Kirjoittaja Aihe: Se tyttö kulki koko ajan kuoleman rinnalla | K11 | Drama, Angst  (Luettu 3387 kertaa)

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 144
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Title: Se tyttö kulki koko ajan kuoleman rinnalla
Author: A.M.Charlotte
Beta: -
Rating: K11, oon vähän epävarma ton suhteen. Mut korjatkaa jos on korjattavaa.
Genre: Angst, Drama
Warnings: Rumaa kielenkäyttöä muutamassa kohtaa, et ei sen pahempaa. Niija sit mainitaan itsemurha.
Disclaimer: Pakko hehkuttaa että omistan kaikki hahmot, juonen, paikan yms. ^^
Summary: "Kaikki ties et se tyttö viilteli, ja se ties et kaikki ties."
A/N: Kirjoitustyyli nyt on mitä on, syynä on Sieppari ruispellossa. Olen lukemassa sitä ja se kirjoitustapa on jäänyt mulle päälle, en tiedä miten. Kaikki sen kirjan lukeneet tietävät, että siinä on aika paljon tyhjää jaarittelua - ainakin mun mielestä. Koitin sitä turhaa pälätystä hieman välttää. Joku voi väittää että tämä kuuluu Toiseen ulottuvuuteen, mutta itse tykkään pitää tämän orginaalien joukossa.




Kaikki ties et se tyttö viilteli, ja se ties et kaikki ties. Mut ei se muista välittäny, se ei edes pelännyt, että terkkari tai maikka sais selville sen viiltelystä. Se oli varmaan liian väsynyt välittämään. Koko ajan kun se oli ollut täällä West Cheltonissa, se oli joutunut kuunteleen muiden paskanjauhantaa itestään. Kai se oli tottunut.

- Ei se aina ole ollut tuollainen, muut kuiski – On se ollut joskus ihminenkin.

Mä aina vaan nauroin muiden mielipiteille, kun ne ei pitäneet sitä edes ihmisenä. Kaikki meijän koulun oppilaat oli just tommosia pelkureita, haukkuu selän takana mut antaa sitten joulukortin jossa lukee ”maailman parhaalle ystävälle!”. Aika koomista.

Mut siis todellakin, se viilteli ja ”oli joskus ollut ihminen”, muiden puheita lainaten. Silloin joskus se oli ollut kuulemma tosi onnellinen, mut näemmä se oli jotenkin onnistunut hankkimaan masennuksen. Se oli ollut toises koulussa silloin, mut yks jätkä tunsi jonkun tyypin sen vanhasta koulusta ja kuuli sen menneisyydestä. Ei se tietty osannut pitää päätänsä kiinni, vaan jo viikon päästä kaikki ties ja kiersi uuden oppilaan kaukaa. Se varmasti tykkäsi matalaa.

Se tyttö oli kuulemma lempannu sen poikakaverin jonkun toisen jannun takia. Sen eksä oli mennyt ihan tolaltaan ja melkein tappanut sen tytön uuden kundikaverin. Siinä välissä oli jotain muuta sälää, ja jotenkin se tyttö sai kaikki syyt niskoilleen. Niukasti se välttyi linnalta, mut se erotettiin ja joutui muuttamaan pois kaupungista.

Taas se käveli mun ohi. Tyttö oli kova kiertämään koulua ympäri ja kuuntelemaan musaa. Mä tykkäsin vahdata sen tekemisiä – ei sillä että olisin lätkäs siihen – mut se jotenkin kiinnosti mua. Ehkä mä jossain syvällä sisimmässäni olisin halunnut olla sen pelastava enkeli, kuka tietää. Mua vaan kiinnosti nähdä, kuinka kauan se kestää tätä paikkaa. Kaikki sen ties, et se kuolisi oman käden kautta.

Aika kauan se kesti oikeastaan, peräti lukukauden loppuun. Se tyttö kulki koko ajan kuoleman rinnalla. Joka päivä joku taisi motata sitä, lyödä mahaan tai muuta tosi ilkeetä. Joskus kun mä tarjosin sille pastillia, ihan säälistä, niin se vaan pudisti päätään pelokkaasti ja haihtu paikalta. Silloin mun teki mieli lyödä jokaselta sitä kiusanneelta tyypiltä leuka mäsäksi.

Jotkut jannut oli hakanneet sen sen kuolemaa edeltävänä päivänä pahaa kuntoon, kesken koulupäivän vielä! Se ei edes mennyt terkkarille, eikä maikatkaan saatana edes välittäneet. Musta niiltä kaikilta pitäisi ottaa opettamisoikeudet pois. Se oli vika kerta kun kukaan näki sen hakattua naamaa, seuraavana päivänä se ei tullut kouluun. Maikat ei kyselleet sen perään tai mitään, eikä kukaan maininnutkaan sen puuttumista. Tieto kulki nopeasti.

Kukaan ei puhunut mitään, mut kaikki tiesi mitä sille oli käynyt.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 15:40:10 kirjoittanut Sansku »
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Brita Kristíne

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Se tyttö kulki koko ajan kuoleman rinnalla
« Vastaus #1 : 19.12.2009 21:21:48 »
Niinkuin ReginaRiddle jo sanoikin, puhekieli sopi tähän oikein hyvin! Olit kuvaillut asioita juuri sopivasti, eikä mulle tullut sellaista tyhjää jaarittelua -oloa, josta taisit tuossa alussa mainita. Olisin oikeastaan voinut lukea tätä vähän pidempäänkin. :)

Minä tykkäsin, kiitos! :)

A.M.Charlotte

  • Epäsosialinen tatti.
  • ***
  • Viestejä: 144
  • © A.M.Charlotte
    • A.M.C.:n kootut teokset
Vs: Se tyttö kulki koko ajan kuoleman rinnalla
« Vastaus #2 : 20.12.2009 16:03:11 »
ReginaRiddle: Mä saatan olla kyl ainut joka saa tästä kys. kirjan tyylisen tekstin, kun sen juuri olen lukenut. Ite varmaan parhaiten huomaa "eron" kirjoitustyylissä. Tosi kiva että teksti miellytti. Kiitos kun jaksoit kommentoida sekä lukea! ^w^

Brita Kristine: Mä oisin iha tykännytki kirjottaa tähän vähän enemmän, mut sit sitä jaarittelua varmaan olis tullutkin...tai sitten ei.  :) Kiitos kommentoinnista!

A.M.C.
so what if u could see the darkest side of me?
wanna see?

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Se tyttö kulki koko ajan kuoleman rinnalla
« Vastaus #3 : 27.12.2009 21:50:20 »
Sä olit käynyt kommentoimassa jotain mun tekstiäni, ja utelias ihminen kun olen, oli pakko käydä stalkkaamassa sun profiilisi... :) Sitä kautta sitten löysin fikkilistauksesi ja sieltä bongasin tämän... Aika hyvilläni olen luonteenomaisesta urkkimisenhalustani; ellen olisi utelias, tämäkin olisi jäänyt minulta lukematta - ja se olisi oikeasti ollut huono juttu.

Eli joo - tuli tuossa epäsuorasti jo sanottuakin, että pidin tästä raapustuksesta. En ole lukenut Siepparia ruispellossa (hahaa, äidin kirjahylly, tulossa ollaan - eli kiitos kirjavinkkauksesta. ;D), eikä se varmaan liiemmin haittaakaan. Jos tyyli mukailee sitä kirjaa, niin eipä siinä mitään - kyseinen tyyli sopi tekstiisi erittäin hienosti! :)

Olen nykyään mieltynyt tosi paljon angstaaviin, realistisiin teksteihin ja tästä välittyi juuri sellainen maailman realistinen julmuus kivalla tavalla. Mä olen varmaan kamala pessimisti tai jotain, mutta musta on tärkeää, että ihmiset kirjoittaa siitä, miten toisia kohdellaan kaltoin ja kiusataan. Ehkä tällaiset tekstit herättää porukkaa ajattelemaan, että voisi vaikka välillä hymyilläkin sille luokan outohyyppä puoli-ihmiselle.

"Kaikki meijän koulun oppilaat oli just tommosia pelkureita, haukkuu selän takana mut antaa sitten joulukortin jossa lukee ”maailman parhaalle ystävälle!”. Aika koomista."
- Tähän rakastuin erityisesti. Jotenkin tuo sarkasmi ja ristiriita iski tajuntaan mukavalla tavalla. <3 Olit muutenkin käyttänyt tässä tarinassa sellaisia kivoja, pohdiskelevia syvällisiä ajatuksia. Kiitos niistä. :)

En nykyään oikein kannata itsemurhatarinoita (varsinkaan jos itsemurhan tekee joku ylirakastunut teinipoika siitä syystä, että joku tyttö ei sattunut vastaamaan sen tunteisiin...), mutta tämän kirjoituksen päättyminen itsemurhaan oli oikein osuva. Tarina ehkä vähän tuntuikin siltä, ettei sille olisi muunlainen loppu sopinutkaan... :)

"Mä tykkäsin vahdata sen tekemisiä – ei sillä että olisin lätkäs siihen – mut se jotenkin kiinnosti mua."
- Oioioi! <3 Tähän rakastuin kanssa niin älyttömästi... Tuli niin täysin omat tekemiset mieleen ja se, miten kyylään varmaan tosi ärsyttävästi kaikkia randomeita tyyppejä meidän koulun käytävillä... XD

Rakastuin myös tuohon, että totesit jatkuvasti 'kaikki ties'. Siitä tuli sellainen välinpitämättömyyden tuntu. 'Kaikki ties, mut kukaan ei tehnyt mitään.' Niinhän se taitaa oikeassakin elämässä harmittavan usein mennä. Tuo 'kaikki ties' toi sellaista kivaa rytmikkyyttä tarinaan - sitoi lyhyttä pätkää kivasti yhteen. Alkulauseeseen ja lopetuslauseeseen rakastuin myös. :)

Ainoa pieni miinut tulee siitä, että toisinaan teksti vähän tuntui kangertelevan siinä, että yritettiin selittää asioita liian nopeasti. Esimerkiksi tuolla, missä selitettiin tytön menneisyyttä, olisi voinut olla pari lausetta enemmän, ja sujuvuutta olisi tullut lisää. En tiedä, onko minulla joku ongelma jonkin aivopiuhakytköksen kanssa, mutta siltä vain tuntuu. :)

Kiitoksia kuitenkin joka tapauksessa ihan mahtavasta tarinasta! :) Ja pahoittelut siitä, että tämä kommentti taitaa olla vähän hajanainen ja tolkuton ja kaikkea. ;D

- Narina

Ps. Ainiin, piti vielä sanoa - otsikko oli kiva. <3
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)