Originaalit > Sanan säilä

Romahdus ovella, mielikuvitus lääkkeenä. | Raapale, S

(1/2) > >>

VP(2):
Author: VP(2). (minä tietysti.)
Beta: ei ole.
Rating: S
Warnings: ei ole.
Genre: sellanen onnellisuus raapale. (tasan 100 sanaa, vaikka enemmänkin olisi tullutm HUOM voi olla myös enemmän tai vähemmän, mutta minun laskutaidoillani sain 100. Tai oikeastaan 104 sanaa jos lasketaan otsikko mukaan.)
A/N: Tykkään tästä itse, en sitten tiedä mitä mieltä te olette, joten palaute olisi mukavaa. Rakentavaa kritiikkiä kaivataan, sillä olen epävarma kirjoitustaidoistani. Kiitos~.<3


Romahdus ovella, mielikuvitus lääkkeenä.

Kevään ensimmäinen sade halaa kapeaa vartaloani. Vesi kastelee uudet vaatteeni ja valuu niiden sisään. Olen läpimärkä, mutta vesi lämmittää kehoani.

Nautin lämpimästä tunteesta, antaen vesipisaroiden kastella minut kokonaan. Lämpö ympäröi minut täysin. Pyörähdän täydellisen ympyrän.

Mieleni tekee laulaa paremmin kuin koskaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni, tahdon tanssia, oikeasti tanssia. Haluan tuntea eläväni jälleen. Se tekee elämän. Mieleni tekee soittaa. Hakata rumpujani kovempaa kuin koskaan ennen. Huutaa ilosta. Kiljua lujempaa kuin koskaan. Tuntea se.

Tahdon riehua, nauttia. Tahdon laulaa, nauttia. Tahdon soittaa, nauttia. Tahdon tuntea kaiken sen hyvän olon, kuin tunsin silloin joskus.

Kerrankin vain olla ja nauttia. Elää lujempaa kuin koskaan.

VP(2):
Kiitos kommentistasi Riiku.
Mä oikeastaan pelkäsin julkaista tätä, koska tää oli ensimmäinen raapale, mitä oon kirjoittanut, eikä mun kirjoitustaidot ole muutenkaan kauhean hyvät, mutta hienoa jos tykkäsit :)

Tosiaan henkilö oli tarkoitettu yksinäiseksi ja jotenkin surulliseksi, mutten saanut selostuksia mahtumaan tuohon niin päättelin että se olisi ihan hyvä tuollaisenaan.

Ja kyllä, sulla on ihan terveet harrastukset, sillä mä teen aina välillä samaa.
Eli tosiaan kiitos kommentista<3 ja
muista elää täysillä, silloin meistä ei koskaan tule vanhoja.

~VP.

Sorry:
Tosi hieno! ;o Otsikon takia kiinnostuin ja oli pakko lukea. Enkä todellakaan pettynyt! Tosi kaunis, jotenkin yksinäinen (?) tunnelma tuli. Mut siis ihana, kaunis, jotenkin sellainen surullinenkin.
Joo en tiiä, mutt tuollainen olo ainakin tuli mulle. Mut voihan mulla olla vähän väärä tapa ymmärtää näitä, mistäs sitä tietää? :D
Toi sade oli tosi hienosti kuvailtu ja henkilön reagoiminen siihen. Kaunista, sujuvaa tekstiä. Kirjoittele vain lisää, hienosti kirjoitat! :)

VP(2):
Sorry: Kiitos kommentistasi oikein paljon ja hienoa että tykkäsit :] Palaute on mukavaaaaa, kun huomasin uuden kommentin tullee, rupesin oikiasti hymyilemään. =)

Yksinäinen tunnelma oli juuri se jota hain, mutta mitkään sanat eivät sopineet kuvaamaan henkilön (jonka oli tarkotus heijastua minusta) olemusta. Sade on vain niin jotain kaunista. Ja silti siellä tahtoo olla mieluiten yksin. Se tuo surullisen tunnelman.

Lisää tulossa, heti kun saan valmiiksi. Eräs toinen raapale on juuri tekeillä, mutta en spoilaa nyt, saat sitten lukea, jos kiinnostaa :]

Kiitos.
~VP.

A.M.Charlotte:
Hurrrrmaavia sanavalintoja jälleen sulta.  :) Niitä ei voi lukea vain yhtä kertaa, vaan ne jää päähän ja pistää lukemaan uudelleen ja uudelleen. Jokainen niistä on niin aito ja todellinen, omaan elämään sopiva tai sopimaton. Ne jäävät päähän kunnes menettää yöunet niiden takia.


Mitäs aloin taas selittämään? Mut oikeesti, tää koko teksti oli kuin elämänohje, se kertoo miten saa onnellisen ja vapaan elämän.
Taas se rakentava lensi pakoon kun näki mitä luen. :3 I'm lovin' it.

A.M.C.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu