Kirjoittaja Aihe: Tarina oikeasta elämästä, S  (Luettu 3995 kertaa)

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Tarina oikeasta elämästä, S
« : 03.06.2009 22:06:38 »
Title: Tarina oikeasta elämästä
Author: Belsissa
Pairing: -
Raiting: S
Disclaimer: En omista mitään.
Summary: Joskus todellisuus on julmempaa, kuin yksikään kauhutarina
A/N:  Väsäsin tämän tässä eräs ilta, juuri ennen kuin nukahdin, kun tuli inspis.  :D Tämä ei välttämättä ole kovin laadukas, mutta toivottavasti se nyt edes jotain miellyttää  :)



Rouva Betty  istui suurella, punaisella nojatuolilla orpokodin makuuhuoneessa, jonka seinät olivat rappeutuneet vuosikymmenten kuluessa: maali oli hilseillyt pois, jättäen seinänpinnan osittain harmaaksi kiveksi, vain siellä täällä oli vaaleankeltaisia maalilaikkuja.
Lattiat olivat kylmää graniittia ja sängyt, joilla lapset yönsä nukkuivat, olivat ruosteisia rautakehikoita. Niiden lakanat olivat haurastuneet vanhuuttaan ja monien lasten pussilakanoissa oli erilaisista tilkuista leikeltyjä paikkoja.
Lattialla lojui muutamia vähemmän houkuttelevia leikkikaluja, mutta lapsilla ei ollut varaa valittaa: ne olivat heidän ainoitaan.

Vuorossa oli kuitenkin noiden hylättyjen ja kovia kokeneiden lasten päivänkohokohta. Rouva Betty oli saapunut suuren iltasatukirjan kanssa, josta riitti joka ainoan lapsen joka ikiseen päivään pieni valonpilkahdus.

Kaikkien muiden, paitsi Tom Valedron, joka koetti epätoivoisesti olla kuulematta tuota jokailtaista hölynpölyä, sillä Tom ei ollut tyhmä. Toisin kuin muut lapset, hän oli pannut merkille, minkä vuoksi noita tarinoita heille kerrottiin. Heistä yritettiin kasvattaa samanlaisia lammasmaisia typeryksiä kuin satujen henkilöistä. Rakastavia, uskollisia ja rehellisiä, pah! Mihin sellaisia luonteenpiirteitä muka todellisessa elämässä tarvittiin? Eihän orpokodissakaan moisista piirteistä ollut minkäänlaista hyötyä. Tomin äiti oli hänet hyljännyt, joten kärsinythän hän vain olisi, mikäli olisi tätä rakastanut. Sen paremmin uskollisuuskaan ei häntä orpokodissa auttanut. Monet hyvät tilaisuudet olisivat jääneet käyttämättä, jos hän olisi toiminut tuon arvon edellyttämällä tavalla, rehellisyydestä puhumattakaan. Jos Tom myöntäisi varastaneensa pikkuiselta Annielta tämän perintökorun, hänet oltaisiin piesty verille.

Niinpä Tom oli päättänyt toteuttaa oman tahtonsa keinoja kaihtamatta. Mitä harvempi muu siihen kykeni, sen parempi hänelle.

Sadut myös kertoivat kaikesta siitä, mitä pojan elämässä ei ollut, kuten perheestä ja ystävistä. Moinen suorastaan ällötti Tomia ja hän oli kiitollinen, ettei ollut joutunut osaksi tuollaista imelyyttä.

Muut lapset sen sijaan rakastivat rouva Bettyn tarinoita, suorastaan palvoivat niitä. Kaksivuotias Anniekin, joka ei paljoa niistä ymmärtänyt, kuunteli keskittyneenä, silmät kiiluen innosta.

He kaikki toivoivat, että voisivat joskus saada itse pienen palan satua omaan elämäänsä.

Tom ei kaivannut moista. Hän ei kaivannut ruusuposkista äitiä, joka esiliina päällään puuhastelisi keittiössä, tuoksuen vastaleivotulta pullalta, ei isää, joka opettaisi pojalle, kuinka mato pujotetaan ongenkoukkuun, eikä pientä, pörröistä koiranpentua, jonka kanssa voisi leikkiä kaiket päivät.

Jos Valedron olisi pitänyt valita suosikkinsa sen satukirjan tarinoista, se olisi joku niistä merirosvotarinoista, jotka kertoivat kapteeni Koukusta. Niiden aikana Tom nosti päätään tyynystään aavistuksen verran kuullakseen tämänkertaisen tarinan. Kapteenilla oli uskollinen miehistö määrättävänään ja aarteet napattavanaan. Hänellä oli valtaa rangaista vihollisiaan ja palkita alaisiaan.

Yksi toisensa jälkeen muut lapset katosivat niiden pipareita leipovien, ruusuposkisten naisten matkaan, mutta Tom ei, vaikka kuinka tähyili merelle, koskaan nähnyt pääkallolippuista laivaa horisontissa, joka hakisi kapteeninsa vihdoinkin vapauteen.


// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
« Viimeksi muokattu: 02.11.2017 07:58:12 kirjoittanut Belsissa »
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Daala

  • shapeshifter
  • ***
  • Viestejä: 1 982
  • always find my place among the ashes
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #1 : 03.06.2009 22:26:42 »
Tomin orpokotiajoista en olekaan mitenkään erityisen paljoa lukenut, joten nytpä oiva tilaisuus. :) Häiriköin siis täälläkin kommentteineni, jotka tuskin kovin rakentavia ovat, mutta kuitenkin...

Onnistuit hyvin tuossa orpokodin ankeuden kuvailussa, tuskinpa tosiaan tuohon aikaan oli mitään yltiömukavia orpokoteja, ja tuohon tyyliinhän sitä kirjassakin kuvaillaan. Kamala yrittää ajatella itseään tuollaiseen paikkaan...
Tomin ajatukset ovat jotenkin niin voldemortmaisia, että huh... Tuo merirosvotarina tuo todella selvästi mieleen kuolonsyöjät, jotka myöhemmin tulevat Voldemortia palvelemaan. Mielenkiintoista, että Tom olisi lapsena ajatellut noin merirosvosatujen kautta. Hyvin keksitty tuo kyllä.
Lainaus
Kapteenilla oli uskollinen miehistö määrättävänään ja aarteet napattavanaan. Hänellä oli valtaa rangaista vihollisiaan ja palkita alaisiaan.

Miten loistava kohta tuo onkaan, paras kohta minusta!

Teksti oli muutoinkin tajuttoman hyvää, tämä herätti kyllä ajatuksia ja jäi kovinkin positiivisena lukukokemuksena mieleen!
Kiitoksia paljon tästä!
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #2 : 04.06.2009 09:21:38 »
Tosiaan, orpokodit olivat Voldemortin aikaan varmasti kovin ankeita, paikasta kamalasti riippumatta. Lisäksi orpokodin ankeus olisi Voldemortille yksi syy enemmän vihata paikkaa silloin aikoinaan. Myöhemmin tiedämme, että hän on ollut ankeammissakin tiloissa, eivätkä ne ole pahemmin häntä häirinneet, mutta lapsuus on aina eri asia...

Minun käsitykseni on, että Tomissa on aina asunut pieni Voldemort, joka vain odottaa aikaansa. Siitä nuo ajatukset. Hän tosiaan unelmoi jo silloin joukosta, jota voisi käskyttää ja hallita.

Kiitos oikein paljon kommentistasi!  :)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Alegría

  • ***
  • Viestejä: 49
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #3 : 08.06.2009 23:15:30 »
Tosi harvoin tulee luettua Tom/Voldemort-ficcejä, ja olen iloinen että tämän luin! Tämä oli kiinnostava siksikin, että näitä on niin harvassa, mutta myös siksi, että kaikesta siitä kauheudesta ja ankeudesta huolimatta orpokodissa on kuitenkin yllättävänkin lämmin tunnelma.. Tavallaan. Lapset kuuntelevat satuja silmät loistaen, paitsi tietysti Tom.

Lainaus
Niinpä Tom oli päättänyt toteuttaa oman tahtonsa keinoja kaihtamatta. Mitä harvempi muu siihen kykeni, sen parempi hänelle.

Oi, tämä oli todella hieno ja pysäyttävä kohta. Siis lapsi-Tomiin sopi hyvin, kuten myös myöhempään Voldemortiin. Tosi hienosti tuot esille Tomin luonteen.

Lainaus
He kaikki toivoivat, että voisivat joskus saada itse pienen palan satua omaan elämäänsä.

Niimpä, kuten kaikki lapset, varsinkin tuolla orpokodissa! Tosi surullinen kohta, sopii hyvin tähän tunnelmaan.

Lopetus oli myös loistava. Kiitos tästä lukukokemuksesta!
« Viimeksi muokattu: 08.06.2009 23:19:54 kirjoittanut JJJJ »
Every thawing heart plays your theme with care
ava ashtraylta

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #4 : 10.06.2009 11:46:43 »
Kiitos paljon kommentistasi JJJJ!  :)

Näitä ei tosiaan ole kovin paljon, mutta itseäni aihe kiinnostaa, joten päätinpä väsätä tällaisen. Hyvä, että se on miellyttänyt!

Yritin juuri tehdä orpokodista sen kaltaisen, että itse rakennus on hyvin ankea ja kolkko, mutta tunnelma on kuitenkin suhteellisen lämmin.

Pyrinkin siihen, että Tom taas loisi tähän kokonaisuuteen pienoisen kontrastin vetäytyessä erilleen ja olessaan... no, oma itsensä, joka ilmeni juuri tuosta satuhetkestä, kuten olit maininnut.

Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #5 : 11.06.2009 11:57:08 »
Mua ei oo oikeestaan koskaan erityisemmin kiinnostanu tietää noista orpokotiajoista, mutta just nyt luen HP6 (kuinkahan monetta kertaa...) ja ajattelin et tää vois kyllä sopia hyvin aiheeseen, eikä lukemisesta mitään haittaakaan voi olla.

Enkä todellakaan katunu.

Tän avulla vihdoin ymmärsin, ainakin vähän, et miks Voldemortista sit tuli mitä tuli.
Ei kestään voi tollasten olosuhteiden jälkeen tulla mitään kilttiä perheenisää (tms...).
Tunsin ainakin jonkin verran sääliä, mitä Tom oikeesti oli tehny joutuakseen tollaseen paikkaan? Syntyny?
Nyt alkaa tuntua niin väärältä että Merope kuoli ja jätti Tomin tonne.
  Yksityiskohtaiset kuvailut ja tunteikkaat ilmaisut sai ton ficin todella hyväks :)



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #6 : 11.06.2009 15:35:36 »
Teinirinsessa, kiitos paljon kommentistasi.

Minä myös tunnen sääliä Tomia kohtaan, joka joutui kärsimään kamalan kohtalon. Mielestäni Merope teki hyvin itsekkäästi, kun päätti kuolla ja jättää poikansa moiseen paikkaan, vaikka tällä olisi ollut toinenkin vaihtoehto. Toisaalta, myös Meropen elämä oli ollut vaikea ja ymmärrän hyvin, ettei tämä tuntunut jaksavan enää vastoinkäymisiä.
Tätä kirjoittaessa pyrin luomaan nuoreen Tom Valedroon jonkin verran inhimillisyyttä, sillä orpokoti ei ollut vielä täysin kovettanut häntä.

Ihanaa, että päädyit lukemaan tämän ja kommentoimaan. Mukavaa, että olet pitänyt!  :)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

~pinkie~

  • ***
  • Viestejä: 73
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #7 : 03.09.2009 19:11:30 »
Luin tämän sitten... Ja oikeastaan jopa pidin tästä:D
Lainaus
Yksi toisensa jälkeen muut lapset katosivat niiden pipareita leipovien, ruusuposkisten naisten matkaan, mutta Tom ei, vaikka kuinka tähyili merelle, koskaan nähnyt pääkallolippuista laivaa horisontissa, joka hakisi kapteeninsa vihdoinkin vapauteen.
Miks ihmeessä miua säälitti pikkuinen Tom tässä kohdassa? Voi pikkuista poika parkaa... :(

Ja niitä yhdyssana virheitä? No tässä olisi:
-seinänpinta
-päivänkohokohta
-sadunlapset
-orpokodinsäännöt
-pienenpalan(satua voi laittaa myös tähän yhteen, mutta kuullostaa jotenkin väärinkirjoitetulta..)

Sitten pilkkuvirheet:
- Kaksivuotias Anniekin, joka ei paljoa niistä ymmärtänyt, kuunteli keskittyneenä, silmät kiiluen innosta.
-  joka esiliina päällään puuhastelisi keittiössä, tuoksuen vastaleivotulta pullalta

Mutt, ihme kyllä, minä pidin, vaikka kertoikin jostain hitsin Valedrosta...


Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #8 : 03.09.2009 19:23:13 »
Kiitos ~pinkie~!

Olen iloinen, että pidit tästä kaikesta huolimatta. Kiitän myös, että huomautit virheistä.  :)

Ps. Tom säälitti minuakin. :<
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

mikami-sama

  • Vieras
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #9 : 07.09.2009 21:12:30 »
Ah, rakastan lukea ficcejä Valedrosta. Etenkin niitä hyviä. Joihin tämä kuuluu.
Tämä oli jotenkin uskomattoman hienosti kirjoitettu. Tunteiden kuvaus ja kaikki. Ihanaa.
Brava, brava, bravissima.

mutta Tom ei, vaikka kuinka tähyili merelle, koskaan nähnyt pääkallolippuista laivaa horisontissa, joka hakisi kapteeninsa vihdoinkin vapauteen.

Tuo oli muuten paras kohta. Täydellinen loppu.
 
Niin siis mikä rakentava..?

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #10 : 08.09.2009 12:04:20 »
Kiitos kommentistasi mikami-sama!

Minäkin tykkään lukea Valedrosta ja myös kirjoittaa, kuten näkyy.  :) Olen todella kiitollinen kauniista sanoistasi.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #11 : 19.11.2009 18:11:17 »
Kiitos paljon ReginaRiddle!

Samanlaisista tykkään minäkin ja yritin luoda tähän juuri sellaista tunnelmaa, tosin oli tietenkin ajateltava myös, että Tom oli tässä lapsi.

Oli mukava piristys illalle, että joku oli löytänyt tämän, jo melkein unohtuneen ficin. :)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Mortti

  • Vieras
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #12 : 19.11.2009 18:18:16 »
Olen yrittänyt kommentoida tätä jo muutaman kerran, mutta olen löytänyt sen ihmeellisen vaikeaksi. Joten tässä yritys numero neljä.

Pidin tietyistä osista tarinassa, muutamissa kohdissa olit todella hyvin napannut Riddlen ajatuksia tähän. Olen kyllästynyt jo ficceihin, jotka kertovat Tomin orpokoti ajasta. Niissähän on yleensä katkeraa itkemistä, avutonta vihaa ja lyömistä... joten siinä suhteessa olin tyytyväinen tästä.

Välillä teksti oli hieman siirappisen pintaista ja vaikea kulkuista - sekä arvattavaa. Esimerkiksi kohdassa, jossa Tom totesi ettei kaivannut itselleen ruusuposkista äiti. Sitäkin ajatusta olisi hieman voinut syventää, Riddle olisi voinut ajatella omaa äitiään ja sitä katkeruutta, jota tätä kohtaan tunsi. Ficci oli lyhyt ja tuntui, että se olisi voinut olla vielä parempikin. Syvennettynä häiritsevät kohdat olisivat peittyneet taitavasti. Taidankin sanoa, että idea oli kerrassaan mahtava, nerokas, mutta toteus jäi kuin puoliväliin.

Pikaisesti sanottuna voisin sanoa pitäneeni tästä, toki se olisi voinut olla vielä parempikin  :D



M

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tarina oikeasta elämästä
« Vastaus #13 : 19.11.2009 18:34:04 »
Kiitos Mortti, mukavaa saada rakentavaa!

Pitää muistaa neuvosi vastaisuudessa ja keskittyä syventämään tekstiä entisestään, etenkin jos kyseessä on näin monipuolinen hahmo, kuin Voldemort.  :)
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini