa urkkia killan asioita. Tonks olisi omasta puolestaan kertonut heille enemmänkin, mutta hänellä ei ollut asiassa paljonkaan sanavaltaa.
Tonks kierteli taloa etsien tyhjää rauhallista huonetta, johon voisi mennä lepäämään. Hän raahusti portaita sikin sokin, vailla tulosta, sillä osa huoneista oli kyllä tyhjiä, mutta aivan liian likaisia ja torkyisiä, eikä hänellä ollut energiaa alkaa siivoamaan. Alhaalta kuului kun Molly rähjäsi jollekkin ja samassa Siriuksen äidin muotokuva aloitti tavanomaisen kirkunansa. Tonks työnsi sormet korviinsa ja harppoi portaita turhautuneena ylöspäin. Eikö mistään saanut hetken rauhaa?
Ajatuksissaan Tonks oli tullut kiivettyä aivan ullakolle johtaville portaille asti. Hän päätti käydä katsomassa, mahtuisiko sinne. Tikkaat natisivat ja luukun avatessaan, tipahti Tonksin päälle tomua, joka sai hänet yskimään.
Ullakolla oli hämärää. Lattialla lojui paljon tavaraa, osa pahvilaatikoissa, osa vain sikinsokin lattialla. Oli rikkinäisia keinutuoleja, reikäisiä noidankattiloita, hajonneita luutia, kauheita ikivanhoja astioita, ja parsittuja ja puhkikuluneita vaatteita. Tonks katseli ympärilleen ja yritti löytää tyhjää nurkkausta johon voisi asettua lepäämään. Hänen katseensa osui vanhaan sänkyyn, jossa oli nuhruinen, mutta ihme kyllä ehjä patja päällä. Hän raivasi tiensä pölyisenä sängyn luokse ja meni makuulle.
Tonks sulki silmänsä ja ajatteli Remusta. Remus. Remus. Remus, voi kumpa hän vastaisi tunteisiini, hän ajatteli surullisena ja huokaisi. Hän oli viettänyt jo monta unetonta yötä tämän miehen takia, eikä hän ollut vieläkään tehnyt ratkaisua. Uskaltaisiko hän kertoa Remukselle tunteistaan?
Tonks heräsi säpsähtäen, kun kuuli lattialuukun narahtavan auki. Hän kavahti istumaan ja pidätti hengitystään. Luukusta kuului ähinää ja samassa Remuksen pää nousi esiin ullakon luukusta. Hän ei näyttänyt huomaavan Tonksia ja kiipesi tikkaat ylös, ennen kuin huomasi tämän.
”Tonks! Mitä sinä täällä teet?” Remus kysyi ihmetellen.
”Samaa voisin kysyä sinulta”, vastasi Tonks naurahtaen unesta vielä käheällä äänellään. Hän karaisi hiljaa kurkkuaan.
”No kun... oikeastaan etsin rauhallista paikkaa, johon olisin voinut käpertyä lukemaan”, Remus vastasi hieman hämillään, ”Tulin sitten tänne...”.
”Minä...”, Tonks aloitti ja nousi seisomaan, ”Minulla on sinulle asiaa.”
Tonks käveli Remuksen luokse ja pujotti sormensa tämän sormien lomaan. Hän katsoi Remusta tiiviisti silmiin ja kumartui lähemmäksi. Remus tunsi tämän lämpimän hengityksen kasvoillaan ja tippaakaan miettimättä hän painoi huulensa Tonksin pehmeille huulille.
Suudelma oli intohimoinen ja kiihkeä. Tonks kietoi sormensa Remuksen kuparinruskeisiin hiuksiin ja tunsi tämän vetävän itseään lähemmäksi. Remuksen kädet tunnustelivat Tonksin kehon kaaria.
Tonks vetäytyi hetkeksi irti ja henkäisi:
”Remus, minä rakastan sinua”, ja painoi huulensa musertavasti takaisin Remuksen vaativalle suulle. Hetken kuluttua Remus kuiskasi Tonksin kaulaa vasten:
”Niin... minäkin sinua.”
Tonks alkoi avata Remuksen kauluspaidan nappeja ja tunsi tämän kädet oman paitansa alla. Pian kummallakaan ei ollut muuta kuin alusvaatteet päällä ja irroittautumatta toisistaan he etsiytyivät sängyn luokse. Sänky oli aivan liian kapea, mutta se ei haitannut kumpaakaan. Hetken kuluttua Tonks vetäytyi hieman kauemmas ja kysyi:
”Remus... tätäkö tahdot?”
Remus ei vastannut hetkeen, vaan suuteli Tonksia entistäkin kiihkeämmin ja pidemmin.
”Kyllä... etkö sinä sitten?”
”Mmm...”, vastasi Tonks Remuksen huulia vasten ja voihkaisi mielihyvästä.
