Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Se joka pelkää tulevaisuutta [Sam/Jess] [K-11]  (Luettu 2443 kertaa)

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Ficin nimi: Se joka pelkää tulevaisuutta
Kirjoittaja: tellie
Fandom: Supernatural
Tyylilaji/Genre: romance/drama
Ikäraja: K-11
Paritus: Sam/Jess
Yhteenveto: Tulevaisuus on lähes yhtä suuri tabu kuin menneisyys.
A/N: Kaiken maailman ficlettejä



Se joka pelkää tulevaisuutta

Kaiteen metalli tuntuu viileältä koskettaa, vaikka aurinko ei ole vielä edes laskenut. Kuumimmat kesäkuukaudet alkavat olla ohi, kuten elokuussa kuuluukin.

Samin kesäloma on vasta alkamassa, vaikka lukukauden alku lähestyy jo. IT-tukeen soittavia asiakkaita ei jää lainkaan ikävä. Viimeinen palkka bonuksineen polttaa taskussa, ja Jessica on juuri palannut kaupunkiin.

Jessica on hiljaa, keskittynyt kävelemään alas jyrkkiä portaita korkeilla koroillaan, hienoista tukea Samin tarjoamasta kädestä ottaen. Korot ovat korkeat, koska Jess on pukeutunut kuin olisi menossa treffeille hienoon ravintolaa.

Portaista selvittyään hän jatkaa jutusteluaan, kertoo vierailustaan vanhempiensa luona. Kaikesta siitä jännityksestä, jonka Sam menetti viettäessään kesän kehottamalla vanhoja rouvia varmistamaan, että tietokoneen virtajohto on kytkettynä sekä koneeseen että pistorasiaan.

Sam kuuntelee, mutta ei juuri vastaile. Keskustelut Jessican kanssa ovat usein sellaisia. Juuri siksi Sam pitää niistä niin paljon.

Ennen pitkää Jessin puhe eksyy kouluun ja niihin kursseihin, jotka hän aikoo käydä.

”Mitä sinä meinaat ottaa, Sam?” hän lopulta kysyy.

Sam lähes sekoaa askelissaan. Koska mistä hän muka sen vielä voisi tietää?

Paitsi jos hän on ymmärtänyt aikataulun väärin ja suunnitelma olisi pitänyt jo palauttaa.

”Eihän sen suunnitelman pidä olla valmiina kuin vasta yli kuukauden päästä?”

”Juu, ei tarvitse”, Jess sanoo ja nyökkää. Tavallista suuremmat korvakorut heilahtavat. Niiden sisäkkäiset kultarenkaat kilahtavat vaimeasti osuessaan toisiinsa.

Sam huokaa dramaattisesti ja löyhyttämällä kasvojaan kädellään.

”Kerkesin säikähtää.”

Jess nauraa, mutta vakavoituu sitten.

”Mikset ikinä puhu tulevaisuudesta?”

”Puhunhan, ihan koko ajan”, Sam väittää, vaikka tietää, ettei puhu. Tulevaisuus on lähes yhtä suuri tabu kuin menneisyys.

”Joo, lounaasta tai seuraavasta tentistä. Missä haluat olla viiden vuoden päästä? Tai kymmenen?”

”Öh”, Sam sanoo, koska ei osaa vastata. Hän ei ole ajatellut asiaa.

”Luuletko, että olemme vielä yhdessä?”

Sam kuulee huolen Jessin äänestä, ja ymmärtää, mistä on kysymys.

”Luulen. En vaan ole ajatellut... Ennen kaikki saattoi mennä aivan ylösalaisin hetkellä millä hyvänsä.”

Sam tietää, että Jess tietää hänen viettäneen liikkuvaa elämää, ja ettei siitä kannata kysyä mitään. Yleensä se ei näytä haittaavan häntä, mutta nyt Jessin kulmat kurtistuvat hieman.

”Hei Sam”, hän aloittaa ja pitää pienen tauon kuin miettiäkseen, kannattaako loppua edes sanoa. ”Tiedätkö mitä se tarkoittaa, jos ei halua ajatella tulevaisuutta?”

”En.”

”Että silloin pelkää, että tulevaisuus on huonompi kuin nykyisyys.”

”En minä niin ajattele.”

”Ajatteletpas. Tai jos et, niin mikset ole vielä ehdottanut, että muuttaisimme yhteen? Joko et ole uskaltanut, tai sitten et rakasta minua.”

”Ehdotatko, että muuttaisimme?”

”Vain jos haluat.”

Sam lupaa saman tien. Hän rakastaa Jessicaa, eikä halua enää pelätä, että tulevaisuus on huonompi kuin tämä hetki. Vain noin kahdeksan viikon kuluttua Dean löytää pariskunnan uuden asunnon, sen Samin ja Jessican yhteisen. Vain muutamia päiviä sen jälkeen Jess palaa asunnon mukana vatsa auki viillettynä.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Snouk

  • ***
  • Viestejä: 1 998
Tämä onkin ensimmäinen Supernatural-fikki, jonka sarjaa katsottuani olen lukenut. Siksipä tämän kommenttikampanjasta nappasinkin ja koska paritus oli miellyttävä.

Pidin siitä, miten fikki liittyi aikaan, jossa Sam ei oikeastaan elänyt metsästäjänä. Kerrottiin vain hänen ja Jessin suhteesta niin simppelisti, että tämä olisi yhtä hyvin voinut olla originaali pojasta, jonka menneisyys on ollut kurja. Toki tämä oli myös lyhyt, minkä johdosta on hyvä ettei tähän oltu tungettu liikaa asiaa, mutta peruspointti on mielestäni ihanan yksinkertainen: Sam pelkää tulevaisuutta, koska menneisyys on ahdistava.

Jessin ulkonäön kuvailu oli tässä mielenkiintoinen yksityiskohta, oikeastaan tarkemmin sanottuna hänen pukeutumisensa. Aina välillä kiinnitettiin huomiota hänen kenkiin tai korvakoruihin. Nuo kohdat oli kuvailtu todella hyvin ja toivat kivaa lisämaustetta tähän tekstiin, joka oli muuten vain Samin pohdintaa ja kevyttä dialogia.

Parin keskustelu ei mielestäni ollut erityisen realistisesti kuvailtu. Vuorosanat itsessään sopivat tilanteeseen ja keskustelu soljui eteenpäin todenmukaisesti, mutta minun makuuni olisin kaivannut hyppysellistä puhekieltä. Täysin kirjakielinen puhe kuulostaa korvaani aina hieman teeskennellyltä, mutta nämä ovatkin makuasioita.

Pari typoa:

Lainaus
Korot ovat korkeat, koska Jess on pukeutunut kuin olisi menossa treffeille hienoon ravintolaa.
Ännä puuttuu perästä.

Lainaus
Sam huokaa dramaattisesti ja löyhyttämällä kasvojaan kädellään.
Tässä lauseessa on varmaan tullut joku aivopieru. Sana ja on ylimääräinen ja silloinkin mielestäni lauseenvastikkeen tulisi olla muodossa löyhyttäessään tms. Oli miten oli, tällaisenaan lause on epäselvä ja rikkonainen.

Kokonaisuutena tykkäsin. Tämä oli ihanan yksinkertainen, mutta tässä oli kuitenkin selkeä lähtötilanne, joka loppua kohden muuttui. Pidin myös siitä, miten Jessin canoninmukainen kohtalo tuotiin lopussa esiin. Se jätti lukijan tietyllä tavalla kylmäksi, mutta hyvällä tavalla. Jäi miettimään sitä, miten tavallista heidänkin elämä on varmaan ollut ja kuinka sitten lopulta kävikään.

Ehkäpä alan tämän jälkeen lukea lisää Supernaturalia.
"Whenever I'm sad, I just stop being sad and be awesome instead!"
-Barney Stinson

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Virheet *facepalm* Pitäisi varmaan oikeasti kinuta joku beta tai jotain, koska vaikka ainakaan itseä ei lukijana kamalasti haittaa muutama typeräkin kielikämmi, niin kirjoittajana jotenkin jää vituttamaan, jos/kun ne myöhemmin huomaa. Silti niitä jotenkin onnistuu jäämään, varsinkin jos ei pidä kirjoituksen ja editoinnin+oikoluvun välissä pitkää taukoa.

Keskustelun kirjoittamisessa oli kieltämättä pieniä vaikeuksia. Alku meni minusta ihan suhteellisen siedettävästi, mutta kun itse pointti lähestyi, tuli vaikeuksia, kun piti sanoa niin paljon niin vähällä sanamäärällä. Olen siis tästä varsin samaa mieltä.

Kiitos kommentista. On oivaa huomata, että ainakin tämän valossa onnistuin tavoittamaan sen, mitä tavoittelinkin :)
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

sanas

  • *
  • Viestejä: 1
Lyhyet ficit ovat haastavia, mutta tässä onnistut tiivistämään ytimekkäästi ja keskittymään olennaiseen.

Lainaus
Sam kuuntelee, mutta ei juuri vastaile. Keskustelut Jessican kanssa ovat usein sellaisia. Juuri siksi Sam pitää niistä niin paljon.

Tämä on yksi parhaista kohdista, koska siitä voi lukea rivien välistä heidän suhteestaan ja Samin vaikeuksista menneisyytensä kanssa.

Jessicaan liittyvät kuvailut ovat todella elävästi kirjoitettuja, joten jäin kaipaamaan vähän tarkempaa kuvailua myös hahmojen ympäristöstä.

Pidän siitä, että Jess kääntää puheen heidän tulevaisuuteensa ja Samin haluttomuuteen puhua siitä vasta, kun he ovat puhuneet tulevan syksyn opinnoista. Ihan kuin arkinen jutustelu lähitulevaisuudesta olisi tuonut suuremmat tulevaisuudenhuolet Jessican mieleen.

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Kiitos kommentista, sanas :3

Olin (ja olen edelleen) ihan samaa mieltä itse tuosta ympäristöstä. Sen(kin) kanssa oli tässä vähän vaikeuksia. Aluksi yritin sijoittaa tekstin rannalle ja kalaravintolan pihalle, josta olisin saanut mukaan merellisiä tuulahduksia, mutta se oli vähän huono idea. Ei muuten, mutta kun muistan tasan tarkkaan yhden kalaravintolan ulkopuolen, ja se oli Skotlannissa, eikä se ympäristö oikein taipunut tuohon suuntaan maailmaa :D Ja sitten mikään ei vaan jotenkin mahtunut mihinkään.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 630
Oijoivoivoi. Valitsin tämän lounaslukemiseksi koska Sam/Jess on yksi harvoista hetti- JA canonparituksista, joista tykkään. Ja tämä on totta kaikissa fandomeissa, joihin olen perehtynyt. Tulipa onneton olo x)

Mutta joo. Vaikka tämä on nopee, niin taustalla on kuitenkin pitkä historia ja eteenpäinkin kurotetaan jonnin verran (ainakin ficin karmeassa lopussa). Nämä kaikki antavat perspektiiviä siten, ettei Samin äkkinäinen lupautuminen tunnu niin... no, äkkinäiseltä. Sam on muutenkin hahmona sellainen, että minusta hän miettii vähän kaikkea koko ajan, joten lopullinen päätös voi olla nopeakin ilman, että se olisi kiireellä mietitty ;D tietysti on kamalaa ajatella, että juuri sillä hetkellä, kun Sam vihdoinkin antoi itselleen luvan suunnitella tulevaa ja uskaltaa vaatia itselleen jotain, mitä oli aina halunnutkin, niin Jessican kohtalo oli sinetöity. Dääm you YED! :E

Hauska yksityiskohta, että Sam on ollut töissä samanlaisessa firmassa, josta "näki unta" kun poikaystävänsä Tricksteri veteli naruista ;D Täytyy myöntää, että kyllä mäkin parikymppisenä soitin IT-tukeen ja soitin paikalle pari miestä laittamaan töpselin kiinni printteriin. Mut se oli seinässä sentään!!!!11 ;D ;D ;D


Kiitos tästä, vaikka veditkin maton alta lopussa! Mutta olihan se tiedossa tietysti :)

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Beelsebutt, kiitos kommentista siihenkin suuntaan ^^

Ite olen aika suuntautunut canon-hettiin, siinä rajoitetussa määrin kuin olen suuntautunut yhtään minkäänlaisiin parituksiin. Erityisesti jos toinen osapuoli on kuollut tai muuten saavuttamattomissa eikä ole roikkunut sarjassa kitisemässä liian pitkään. Sam/Jess on siis ihan suosikkeja :,D

IT-tuki xD En tiennyt/tiedä tuosta Samin harharetkestä IT-tuen puolelle, eli ihan sattumasta oli kysymys Tricksterin kanssa :D IT-tuki vaan tuntui sellaiselta sopivissa määrin aivoja vaativalta ja riittävän vituttavalta hommalta, joka voisi olla sopivaa settiä opiskelijan kesätyöksi. Osin taustalla oli ajatus myös siitä, millä Sam opiskelunsa ja elämänsä rahoitti. Ei varmaan luottokorttipetoksilla tai biliksellä.

Olen samaa mieltä tuosta, että Sam on hyvin pohtiva ja tarkkaileva ainakin kolmen ekan kauden ajan. Velipoika on enemmän toimija, jolla ei välttämättä ole niin yksityiskohtaista kokonaiskuvaa asioista kuin Samilla, ehkä osittain omasta valinnasta, koska tunnettua on, että liika pohtiminen saattaa johtaa kyseenalaistamiseen ja siihenhän ei kannata ryhtyä tai käy niin kuin Samille.

Tykkäsin kovin siitä jaosta, kun oli vielä siinä mielessä uskottava, ettei Sam kuitenkaan ollut kädetön toiminnassa tai Dean mikään latvalaho apina, vaan kyse oli just enemmän painostuksesta. Plus diggasin siitä noin sisarusdynamiikan kannalta, kun nuorempi sisarus jotenkin aina tarkkailee vanhempaa ja muodostaa omia näkemyksiä sen perusteella.
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 044
Samin ja Jessin suhde traagisuudessaan taitaa olla aihe, josta jaksaa aina lukea (ja kirjoittaa.) Pidin tämän näennäisesti toiveikkaasta tunnelmasta, jossa Samin pahat aavistukset heittävät varjon Jessin ja hänen välilleen, tarkoittamatta ja tahtomatta varmaan, mutta silti. Samia, joka on kasvatettu erilaiseen maailmaan kuin Jess, ei voi syyttää tulevaisuuden pelosta. Jos siellä ei ole hirviöiden siluetteja, niin siellä on taakse jätettyjen isän ja veljen tummat hahmot, joista isä ainakin onnistuu pilaamaan kenen tahansa unelmat tulevaisuudesta (John Winchester on kyllä totaalisen kusipää jätkä.) Jess edustaa korkeiden korkojensa ja isojen korvakorujensa kanssa aivan toisenlaista maailmaa, jossa Sam ei ole missään vaiheessa elämäänsä oikein osannut elää, vaikka halu on ollut kova, useampaankin kertaan. Toit sen hienosti esille.

Pidin myös yksityiskohdista (Samin IT-kesätyö, Jessin asusteet, kaiteen viileä metalli) ja loppukesän lämpimänraukeasta tunnelmasta. Visuaalisen kerronnan vuoksi tilanne oli helppo nähdä sielunsilmin.

Olen samaa mieltä Snoukin kanssa siinä, että tämä teksti voisi irrallisuutensa ja tunnelmansa puolesta olla originaaliteksti. Tavallaan se tuo Samin ja Jessin lähemmäs lukijaa, mutta samalla se tuntuu tämän fandomin sisällä liian irralliselta, en tiedä osaanko ilmaista itseäni oikein. Kai se on se, ettei taustoja valoiteta mitenkään (ennen kuin vasta lopussa viitataan todelliseen sarjan tapahtumiin.) Se on varmaan tuo dialogi, joka korostaa tätä irrallisuuden vaikutelmaa. Irrotettuna voisi sopia lähes minne vain.

Loppu aiheutti minussa ristiriitaisia fiiliksiä. Tavallaan on hyvällä tavalla karmivaa, että Samin pelot osoitetaan tosiksi (tämän jälkeen Sam varmaan alkaa näkemään niitä enneuniaan Jessin kuolemasta) raaoilla tosiasioilla, jotka tulevat tapahtumaan, mutta toisaalta tuo selostus jotenkin jätti kylmäksi. Jäi fiilis, että se on häthätää raapaistu loppu, kun ei parempaakaan keksitä. Se jotenkin rikkoo liian rajusti ficin senastisen tunnelman, en tiedä. Tavallaan näen, mitä hait sillä, mutta sitten en kuitenkaan ihan vakuuttunut lopputuloksesta.

Vaikka olikin asioita, joista en pitänyt, mieleen jäi kuitenkin loppupeleissä positiivinen fiilis tästä tekstistä.

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Totaalinen aivolagi iski, joten kovin kaksista kommenttia en nyt saa aikaan. Mutta siis luin ja pidin, oli kivaa nähdä kerrontaa preesensissä.

Lainaus
”Öh”, Sam sanoo, koska ei osaa vastata. Hän ei ole ajatellut asiaa.

Tää oli musta ihan erityisen symppis kohta. Muutenkin tämän toteava, lyhyin lausein tapahtuva kerronta oli kiinnostava ratkaisu, josta enimmäkseen tykkäsin kovasti; teksti ikään kuin rakentui sellaisista tilanteessa otetuista valokuvan näppäyksistä, todetaan yksi asia ja sitten seuraavassa virkkeessä todetaan seuraava asia. Se mallinsi musta hyvin sitä epävarmuutta, mikä Samilla on, ikään kuin mennyt ja tuleva ja tietysti myös tämä hetki olisivat kaikki vain sellaisia irrallisia palasia. Mun makuun tää olisi voinut kielellisesti jopa riisutumpikin  :D

Jännä paketti, tykkäsin! Kiitoksia tästä.
sano mua rovastiks

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Kiitos kommenteista ^^ Hitto vieköön, meinasin saada slaagin kun oli lähettämässä vastausta ja sitten tuli foorumin se herja, että on tullut uusi viesti :,D

SokerisiipiTätä tekstiä kirjoittaessani en kovin paljon ajatellut teknisiä juttuja tai tekstin sitomista sarjaan. Näin jälkikäteen ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat(te) tuolla irrallisuudella, koska tosiaan mikään ei loppukappaletta lukuun ottamatta edes mitenkään erityisemmin viittaa sarjaan. Uskoakseni hain sillä jonkinlaista kontrastia menneisyyttään taakseen jättävän Stanford-Samin ja metsästäjä-Samin välillä, minkä vuoksi Samin voi ehkä kokea olevan OOC siihen nähden, mitä canonissa on totuttu näkemään. Kontrastinhakemiseni myös selittänee sävyeron muun osan ja lopun välillä (kuvailu+dialogi vastaan selostus, ja kuinka toisesta toiseen siirrytään silleen menetelmällä "märkä pahanhajuinen tiskirätti vasten naamaa").

Halusin myös sisällyttää tekstiin sen, että tulevaisuus tapaa olla kurjempi kuin nykyisyys. Että jos suhde ihmissuhde päättyy kuolemaan, niin se on oikeastaan merkki onnistuneesta suhteesta. Tämä ratas ei ehkä toiminut ihan kybällä, kun kukaan ei ole ainakaan maininnut siitä mitään.

John on btw yksi suosikeistani Supernaturalissa :D Ei siksi, että aivonsa olisivat ureasta vapaat, vaan juuri siksi, etteivät ole :D Johnissa jotenkin kiteytyy hyvin paljon siitä, mistä Supernaturalin ekoissa kausissa tykkäsin, eli kuinka porukka laukkaa pitkin poikin maita ja mantuja tekemässä vaarallista, henkisesti ja fyysisesti rikkovaa ja kaikin puolin epäkiitollista hommaa ilman mitään sen suurempaa merkitystä tai tarkoitusta. Joo koko se kostosetti ja ihmisten auttaminen ja muu vastaava, mutta kuten Sam osuvasti pilotissa sanoi, niin mikään siitä ei tuo kuollutta takaisin. Silti porkka ajelee pitkin poikin ottamassa pataan haamuilta ja muilta hirviöiltä ja lailta ja sittemmin myös muilta metsästäjiltä, ja suurelta osin ihan omasta halustaan ja valinnastaan. Sellainen pikantti lähes nihilistinen ote siinä hommassa, varsinkin kun hyviksiä ja pahiksia ei varsinaisesti ollut. John ja erityisesti hän kaikissa epäonnistumisissaan ja riittämättömyyksissään oli hyvin ihmisenmakuinen henkilöhahmo.

Verinen Paronitar, olen kovin iloinen että huomioit preesensiä sen verran että mainitsit :D Yleensä en kyseisen aikamuodon kanssa ole puheväleissä, mutta tässä tapauksessa halusin käyttää sitä, koska ajattelin sen (ja juuri tuon mainitsemasi irrallisuuden) sitovan kerrontaa imperfektiä paremmin siihen Samin ajatukseen, että nykyhetken ulkopuolella on ihan liian paljon sitä, mitä ei välttämättä kannata mennä sörkkimään. Irrallisuuden kanssa tosin vähän taistelin, koska hyppäsin tekstiin suoraan yhdestä toisesta, jossa myös käytin (tai ainakin yritin käyttää) todella paljon irrallisuutta ja PH:n yksityiskohdissa jumittamista hänen päänsisäisten prosessiensa tilan kuvaamiseen. En ollut ihan varma, jäikö levy vaan päälle, vai oliko touhussa jotain kerronnallista järkeä tämän tekstin tapauksessa. Ilmeisesti jossain määrin oli :)

Kiitos molemmille vielä kerran ^^
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G