Originaalit > Sanan säilä

Peilikuvamuistoissa | femme, S, angst, oneshot

(1/1)

VP(2):
Title: Peilikuvamuistoissa
Author: VP(2)
Beta: -
Genre: angst, lopussa semmonen romance.
Rating: S
Warning: peräti 1 kirosana.
Feedback: Myllymäen läpi kuljettiin, käsi kädessä, vitut muulle maailmalle haistateltiin.
A/N: kiitos jo valmiiksi, elän kommenteista. palaute olisi mukavaa ^^

Katselen peloissani ulos ikkunasta, liikkumatta. Vihertävät silmäni vaeltavat pimeydessä vangiten kuvia muistoihini. Vedän polveni koukkuun vasten rintaani ja painan kasvoni niitä vasten. Hengitän farkkujeni kulunutta tuoksua. Suojaan itseäni, kuin pelkäisin taas uutta iskua. Vuodatan kyyneleitä jalkojani vasten, hiljaa, nyyhkyttämättä. Kuinka niin muka huutaminen auttaisi? Ei kukaan kuuntelisi, ei kukaan ymmärtäisi. Tahtoisin paeta, juosta pois, mut jalat eivät liiku.

Katseeni eksyy tauluun. Lapsen haljennut kuva, sirpaleet. Mitä olenkaan tehnyt? Rikoin unelmani, petin luottamuksesi muhun. Muistatko vielä kuinka kauniisti maailma vaipuu tuhkaan, kuten unelmat ja turhat toiveet annetaan anteeksi? Muistatko kun istuimme kahdestaan huoneesi lattialla keskellä yötä ja sanoit:
"Onnellisuus on sitä kun herää yöllä ja tekee mieli hymyillä." Muistan vieläkin kun katsoit muhun ja otit kädestäni kiinni hymyillen.

Kerro mitä tein väärin.

Älä enää huuda mulle, vaan halaa. Mä tarviin sun rakkauttasi, en sun vihaa. Se ilta kun lähdit viimeksi, jäi mun mieleeni.
"Laura!" Sä kuulit mun huutoni, muttet katsonut taakses, sä kuulit mun askeleeni, muttet pysähtynyt. Mikä sai sut taas lähtemään?

Tule luokseni, ota syliisi, äläkä päästä irti.

Mä olen nähnyt susta kaiken. Oon nähnyt kun sä vaihdat vaatteet, kun sä itket ja kun sä naurat. Kun vertaan itseäni suhun, mä en ole mitään. Mä olen pelkkä nolla, jota ei edes tarvitse noteerata. Mähän olen vaan sen täydellisen näköisen ihmisen tyttöystävä.

Miks kaikki kaatuu?

Kai sä tiedät, että oot täydellinen, vaikka sä et tiedä kuka sä olet. Sä olet usein itkenyt mun edessä sun identiteettiäsi, joka kerta mä olen vaan halannut sua ja antanut sun itkee mun olkaa vasten. Sulla on tyttöpäiviä, jolloin sä olet Laura, sä pukeudut sun hienoihin hameisiin, laitat mustat hiuksesi ja meikkaat siniset silmäsi kauniisti. Sulla on myös poikapäiviä, jolloin sä kiedot pitkän vanhaan kankaan sun hennon vartalon ympärille puristamaan sun rintasi olemattomiksi, ja kun sä pukeudut boksereihin ja löysiin farkkuihin, niihin sun lukuisiin bändipaitoihin, joita sä säilytät lipaston alimmassa laatikossa lukkojen takana. Silloin sä olet Lauri, et vahingossakaan Laura, vaan se Lauri, joka pitää jalkapallosta ja jääkiekosta, se joka tykkää rock-musiikista ja ottaa rennosti, vaikka vanhemmat raivoisi.

Mä katson uudestaan ikkunaa. Pihalla sataa lunta, maa peittyy valkoiseen. Ja mä muistan, kuinka me viime jouluna juostiin pihalla. Pitkin Kankaanpään katuja, halattiin kun oli kylmä, eihän meillä ollut takkeja, eikä kenkiä. Silti me vaan oltiin, niille juopoille juteltiin. Myllymäen läpi kuljettiin, käsi kädessä, vitut muulle maailmalle haistateltiin. Sun päähän pistot oli parasta, kun yhdessä ilmeiltiin autoilijoille, käskettiin ihmisten imee parsaa, huudeltiin mitä vaan tuli mieleen. Kaipaan sua...

Mä sytytän kynttilän. Rikin tuoksu leimahtaa ilmaan, liekki tarttuu kohteeseensa. Kynttilä antaa periksi, sulaa hiljalleen. Mun silmiin osuu valo joka ilmestyy mun nokian kännykän näyttöön.
"Muru soittaa." Mun henkeni salpautuu. Mä otan mustan kännykkäni ja vastaan puheluun.
"Siru."
"Mä oon pahoillani..." Mä kuulen sun pahoittelevan äänensävyn ja meinaan purskahtaa itkuun.
"Missä sä oot?" Mä kysyn ja jään odottamaan sun vastausta.
"Mä oon tulossa sinne." Hetken on hiljaista, kumpikaan ei sano mitään.
"Kai se käy?" Mun huulille hiipii pieni hymy.
"Tottakai. Sä oot aina tervetullu tänne. Tapahtu mitä vaan." Kuulen kuinka sä naurahdat.
"Mä rakastan sua." Ovikello soi.
"Mäkin sua. Odota hetki, joku on ovella." Mä kävelen eteiseen ja avaan oven. Siinä sä olet, mun oma Laurani, sä hyppäät mun kaulaan ja mä halaan sua.

"Mä kaipasin sua tosi paljon." Sä kuiskaat kun mä istun sun sylissä olohuoneen sohvalla. Mä vaan hymyilen ja katson sua. Kuinka paljon mä olenkaan vuodattanut sun vuoksi kyyneliä? Ei sillä oo väliä, mä rakastan sua. Painan huuleni hellästi sun omia vasten.

Mä taidan tosissani rakastaa sua...

A.M.Charlotte:
Gruaaawr rakastan tätä. Eka tää oli tosi surullinen, ko tietää miten tää liittyy sun elämääs, mut lopus melki itkin onnesta. :3 Jos jaksaa uskoo ni kaikki kääntyy viel hyvin.! ♥ Paljon mä kas bongasin näit juttui mitä sä oot tehnyt.  :D

--- Lainaus ---Pitkin Kankaanpään katuja, halattiin kun oli kylmä, eihän meillä ollut takkeja, eikä kenkiä. Silti me vaan oltiin, niille juopoille juteltiin. Myllymäen läpi kuljettiin, käsi kädessä, vitut muulle maailmalle haistateltiin. Sun päähän pistot oli parasta, kun yhdessä ilmeiltiin autoilijoille, käskettiin ihmisten imee parsaa, huudeltiin mitä vaan tuli mieleen.
--- Lainaus päättyy ---
Eeeh kjähkjäh.
Myös edelleenkin rakastan sun kirjoitustyyliäsi. Yksityiskohdat ja muut on ihania. Kiitos tarinasta!! :>

Rakkain terkuin,
A.M.C.

VP(2):
A.M.C : kjähkjähkjäh. :---3
omasta elämästään on helpompi kirjottaa O.O
Eikä mun kirjotustyyli kyllä mitenkää erikoinen oo. O.o Toisaalta mä tykkään sun kirjotustyylistä ja sä vastaat samalla tavalla.
Kiitos kommentista ^^<3

mapwe:
Oi, ihana. Mä tykkäsin tosi paljon, ihana :3

ihana. :3

VP(2):
mapwe: kiva että tykkäsit ^^ kiitos kommentistasi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu