Nimi: Kultainen Luukku
Kirjoittaja: Spirit M
Genre: Adventure ja Drama + jotain, ei täyttä varmuutta.
Ikäraja: Korkeintaan S
Summary: Mitä tapahtuu, jos on väärässä paikassa väärään aikaan? Ja onko se mahdollista?
A/N: Hmm.
Kultainen Luukku
- Nicole Anderssonin tarina
Luku 1 - Pulkkamäessä
Nicole Andersson kulki hitaasti kohti lumikasaa. Perässään veti punaista pulkkaa.
Hän asui uudessa kaupunginosassa ja kulki parhaillaan kadun yli. Jos sitä nyt kaduksi kehtasi kutsua. Puolet tiestä oli hiekkaa, mutta se kohta mistä Nicole kulki oli kyllä jo asvaltoitu. Nyt kyllä kaiken päällä oli lunta, Nicolenkin. Lumi leijaili kauniisti ympäriinsä ja Nicolea hymyilytti.
Hän oli aivan tavallinen suomalaistyttö, 10 vuotias, ruskeahiuksinen ja sinisilmäinen. Hän oli pitkä ja ujo. Kaikki hänen elämässään oli suhtkoht tavallista.
Oli -20 ºc pakkasta, mutta se ei Nicolea hätkäyttänyt. Hän oli lumikasan edessä. Lumikasa ei ollut kovin korkea, mutta kyllä siitä kävi laskeminen.
Tyttö käveli kerrostalon pihalle. Talossa oli kolme kerrosta ja raput a, b ja c. Nicole vilkaisi taakseen. Oma koti oli kaksikerroksinen, keltainen omakotitalo, jossa oli valtava takapiha.
Nicolella oli päällään vaaleanruskeat, kirpputorilta ostetut ulkohousut ja samaiselta kirppikseltä ostettu vihreä toppatakki. Kengät olivat Gore-Tex talvikengät, jotka olivat mustat. Pipo oli vaaleanvihreä ja siinä oli koiranpennunkuva. Hanskat olivat ruskeat ja ihanan lämpimät.
Lumikasa oli aurattu siihen pihalle. Nyt aurat olivat jo lähteneet ja Nicole voisi aivan rauhassa laskea. Tyttö kipusi mäen päällle vetäen pulkan vaivalloisesti perässään.
Andersson kätseli varovasti maahan. Hyvin se sujuisi. Ihan varmasti.
'Ei se mitään tee, kaikki on hyvin. Ei mikään voi satuttaa minua nyt, ei varmasti!', Nicole ajatteli päättäväisesti ja sai ajatuksestaan uutta tarmoa. Nicolen aivot miettivät. Yhtääkkiä tuntui kun päässä olisi napasahtanut. Hän älysi! Nicolen pulkka laski maahan. Ilman tyttöä. Se pompahti hyppyrimäisessä muhkurussa, mutta laskeutui maahan turvallisen näköisesti. Sitten Nicole seisoi hetken ihan hiljaa. Sormia palelsi ja lumi tuiskutti maahan. Sitten Nicole laski ilman pulkkaa maahan. Takapuoleen sattui hieman, kun tyttö kolahti maahan.
Tyttö hieroi takamustaan ja nousi hitaasti. Sitten hän näki naisen tulevan. Nainen oli pitkä ja vaaleahiuksinen. Hän talutti koiraa. Nicole panikoitui. Hän halusi piiloon tuota naista, sillä hän ei halunnut muiden näkevän häntä. Nicole työnsi pulkan mäntyjen varjoon ja näki jonkun kaivaman lyhyenlännän tunnelin. Nicole työnsi jalkansa sinne ja kyyristäytyi pieneksi palloksi. Hän ei tiennyt, näkikö nainen hänet. Ehkä ei.
Kun nainen oli mennyt, Nicole hivuttautui tunnelista pois. Tai oikeastaan vain veti jalkansa sieltä, sillä tunneli ylettyi vain hieman yli polvien. Nicole pudisteli puuterilumet vaatteistaan. Sitten hän katsoi tunnelia paremmin. Se oli täynä puuterilunta. Voisin auttaa tunnelin kaivajaa...Nick mietti. Siinä silmänräpäyksessä Nicole oli jo kaivamassa tunnelia. Hän viskoi puuterilunta ulos ja kaivoi vähän pidemmälle. Alkoi tulla jo hämärä, eikä Nicole nähnyt mitä kaivoi. Palelsi kamalasti ja Nicole käpärtyi palloksi ja lepäsi hetken. Silloin Nicole muisti pienen taskulampun, joka oli äidin autossa. Tyttö pongahti ylös ja juoksi auton luo. Nicole kokeili hopeisen Toyotan ovea. Se oli auki. Nicole nappasi taskulampun, paukautti oven kiinni ja juoksi kasalle. Hän tirkisteli taskulampulla koloa. Ihan kun se hohtaisi. Sitten hän näki sen. Tunnelissa oli luukku.
//Star muokkaili ikärajan oikeaksi
