Originaalit > Sanan säilä

Fat Diary (1-luku 26.5) | Casey, S, drama/''angst''

(1/2) > >>

Girly Girl:
Nimi: Fat Diary
Kirjoittaja: Girly Girl
Ikäraja: S
Henkilöt: Casey Miller
Tyylilaji: Draama. En nyt sanoisi ''angst'', mutta voi mennä sinne suuntaankin. En tiedä itsekään vielä miten käy? (;
Yhteenveto: Yläasteella, kahdeksatta luokkaansa lopetteleva Casey Millerin päiväkirja, jossa hän sanoo omia mielipiteitään siitä miten rankkaa, vaikeaa ja ärsyttävää laihduttaminen voikaan olla ylipainoiselle ihmiselle.


A/N: Okei... Laitoinpa tällaisenkin tänne. Toivottavasti jokunen lukija tällekin ilmestyisi, koska asia on itsellenikin aikalailla tärkeä. Olen itsekin aika ylipainoinen ja lisäilen Caseyn ajatuksiin paljon omiani, kokemuksieni ja ajatusmaailmani mukaan. Sen takia minä en varmaankaan aio hankkia betaa, koska postaan jatkoa heti kirjoitettuani. Sen takia syvästi pyydän anteeksi kirjoitusvirheistä. Pilkut eivät ole koskaan olleet ystäviäni. ;) Yleensä kirjoitan Potter-maailmaan liittyviä tekstejä, mutta näin ''uutena'' kirjoittajana tänne Sana säilään, tahtoisin mahdollisimman paljon ns. rakentavaa tai edes pikkuriikkisen omia mielipiteitä. Keskustelun tynkääkin olisi mukava saada, mutta eihän tämä offtopiciksi kuitenkaan saa levitä. Kirjoitusvirheistäkin saa mainita! Toivottavasti tykkäisitte lukea nyt tämän puoleista kirjoitusta.  Alku on lyhyt, pidempää on luvassa. ;)




Fat Diary


Big girl you are beautiful

Hei, olen Casey 14 vuotta. Olen 170 senttiä pitkä ja painan 94.4 kiloa.

Walks in to the room
Feels like a big balloon

Terveydenhoitajani on hokenut minulle viimeiset 9 vuotta, että olen ylipainoinen. En tahtonut uskoa häntä. Se vain... Ei voinut olla totta. Rakastin itseäni sellaisena kuin olin ja rakastan vieläkin.

Silti tänä vuonna on silmäni avautuneet todellisuuteen, enkä tahdo enää näyttää muiden silmissä lihavalta norsulta, joka on pukeutunut makkaran kuoreen.

I said, 'Hey girls you are beautiful'
Diet coke and a pizza please
Diet coke I'm on my knees
Screaming 'Big girl you are beautiful'

Ikuinen toiveeni on ollut, että pääsisin bikineissä ottamaan aurinkoa. Aika klisee toive, eikö? Dr. Phillin ja Orpahin ohjelmien naiset sanovat aina tahtovansa turhan läskin pois, vain päästäkseen tuntemaan itsensä kauniiksi. He eivät tahdo nähdä pömpöttävän vatsansa tai paksujen reisiensä pullottavan rumasti ulos asuistaan ja uimapuvuistaan.

Olen erilainen kuin he. Voisin ihan hyvin mennä bikineissä uimaan, mutta asia on niin, että ongelmani on se, mitä muut ajattelevat minusta. Ohjelmien naisten ongelma taas on se, miten he itse itsensä näkevät.

Omasta mielestäni on kuvottavaa nähdä kun ikäiseni tytöt pitävät itseään ''nälkälakossa'', vain näyttääkseen Voguen ja Cosmopolitanin luurankomalleilta. En koskaan tahtoisi näyttää sellaiselta, mutta muoti on yksi asia mitä rakastan syvästi ja vaatteiden koko pienenee vuosi vuodelta. Omaa kokoani ei meinaa löytää mistään kaupasta ja pluskoon vaatteet menevät niin vanhanaikaisiksi ja rumiksi, että tekee aivan mieli itkeä.

Rakastan itseäni tälläisenä kuin olen, mutta valitettavasti maailma ei.

You take your skinny girls
Feel like I'm gonna die
Cos a real woman
Needs a real man is why

Toinen toiveeni on ollut, että saisin poikaystävän. Olen neljätoistavuotias, hormoonit hyrräävät ja ystävät pariutuvat ja ihastuvat yhä suuremmin toisiinsa. Olen kuitenkin tajunnut, että ulkonäöllä on väliä, vaikka muut toisin sanovat. Eivät pojat tahdo seurustella kolme kertaa isomman tytön kanssa!
Ei. He tahtovat laihan, lyhyehkön ja sinisilmäisen kaunottaren vierelleen, jota voivat sitten ylpeänä ystävilleen esitellä. Joten pituuteni ja painoni lisättynä yhteen, ei oikein tuota tulosta poikien kanssa.

Tämä on suuri ongelma tytölle, joka kaipaisi rakkautta. Sen takia asioiden on muututtava, jos koskaan haluan itselleni poikaystävää tai aviomiestä.

Aloitan päiväkirjan, johon kirjaan liikkumiseni ja syömiseni. Olen yrittänyt laihduttaa monta kertaa huonoin vaikutuksin. Joskus lopputulos on vain tullut sellaiseksi, että olen ahminut karkkia itseeni ''masennuksen'' takia. - Tai niin minä ainakin itselleni valehtelen.

Ongelmani on se, että kun joku asia stressaa minua, syön. Kun ajattelenkin laihduttamista ja sitä työtä, mitä minun pitäisi tehdä sen vuoksi, stressaannun ja syön lisää. Elämäni on ikuista noidankehää ruoan suhteen ja tahtoisin matkalipun pois siitä! Olen jo tarpeeksi kauan kestänyt läskejäni, joten nyt on aika tehdä ihan oikeasti muutos.

Ja sen takia kirjoitan kaiken ylös, että minulla olisi jokin pysyvä 'sopimus', etten vaan taas lopeta keskenkaiken koko hommaa. Toivotaan, että tämä tällä kertaa onnistuisin.

No need to fantasise
Since I was in my prizes

Nimeni on Casey, painan 94.4 kiloa ja aion laihduttaa ne pois.

~*~*~

A/N2: Laulu on Mikan Big Girl (you are beautiful). Tässä linkki jos tahdot kuunnella laulun : http://www.youtube.com/watch?v=yDSK91mUNLU&feature=fvst

Stargazer:
No niin, kirjoitan viimeinkin kommentin. Olen lukenut tämän pätkän jo pari kolme kertaa läpi ja se on joka kerta herättänyt ajatuksia (:

Otsikosta ajattelin, että tämä olisi taas joku uusi syömishäiriötarina, mutta yllätyin positiivisesti. Kerrankin päähenkilö on ihan todella ylipainoinen! Olen tosi huono hahmottamaan, minkä kokoinen Casey voisi olla noilla mitoilla, mutta kyllä tuo lähes sata kiloa melko paljolta kuulostaa. Toivottavasti tästä ei myöskään ole tulossa syömishäiriötarinaa, olisi tosi kivaa, että kerrankin joku onnistuisi laihduttamaan terveellisesti, vaikka todennäköisesti aika paljon. Vai mikä mahtaa olla Caseyn tavoitepaino?

Päähenkilöllä on asenne kohdallaan (; Hän kuulostaa fiksulta teinitytöltä ja poikaystävästä haaveilu tuo uskottavuutta henkilöön. Samoin tuo tunnesyöminen, syöminen stressiin ja pelkoon siis, on niin klassinen ongelma monelle. Tykkään siitä, ettei tässä heti alussa ole mitään "yhyy olen läski" ruikutusta, se olisi karkoittanut ainakin minut vähän äkkiä pois.

Kaikkien ei tarvitse olla pilkunviilaajia, eikä tekstissä nyt virheitä kamalasti ollutkaan. Pari yhdyssanamokaa sattui silmiin, nimittäin luurankomalli ja neljätoistavuotias tulevat yhteen. Alkutekstissä mainitaan yläaste, se tulee ilman väliviivaa. En minä yleensä alkuteksteistä nipota, mutta koska sanaa tullaan todennäköisesti käyttämään tekstissä niin ajattelin, että vastaisuuden varalle (: Betan hankkiminen ei tietenkään ole pakollista, mutta jos tulet toisiin ajatuksiin asian suhteen niin täällä olisi yksi vapaaehtoinen. Käyn kyllä koneella joka päivä ellei mitään yllättävää/erikoista tapahdu, lupaan olla nopea ja kokemusta sekä kielioppitajua löytyy : D Mutta jos et koe tarpeelliseksi niin suosittelen silti lukemaan tekstin edes kerran kirjoitamisen jälkeen läpi, virheet huomaa parhaiten sillä tavalla (: Tarina on varmasti sinulle tärkeä ja jos et tahdo ulkopuolisia sitä sorkkimaan niin tajuan sen hyvin. Tulen todennäköisesti joka tapauksessa lukemaan tätä tekstiä, tahdon nähdä, mihin se johtaa.

Paljon onnea Caseylle - ja sinulle!

MyrsyliuutE_96:
Oh my, vaikuttavaa tekstiä. Ihana, aivan mahtava. Minä alan seuraamaan tätäkin, ja  Stargazer mainitsikin tuossa jo kirjoitusvirheistä. Tästä tulee mielenkiintoista, odotan jatkoa.

<3:llä
~Myrsis~

Kuvastin:
Otsikko sai lukemaan, koska aattelin, että jos tää todellakin ois erilainen kuin ne syömishäiriönovellit - ja niinhän tämä olikin! :)

Yksi asia vain sai minut vähän naurahtamaan...

--- Lainaus ---Olen 170 metriä pitkä ja painan 94.4 kiloa.
--- Lainaus päättyy ---
Ehkä 170 senttiä? 170 metriä on kuitenkin jo AIKA paljon...

Mutta siis. Idea on tässä todella hyvä ja en löytänyt muita kirjoitusvirheitä. Päähenkilöön oli lukiessa helppo samaistua, koska omalla yläasteellani on aivan samanlaista, ulkonäkö merkitsee paljon. Kaikki sanovat, että itse olisin normaali, mutta näen itseni ylipainoisena ja olen varma, että niin tekevät muutkin.

Haluan ehdottomasti lukea tätä lisää, sillä haluan tietää, miten päähenkilön käy tarinan edetessä!

~ Kuvastin

Girly Girl:
Stargazer Kolme kertaa? Oh, olen syvästi otettu. :) Caseyn tarinasta ei tule syömishäiriölasta, mutta voi olla, että ehkä sinne rajoille, voi tyttö eksyä. En ole varma vielä. ;) Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tavoitepaino tulee aikanaan ällös huoli. Kiitoksia kannustavasta kommentistasi ja jos haluat kuitenkin tehdä semmoista pikkubeta-hommaa, niin olisin iloinen jos voisit sitten vaikka tarkistella näitä tekstejä sen jälkeen kun olen ne tänne postannut ja yksärillä lähettää korjatun tekstin. Tietenkään tämä ei ole pakko, mutta olisi kiva saada virheettömämpää tekstiä tällä tavalla. Näin sinulla - tai minulla - ei ole kiirettä tai paineita palauttaa korjattua/kirjoitettua tekstiä toisillemme. Ja kiitos jo pikkuvirheiden pongauksesta ;).

MyrsyliuutE_96 Kiitos kommentistasi. <3

Kuvastin VOIH et usko kuinka kauan nauroin luettuani tuon virheen!!! :D 170 metrin pituinen tyttö on kyllä aika pitkä. KIITOKSIA virheestä mainitsemisesta. Kauheeta etten ollut itse huomannut! Olet pelastava enkeli. ;) Yläasteella on vaikeaa ja toivoinkin, että jotkut voisivat katsoa elämäänsä Caseyn kannalta. (Nyt tarkoitan niitä kiusaajia) Ja tietenkin ajattelin, että jotkut voisivat samastua Caseyhin ja huomata, että itsensä rakastaminen on tärkeämpää kuin muiden mielipide ja Casey tulee sen tässä sitten huomaamaankin tulevaisuudessa. (Älä välitä jos et ymmärrä mitä minä puhun, koska en ole itsekään oikein selvillä sepityksistäni ;)) Kiitos kommentistasi!

~*~*~

A/N: Nyt ilmestyypi vähän niinkuin ''ensimmäinen luku'', joten olkaapa hyvä. Laulu on Mikan - Relax, take it easy. (Mikä mulle on tullut, kun Mikan lauluja vain pomppaa tänne mun kirjoituksiin) En ole varma liittyykö laulun sanat kuitenkaan mitenkään Caseyn kirjoituksiin, mutta valitsin randomilla laulun ja aloin kirjoittamaan aiheesta, jonka se päähäni antoi. Jatkossa mietin vielä laulujen sanojen käyttämistä harkiten, mutta tämä saa kelvata nyt tälläisenään. Ps. Kirjoitusvirheistä en kommentoi, :D mutta te voitte. Lyhyt on. Pyydän anteeksi. Mutta Casey ei ole pitkäsanainen tyttö ;)

Viikko 1


Rakas päiväkirja

On tullut vähän takapakkia ja mutkia matkaan... Painoni on noussut... Se on nykyään 95.6 enkä ole iloinen.

Relax; take it easy

Ahdistus. Ei niin mukava tunne, eihän? En vain tahdo... Tehdä sitä. Laihduttaa. Alussa se tuntuu sellaiselta 'JES! NYT SE ALKAA!'-hommalta, mutta myöhemmin tajuaa miten paljon työtä ja hikeä se vaatii. Aina illalla sängyssäni olen miettinyt, että: 'Okei huomenna lähden hölkkäämään, enkä syö sitten kun hapankorppuja iltapalaks'. Arvaa pari kertaa tapahtuuko niin?

Suunnitelmia on todella helppo tehdä, mutta on vaikeampaa toteuttaa niitä.

Took a ride to the end of the line
where no one ever goes.
Ended up on a broken train with nobody I know.
But the pain and the longings the same.
Where the dying
now I’m lost and I’m screaming for help

Tahtoisin niin paljon, että joku olisi auttamassa minua tämän taakkani kanssa. Ottaisi pari kiloa pois ja lähtisi kanssani lenkille. Mutta valitettavasti olen sellainen ihminen, joka ei halua, että toisetkin hyötyvät siitä liikunnasta mitä tekevät kanssani.

...Okei nyt minusta tuntuu, että selitin asian vähän väärällä tavalla. Eli... Kaikki ystäväni ovat laihoja - tai ainakin laihempia kuin minä. Kyllä heilläkin on semmoiset pikkuiset ''pömppömahat'', mitä yleensäkin nyt nuorilla on. Eihän se minua mitenkään haittaa, mutta itsekin olen vain tottunut näkemään laihan ihmisen langanlaihana. Juuri niin kuin Voguessa. Inhoan sellaista! Mutta se on se kuva, joka mieleeni on painautunut laihoista ihmisistä. - Niin kuin on muillekin. Ja  sen takia, koska ystäväni ovat jo niin hyvässä kunnossa ja nätin näköisiä, niin miksi tahtoisin heidän tulevan vielä nätimmiksi? Jos laihdun niin haluan laihtua samankokoisiksi kuin he, enkä tahdo, että kun minä laihdun niin hekin laihtuvat. Näin emme koskaan pääse samaan painoon, tajuatko?

Tuntuu vähän yksinäiseltä olla tämän itsekkyyteni kanssa! Olen varmaan perinyt varmaan äidiltäni tämän luonteeni, koska hän on aivan samanlainen. Kukaan ei saa hyötyä asioista, joita hän tekee. Äidin kanssa en muutenkaan lähtisi ulkoilemaan, koska joko jompikumpi meistä kävelee liian hitaasti/nopeasti tai joku muu ärsyttävä juttu on ongelmana. Äiti nipottaa minulle usein miksen käy ulkona ja sekin on vain pitänyt minua enemmän täällä sisällä.

Tuntuu, että äiti tiputtaa harteilleni koko ajan enemmän ja enemmän paskaa. Eikö hän tajua etten minä jaksa kohta kantaa sitä enää?

Relax; take it easy
for there is nothing that we can do.
Relax, take it easy
Blame it on me or blame it on you

On myös muiden syytä, että olen näin iso. Äidin nälviminen ja... Haukkuminen/vittuileminen painostani on saanut minut vetäytymään yhä enemmän kuoreeni ja sitten syömään. Olen usein ostanut salaa häneltä karkkeja ja piilotellut roskia huoneeseeni. Joskus tullessani isältäni, huoneeni on pengottu läpikotaisin ja äiti on laittanut oikein esille löytämänsä karkkipaperit.

Sen takia nykyään olen viisaampi ja vien roskat heti ulkoroskikseen jotain ostettuani.

Olen puhunut isosiskonikin kanssa näistä ongelmista mitkä ovat voineet vaikuttaa yli-syömiseen. Hän on itsekin ylipainoinen. Oikeastaan tosi ylipainoinen. Pelkään hänenkin puolesta ja joskus siskoni on minulle sellainen... Mikä se sana olisi? - Pelote?

En tahdo tulla samanlaiseksi kun hän. Hän läähättää jo aivan liikaa rappusissa, hengitys on muutenkin raskaampaa, ruokaa menee enemmän, hän ei mahdu huvipuistojen laitteisiin ym. En vain kestä nähdä häntä tuossa tilassa ja ei hänelläkään ole ollut koskaan poikaystävää. Ja ei varmaan tule olemaankaan. Siskollani on vain homoystäviä, mutta tiedän, että hän kaipaisi itselleen rakkautta. Hän on oikeastaan niin kuin minä, mutta isommassa ja enemmän hengenvaarallisemmassa tilassa. (Liikalihavuus voi tappaa!) Kuitenkin rakastan häntä sellaisena kuin hän on, enkä muuttaisi ikinä hänessä mitään! Mutta tahdon vain isosiskoni parasta, joten jos minä pystyn laihduttamaan, kyllä hänkin.

It’s as if I’m scared.
It’s as if I’m terrified.
It’s as if I scared.
It’s as if I’m playing with fire.
Scared

Sanoista tekoihin olisi seuraava askel. Yritin/-tän syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta arvaa onnistuuko se!? Äiti jättää ruoan teon monesti minulle ja jos minä teen ruokaa, se on epäterveellistä. Ja tämä toistuu monta kertaa viikossa. Koulu raastaa niskassa, enkä pääse ulos juoksentelemaan vai mitä siellä nyt ikinä sitten tekisin laihtuakseni. Ja ärsyttävintä tässä kaikessa on, että stressaan ja tiedät mitä siitä tapahtuu... Karkkia ja herkkuja. Voi jumalauta! En kestä!

--There is an answer to the darkest times.
It’s clear we don’t understand

Ratkaisut:
En syö sitten sitä tekemääni ruokaa jos se on epäterveellistä. Syön vaikka porkkanan sen tilalla. Ja jos syön sitä epäterveellisen annoksen, jätän iltapalan sitten pienemmäksi.
Kesälomakin tulee vauhdilla, joten uloskin pääsen, eikä kokeet ja läksyt voi olla enää tekosyitäni sisällä oloon. Jos olen niin itsekäs henkilö etten ystäviänikään lenkille voi ottaa mukaan, niin mp3 kainaloon ja lenkkarit jalkaan. Siitä se alkaa. Olen antanut itseni jo ensimmäisenä viikkona lipsua, joten NYT ihan tosissaan alkaa tosi työ. Ihan oikeesti.

Pian taas puran ajatukseni sinulle, joten pysykkin tallessa! Nyt lähden nukkumaan ja huomenna alkaa terveellisen ruoan syönti, eikös niin? Mutkat on selvitetty ja matka on kohti etiäpäin.

Casey Miller

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu