Author: Ayos
Rating: S
Pairing: Claudia/Marie
Beta: Ei ole, joten virheistä syyttäkää minua.
Genre: Femme nyt pääosin. Hitusen romantic.
Warnings: Kielenkäyttö ja puhekieli. Sanojen toistaminen.
Disclaimer: Omistan hahmot sekä tarinan, eli pääosin kaiken.
A/N: Minulle tuli joku järjetön vimma kirjoittaa femmeä, vielä originaalia. Tosiaan ensimmäinen femmeni. Arkailin jopa tämän julkaisemisen kanssa, mutta jos tulee vain risuja, niin ainakin se on minulle hyvää ja rakentavaa. Oneshotiksi olen tämän tarkoittanut. Tämä on tosiaan outo ja ehkä hieman tönkkö, lue jos uskallat.
_________________________________________
Mä sain itteni kiinni kattomasta taas sitä.
Sen hento vartalo nojas hieman eteenpäin ku se katto sen turkoosihtaviks lakattuja kynsiä. Ne oli niin pitkät, etten ihmettele vaik se ois tökänny jonku niistä jonkun onnettoman sen tielle menijän silmään. Sen nimi oli Marie, en tainnu tietää nätimpää nimee, vaik tiesin sen joskus sanoneen vihaavansa nimeensä.
Opettajan puhe oli mulle taas ihan hepreaa. Pärjäsin hyvin koulussa, vaikken juuri koskaan kiinnittänyt huomiotani tärkeisiin asioihin. Vaikka mulle sen tuijottaminen oli tärkeetä, ihankuin se joskus katsois muhun ja hymyilis... tai edes katsois.
" Claudia? " Kuului opettajan närkästynyt rääkäisy.
Minua ärsytti, aina joku keskeytti ajatukseni. Suunnilleen kaikki kattoivat mua, myös se. Marie katsoi mua, sen silmissä oli jotenkin outo katse.
" No? " Minä kysyin opettajalta joka mulkoili minua jättisuurien Harry Potter rilliensä takaa.
" Kuunteletko sä Claudia yhtään, tuijotat aina vaan sinne Marieen, kun sua noin kiinnostaa niin mene samantien hänen viereensä. " Opettaja räksytti minua yhä mulkoillen.
Mun teki mieli vajota maan alle. Marie katto yhä mua, se melkeen hymyili... mut silleen melkein ilkeästi.
" Noniin Claudia vauhtia, mene nyt istumaan sinne. " Maikka jakso käskee mua.
Luovutin ja otin kirjani. Kävelin arasti sen viereiselle paikalle ja laskin kirjani vasten pöydän pintaa. Marie heilautti pitkiä mustia hiuksiaan pois silmiltään ja katseli mua sivusilmällä.
Tuijotin pöydän pintaa ja toivoin muuttuvani näkymättömäks ihan vaan tahdon voimalla.
Marie katto mua yhä ja uskaltauduin heittämään katseen takaisin. Se siristi silmiään vähän ja kaivo huulirasvan esiin. Se nosti sen huulilleen ja siveli hennosti punaista voidetta huulilleen.
Mun oli pakko kääntää katseeni pois, oisin muuten hyökänny sen kimppuun.
Se kiusas mua tahallaan, mä tiesin sen.
Leikin olevani erittäinkin kiinnostunut fysiikasta ja esitin lukevani kirjastani siitä tietoa. Tunsin Marien pistävän katseen mussa, mitä varten se edes esitti kiinnostunutta? Tiesin et se oikeesti oli koppava, mut nyt siin oli jotain erilaista. Helvetti et sen silmät oli kauniit, ne porautu mun läpi. Mun vatsassa tuntu oudolta, mut silti se onnistu tuntuu hyvältä olla noin lähellä sitä.
Minuutit tuntu tunneilta ku kello viimein soi tunnin päättymisen merkiks. Sieppasin kirjani ja häivyin mahdollisimman pian kaapilleni. Numero 140, heti Marien 139 vieressä. Heitän kirjani sinne liian myöhään, Marie tulee jo kaapilleen ja nopeutan toimiani, siin oli oikeesti jotain pelottavaa mikä melkeen hypnotisoi mut vaan kattoo sitä ja sen kauniita silmiä.
Mä tiedän et se on väärin, tiedän et mun kannattais vaan lähtee, mut mul ei oo siihen voimia.
Mä tiesin myös ettei se ollu musta kiinnostunu, sen tapa ny vaan oli leikkiä. Suljin kaapin oven mahollisimman nopeasti ja lähdin kävelmään kohti tyttöjen vessoja. Toivoin hartaasti ettei se seurais mua, mä en tiiä miksi se kiinnostu musta niin paljon.
Avasin ison tyttöjen vessan oven ja hipsin sisälle tyhjään tilaan.
Kävelin peilin eteen ja heilautin vaaleita, lyhyitä sekä pörröisiä hiuksiani pois ruskeiden silmieni tieltä. Ovi aukes ja sielt tuli kukas muukaan ku Marie. Se hymyili mulle... siis oikeasti hymyili. Häkellyin ja käännyin peilin puoleen itseäni rauhoitellen. Mun vatsassa oli varmaan tuhat perhosta ja ne parveili niin nopeasti, että mun sydänkin kävi ihan ylikierroksilla. Ihankuin keho olisi valmistautunu pakoon juoksuun, mut mun jalat oli jähmeät ja onnistuin vain tuijottamaan itseäni peilistä. Marie lähestyi minua pää hieman kallellaan, hänen huulillaan koreili yhä hymy. Mä nielaisin ja katsahdin tyttöön.
" Claudia, tiiätsä mitä mun kattomisest noin tiiviisti seuraa? " Hän sanoi kallistaen päätään yhä enemmän.
" T-tuota noin, sori. " Onnistuin änkyttämään, hei hienoa. Se puhuu mulle ja mä änkytän. Fiksuu Claud, fiksuu.
Marie siristi silmiään ja asteli minuun ihan kiinni.
Hengitykseni takkuili ja sydämmeni sekosi entisestään.
" Olet katsonut minua ennenkin. " Marie kuiskasi korvaani, hänen huulensa miltei hipaisi sitä hänen huultensa liikkuessa.
Onnistuin vain inahtamaan.
Marie katseli minua yhä kiinni vartalossani. Mä katsoin siihen peilin kautta, en onnistunu liikahtamaankaan ku se oli noin lähellä mua. Ny se siveli mun käsivartta kerran ylhäältä alas.
" Mähän tiesin sen Claud, sä et vaan voi vastustaa mua. " Tyttö kuiskasi.
Mun silmät laajeni, lukiks toi tyttö ajatuksia.
" K-kuinka niin? " Mutisin.
" Mä tiedän mitä sä sanoit sillon Sandyn bileissä, et sua ei sais pauloihis kukaan. " Marie kuiskasi kiusoittelevasti. Huokaisin hiljaa ja hymähdin.
" Marie... " Mä sanoin, yrittäen pitää ääneni tasaisena.
Hän painoi huulensa kaulalleni ja nosti päänsä.
" Sain sut jo pauloihini, nähdään huomenna... Claud. "
Ehkä se vaan leikki, nyt sil ei ollu edes väliä. Mun sydän oli hypätä rinnasta. Mä olin kerranki onnistunu siinä.
