Originaalit > Sanan säilä

Schrei! | S, angst

(1/2) > >>

koete:
Title: Schrei!
Author: Koete
Beta: teinirinsessa
Rating: S
// Ikäraja lisätty alkutietoihin. :> - Renneto
Pairings: ei.
Warnings: eip.
Genre: angst, songfic.
Summary: Niin lujaa kuin jaksaisi.


A/N: Tosiaan songfic Tokio Hotelin kappaleesta Schrei. Tavallaan pidän tästä, tavallaan en. Nojaa, kommenttia toivon. (:

Tyttö makaa sängyllään, käpertyneenä pieneksi palloksi kyljelleen. Kasvoilla oleva ilme on surullinen, tyttö on täynnä tuskaa. Ja sen näkee, myös tämän nukkuessa. Hän ei koskaan osaa peittää sitä, vaikka oikeastaan ei hänen tarvitsekaan. Kukaan ei huomaa, vaikka tyttö kertoisi tuskastaan. Kukaan ei välitä. Ketään ei kiinnosta.

Du stehst auf
Und kriegst gesagt
Wohin du gehen sollst
Wenn du da bist
Hörst du auch noch
Was du denken sollst

Enää kukaan ei edes kysy, millainen päivä hänellä oli. Ei enää esitä, että välittäisi. Vaikka hän tietää, hän toivoo edelleen asioiden olevan toisin. Hän tulee kotiin, odottaa hetken aikaa, ja hiljaisuuden jatkuessa kävelee mitään sanomatta huoneeseen. Hän haluaisi vastata, mutta kysymystä ei vieläkään kuulu.
Vasta oven sulkeuduttua, muiden äänten hiipuessa ja hänen ollessa taas omassa rauhassaan, pieni huokaus ja hennot sanat pääsevät livahtamaan tytön vaaleiden huulien raosta.
”Kiitos, mullakin oli kiva päivä.” Kukaan ei kuitenkaan enää kuule niitä.

Danke das war mal
wieder echt´n geiler Tag
Du sagst nichts
Und keiner fragt dich
Sag mal willst du das

Pieni ääni tytön sisällä taistelee yhä hiljaisuutta vastaan, haluaa tulla kuulluksi, kuitenkaan siinä onnistumatta. Hän olisi halunnut päästää sen valloille, mutta päivä päivältä yrittäminen oli entistä vaikeampaa. Hetki hetkeltä hän hiljenee enemmän ja enemmän.

Nein nein nein nananana nein
Nein nein nein nananana nein

Hän haluaa vain huutaa, päästää kaiken turhautuneisuuden, paineen ja surun pois sisältään. Avata suunsa ja kertoa kaikille, kuinka paljon hiljaisuus sattuu.

Schrei!- Bis du du selbst bist

Hän haluaa olla taas oma itsensä. Hän ei halua peittää omia tunteitaan, ei halua jättää niitä kertomatta muille.

Schrei!- Und wenn es das letzte ist

Kuitenkin, hänestä tuntuu, ettei hän jaksaisi. Hän haluaisi vielä kerran kuulla kysymyksen. Vastata vielä kerran, huutaa vielä kerran. Vaikka se olisikin sitten viimeinen kerta.

Schrei!- Auch wenn es weh tut

Häneen sattuu, hänen tekee mieli huutaa se kaikkien tietoon.

Schrei so laut du kannst!

Niin lujaa kuin jaksaisi.

Pass auf
Rattenfänger lauern überall

Mutta muiden ihmisten välinpitämättömyys painaa häntä. Liikaa. Minuutti minuutilta enemmän. Muiden toiveet, halut ja vaatimukset painavat nekin, seuraavat häntä joka puolelle, haluten hänen seuraavan heitä ja niitä kuin rotat Hamelin pillipiiparia. Mutta hän ei halua olla rotta.

Verfolgen dich
Und greifen nach dir
Aus´m hinterhalt
Versprechen dir alles
Wovon du nie geträumt hast

Mutta ne jatkoivat seuraamista, välittämättä tytön omista toiveista. Ne eivät välittäneet. Kuten eivät myöskään ihmiset, jotka vaatimukset asettivat. Välillä ihmiset lupasivat ihania asioita. Jos hän onnistuisi olemaan niin kuin muut, normaali, aivan kuten he haluaisivat, hän saisi mitä ihanimpia asioita. Hän ei voinut kuvitellakaan sellaista tapahtuvan, mutta silti hän halusi luottaa siihen. Luottamus. Kamala asia. Ainakin joskus.

Hän haluaa luottaa ja miellyttää. Joskus onnistuen siinä. Silloin hän jää odottamaan muiden lupausten toteutumista, mutta ne eivät koskaan toteudu. Se hiljentää häntä, hän ei enää uskalla olla oma itsensä, vaikka niin kovasti haluaa. Jokaisen kerran jälkeen, pienen sisäisen äänen on entistä vaikeampaa saada itseään ulos.

Und irgendwann ist es zu spät
Und dann brauchst du das

Mutta kun luottaa, ja on tehnyt niin kuin muut tahtovat, on liian myöhäistä enää perua. Sen tekee aina vain uudestaan. Jossain tytön sisällä on vielä pala häntä itseään, sitä mitä kukaan muu ei ole vielä häneltä vienyt. Se pala taistelee olemasta olostaan, käyden heikommaksi koko ajan. Pian on liian myöhäistä ja silloin hän todella tarvitsee pientä ääntä sisällään.

Nein nein nein nananana nein
Nein nein nein nananana nein

Schrei!- Bis du du selbst bist

Keräksi käpertynyt tyttö avaa suutaan pienesti. Ääni pääsee hänen suustaan aivan yllättäen. Ehkä ei olekaan niin vaikeaa olla taas oma itsensä. Ehkä hän onnistuu. Yllättäen kasvanut toiveikkuus saa hänet huutamaan lujempaa.

Zurück zum Nullpunkt
Jetzt kommt eure zeit

Ääni vahvenee. Tyttö päästää ilmoille pitkän aikaa kertyneen tuskansa. Huutaa sitä pois. Antaa muidenkin kuulla vihdoin, kuinka paljon häneen sattuu.

Lasst sie wissen
Wer ihr wirklich seid

Kuvat piirtyvät mieleen, näyttäen kaiken sen, mikä on hänelle tärkeää, ja sen miten hän voisi päästä siihen. Niin tutuksi tullut paine helpottaa, antaa tilaa vanhalle tytölle, tuoden kaiken sen takaisin, mikä ennen oli hänelle niin tärkeää. Sen kaiken, minkä muut tuhosivat, heittivät pois, antoivat ymmärtää, ettei se ollut oikein, se oli typerää, lapsellista.

Schrei schrei schrei schrei
Jetzt ist unsre Zeit

Oman turvakehänsä ulkopuolelle jääneet alkavat herätä. Peläten mitä tapahtuu. Jossain syvällä sisällään tyttö ymmärtää, että hekin vain pelkäävät. Pelkäävät erilaisuutta. Ja hän halusi ja haluaa olla erilainen. He yrittävät tuhota kaiken mitä pelkäävät.

Und jetzt schweig!

Yhtäkkiä kaikki hiljenee. Aivan yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Pieni ääni ei ole enää vain pieni, se on kasvanut. Suureksi. Tyttö sulkee suunsa, päästää kerälle kiertyneen ruumiinsa oikomaan jäseniään. Hän antaa kasvoilleen nousta aidon hymyn, pitkästä aikaa.

Nein! Weil du du selbst bist

Ovella seisoo ihmisiä. Hänen perheensä. He katsovat tyttöön pelästyneinä.
”Mä haluan olla oma itseni!” huuto saavuttaa heidän korvansa. Pieni ääni on vihdoin löytänyt myös sanat huudolleen.

Nein! Und weil es das letze ist
Nein! Weil es so weh tut

Vaikka häneen sattuu, edelleen, hän jatkaa silti. Hän haluaa, pitkästä aikaa todella haluaa, muiden näkevän tuskan, jota hän on sisällään vaalinut pitkän aikaa.

Schrei so laut du kannst

Hän huutaa niin lujaa kuin jaksaa. Jättää muut taas ulkopuolelle, jää oman tuskansa sisään. Huutaa sitä pois, välittämättä muista. He kuulevat hänet, mutta todellisuudessa, he näkevät vain ulkokuoren. Syvällä sisällään tyttö on niin sekaisin, että tajuaa vain kasvavan tuskan. Se kasvaa, suuremmaksi kuin hän voisi kuvitellakaan.

Huudossakin on tuskaa, suurempaa kuin kukaan voisi kuvitella niin heikon tytön jaksavan. Ja ei, ei hän välttämättä jaksakaan.

Nein! Nein! Nein! Nein! Nein! Nein!

Vaikka hän huutaa niin lujaa kuin jaksaa, tuska pysyy silti. Se ei katoa, niin kuin aluksi. Se ei lakkaa olemasta, ehkä se hiukan helpottaa, mutta tyttö ei enää huomaa sitä. Hän ei ole enää tyttö. Lattialla tuskassaan huutava tyttö on vain varjo, joka pienen hetken luuli pääsevänsä tuskan yli, jaksavansa ohittaa sen. Hän huutaa edelleen.
Hän huutaa vielä silloinkin, kun makaa valkoisella pedillä, kädet lukittuina. Silloin se on vain enää sisäistä huutoa. Ääni on taas lukittu sisälle. Nyt se on vain päässyt kasvamaan suureksi. Liian suureksi sisällä pidettäväksi.

Schrei so laut du kannst Schrei!

--

A/N: Joo, siellä on varmaan toistoa, mutta mä en osaa kirjottaa songficcejä ilman toistoa. Damn. :(

{samba}:
Vau. Mä oon itekkin tästä kappaleesta jotain omia luonnoksia tehnyt, mutta sä teit paremmin. Toi kappale sopii just tähän. Ja se on mahtava...
Tää sun teksti ilmaisi sen kaiken tuskan niin kauniisti, että mulla ei oo kyyneleet kaukana. Toi kaikki, äänen voimistuminen, ja lopulta sen voitto on jotenkin niin lohduttavaa, vaikka se joskus halutaankin pois. Tässä se kaikki onnistui niiiin hyvin. Mä tykkään tästä.
Kiitos.

Scarlett:
Hei!

Lisäisitkö tekstiin myös muut alkutiedot?

Kiitoksia.

koete:
{samba}: kiitos sullekin kommentista. (:

mamohh: kiitos, paljon. <3

Scarlett: hups, ne oli tosiaan päässyt unohtamaa. lisäilinpäs nyt. (:

miukeli:
Tää oli hyvä, vaikken useinkaan songficcejä lueskele, harvoin ne iskee muhun. Mutta kun tuttu nimi pongahti esille muun massan seata, nii olihan se pakko vilkaista. Hyvin olit saanu kappaleen tähän mukaan, ne ei ollu pelkkii sanoja siel välissä. Plussaa myös siitä et tää oli saksankielinen kappale, pidän paljon enemmän siitä.
Ja oli muute sopivan pitunen, kerkesin just lukee ennenku Schrein viimeset tahdit hiljeni (mä kuuntelen aina siis sitä kappaletta, joka an ficissä samalla ku luen)
Eikä mun mielest täs ollu mitenkään liikaa toistoa, sopi tyyliin hyvin.
Kiitos ja saman tien hyvää ystävänpäivää! ;)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu