Kirjoittaja Aihe: Pikarit, Severus/Remus (S), raapaleet osa 3/3  (Luettu 2419 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Pikarit, Severus/Remus (S), raapaleet osa 3/3
« : 26.12.2020 21:22:29 »
Fandom: Harry Potter (jatkosijoitus Godrickin notko)
Ficin nimi: Pikarit
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: draama, romance, slice of life
Ikäraja: S
Paritus: Severus/Remus
Yhteenveto: Joululoman jatkuessa Remus aisti entistäkin selvemmin, että jokin Severuksessa oli muuttunut.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Näiden raapaleiden piti osallistua spurttiraapaleeseen, mutta en saanutkaan sillä viikolla kuin pari rapsua valmiiksi. Sain vihdoin joululomalla jatkettua tätä ja julkaisen nämä raapaleet nyt kolmessa osassa :) Kaarnelle kiitokset kommenteista ♥



Pikarit

1.


”Kiitos, Severus.”

Remus otti käteensä pöydänkulmalle lasketun höyryävän pikarin. Pistävänmakuinen neste poltti kurkussa ja humahti taikuutena iholle. Joka puolelle säteilevät kylmät väreet saivat Remuksen tärisemään vilusta. Hän sulki silmänsä ja hengitti syvään, yrittäen karkottaa ylitseen vyöryvän pahanolontunteen.

Kun hän vihdoin avasi silmänsä, Severus seisoi yhä hänen pöytänsä vieressä, odottaen pikariaan takaisin. Kylmät sormet hipaisivat Remuksen kättä, kun Severus otti pikarin vastaan ja kutisti sen taskuunsa.

”Samaan aikaa huomenna”, hän sanoi pitkästyneesti, kuin kyllästyneenä katselemaan Remuksen heikkoutta. Remus oli näkevinään miehen suupielessä inhon juonteen, joka sai hänet suoristamaan ryhtinsä ja ravistamaan heikotuksen hetkeksi harteiltaan. Hän ei olisi halunnut tunnustaa Severukselle, kuinka sairas todellisuudessa oli.

”Hyvää joulua”, Remus sanoi ystävällisesti hymyillen. ”Ehkä tapaamme myöhemmin illalla Suuressa salissa. Kuulin, että kotitontut ovat suorastaan ylittäneet itsensä tänä vuonna.”

”Sinun mittapuullasi se ei kai vaadi kummoisiakaan taikatemppuja”, Severus totesi pisteliäästi, antaen katseensa pyyhkiä arvioivasti Remuksen kulunutta kaapua.

Remus hymyili yhä. Severus käännähti kannoillaan ja lähti.


***


Remus tunsi olonsa liian sairaaksi osallistuakseen joulupäivälliselle. Lähenevä täysikuu sai lattian keinumaan ja kasvot harmaiksi, eikä Remus kaivannut osakseen sääliviä katseita. Oli parempi pysytellä omassa huoneessaan, syödä kotitonttujen lähettämää jouluruokaa, juoda mukillinen kurpitsaglögiä ja käydä sitten nukkumaan.

Maatessaan sängyllään silmät suljettuina Remus ei voinut olla pohtimatta, hylkäisikö Severus tavanomaista pisteliäisyyttään hetkeksikään edes jouluiltana. Vaikka Remus oli tehnyt selväksi olevansa valmis jättämään menneet taakseen, Severus vastasi jokaiseen kysymykseen ja kohteliaisuuteen yhtä piikikkäästi kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Toisinaan Remus alkoi olla väsynyt peliin, jossa Severus sinnikkäästi torjui hänen kaikki yrityksensä ystävystyä. Ne muutamat kerrat, kun mies oli puolivahingossa vastannut hänelle jotenkin muuten kuin kylmän myrkyllisesti, olivat yllättäneet heidät molemmat ja saaneet Severuksen ärsyyntymään, kai enemmän itseensä kuin häneen.

Hämykeijujen häkistä kajasti hehkua, joka kuulsi pehmeänä silmäluomien läpi. Remus käänsi kylkeä. Hänen pitäisi muistaa pyytää Severukselta keijuvirkistettä ennen kuin keskitalven pimeys saisi otusten valon sammumaan kokonaan. Remus kääriytyi syvemmälle peittonsa sisään ja nukahti.


***


Tapaninpäivä valkeni harmaansinertävänä. Remus säpsähti hereille hikisenä, mutta viluisena. Hän painoi kämmenensä otsalleen. Kuumeinen olo teki pään raskaaksi ja utuiseksi.

Vaihdettuaan kuivan pyjaman, täytettyään kuumavesipullon ja raikastettuaan lakanat Remus kävi takaisin makuulle. Täydenkuunpäivinä kaikkein pahinta oli odottaminen. Olisi parasta nukkua vielä hetki, jotta ilta tulisi edes vähän nopeammin. Lopulta hän lepäsi vuoteessa pitkälle iltapäivään.

Severus saapui täsmälleen kello neljätoista, kuten joka päivä sillä viikolla. Remus oli noussut vuoteesta vain hetkeä aiemmin ja ehti hädin tuskin vaihtaa pyjamansa rusehtaviin villakangashousuihin ja neulepuseroon, ennen kuin ovelle koputettiin. Olisi tuntunut sopimattomalta kohdata Severus yöasussa, vaikka toisaalta perinteistä mustaa kaapua suosiva velho luultavasti piti jästivaatteita vähintäänkin yhtä sopimattomina.

Remus avasi oven.

”Severus”, hän sanoi väsyneesti hymyillen. ”Käy sisään.”

Severus katsoi hänen villapaitaansa, kohotti kulmiaan ja astui sisään. Remus väisti hänen edellään leijailevaa pikaria, joka laskeutui kirjoituspöydän kulmalle esseepinon ja sulkakynän viereen.

”Et ollut eilen illallisella”, Severus sanoi, kun Remus oli juonut lääkkeensä ja nojasi nihkeitä kämmeniään vasten pöytää, päätään riiputtaen. Hänen korvissaan humisi, joka paikkaa särki, eikä hänellä ollut lainkaan energiaa vastata Severuksen inhoavaan ivaan. Hän suoristautui varoen ja hämmästyi kohdatessaan miehen katseen. Tavanomainen pahanilkisyys oli yhtäkkiä kadonnut lähes olemattomiin – sen sijaan Severuksen silmissä oli uudenlaista tarkkaavaisuutta ja tummien kulmakarvojen välissä kurttu, jota olisi melkein voinut nimittää huolestuneisuudeksi.

”Vuoden pimeimpään aikaan muodonmuutos on aina vaikein”, Remus sanoi. Tuntui turhalta kiistää pahaa oloaan, kun Severus ilmiselvästi näki sen jo muutenkin.

Severus nyökkäsi, otti pikarin ja kääntyi lähteäkseen.

Aamulla Remus löysi yöpöydältään pullollisen särkylientä. Annosteluohje oli allekirjoitettu koukeroisin nimikirjaimin ja Remus taitteli sen talteen muistikirjansa väliin.
« Viimeksi muokattu: 31.12.2020 13:30:42 kirjoittanut Thelina »
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
2.

Kahden särkyliemilusikallisen jälkeen Remus tunsi olonsa lähes normaaliksi. Peilistä katsovat kasvot olivat yhä kalpeat, mutta helpotus jälleen yhden täysikuun selättämisestä sai hänet hymyilemään iloisesti. Samalla hän tajusi olevansa valtavan nälkäinen. Hän oli syönyt edellisenä päivänä hädin tuskin lainkaan, vain muutaman joulutortun. Remus napitti paitansa kalvosimet ja kiskaisi hihat kapeiden ranteidensa peitoksi. Aamiaisaika oli jo ohi, mutta muutama pala suklaata auttaisi ensi hätään. Ainakin hän ehtisi käydä rauhassa kävelyllä ennen lounasta.

Pukeuduttuaan kaapuun ja lämmitysloitsuun Remus suuntasi pihamaalle. Ulkona oli pakkasta ja jäätyneet ruohonkorret rahisivat hänen kenkiensä alla, kun hän oikaisi itäisen sisäpihan poikki järvelle.

Severus tuli häntä vastaan rantapolun puolivälissä.

”Lupin”, hän sanoi viileän asiallisesti, kun Remus oli ehtinyt hänen luokseen lehdettömän puun suojaan. ”Pitäisi kai olla yllättynyt, että olet jo jalkeilla – tavallisestihan pääset ulos huoneestasi vasta päivä, pari täysikuun jälkeen.”
 
”Ja mistä sinä sen tiedät?” Remus kysyi.

”Olen sattumoisin sijaistanut jok’ikisen oppitunnin, jota et ole itse kyennyt pitämään”, Severus sanoi. ”Joten kyllä minä tiedän.”

”Olen siitä kiitollinen. Kuten myös särkyliemestäsi.”

Severuksen suu kaartui hienoiseen hymyyn.

”Jos käytät sitä ohjeen mukaan, se riittää koko kevätlukukaudeksi.”

”Pitää pitää mielessä.”

Remus oli aikeissa astua Severuksen ohi ja jatkaa matkaa. Hän kuitenkin pysähtyi, kun Severus kaivoi kaapunsa taskusta tutun, kutistetun pikarin ja asetti sen eteensä ilmaan. Ensimmäinen sauvannäpäytys suurensi pikarin tavalliseen kokoonsa, toinen monisti sen kahdeksi ja kolmas täytti molemmat höyryävän kuumalla nesteellä.

”Kahvia”, Remus totesi, kun Severus oli nyökkäämällä kehottanut häntä maistamaan juomaa.

”Maitoa ei sitten ole.”

”Ei se mitään”, Remus sanoi.

Kumpikin siemaili lämmintä juomaansa hiljaisena, katsellen järvelle. Remus vilkuili Severusta sivusilmällä. Hän pohti, oliko Severuksella useinkin tapana kanniskella kahvia mukanaan. Ruokaa ja juomaa ei voinut noin vain taikoa tyhjästä. Kuljettiko mies taskuissaan paitsi pikaria, myös pikkuruista termoskannua?

Kahvin loputtua Severus kutisti molemmat pikarit. Ne kilahtelivat hänen taskussaan toisiaan vasten.

”Tapaamme lounaalla”, Severus nyökkäsi.

”Kiitos kahvista.”

He jatkoivat matkaansa eri suuntiin.
 

***


Joululoman jatkuessa Remus aisti entistäkin selvemmin, että jokin Severuksessa oli muuttunut. He kohtasivat päivittäin paitsi Suuressa salissa, myös samoja reittejä risteilevillä kävelyretkillään. Vaikka tuttu piikikkyys nostikin usein päätään erityisesti muiden ihmisten seurassa, Remus huomasi yllätyksekseen nauttivansa heidän kahdenkeskisistä keskusteluistaan. Severus esitti tarkkanäköisiä ja teräviä huomioita, mutta kuunteli yllättävän kärsivällisesti myös hänen mielipiteitään, vaikkei olisikaan ollut asioista täysin samaa mieltä. 

Remus sai ennen joulua palautetut esseet tarkastettua ja nautti rauhallisista päivistä linnassa. Lukiessaan Minervalta lainaamaansa kirjaa hämykeijujen ja lukulampun pehmeässä valossa, hän muisti yhtäkkiä keijuvirkisteen. Pienimmän keijun hohde oli jo alkanut tummua, joten hänen olisi pikimmiten kysyttävä Severukselta apua virkisteen valmistukseen. Vaikka mies oletettavasti suhtautuisi pyyntöön kalseasti, Remus toisaalta tiesi tämän olevan otettu siitä, että hänen taitojaan tarvittiin.

Remus laski kirjansa lattialle ja vilkaisi kelloa. Alkoi olla myöhä, mutta tuskin Severus vielä nukkuisi. Hän otti mukaansa kopion keijuvirkisteen valmistusohjeesta, pakkasi hetken mielijohteesta taskuunsa myös pullollisen kirsikkaliköörillä terästettyä neilivettä, ja suuntasi tyrmiin.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Oi oi, vihdoin pääsin lukemaan tämän oikein ajan kanssa! Millaista loppuvuoden herkkua saada lukea Severus/Remusta sinulta! Hienoa, että sait tämän lopulta kirjoitettua, vaikka se ei ehkä helppoa ollut :) Severus on niin hankala hahmo kaikessa kalseudessaan, että häntä on vaikea saada taipumaan romantiikkaan :P Mutta on kyllä sanottava, että sinun Severuksesi miellyttää! Hänen kommenttinsa ovat juuri sopivan tunteettomia ja kalseita ja samalla niitä tasapainottavat nuo toistuvat eleet, jotka kertovat Severuksen olevan oikeasti inhimillinen olento. Pidän myös siitä, että Remus pysyttelee jotenkin varuillaan ja valppaana Severuksen ympärillä ja lukee hänen kehonkieltään ja tekoja - siinä tulee mukavaa hahmoanalyysiä Remuksen kautta, mistä pidän kovasti :)

On myös hauska päästä lukemaan tällaista tekstiä, jossa Remus käy läpi yhtä täydenkuun muutostaan. Odotan edelleen innolla sitä Remilleä, joka käsittelee Remusin ihmissusiutta Professorin talossa, mutta tämä oli jo pieni makupala sitä odottaessa. Kuvailet pahoinvointia hienosti ja pidän erityisesti tuosta, kun Remus selittää Severukselle poissaolonsa sanomalla ”Vuoden pimeimpään aikaan muodonmuutos on aina vaikein.” Tässä se pahoinvointi tulee jotenkin iholle ja toimii hyvin! Pidin myös siitä, että Remus pukee päälleen jästivaatteet, koska ne ovat parempi vaihtoehto kuin pyjamat, mutta toisaalta perinteistä mustaa kaapua suosiva velho luultavasti piti jästivaatteita vähintäänkin yhtä sopimattomina. Erittäin onnistunut kuvaus Severuksesta :D

Sitten on vielä sanottava, että kurpitsaglögi, taikalogiikka Severuksen kahviloitsun takana sekä kirsikkaliköörillä terästetty neilivesi ovat kaikki erittäin mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista nautin kovasti! Tykkään siitä, että sinun tekstistäsi tuntuu usein löytyvän tällaisia mieltä kutkuttavia yksityiskohtia ja haluaisinkin tietää, miltä kurpitsaglögi ja tuo maustettu neilivesi maistuvat :D Tämä toinen osa päättyi varsin jännittävään ja lupaavaan kohtaan ja odotan innolla, mitä tarinan kolmannessa osassa tapahtuu! Kiitos jo nyt näistä kahdesta, hyvää työtä! :)

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
hiddenben: kivaa, että tulit lukemaan ja erityisen mukava kuulla, että Severus miellyttää! Koska hän ei tosiaan ole mikään helpoin hahmo kirjoittaa. Remuksen täydenkuun muodonmuutos on kyllä aina kiehtova aihe teksteihin ja pitäisi ehdottomasti palata siihen myös Remus/Nevillen muodossa ♥ Minäkin haluaisin kyllä tietää, miltä kurpitsaglögi ja neilivesi maistuvat! Kiitos kommentista, oli mukava kuulla noista yksityiskohdista, joista pidit ♥

A/N
: Hyvää uutta vuotta kaikille ♥



3.

Remus tunsi olonsa oudon jännittyneeksi seistessään Severuksen oven takana. Tämä kuitenkin avasi oven lähes heti hänen koputettuaan, saaden Remuksen melkein huokaisemaan helpotuksesta. Ainakaan Severus ei vielä ollut nukkumassa.

”Lupin.”

”Severus. Voinko tulla sisään?”

Severus päästi hänet sisään ja Remus ojensi hänelle liemiohjeen ja neiliveden.

”Hämykeijuni tarvitsevat virkistettä. Sattuisiko sinulla olemaan ainekset kaapissasi?”

Severus silmäili ohjetta.

”Tähän ei tarvita mitään erikoista, mutta kuivatut keltamarjat ovat päässeet vähiin. Hävikin määrästä päätellen taulapäiset kolmasluokkalaiseni ovat sekoittaneet unssit ja paunat keskenään kerran jos toisenkin.”

Remus pidätteli nauruaan. Hänellä oli vahva aavistus, keihin Severus viittasi, vaikkakaan ei voinut täysin allekirjoittaa väitettä oppilaiden taulapäisyydestä.

”Jos odotat hetken, niin käyn vilkaisemassa varastoa”, Severus jatkoi, taikoen samalla pöytään kaksi pikaria. ”Voit sillä välin kaataa itsellesi juotavaa.”

”Sen oli tarkoitus olla lahja”, Remus sanoi, viitaten neilivesipulloon. ”Kiitokseksi vaivannäöstäsi.”

”Kiitos kohteliaisuudesta, mutta tietänet sanonnan: Jaettu neili lykyn loihtii, epäonnen yksinäinen.”

”Luulin, ettet usko tuollaiseen.”

”En minä uskokaan.”

Severus katosi varastoon. Remus kaatoi neilivettä pikareihin ja katseli odotellessaan ympärilleen. Makuualkovin verhon takaa pilkotti petaamaton sänky, seinää peitti pursuileva kirjahylly. Lumotusta ikkunasta näkyi kappale valkoista hankea ja tummaa taivasta. Takkatuli räiskyi iloisesti, tuoden tyrmähuoneeseen kaivattua lämpöä.

Hetken kuluttua Severus palasi noidankattila ja liemiainekset mukanaan. Remus katseli, kun tämä mittasi kattilaan täsmälleen oikean määrän kiehuvaa vettä, keltamarjoja, niittyliljan terälehtiä ja tiivistettyä tähtiyön sumua. Pikarit puolestaan täytettiin neilivedellä yhä uudelleen, kunnes liemi oli jäähtynyt, takkatuli sammunut ja kello kiirinyt keskiyön yli.

”Kiitos”, Remus sanoi vastaanottaessaan valmiin keijuvirkisteen. ”Jään palveluksen velkaa.”

”Eipä kestä”, Severus sanoi hymyillen.

Remus hymyili takaisin, kosketti kevyesti Severuksen olkapäätä ja lähti.


***



Uudenvuodenaattona opettajainhuoneessa kävi hilpeä kuhina. Perinteinen juhlavastaanotto järjestettiin Remuksen kuuleman mukaan vuosittain paitsi uuden vuoden, myös uuden lukukauden alkamisen kunniaksi. Remus siemaili kurpitsakuohua pikaristaan, kuunnellen puolella korvalla Filiuksen ja Pomonan polveilevia tarinoita, joita tuntui riittävän loputtomiin. Severus seisoskeli yksinään huoneen toisella puolella, hänkin kuohujuomapikari kädessään. Mies ei vaikuttanut erityisesti viihtyvän juhlissa ja totta puhuen Remus alkoi itsekin olla valmis lähtemään.

”Anteeksi”, hän sanoi ja Pomona päästi hänet ohitseen keskeyttämättä juttuaan. Huoneen toiselle puolelle päästyään Remus tervehti Severusta, joka vain nyökkäsi hänelle sanomatta mitään.

”Kello lähestyy puolta yötä. Huvittaisiko sinua kiivetä torniin haukkaamaan vähän happea? Tylyahon ilotulitus saattaa tällä säällä hyvinkin näkyä tänne asti.”

Severus hymähti, mutta hymyili sitten.

”En tiedä huvittaako minua erityisemmin, mutta raitis ulkoilma tekisi terää. Täällä on tunkkaista.”

He pujahtivat portaisiin ja kipusivat lounaistornin huipulle. Juhlinnan äänet vaimenivat ja sammuivat kokonaan, kun Remus sulki ulkotasanteen oven heidän jäljessään. Hengitys huurusi pakkasessa, taivas oli kirkas ja näkyvyys hyvä. Muutama yksittäinen raketti välähti jo kylän suunnalla kuin lähtölaskentana näytökselle. Remus oli juuri aikeissa katsoa kelloa, kun järventakainen horisontti yhtäkkiä täyttyi väreistä. Violetit kukat, kultaiset tähdet ja sateenkaaren väreissä kimaltelevat kipinäsuihkut valaisivat taivaan ja Remus nojautui huurteista kaidetta vasten nähdäkseen paremmin.

Severus tuli aivan hänen lähelleen, tönäisten hänen olkavarttaan hellästi omallaan.

”Hyvää uutta vuotta, Lupin”, hän sanoi.

Remus kohotti pikariaan. Severus vastasi hymyillen eleeseen.

”Hyvää uutta vuotta. Ehkä sinä tänä vuonna opit vihdoin kutsumaan minua etunimellä.”

Severus naurahti.

”Ehkä.”

Rakettien pauke loppui, mutta kummallakaan ei ollut kiire pois. Remus nojautui varovasti vasten Severuksen kylkeä ja melkein kuuli tämän hymyilevän jälleen.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Pidän tämän fikin nimestä. Se ei sinänsä paljon paljastanut, mitä itse teksti tulee pitämään sisällään, mutta jäin jo odottamaan ensimmäisen osan jälkeen, mitä pikareissa on seuraavalla kerralla. Ensimmäisessä osassa niissä on lääkerohtoa ja toisella kerralla kahvia.  :)
Nyt muuten pystyin jollain lailla enemmän samaistumaan tuohon Remukseen surkeaan oloon, koska olen itse nyt täysikuun aikana nukkunut kaksi yötä aivan surkeasti niin päivällä olo sen mukainen - surkea. Mieleeni nousi kirkkaasti Severus tyylikkäässä mustassa asussaan ja Remus kulahtaneissa vaatteissaan tuossa ensimmäisessä osassa. Kun Severuksella on vielä ryhti suorana ja hän kylmästi vain toteaa asioita, on hänen ja Remuksen välillä oleva kuilu melko selvä.

Severus ei kuitenkaan koskaan ole ollut kylmä ja välinpitämätön, vaan se on hänen kuortaan. Jo toinen osa paljasti tätä selvästi. Severus pistää merkille asioita, jotka liittyvät toki häneen itseensä ja sijaistamiinsa oppitunteihin, mutta myös Remukseen ja tämän vointiin. Pidin kovasti tuosta hieman yllättävästäkin hetkestä tarjota pikareista kahvia. Itse ajattelin heti että Tylypahkan keittiön läheisyys mahdollistaa tuon taian, eikä Severuksella tarvitse olla termospulloa jemmassa mukanaan.  :)  On hyvin loogista, että vuoden pimeimpänä aikana myös täysikuunaikaiset muodonmuutokseen liittyvät vaivat painavat enemmän.

Kivasti tässä tunnelma kevenee osa osan jälkeen. Vuosi vaihtuu ja vaikka Severukselle olisikin yhdentekevää näkeekö hän Tylyahon ilotulituksia, on hän valmis kiipeämään Remuksen seuraksi tornille. Kukapa ei kaipaisi rauhallista hetkeä. Ja jokin sanoo että tässä joko paikataan menneiden vuosien kaunaa tai ainakin halutaan ne aktiivisesti unohtaa. Ei niillä ole enää painoarvoa. Severusta ja hänen taitojaan tarvitaan. Remus arvostaa häntä ja hän voi hyvin näyttää arvostustaan myös tälle. Nyt pikareista nautittiin neilivettä, eikä se jäänytkään yhteen pikarilliseen vaan se että aika kului, kertoo paljon, että näiden professorien välit eivät ole enää kylmät. ♥

Hyvää uutta vuotta myös sinulle.  :)

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Ooh, tämä oli aivan loistava! Pidin ihan hurjasti hitaasti kehittyvästä tunnelmasta, siitä miten jää hiljalleen murtui Remuksen ja Severuksen välillä. Tykkäsin siitä, miten Remus piti sinnikkäästi kiinni ystävällisyydestään ja miten Severus puolestaan muuttui vähä vähältä... vähemmän piikikkääksi. :--D Olen varmaan pönttö, kun en tajunnut tuota pikari-asiaa ennen kuin Fairy Tale nosti sen esiin, mutta nyt kun tajusin, on tuo ihan huikea motiivi!

Tää oli alusta alkaen sulavaa ja eloisaa luettavaa, mutta aivan erityisesti mulle jäi mieleen dialogi ja yksityiskohdat! Etenkin Severuksen vuorosanat naurattivat pisteliäisyydellään, joka muuttui kaksikon välien lämmetessä leikkimieliseksi sanailuksi.

Lainaus
”Kahvia”, Remus totesi, kun Severus oli nyökkäämällä kehottanut häntä maistamaan juomaa.

”Maitoa ei sitten ole.”

Lainaus
”Kiitos kohteliaisuudesta, mutta tietänet sanonnan: Jaettu neili lykyn loihtii, epäonnen yksinäinen.”

”Luulin, ettet usko tuollaiseen.”

”En minä uskokaan.”

Nämä olivat ehkä mun lempikohtia, hahah. Ja tosiaankin, rakastin sitä, miten taikamaailma oli läsnä yksityiskohdissa! Sellaiset pienet jutut kuin pikareiden kutistaminen taskuun ja lakanoiden raikastaminen olivat loistavia keksintöjä. Ja hämykeijut, jotka kärsivät kaamoksesta, ja keijuvirkiste!

Kiitos kovasti suloisesta ja kiehtovasta lukukokemuksesta, tällä on hyvä pistää vuosi käyntiin! :--)

her shaking shaking
glittering bones

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 592
  • Malfoysexual
Kommenttikampanjasta hei o/

Tämä oli tosi suloinen raapale kokoelma! Lähti liikenteeseen suhteellisen hitaasti mikä teki tästä tosi uskottavaa ja musta kaikki pätkät oli muutenkin sellaisia, mitä olisi hyvinkin voinut tapahtua, ettei tosiaan edetty liian nopeasti ja monet pätkät oli hyvinkin pienistä eleistä/ilmeistä/sanoista kiinni, että niissä oli edes jotain ystävyyteen/muuhun viittaavaa. En itse ole välttämättä näiden hahmojen fani, mutta se ei haitannut lukemista ollenkaan! Olit luonut sellaisen tunnelman, mistä pidin. Nämä oli tosi hyviä ja loistavasti kirjoitettuja!

Severus oli kommenteillaan todella uskottava ja tosiaan esim monet noista sugaredin lainaamista kohdista oli helmiä. Severus osaa aina tilanteissa jotenkin tyssäyttää sen keskustelun hauskasti tuollaisella "vakavalla" tokaisulla.

Severus tosiaan on luonut vuosien aikana itselleen aika kovan kuoren, jonka alle ei varmastikaan moni pääse. Hienoa nähdä, kuinka tässä tekstissä se karisi hiljalleen, hitaasti, mutta varmasti. Kuitenkin kaikki nuo jutut, kuinka Severus kuitenkin pari merkille Remuksen pienetkin vihjeet ja antoi niiden mukana helpotusta miehelle, oli tosi hienosti laadittu tähän. Ja vaikka siis Severus ei johonkin Remuksen juttuun juuri reagoinut, oli tämä kuitenkin laittanut sen mieleensä. Mahtavaa myös, että Remus niin kovasti kuitenkin yritti saada Severuksen ystävyyttä itselleen ja jaksoi olla kuitenkin kärsivällinen ja ystävällinen.

Kiitos tästä ihanasta pätkästä. Tykkäsin kovasti ja kyllä sinä osaat kirjoittaa! Mietin, kun olet kommentoinut minulle muutamia kertoja, että minun on ehdottomasti korjattava se vääryys, etten ole näin tehnyt sinulle ja tämä antoi siihen oivan tilaisuuden. Ihana huomata, kuinka loistava kirjoittaja olet!

niiina
Dramione

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Kolmas osa oli ihanan lempeä ja piti kiinni samasta tunnelmasta kuin kaksi ensimmäistäkin osaa! Pidin tästä kovin ja etenkin ehkä siksi, että tässä ei kuitenkaan tapahtunut mitään kosketusta suurempaa. Olin ehkä jotenkin ajatellut, että tässä päädyttäisiin edes halaamaan, ehkä jotain enemmänkin, mutta jo kosketus on todella iso asia - varsinkin, kun kyseessä on Severuksen kaltainen yrmy :D Siksi tämä kolmas osa olikin kovin miellyttävä!

sugaredin tavoin tykkäsin tuosta sananvaihdosta neiliveteen liittyen ja ilahduin suuresti, että mukaan pääsi myös yksi velhomainen sananlasku! Oivallisesti Severus päätti myös kääntää Lupinin lahjan yhteiseksi hyödyksi, se oli hyvä. Tykkäsinkin hurjasti tästä lauseesta, joka kuvasti hetkeä onnistuneesti: Pikarit puolestaan täytettiin neilivedellä yhä uudelleen, kunnes liemi oli jäähtynyt, takkatuli sammunut ja kello kiirinyt keskiyön yli.

Lopussa olevat opettajanhuoneen hulinat loivat hauskan mielikuvan (jäin vain kaipaamaan McGarmiwaa ja Dumbledorea juhlameiningeissä :D), mutta parasta oli kyllä, kun Remus ja Severus päätyvät katolle katsomaan ilotulituksia. Siinä hetkessä on jotain pysähtynyttä ja kovin yksityistä ja dialogi näiden kahden välillä on jälleen todella onnistunutta. Tässä onkin kommenteissa ollut puhetta ficin nimestä ja pitää nostaa sille hattua itsekin: se nimittäin toimii todella hyvin! Pidän ajatuksesta, että kaksikko päätyy viettämään aikaa yhdessä juuri erilaisten juomien äärellä (kurpitsakuohu - sitäkin pitäisi saada!) - ehkä juuri se, että käsillä on jotain tekemistä, auttaa heitä pääsemään keskustelun makuun paremmin :)

Tämä ficci on erittäin onnistunut ja hymyilyttävä! Nyt sitten vain kirjoittamaan seuraavaa Severus/Remusta, eikö? ;) Kiitos tästä! ♥

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Fairy tale: Tuo olisikin hyvä selitys kahvin ilmestymiselle, että keittiö tosiaan sijaitsee sen verran lähellä, että sieltä voisi kutsua pikareihin täytettä :) Tässä ei nyt selvinnyt, mikä oli Severuksen kahvin salaisuus! Kiva kuulla, että tykkäsit tunnelmasta ja pikkuhiljaa lämpenevät välit tosiaan kertovat siitä, että menneet kaunat ovat jäämässä unholaan, vaikkei niistä olekaan puhuttu. Hyvää uutta vuotta sinulle myös ja kiitos kommentista ♥

sugared: Onpa kivaa kuulla, että tykkäsit dialogista ja yksityiskohdista, varsinkin kun itse ihastelen aina sinun fikeissäsi hyvin toimivaa keskustelua ja keksimiäsi taikamaailmajuttuja! Severuksen piikikkyys tosiaan karisi hitaasti mutta varmasti :D ihanaa, että se ja pikarit toimivat! Kiitos paljon kommentista ♥

niiina: Kivaa, että poimit tämän kommenttikampanjasta! Mielestäni näille hahmoille ei sovi nopea eteneminen, se olisi epäuskottavaa ja Severuksen kuori tosiaan vaatii aikaa sulaakseen :) mutta kyllä hän Remuksesta pitää, vaikka puhuessaan töksäytteleekin menemään! Ihanaa kuulla, että tykkäsit, vaikka nämä hahmot eivät lemppareihisi kuulukaan: sama juttuhan minullekin on käynyt sinun tekstiesi kanssa, olen tykännyt niistä tosi paljon, vaikkei Dramione lempiparitukseni olekaan. Kiitos ihanista kehuista ja kommentista muutenkin ♥

hiddenben: Luulen, että tähän olisi tarvinnut aika monta osaa lisää, jos olisi pitänyt halausasteelle päästä, tai sen pitemmälle :D totesin siis, että näin on hyvä ja kiva kuulla, että se toimi! Velhomaailman sananlaskuihin innosti mm. sinun ja Kaarnen joulukalenterista tuttu lausahdus, että kunnon velho kääntää haavassa taikasauvaa, eikä veistä :D kyllä kesti jonkin aikaa muotoilla tuo neilivesi-lausahdus sopivaksi, mutta lopputulos oli mielestäni hyvä! Kiitos ihanasta kommentista ja kehuista, onpa kivaa kuulla, että dialogi oli onnistunutta ja kokonaisuus miellytti! Katsotaan, jos näiden kahden suhteen tulisi jossakin vaiheessa lisääkin ideoita ;) Kiitos kommentista, olet paras ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :D

Huomasin tämän jo jokunen aika sitten, mutta silloin tässä oli vasta kaksi osaa. Ajattelin, että odottelen että viimeinenkin ilmestyy ennen kuin tulen lukemaan joten tässä sitä nyt ollaan. Mutta olipa vallan ihanaa lukea piiiitkästä aikaa Snupinia! Tällä parituksella on aivan erityinen paikka sydämenssäni, sillä tämän parituksen saloihin minut opasti eräs vanha ystävä :D Ja tätä saisi ehdottomasti olla enemmänkin täällä Finnissä!

Tämä oli aivan ihana pre-slash! Hidasta ja varovaista lähentymistä, ja tuolla lopussa tuo Remuksen toteamus: Ehkä sinä tänä vuonna opit vihdoin kutsumaan minua etunimellä. Sitä odotellen :D Tämä kaksikko taitaa olla sellainen, että sitten kun viimeinenkin este on ylitetty niin mikään ei pidättele näitä. Mutta vaikka siitäkin olisi kivaa lukea, niin kyllä tämä oli sellainen hyvänmielen ja jännityksen täyteinen teksti. Remus oli elementissään ystävällisenä ja kohteliaana kun taas Severus oli jäykkä oma itsensä joka kuitenkin väläytti toista puoltaankin huolehtien mm. kipuliemestä.

Tässä oli kaikki kohdallaan, joten olipa ihana aloitus tälle viikkolle sekä myös vuodelle :) Oikein ihanaa uutta vuotta!

Kiitos tästä,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Ja onnittelut myös kommenttiarpajaisten voitosta. :) Minustakin kiva lukea tämä kerralla valmiina loppuun asti.

Jo nimi oli onnistunut, sillä se kokosi ficin eri vaiheissa tapahtuneet kohtaamiset sujuvasti yhteen kokonaisuudeksi.

Lainaus
Hän ei olisi halunnut tunnustaa Severukselle, kuinka sairas todellisuudessa oli.
Voi toista, Remus reppana. Severus on kyllä niin tarkka havainnoimaan hiljaisesti, että tietenkin hän näki toisen voinnin. Ja auttoikin sitten hienovaraisen huomaamattomasti.

Lainaus
Vaikka Remus oli tehnyt selväksi olevansa valmis jättämään menneet taakseen, Severus vastasi jokaiseen kysymykseen ja kohteliaisuuteen yhtä piikikkäästi kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Toisinaan Remus alkoi olla väsynyt peliin, jossa Severus sinnikkäästi torjui hänen kaikki yrityksensä ystävystyä.
Suloinen Remus, kun yrittää niin kovasti. <3 Hän ihan totta tahtoo ystävystyä ja jättää menneet taakse! Ja ehkä mielessä on jotain enemmänkin kuin vain pelkka laiha sopu...

Lainaus
Olisi tuntunut sopimattomalta kohdata Severus yöasussa, vaikka toisaalta perinteistä mustaa kaapua suosiva velho luultavasti piti jästivaatteita vähintäänkin yhtä sopimattomina.
Sopimatonta toki. Remus on hurmaavan sovinnainen ja pyrkii toimimaan asianmukaisesti.

Yhteinen kahvihetki taisi olla jonkin uuden alku. Hienovarainen sellainen, mutta selvä muutos ja käännekohta kuitenkin.

Lainaus
”Jos odotat hetken, niin käyn vilkaisemassa varastoa”, Severus jatkoi, taikoen samalla pöytään kaksi pikaria. ”Voit sillä välin kaataa itsellesi juotavaa.”

”Sen oli tarkoitus olla lahja”, Remus sanoi, viitaten neilivesipulloon. ”Kiitokseksi vaivannäöstäsi.”

”Kiitos kohteliaisuudesta, mutta tietänet sanonnan: Jaettu neili lykyn loihtii, epäonnen yksinäinen.”

”Luulin, ettet usko tuollaiseen.”

”En minä uskokaan.”
Myös tämä kohta todistaa sen, että uudet tuulet jo puhaltavat hiljaksiin. Ja tykkäsin kansanperinneviittauksesta!

Ehkä juuri se neiliveden ahkera maistelu rohkaisi Remuksen ihan koskettamaan. Ja kenties hillitsi Severuksen mahdollista torjuvaa reaktiota, jonka voisi kuvitella karkaavan jostain selkäytimen takaa tahtomattaankin. ;)

Lainaus
Severus tuli aivan hänen lähelleen, tönäisten hänen olkavarttaan hellästi omallaan.

”Hyvää uutta vuotta, Lupin”, hän sanoi.
Vau. :D Tämä oli jo iso askel! Siitä se lähtee...

Itse tykkään kovasti tällaisesta hitaasta etenemisestä. Silloin jokaisella pienelläkin lähentymisellä on niin vahva merkitys. Kahden näin varautuneen hahmon kohdalla se tuntuu myös uskottavalta tavalta tutustua lähemmin. Pidin myös siitä, että tässä ei ollut edes varsinaista romantiikkaa, vaan vasta sen edellä kulkevaa vilpitöntä välittämistä ja pyrkimystä ystävyyteen. Aika ihana. :) Pidin kovasti!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vendela: Minä olen jotenkin vasta melko lähiaikoina tykästynyt tähän paritukseen. Onneksi Finistä löytyy upeita tarinoita heistä, enkkupuolelle en ole edes vielä ehtinyt kurkistaa! Mutta ehdottomasti Finiin mahtuisi vielä lisääkin Snupinia (onpa söpö tuo paritusnimi, en ollut ehtinyt ajatellakaan, mikä se mahtaisi olla) :) Ihana ajatus tuo, että tämä kaksikko taitaa olla sellainen, että sitten kun viimeinenkin este on ylitetty niin mikään ei pidättele näitä. Sopisi kyllä erittäin hyvin kuvioon! Kiitos kommentista, ihanaa kuulla, että tykkäsit!

Fiorella: Kivaa kuulla noista kohdista/asioista, joista pidit ja että tykkäsit hitaasta etenemisestä! Paritus jäi tosiaan melko viitteelliseksi, sillä itsellekin tuli sellainen olo, että jo pieni kosketuskin saa näillä hahmoilla niin paljon suuremman merkityksen, että sellainen lasketaan jo huimaksi edistymiseksi ystävyyden rajan yli :D Kiitos kovasti kommentista!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 605
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Kommenttikampanjasta iltaa!

Oi että, olipas nämä kivoja rapsuja, jotka muodosti ihanan kokonaisuuden. Pidin kokoelman nimestä - jokaisessa osassa pikareilla oli oma osansa. Oli kiva seurata, miten Severuksen ja Remuksen välit pikkuhiljaa lämpenevät. Remus oli ihanan kärsivällinen ja ilmeisesti Severus sitten lopulta suli tämän ystävälliselle käytökselle. :) Tykkäsin siitä, miten hienovaraisesti kaikki eteni - pre-slash on kyllä huippua!

Näistä huokui sellainen kivan rauhallinen tunnelma, eritoten tuosta viimeisestä. Tuo pieni hetki kaksikon välillä tornissa oli tavallaan niin suloinen. :) Siitä tuli hyvin ilmi, että jää taitaa olla jo rikottu ja voidaan siirtyä taas askel eteenpäin ja olla rohkeampi. Pienistä askelista se kaikki lähtee. ;)

Tästä pikku kokoelmasta tuli hyvälle mielelle, kiitos ihanasta lukukokemuksesta! ❤️
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Felia, kivaa että nappasit tämän kommenttikampanjasta :) Aivan ihanaa kuulla, että tästä tuli hyvälle mielelle, niin myös kommentistasi ♥ Severus taisi vähän piiloutua yrmeän kuorensa alle, mutta kukapa ei lopulta sulaisi Remuksen ystävällisyydelle ;) Kiitos kommentista!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 989
  • monokkeli huurussa
Mintun ja salvian jälkeen oli pakko käydä kärkkymässä listaustasi Snupinin toivossa, olipa ihanaa huomata sun kirjoittaneen tästä shipistä muutakin! Ja oli myös hauskaa saada lukea tällaista vähän pidemmän aikavälin kulkua, Severuksen ja Remuksen hidas lähentyminen on sellainen juttu jota on aina ilo päästä seuraamaan.

Tykkäsin ihan erityisesti siitä tavasta, jolla maalailit tässä taikamaailmaa näkyviin varsinaisen tarinan puitteissa -- kaikki nuo liemiaineet ja värikkäät ilotulitukset oli kuvattu todella hurmaavasti! Tuli juuri oikealla tavalla sellainen olo, että hahmot elävät tässä tavallista arkea ja uusivuosi kollegoiden kanssakin on sinänsä sellainen perus vuotuisjuhla, mutta silti kaikessa on mukana ripaus sitä ihan oikeaa taikuutta.

Lopetus oli tosi suloinen ja hymyilyttävä. Näillä hahmoilla toimii hyvin kiintymyksen osoittaminen pienten arkisten tekojen kautta, ja tässä ficissä olit toteuttanut sen ihanasti. Severuksen ja Remuksen kanssakäyminen oli mutkatonta ja luontevaa, vaikka tokihan sen Severuksen piti aina välillä vähän piikitellä, ja erityisesti se kommentti "huvittamisesta" oli hilpeä.

Ihana hyvänmielen ficci, tätä laatua olisi lukenut mielellään vaikka kuinka pitkään. Hahmotulkinnat ovat tosi onnistuneita, keskinäinen kemia toimii ja kielesi on tosi kaunista, toivottavasti innostut ficcaamaan tästä parista lisääkin ♡
sano mua rovastiks

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Verinen Paronitar: Kivaa, että löysit tämänkin! Innostuin tosiaan melko hiljattain tästä parituksesta ja tämä olikin ensimmäinen Snupin-fikkini, vaikka olin kyllä pari pientä pätkää kirjoittanut heistä Kuuden lauseen lahjoihin (klik, S ja klik, S). Varmasti jossakin vaiheessa kirjoittelen lisääkin, jos inspis iskee! Minustakin tälle kaksikolle sopii hidas lähentyminen ja kiintymyksen osoittaminen pienten arkisten tekojen kautta, sellaisesta tykkään kyllä kirjoittaa muutenkin :) Ihanaa kuulla, että pidit yksityiskohdista ja hahmotulkinnoista! Kiitos kommentista ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 780
Vs: Pikarit, Severus/Remus (S), raapaleet osa 3/3
« Vastaus #16 : 11.12.2022 10:53:33 »
Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! :) Sinulla on valtavasti ihania ficcejä, joita läheskään kaikkia en ole ennättänyt lukea tai ainakaan kommentoida. Tämä arvonta tarjosi kuitenkin loistavan tekosyyn syventyä ainakin johonkin näistä, koska ehdottomasti halusin, harmittaa vain tämä ainainen aikapula. Lähdin etsimään luettavaa sinun HP-ficeistäsi, ja koska Severus/Remus on yksi ehdottomia suosikkejani, enkä ollut juuri tätä aiemmin nähnyt, päädyin tähän ficciin. Ehkä senkin takia, että tässä oltiin myös vuodenaikaan sopivasti jouluisissa tunnelmissa. :)

Tässä molemmat miehet käyttäytyivät niin luonteilleen sopivalla tavalla. Severus on ihastuttava yrmy, jota ei todellakaan ole helppo sulattaa, mutta jos joku siihen pystyy, niin Remus. :) Severuksen pinnan alla on sitten kuitenkin niin paljon, ja tätä lukiessa tuli sellainen tunne, että Remuksessa taas on sellaista herkkyyttä, että hän vähintäänkin aavistaa sen ja haluaisi niin kovasti saada sen esiin. Tai ehkä Remusta on jäänyt vaivaamaan vanhat kouluaikaiset asiat, ja hän toivoisi, että asian voisi vielä korjata. Tai sitten hän vain haluaisi olla Severuksen kanssa paremmissa väleissä, kun he kerran tapaavat jatkuvasti. Oli miten tahansa, niin ajattelin tässä, kuten tämän parituksen osalta muutenkin, että joku syy Remuksella täytyy olla, kun hän jaksaa sinnikkäästi yrittää Severuksen kanssa, vaikka tämä torjuu kaikki ystävällisyyden osoitukset kerta toisensa jälkeen. Minusta se, mitä Remus sanoi Harrylle kuudennessa kirjassa, oli jotenkin niin paljonpuhuva ”en pidä enkä ole pitämättä Severuksesta”, tai miten se menikään. Ajattelen, että olihan tuokin yksi tapa kuitata ne mahdolliset syvemmät tunteet, tai paremmin kiertää asia. :D

Mutta mitä tähän ficciin tulee, pidin tästä kovasti. Tämän kolmiosainen rakenne, jossa koko ajan välit kuitenkin lämpenivät, vaikkakin hitaasti, puhutteli minua kovasti. Ja teemana pikarit, joka liittyi kaikkiin kolmeen osaan, oli hienosti keksitty ja hyvin sopiva näille miehille ja velhomaailmaan muutenkin. :) Sitä kautta, mitä kaikkea pikareista voi juoda ja minkälaisissa tilanteissa, tuli tässä kerrottua niin paljon ja hyvin mieltä lämmittävällä tavalla.

Severus on ensimmäisessä osassa kyllä niin pisteliäs, että se samaan aikaan nauratti ja samalla olisi tehnyt mieli ravistella tähän vähäsen. Luulisi, että Severus kaikista ihmisistä tietäisi, mitä köyhyys on. Ja kun itselläkin oli vaatteet lapsena kaikkea muuta kuin oikeat ja sopivat, kalliista puhumattakaan, niin miten voi edes katsoa arvostelevasti toisen pukeutumista, kun hyvin tietää, mistä Remuksen rahattomuus johtui. Mutta ajattelin, että se oli tässäkin ehkä Severuksen tapa suojata itseään maailman pahuudelta, ettei uskaltanut antaa itsensä tuntea mitään. :( Ymmärsin silti Remusta niin kovin hyvin, kun väsyyhän kuka tahansa jatkuvaan kylmyyteen ja ilkeyteen toiselta:

Lainaus
Vaikka Remus oli tehnyt selväksi olevansa valmis jättämään menneet taakseen, Severus vastasi jokaiseen kysymykseen ja kohteliaisuuteen yhtä piikikkäästi kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Toisinaan Remus alkoi olla väsynyt peliin, jossa Severus sinnikkäästi torjui hänen kaikki yrityksensä ystävystyä. Ne muutamat kerrat, kun mies oli puolivahingossa vastannut hänelle jotenkin muuten kuin kylmän myrkyllisesti, olivat yllättäneet heidät molemmat ja saaneet Severuksen ärsyyntymään, kai enemmän itseensä kuin häneen.

Mutta sitten tämä ensimmäisen osan loppu olikin aivan ihana! :) Jos Remus olisi raahautunut illalliselle, Severus olisi luultavasti ollut yhtä tyly kuin aina ennenkin, mutta nyt hän sitten huolestuikin Remuksen poissaolosta, vaikka ei olisi varmaan suostunut ikinä myöntämään sitä. Hyvin ymmärrettävää, että kun on pimeää ja sää kurjin mahdollinen, muodonmuutoskin on vaikein. Ja tuo särkyliemen toimittaminen sanomatta mitään oli todella lämmittävää, hyvin Severuksen tapaista. Selvästi Remuksen vointi sittenkin askarrutti häntä, ja ilmeisesti aika paljonkin. :)

Tässä toisessa osassa oli hyvin kauniisti kerrottu miesten vähittäinen välien lämpeneminen. Vaikka Severus ei varsinaisesti sanonut mitään siihen suuntaan viittaavaa, eikä varmaan Remuskaan, kyllä tuo kahvin tarjoaminen ja ilkeyden väheneminen puhui aika lailla puolestaan. Samoin kun se, että Severuskin ilmeisesti piti Remuksen seurasta, tuskinpa hän muuten olisi jäänyt tämän kanssa juttelemaan. Tuo oli myös ihana yksityiskohta, että Severus oli hyvä kuuntelija, vaikka ei olisikaan ollut samaa mieltä. :) Ajattelin myös, että Remuksen kiitoskaan ei mennyt hukkaan, vaan sillä oli sittenkin merkitystä Severukselle, kuten tässä oli nähtävissä:

Lainaus
”Lupin”, hän sanoi viileän asiallisesti, kun Remus oli ehtinyt hänen luokseen lehdettömän puun suojaan. ”Pitäisi kai olla yllättynyt, että olet jo jalkeilla – tavallisestihan pääset ulos huoneestasi vasta päivä, pari täysikuun jälkeen.”
 
”Ja mistä sinä sen tiedät?” Remus kysyi.

”Olen sattumoisin sijaistanut jok’ikisen oppitunnin, jota et ole itse kyennyt pitämään”, Severus sanoi. ”Joten kyllä minä tiedän.”

”Olen siitä kiitollinen. Kuten myös särkyliemestäsi.”

Severuksen suu kaartui hienoiseen hymyyn.

Kolmannessa osassa oli viehättävää se, että Severus alkoi heti tehdä Remuksen pyytämää taikajuomaa, ja samalla voitiin viettää aikaa yhdessä lasillisten ja toistenkin kanssa. :D Tässä ficissä uusi vuosi olikin selvästi iloisempaa aikaa kuin joulu, ja minusta se teki tästä virkistävällä tavalla erilaisen jouluficin. Yleensä jouluun ladataan varmaan liikaakin odotuksia, mutta tätä lukiessa tuli sellainen ajatus, että joulu on kuitenkin vain yksi päivä vuodesta, ja on paljon tärkeämpiä asioita, tapahtuivat ne sitten milloin tahansa. :)

Uudenvuodenjuhlien tunnelma oli tässä oikein hilpeä, ja samalla kuitenkin vahvistui ajatus siitä, että oli kaksi ihmistä, jotka viihtyivät kaikkein parhaiten keskenään, eikä missään hälinässä. Remus tuntui ymmärtävän tämän hyvin, ja ajattelin, että hän halusi toimia nopeasti ennen kuin Severus olisi päässyt livahtamaan yksin pois juhlista. Heidän kahdenkeskinen hetkensä tornissa oli hyvin ihana, ja minua lämmitti sekin, että Severus toivotti Remukselle ensimmäisenä uutta vuotta. Tässä lopussa tuntui kuin pinnan alla olisi ollut niin valtavasti sanomattomia asioita ja tunteita. :) Silti se, että niitä ei sanottu, oli yhtä lailla onnistunut ratkaisu, ja tärkeintä oli se, että molemmilla miehillä oli juuri silloin selvästi hyvä olla:

Lainaus
”Hyvää uutta vuotta. Ehkä sinä tänä vuonna opit vihdoin kutsumaan minua etunimellä.”

Severus naurahti.

”Ehkä.”

Rakettien pauke loppui, mutta kummallakaan ei ollut kiire pois. Remus nojautui varovasti vasten Severuksen kylkeä ja melkein kuuli tämän hymyilevän jälleen.

Kiitos paljon aivan ihanasta lukuelämyksestä, joka sopi ihan loistavasti tähänkin joulunalusaikaan! Toivottavasti innostut vielä palaamaan näiden HP-ficcien ja varsinkin tämän parituksen pariin, koska tätä lukisi mielellään lisää ja paljon pidempäänkin. :)
« Viimeksi muokattu: 11.12.2022 10:57:05 kirjoittanut Pahatar »
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Pikarit, Severus/Remus (S), raapaleet osa 3/3
« Vastaus #17 : 20.12.2022 11:13:26 »
Pahatar, samaistun aikapulaan, omakin lukulistani sen kuin pitenee pitenemistään :D kivaa, että ehdit kuitenkin tarttua tähän ja minä kun en osaa kovin pitkiä tekstejä kirjoittaa, niin ainakin ovat nopealukuisia :P Oli kiva lukea pohdintojasi tästä pienestä raapalesarjasta! En muistanutkaan Remukselta tuollaista sitaattia, että hän pitää ja on pitämättä Severuksesta - kieltämättä se sopii tämän paritukseen todella hyvin! Ihana kuulla myös tuo, että tämä oli virkistävän erilainen jouluficci. Kiitos kovasti ihanasta kommentista!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥