Originaalit > Sanan säilä

Olen tässä pieni S

(1/1)

Smarou:
Kirjoittaja: Smarou
Ikäraja: S
Genre: one-shot, hurt/comfort
Paritus: femme (saa siitä kyllä hetinkin käännettyä)
Summary: "Olet niin kovin pieni."

A/N: Joulu nyt vähän meni, omasta ahdistuksestani selvittyäni halusin kuitenkin kirjoittaa siitä jotain. Ei tällä maailmaa muuteta, mutta ensimmäistä kertaa tietoisesti kirjotin femmeä. Vedän viivan ovenkarmiin.

***



Olen tässä pieni


Tule tänne, pyydän mielessäni. Minun tekee pahaa sinun paha mielesi.

Tule tänne, pyydän viestilläni. Jos minusta olisi sinulle mitään apua.

Missä olet? kysyn soittamalla. Äänesi on kärsimätön, voin kuulla miten lopussa olet, miten lähellä olet itkemistä. Tulisit tänne.

Mikset voi? Eikö niitä voi hoitaa myöhemmin? varmistelen, vaikka tiedän. Haluan sinut pois sieltä, tulisit tänne.

Tulisit tänne, tai menisit kotiin, anelen sinulta. Mitä vain, kunhan et kiusaisi itseäsi enempää. Kiltti tulisit tänne.

Huoahdan kun viimein lupaat tulla luokseni. Toivon, ettei matkalla mikään mene pieleen. Tähän asti kuulemani perusteella päiväsi on ollut juuri niitä jotka kulkevat Murphyn kanssa, kaikki menee pieleen ja kaatuu vielä loskaan. Arvioin kellosta milloin olet täällä ja toivon ajan kuluvan nopeasti.

Tulen vastaan, kerron viestillä, en edes kysy. Työnnän housujeni lahkeet maihareiden varsiin ja vedän takin napittamatta päälleni. Hanskat jätän kotiin, matka on niin lyhyt ja voin pitää käsiäni taskuissa. Vilkaisen äkkiä kelloon ja juoksen metsäpolkua pitkin bussipysäkille päin, saatan olla aavistuksen myöhässä.

Näen mustan hahmosi polulla oransseja katuvaloja vasten, hidastan juoksuni kävelyksi. Sinulla on olkalaukku ja kädessäsi kaksi kangaskassia, jotteivät muovikassit näkyisi. Kuljet olkapäät lysähtäneenä, etkä hidasta askeltasi lähestyessäsi, vaan painat oikopäätä otsasi vasten olkaani. En jaksa, en jaksa, sanot mustaa villakangasta vasten, ja minua sekä hymyilyttää että surettaa. Kierrän käteni ympärillesi ja kuiskin tukkaasi, ei sinun tarvitse, ei sinun tarvitse. Kassisi putoavat maahan ja kierrät kätesi takkini alla selkääni, päätyen puoliksi takkini sisään. Minä pidän sinusta kiinni, eikä kummankaan tarvitse puhua.

Ehdotan sisälle siirtymistä, kun sormeni alkavat kohmettua ja huomaan kehosi tärisevän aavistuksen kylmästä. Huokaiset kerran syvään ja nyökkäät. Nostan kassisi ennen kuin ehdit itse ottaa niitä kannettavaksesi, joulu saa minussa vähän isommankin söpöilijän liikkeelle. Tartut vapaaseen käteeni, sulkien sen lapasesi sisään ja minua saattaa hieman hymyilyttää.

Haluatko ruokaa? kysyn, kun pääsemme eteisestä peremmälle. Laitat itsellesi voileipää, minä keitän teetä ja kysyn varovasti jouluostoksistasi. Kerrot ensin rauhallisesti koettelemuksistasi aina junan myöhästymisestä saakka, ja edetessäsi äänesi jännittyy aina enemmän ja enemmän, kunnes kuulostat taas siltä, että purskahdat itkuun. Yritän samaistua siihen miten paljon ahdistut joululahjoista ja joulusta ilmiönä. Päätän laittaa teesi muumimukiin, vaikken yleensä anna kenenkään juoda niistä. Ehkä Nuuskamuikkunen ylettäisi sinne minne minä en.

Nuriset teemukisi takaa ihmisten paljoudesta ja ainaisista joululauluista, enkä voi sille mitään, että pidän sinua hellyttävänä hukkuessasi otsatukkaasi. Nostat jalkasi tuolille ja pyydät lupaa olla viettämättä joulua enää koskaan. Lupaan lähteä mukaasi huomenna ja ulvahdat itkuisesti ettet ole vielä hankkinut minulle mitään, etten voi lähteä mukaasi. Yritän sanoa ettei sinun tarvitse hankkia minulle mitään, en minä tarvitse mitään. Et ota sanoistani kiinni, vaan intät ettei sanoillani ole mitään väliä, että sinun pitäisi kuitenkin keksiä jotain. Ei tarvitse, vakuutan. Ei auta, vastaat ahdistuneesti. Katsot pöydän pintaa ja huomaan kyynelten kerääntyvän luomillesi, tapahtuman helppoudesta tiedän sen käyneen jo monta kertaa tänään. Nousen tuoliltani ja kävelen taaksesi, halaan sinua tuolin selkänojan yli ja kuiskin kaiken olevan hyvin.

Minua lämmittää, miten helposti käperryt lakanoihini, miten silminnähden turvalliseksi tunnet olosi luonani. Saanko nukahtaa tähän? kysyt selkä rintaani vasten. Totta kai saat, vastaan ja toivon olosi parantuvan aamuun. Totta kai jollain tapaa nautin lohduttamisestasi, mutta se ei ole pahanolosi arvoista, ei koskaan.

Aamulla kieltäydyt lähtemästä, sanot, että sinua ahdistaa. Minä pidän sinusta kiinni ja lupaan ettei sinun tarvitse lähteä minnekään. Puuskahdat itsellesi, että on pakko. Minusta sinun ei koskaan tarvitsisi tehdä mitään mitä et halua. Mitään mistä sinulle tulee paha mieli. Jää tänne, pyydän. Jäisit tänne, minä pitäisin sinusta kiinni. Jäisit pieni tänne.

Lähdenkö mukaan? kysyn vielä linja-autoa odotellessamme. Kiellät ja näytät surulliselta. Sinä olet kaunis, kuiskaan halatessamme. Tule pian takaisin.

Minun on vaikea olla, minua ahdistaa puolestasi. Yritä pärjätä pieni. Lieneekö pariakaan tuntia lähdöstäsi, kun puhelimeni soi. En pysty tähän, en pysty tähän, sanot ensimmäisenä, etkä muuhun kai pystykään. Tule tänne. En pysty tähän, en pysty, nyyhkit puhelimeen ja olet pitkään hiljaa. Ei sinun tarvitse, tule tänne. Osta äidillesi keittokirja ja tuikku, tule sitten tänne, suostuttelen.

Pian olet taas huoneessani, takertuneena päiväpeittooni, silmä kadoten hiuksiin. Olet niin kovin pieni. Kosketan sinua, ja katsot minuun yhtä surullisena kuin tullessasi. Kohta se on ohi, muistutan. Huomenna on jouluaatto. Onneksi, vastaat aavistuksen jo hymyillen, vaikka ahdistus pysyy katseessasi. Tule tänne, pyydät hiljaa. Minä tulen, käyn vierellesi ja kiedot minut ympärillesi. Olen tässä, kuiskaan ja nyökkäät vastaukseksi. Kiitos, että olet siinä, sanot pitkän ajan kuluttua, hyvin hiljaisella ja pienellä äänellä. Painan kevyesti huuleni ihollesi.

En tarvitse joululahjaa. En halua joululahjaa, jos se ahdistaa sinua noin paljon, sanon, etkä vastaa. Ei meidän tarvitse vaihtaa lahjoja, ehdotan. Eikö? kysyt hiljaa. Ei, se voi olla minun joululahjani sinulle, sanon hiuksiisi. Käperryt tiukemmin kylkeeni, ja olen aistivinani ahdistuksesi hellittävän.

Kiitos, ole siinä, sanot ja painan suukon otsaasi.

Ayos:
Tämä on nyt toinen kerta kun saan aikaiseksi lukea (:
Oli todella suloinen. Ihanaa työtä. Ymmärrän hyvin joulun ahdistavuuden, olen itsekkin sen huomannut. Vaikka tosin pidän shoppailusta. Mutta oli tosi suloista kun toinen lohdutti ja pyysi luokse ja antoi olla siellä yötä. Ihanaa, kiitos.

Smarou:
Aww, kiitos Ayos! Yritin tuon toisen pitää lohduttavana ja suloisena, sellaisena jonka olisin toivonut pelastavan minut joulunaluspaniikistani. Ihana kuulla, että maistui, ja ole hyvä. :3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu