Originaalit > Sanan säilä

Hän (S)

(1/1)

Suvituuli:
Kirjoittaja: Suvituuli
Ikäraja: S
Paritus: Selvinnee lukiessa
A/N: Nuhan ja inspiraation pauloissa syntyi tällainen novelli (tai miksi tämä luokitellaankin). Selvennykseksi kerron, että kappalejaon välissä aikaa kuluu aina eteenpäin.
-------------------------
Hän

Kuuntelin musiikkia huoneessani. Pikkusiskoni oli vallannut tietokoneen, joten sain olla täysin rauhassa. Minä ja vain musiikkini, ei ketään muita. Oli perjantai-ilta, pian pitäisi lähteä. Kellon viisari lähestyi piinaavan hitaasti kellotaulun roomalaista numeroa IX, kun avasin varoen huoneeni ikkunan. Työnsin pääni ulos, ja pystyin heti haistamaan illan raikkauden ja kevään kylmyyden. Huokaisten laitoin mp3sen rauhaansa taskuuni, ja ojensin toisen jalkani ulos ikkunasta.

Matka tuntui kestävän liian lyhyen ikuisuuden. Sora rahisi jalkojeni alla. Minua paleli hivenen, sillä pelkkä huppari ei riittänyt pitämään kevään kylmää syleilyä täysin erossa minusta. Katsoin kännykkäni kelloa, hiukan yli yhdeksän. Ropina jalkojeni alla vaihtui töminäksi. Olin saavuttanut asfaltin.

En olisi halunnut oikeastaan tulla tänne. Jos totta puhutaan, kaikkein mieluiten istuisin illat huoneessani ainoana seurana ajatukseni. Kuulin ääniä talosta ympärilläni: kirkumista, naurua, rupattelua. Kilinää, musiikin jumputusta. Huutoja, jotkut lauloivat. Kaikki liian lujalla, liian kova meteli...

Näin Hänet kauempana, lähellä oviaukkoa, josta pääsisi toiseen huoneeseen. Hän nojasi kaikessa rauhassa seinään, Hän oli rento ja jutteli jostain hauskasta ystävänsä kanssa. Purin huultani. En tiennyt, mitä tehdä. Mennäkö sinne, jäädäkö tänne, kääntyäkö vaiko ei?

Mia oli löytänyt minut. Mia oli löytänyt Hänet. Pari tyttömäistäkin makeampaa kikatusta, kiherrystä, muutama tönäisy. Lopulta Mia raahasi minut käsikynkästä puoliväkisin oviaukon luo. Hänen luo.

Ainoa syy, miksi täällä olin, seisoi edessäni. Syyni katsoi minua arvioiden, tuhahti tai naurahti, jotain siltä väliltä. Hän sanoi jotain, virnisti. Lehahdin punaiseksi, tai ainakin poskiani poltti. Mia pälätti innoissaan Hänelle. En kuullut mitä, musiikki oli liian lujalla. Luotin Mian vastaavan minun puolestani Hänelle, mitä Hän sitten olikin sanonut.
"KIVA NIMI SULLA", Hän huusi. Hädintuskin erotin sanat taustahälystä. Kukaan ei ymmärtänyt hiljentää musiikkia. Kaikki vain korottivat omaa ääntänsä, mikä lisäsi meteliä entisestään. "OTA HÖRPPY!" Ensin en ymmärtänyt, mistä. Voiko musiikista ottaa hörppyjä? Vai pitäisikö minun hörppiä Häntä?

Hän katsoi minua. Minä katsoin lasia kädessäni. En tiennyt, mitä siinä oli. Hän oli juonut siitä aiemmin, mutta ei vielä paljoa. Lasi oli melkein täysi, tai osittain vajaa. Psykologista.
Muiden, tai varsinkin Hänen, painostavien katseiden alla join lasini -Hänen lasinsa- urhoollisesti tyhjäksi. Pari helpottunutta naurahdusta. Mialla oli kädessään jotain myös. Saattoi olla pullo.

Hän lähti. Hän käänsi selkänsä minulle. Hän oli sanonut jotain Mialle ja minulle, en ollut kuullut. Hänen ystävänsä kaivoi taskujaan; röökiä. Ainakin rasia, en ehtinyt nähdä kunnolla muuta Hänen kadotessaan ihmismassan sekaan ystävänsä kanssa.

Minua huimasi. Jostain oli ilmestynyt käteeni toinenkin lasi, ja kolmas.

Minulla oli huono olla. Koko talo pyöri, heitti pari volttia ja kaatui silmieni edessä. Korvissani raikui nauru, pomppiva nauru, joka sekoittui pauhaavaan musiikkiin. Näin ihmisiä, jotka olivat hassusti vaakatasossa. Näin Hänet. Näin Mian. Näin uskomattoman paljon käsiä heidän ympärillään, ja kieltä. Niin paljon, etten ollut varma, kummalle mikäkin kuului, vai oliko mukana kenties ylimääräisiäkin pareja.
Sitten kaikki pimeni, jossain vaiheessa.

Makasin tiedottomana törkyisellä lattialla odottamassa, että bileiden järjestäjä huomaisi, miten kahdeksan vierasta olivatkin kokeneet hänen kotitalonsa lattian puoleensävetävämpänä kuin omat kotinsa. Hän tulisi soittamaan ambulanssin huomattuaan, ettei saisi hereille kuin kolme, jotka hekin hyvin sekavina ja suuntanaan lähin seinä oven sijasta.
Makasin lattialla odottamassa heräämistäni sairaalassa, ja niitä kaikkia tyrmistyneitä ilmeitä ympärilläni. Makasin odottamassa ihmetteleviä huutoja, kysymyksiä, pyöreitä silmiä ja suita.
Makasin odottamassa Hänen ja Mian seurustelua, joka alkaisi tiistaina.

-------
A/N: Kommentit enemmän kuin suotavia, sillä tahdon palavasti kuulla mielipiteitä tästä.

Lils:
Oli pakko tulla lukemaan kun jotain tästä offissa luin ja jee, pidin. Kuvailu oli jännää ja tunnelma oli koko ajan sellainen koomamainen, kiinnostava ja sellainen mukaansakietova. Aluksi Hän-sanan kirjoittaminen isolla häiritsi, pikkuhiljaa se alkoi juurtua päähän ja se sopikin siihen hyvin. Lauserakenteet olivat kivoja, yksinkertaisia mutta silti sellaisia murrettuja. Keskivaihe oli hivenen sekava, mutta ehkä se johtuu siitä että päähenkilökin oli. Tykkäsin lopetuksesta.

Kaunis ja koskettava novelli, pidin. : )

syysmyrsky:
Hih, kommentoinpas ;)

Ekaksi huomio kiinnittyi lyhyisiin lauseisiin. Joskus ne voivat olla tosi ärsyttäviä, mutta tässä ne ajoivat asiansa ihan hyvin (ehkä ne ärsyttävät niin paljon, kun itse rönsyilen kirjoittaessani enemmän kuin laki sallii). Hyvin tämä nappasi mukaansa eikä päästänyt irti kuin viimeisen sanan jälkeen.

Juoni oli tässä tarpeeksi simppeli, ehkä vähän moneen kertaan nähty. Kirjoitustyyli oli tässä ansiokseen, korosti hyvin päähenkilön suuntaan jos toiseen hurjalla vauhdilla vipeltäviä ajatuksia ja katkonaisen oloisia tapahtumia. Paikoin tässä nousi pintaan muutama hauska kohta, kuten tuo hörppimiskohta :D Loistavaa.

Loppu tuntui vähän oudolta, kun se poikkesi tyyliltään muusta tekstistä, mutta muuten tykkäsin siitä. Tiivisti hyvin bileillan jälkeiset tapahtumat ja seuraukset.

Mutta kokonaisuutena tämä oli hyvä ja positiivisessa mielessä mielenkiintoinen novelli, kiitän lukukokemuksesta :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu