Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Naruto, The Akatsuki Café! K-11 | huumori

(1/3) > >>

Kazuki:
Nimi: The Akatsuki Café!
Kirjoittaja: Kazuki
Ikäraja: K-11
Fandom: Naruto, Naruto shippuuden (ei selvää aikajanaa)
Genre: Huumori
Disclaimer: En omista Narutoa tai sen hahmoja, Masashi Kishimoto omistaa. Vain juoni on omaani. En tienaa tällä ficillä.
Varoitukset: Ristiinpukeutuminen (miehiä mekoissa), viittauksia slashiin ja hettiin (huumorilla, ei vakavaa), väkivaltaa ja kiroilua (vähän ja huumorilla) Näitä ei esiinny nyt ensimmäisessä osassa.
Summary: Akatsukien rahat ovat lopussa, ja Pain ja Konan päättävät perustaa kahvilan nimeltään The Akatsuki Café! Tietenkään ninjamaailman kummajaisten kahvila ei lupaa hyvää...
A/N. Sain englannin tunnilla tälläisen randomin idean, ja olenkin kirjoittanut tätä naruto.fihin kymmenen osaa. Julkaisen näitä rauhallisesti tännekkin. Ja kirjoitusasusta, tämä on Zetsun mustan persoonallisuuden puhetta.



Olipa kerran jossain päin Konohaa ympäröiviä metsiä pikkuisten Akatsukien piilopaikka. Oikeasti he eivät ole niin pikkuisia, mutta jatketaan tarinaa. Siis jossain päin tuota metsää, auringon paistaessa kirkaan siniseltä taivaalta, kuului läpi rauhallisen metsän lintujen laulua ja...

-MITÄ!? Kauhea rääkäisy kaikui ympäri metsää, pelästyttäen kaikki linnut ja eläimet karkuun. No, se siitä rauhasta. Mutta mistä noin korvia riipivä ääni voi kuulua? No, vastaus löytyy siltä nimenomaiselta piilopaikalta.

-Ja mikä saa sinut ajattelemaan, että suostuisimme tähän!? Kaikki muut Akatsukilaiset huusivat Painille ja Konanille.
-Koska meillä on rahat loppu. Vaikuttaa siltä, että Kakuzu on ollut laiskana viime aikoina. Pain sanoi samalla perusilmeellä. Kakuzu irvisti maskinsa takana. Pain ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota.

-Joten tämä on loistava keino hankkia rahaa. Konan on tehnyt laskelmia, ja arvelimme, että saamme tarpeeksi rahaa jos teemme sitä koko kesän. Pain kuulutti ja käänteli päätään katsoen kaikkiin sisällä.
-Hmmm... No mitä meidän pitäisi tehdä? Kaikki tuhahtivat melkein yhdestä suusta.
-No, olemme jakaneet työt sen mukaan, mikä sopii luonteeseenne. Kerromme ne myöhemmin, mutta näytämme teille ensin kahvilan. Pain hymyili, ja lähti käpöttämään Konan perässään.

Kuten varmaan arvasittekin, kahvila oli Konohassa. Ei varmaan mikään parhain mahdollinen paikka, kuten he tiesivät. No, mutta Pain ei välittänyt. Kahvilarakennus oli musta, ja siinä oli Akatsukien kaavuista tuttuja pilviä. Siinä oli monia ikkunoita, ja takana oli terassi, jolla oli lasten leluja, hiekkalaatikko ja liukumäki. Oven yläpuolella oli kyltti, jossa luki "The Akatsuki Café".

Kaikki Akatsukilaiset seisoivat rakennuksen edessä näyttäen melkein samalta, kuitenkin sillä erotuksella että Painillä ja Konanilla ei ollut suu auki.
-No tämähän sulautuu joukkoon. Deidara mutisi katsoen lievästi ylöspäin. Muutama muu Akatsukilainen nyökytteli päätään.
-No, mennään sisälle. Pain sanoi ja astui sisälle kahvilaan. Muut seurasivat peräkanaa sisälle.

Sisällä oli valkoiset seinät,ja mustia, kiiltäviä pöytiä erinlaisissa paikoissa: ikkunan vieressä, nurkissa ja muutama erinkokoinen keskellä lattiaa. Melkein seinän lähellä oli jonkin sortin pitkä pöytä, jolta ilmeisesti tilattiin mitä ikinä nyt sieltä saikaan. Sen seinällä oli hylly, jossa oli jonkin verran koriste-esineitä ja sen vieressä
ylösvedettävä ikkuna.

-Mitä tuolla takana on? Tobi hyppäsi tiskin ylitse, heilutti luukun suuntaan sormi pystyssä ja hyppeli jalalta toiselle.
-Keittiö. Pain sanoi ja katsoi, kun Tobi kiskoi luukkua ylös, alas, ylös, alas... Kaikki muut tutkailivat paikkoja kaikessa rauhassa.

-Niin mitkä ne työt nyt olivat? Itachi kysyi kääntyen Painiin päin.
-Minulla on teille kaikille työvaatteet, voitte laittaa ne ensin päälle ja kerron sitten.

Niinpä Akatsukilaiset lähtivät vaihtamaan vaatteitaan. Vaatteet oli kyllä joillekkin aivan hirveä yllätys.
-Mitä hittoa...? Muutamat mutisivat hiljaa siellä, missä nyt vaihtoivatkaan vaatteitaan.
-Oletko nyt aivan varma näistä vaatteista? Hidan huusi Painille.
-Laittakaa ne vain päälle. Pain huusi takaisin.
-Helevata... Hidan mutisi, mutta teki niikuin käskettiin.

-Mitä hittoa!? Nähdessään Sasorin, Deidaran, Itachin ja Hidanin Kisame räjähti nauruun, Kakuzu meni shokkiin, Tobi osoitteli kaikkia neljää hihittäen ja Zetsun musta puoli sanoi:
-En tiennytkään että meillä on muitakin naisia kuin Konan.

Huomautus oli kyllä varsin aiheellinen: kaikilla muilla oli normaalit miesten vaatteet, paitsi Sasorilla, Deidaralla, Hidanilla ja Itachilla. Heillä oli mekot. No, pelkkä mekko ei tee asuille tarpeeksi kunniaa. Kaikilla oli erinlaiset puvat.

Sasorin mekko oli punainen ja siinä oli pullottavat lyhyet hiat. Hänellä oli valkoinen essu, jossa oli punainen vyö.
Essun kauluksessa oli pikkuisen pitsiä ja vaaleanpunainen rusetti. Hänellä oli punaiset kengät ja valkoiset sukat ja päässään hänellä oli musta panta, jossa oli pieni pinkki rusetti.

Deidaran mekko oli keltainen, ja hänellä oli samanlainen essu kuin Sasorilla, paitsi että vyö oli keltavalkoraitainen ja rusetti kirkkaankeltainen. Hänen lettinsä oli vaihteeksi kiinni valkoisella rusetilla, ja hänellä oli pikkuinen vihreä pinni hiuksissaan. Hänen kengänsä olivat keltaiset ja hänelläkin oli valkoiset sukat.

Hidanin mekko oli muuten samanlainen kuin muillakin, paitsi se oli vaaleanvihreä ja hioissa oli valkoista pitsiä. Essussa oli vihreä vyö ja vaaleanvihreä rusetti. Hänellä oli valkoiset sukat ja vaaleanvihreät kengät. Päässään hänellä oli musta panta, jossa oli päivänkakkaran näköinen kukka.

Itachin vaaleansinisessä mekossa oli pitkät hiat, ja esussaan hänellä oli vaalean sininen vyö ja tummansininen rusetti. Hänellä oli siniset
sukat ja valkoiset kengät. Hiuksissaan hänellä oli pinnillä kiinnitettävä valkoinen rusetti.

Kaikilla oli siis sävy-sävyyn menevät vaatteet. Kolme heistä punastelivat silmät päästään. Totta kai Sasori ei punastellut, eiväthän nuket punastele. Sen sijaan hän tuijotti maahan järkyttyneen näköisenä.
-No niin, ne työt... Pain mutisi ja otti esille lapun.
-Hetkinen, haluan selityksen näille vaatteille! Itachi huusi. Deidara, Sasori ja Hidan mutisivat jotain saman suuntaista.
-No, meillä ei ollut paljoa rahaa, ja Konan löysi nuo alenuksesta. Ja nehän sopivat loistavasti. Pain sanoi nostamatta katsettaan paperista.

-Ja nyt ne työt... Hidan ja Deidara, te olette tarjoilijat. Sasori, sinä keräät tilaukset. Kakuzu, sinä toimit kassalla. Kisame, sinä viet häiriköijät ulos. Itachi, sinä hoidat lastentarhaa. Tobi, sinä olet kokki. Ja Zetsu, sinä olet ruukkukasvi ja siivoat sitten illalla. Ja minä ja Konan huolehdimme kaikesta muusta. Onko kysymyksiä? Pain luetteli.

-Osaako tuo edes kokata? Deidara huusi ja osoitti Tobia.
-Tobi on hyvä kokki! Tobi huusi ja heilutti jostain pöllimäänsä lusikkaa päänsä päällä.
-Oikeasti? Deidara tuijotti Tobia suu auki.
-Ei, mutta Tobi on hyvä poika! Tobin ylimaallinen kyky punastua naamarin läpi tuli taas esiin, kun Tobin poskeen ilmestyi punainen pallo hänen nauraessaan.
-Minä en kyllä syö täällä mitään... Kaikkien ajatukset tulivat samaan aikaan. Enkä kyllä yhtään ihmettele.

-Onko kenelläkään mitään töitä vastaan? Pain kysyi.
-Mikä ruukkukasvi minä olen? Zetsu huusi, vaikka häntä olisi kyllä helposti luulla kasviksi.
-Oi, oi, Zetsusta saisi hyvän salaatin! Tobi huitoi Zetsun ympärillä, kunnes Zetsu paukautti tätä päähän. Tobi jäi lattialle makaamaan.
-Minustahan ei salaattia tule! Zetsun molemmat puolet huusivat.
-Mutta kun olet tuon näköinen, pelotat asiakkaita. Joten olet tuossa ruukussa. Pain osoitti oven vieressä olevaa ruukkua.

Zetsu huokaisi ja hyppäsi ruukkuun. Hän upposi lattian läpi ja vain kasvin näköinen osa jäi jäljelle. Kohta Zetsun suunnalta alkoi kuulua hiljaista tuhinaa. Kaikki muut olivat hiljaa.

-Nonniin, aloitetaan! Pain huusi ja Konan meni kääntämään ovessa olevan kyltin toisin päin. Sitten hän katsoi Zetsuun ja otti kädestään paperia. Hän kirjoitti paperiin jotain ja ripusti sen Zetsun ruukkuun.

Deidara meni lukemaan sen. Totta kai sen varmaan arvaa, että lapussa luki: "Älä ruoki kasvia".
-Tähän pitäisi varmaan lisätä, että älä herätä sitä tai jotain. Hän sanoi ja kääntyi muihin päin.
-Kyllä se käy noinkin. Pain sanoi ja käpötteli jälleen pois Konan perässään.

Ruskapoika:
MrPanda sanoikin oikeastaan kaiken mitä minulla oli mielessäni, mutta yritetään nyt sanoa vähän jotain muutakin kuin kaikkea samaa :D

Idea on mitä mainioin! Akatsukit kahvilan pitäjinä, sen haluisin nähä oikeesti xD Luen ite Narutoa ja Akatuskit on hahmoissa kyll niitä kärkipaikan viejiä. Kirjoitustyylisi on selkeää ja kuvailua on tarpeeksi. Ficciin pääsee helposti sisälle ja tarinaan mukaan.

--- Lainaus ---jäin miettimään mitenköhän konohalaiset mahtavat suhtautua akastukeihin kahvilan pitäjinä
--- Lainaus päättyy ---
Joo, sama kävi mielessä :) Varsinkaan Sasuke tuskin pitää kauheasti Itachin paluusta (niin mikäli se on viel kylässä).

Jatkoa jään minäkin odottelemaan :-* Toivottavasti ei mene kauheita aikoja

~Börje

Kazuki:
A/N. Laitan toisen osan melkein putkeen xD *ei jaksa odotella* Julkaisutahti kyllä hidastuu, kun päästään jo muualla julkaisemieni osien yli. Tässä osassa tuleekin sitten ensimmäiset asiakkaat! (Ja tässä osassa onkin lisää jo ennen mainituista varoituksista)

Ja niin The Akatsuki Cafén ensimmäiset minuutit alkoivat. Deidara tökki lattialla makaavaa Tobia, joka viimein suostui nousemaan ja lähti
keittiöön. Hidan levitteli mekkonsa helmaa tutkien. Itachi valitti Kisamelle siitä, että hänen pitäisi vahtia jotain kakaroita. Kakuzu laski vaihtorahoja. Zetsun suunnalta kuului vieläkin hiljaista tuhinaa. Sasori laittoi chakrallaan lusikat tappelemaan haarukoita vastaan.

Kohta Tobi juoksi Deidaran luo essu päällään.
-Deidara-sempai, katso mitä Tobi löysi! Tobi huusi ja kiinnitti samalla kaikkien huomion itseensä. Kaikkien naamalla oli jonkinlainen "mikä hitto tuo on"-ilme.
-Tobi... MIKÄ tuo on? Deidara perääntyi Tobista hiljaalleen. Tobilla oli päällään pinkki essu, jossa oli punaisia sydämiä.
-Tobi löysi sen! Saako Tobi pitää sen!? Tobin poskessa oli taas punainen pallo, kun hän lähestyi Deidaraa. Deidara puolestaan juoksi Sasorin taakse kuin Tobilla olisi jokin tarttuva tauti.
-Pidä se, mutta kunhan pysyt kaukana minusta! Deidara kiljui Sasorin selän takaa.
-Jeee! Tobi huusi ja juoksi takaisin keittiöön.

Kesti vähän aikaa, ennen kuin Deidara lähti Sasorin selän takaa. Tai oikeastaan se tapahtui vasta sitten, kun Sasori oli vähällä puhkaista haarukalla Deidaran silmän. Muut tuijottivat keittiön suuntaan, josta kuului omituisia ääniä. Ilmeisesti Tobi kokeili laitteita, koska aina välillä Tobi kiljui ja kerran huusi:
-Vau, se pyörii! Pyöri-apua! Se lentää!! Kuitenkaan kukaan ei mennyt apuun. Kaikki pelkäsivät mitä Tobi oli saanut aikaiseksi. Lopulta Tobi aukaisi luukun, ojensi kuppia ja sanoi:
-Tobi teki kahvia! Kuitenkaan kukaan ei tajunnut, miksi Tobin naamarissa oli jotain pinkkiä kermavaahdon näköistä juttua tai miksi kupissa oli jotain vihreää.

Kukaan ei onneksi joutunut juomaan kahvia, sillä luukku tippui yllättäen alas suoraan Tobin päähän. Kahvi tippui maahan, ja Tobi huitoi, koska ei päässyt irti. Lopulta Kakuzu nosti luukun ja päästi Tobin luukun taakse.

Silloin kahvilan oveen kiinnitetty kello soi.
-Ensimmäiset asiakkaat! Kaikkien ajatukset tulivat varmasti samaan aikaan. Ja sieltä tulivat Kotetsu ja Izumo. He menivät nurkkapäytään juttelemaan jotain hiljaa.

Sasori katsoi pikkuisen avuttoman näköisenä muita ja lähti sitten kävelemään pöytää päin.
-Haluaisitteko tilata jotain?Molemmat katsoivat Sasoria ja sanoivat kahvia. Sasori kirjoitti jotain ylös ja tuli takaisin.
-Anna tuo Tobille. Ja sano, että sinne ei tarvita sitä vihreää juttua. Hän ojensi lapun Kakuzulle, joka koputti luukkuun. Tobi aukaisi luukun ja otti paperin.
-Vau, saako Tobi keittää kahvia!? Hän huusi jälleen kerran punainen pallo poskessaan.
-Ei sitä vihreää juttua, onko selvä? Kakuzu odotti, kunnes Tobi nyökkäsi pikkuisen. Sitten hän työnsi Tobin takaisin ja paukautti luukun kiinni.

Kun hän kääntyi takaisin, hän huomasi, että Kotetsu ja Izumo tuijottivat sinne päin. Nähdessään Kakuzun tuijottavan takaisin, he kääntyivät nopeasti takaisin. Kohta Tobi aukaisi luukun ja antoi tarjottimen, jolla oli kaksi kahvikuppia. Kakuzu ojensi tarjottimen Hidanille.
-Mitä minä tällä teen? Hidan tuijotti kädessään olevaa tarjotinta silmät pyöreinä.
-Viet sen noille. Kakuzu sanoi ja työnsi Hidania pöytää päin. Hidan vilkaisi taaksepäin vihaisen näköisenä mutta käveli silti pöydän luo.

-Tuossa. Hidan sanoi ja oli kääntymässä takaisin, mutta...
-Kuule tyttö. Kotetsu sanoi. Kuullessaan tämän Hidan kääntyi takaisin heihin päin tappoilme naamallaan.
-Minä... EN... ole... TYTTÖ!!! Hän huusi ja olisi luultavasti tappanut tämän, ellei Kakuzu olisi nostanut häntä vyötäröltä ilmaan.
-Olen pahoillani, hän on vähän seonnut. Hän sanoi ja painoi kätensä Hidanin suulle. Hidan potki ja huitoi Kakuzun otteessa. Kakuzu lähti kävelemään kassaa kohti.

Hän laski Hidanin maahan.
-Älä suutu asiakkaiden lähellä. Emme halua menettää asiakkaita. Kakuzu sanoi kädet ristissä.
-Jos tämä jatkuu, tulen töihin ilman paitaa... Hidan
mutisi.
-Kuule, en usko että huoraaminen auttaa. Deidara nojasi tiskiin.
-Niin, pidä paita päällä, huora. Sasori tuli tiskille ja ojensi rahaa Kakuzulle.
-Mitä!? Hidan huusi Sasorille punastuen. Kotetsu ja Izumo tuijottivat kassalle.
-Aivan, olen samaa mieltä. Tai sitten voit olla alasti. Voit itse päättää. Kakuzu sanoi laskiessaan rahoja. Hidan punastui kahta kovemmin ja Deidara virnisti.

Välikohtaus loppui, kun kello kilahti uudestaan. Tällä kertaa tulijat olivat hiekan sisarukset. Temari istahti ikkunan vieressä olevaan pöytään. Kankuro istui Temaria vastapäätä, ja Gaara lysähti Kankuron viereen.
-Niin miksikäs me nyt olemmekaan täällä? Kankuro kysyi.
-Meillä on lomaa ja haluan nähdä muutaman tyypin. Temari sanoi tuijottaessaan Gaaraa, joka tökki Zetsua hiekalla.
-Siis sen Shi...Shika... Kankuro todella yritti.
-Shikamarun. Temari punastui pikkuisen. Silloin Gaaralta pääsi pikkuinen kiljahdus. Ruukkukasvi liikkui.
-Kuka helvetti herätti minut!!? Musta Zetsu karjui eikä valkoinen puolikaan ollut iloinen. Zetsu hyppäsi ylös kukkaruukusta ja katsoi
ympärilleen.

En tiedä, miten Zetsu tiesi Gaaran olevan syyllinen. Ehkä se johtui siitä, että Gaara piiloutui pöydän alle piiloon. Zetsu lähti pöytää kohti pelästyttäen Gaaran vielä pahemmin. Sillon Tobi juoksi keittiöstä Zetsun eteen.
-Zetsu-sama! Rauhoitu! Tobi on hyvä poika! Tobi huusi ja huitoi käsillään hurjana.
-Niin, Tobi on hyvä poika... Valkoinen Zetsu tokaisi ja musta jatkoi:
-Mutta tuo ei! Tobi otti Zetsun hiasta kiinni ja sanoi:
-Mitä jos Zetsu-sama menisi takaisin nukkumaan?

Ja niin Tobi sai Zetsun nukkumaan. Kuitenkaan välikohtaus ei ollut ohi. Tobi meni takaisin keittiöön tekemään uusien asiakkaiden, joidenkin Akatemian oppilaiden, tilaamia pirtelöitä. Pain tuli sovittelemaan tilannetta ravintolasta, jossa oli ollut Konanin kanssa.
-Mitä jos Gaara jäisi tänne töihin? Hän voisi korvata vahingon sillä. Temari ehdotti.
-Eieieieiei... Gaara ajatteli pöydän alta.
-Sovittu. Pain sanoi ja kiskoi Gaaran mukaansa.
-Ei hätää Gaara, hyvin se menee! Temari huusi Gaaran perään.

Kohta Gaara juoksi takaisin Temarin luo itkien.
-Apuaaa! Ei kyllä ihme että hän itki, hänellä oli myös mekko. Se oli melkein samanlainen kuin muillakin, mutta se oli oranssi. Siinä oli pullottavat hiat ja ruudullinen essu. Hänellä oli päässään kaksi oranssia rusettia.
-Oi kun olet suloinen! Temari sanoi ja venytti Gaaran molempia poskia. Kankuro tuijotti Gaaraa naama sinisenä.
Pain joutui kiskomaan Gaaran ulos Itachin luo, jossa hän alottaisi pakkotyönsä.

Ruskapoika:
Luin tän jo aikasemmin, mutta jostain syystä ei ollu sillon aikaa kommentoida. Gaara joutu pakko työhön! *hekottaa lopulle, pyyhkien naurunkyyneleitä silmistään*  Oih, Hidan on tyttö<3 ;D Zetsun herääminen oli kanssa hauskaa luettavaa.

Jään odottelemaan lissää :)

~Ruskapoika

Vyra:
Täytyy kyllä nyt heti alkuun sanoa, että minä en todellakaan ole mikään suuri Naruto-fani. Koko tietämykseni fandomista rajoittuu ensimmäisen mangan lukemiseen ja yhden pelin pelaamiseen Xboxilla, joten jouduin hiukan googlettamaan että sain jonkinlaisen kuvan hahmoista.

Klikkasin itseasiassa ficinkin auki vain kun teki mieli lukea jotain ja tämä sattui silmiin. Ja yllätyin iloisesti, sillä huomasin oikeasti pitäväni tästä. Kirjoitustyyli oli sujuvaa ja repeilin aika monestikin puheenvuoroille. Ehkä jokin kohta jäi hämärämmäksi tietämättömyyteni vuoksi, mutta eipä se paljoa näyttänyt loppupeleissä haittavaan (ja google auttaa...) Kyllä, minä pidin tästä.

 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu